Häpeä on kuin kattovalo, joka yhtäkkiä rävähtää päälle.
Irvokas peili. Armoton valmentaja, joka tuuppii eteenpäin.
Maria Aution Varjopuutarha (Karisto 2014) on
poikkeuksellisen kaunis ja vahva nuortenkirja, jota myös aikuinen lukee
herkkänä. Jo kirjan kaunis kansi sekä onnistunut nimi vetävät puoleensa, mutta
tarinan päähenkilö, lievästi autistinen Pihla ja hänen löytämänsä
barokkipuutarha kohottavat kirjan uusiin sfääreihin. Vaikka Pihla saa kerta
kerran jälkeen kokea häpeää ja syrjimistä, avuttomuutta omasta erilaisuudestaan
sekä kärsimystä ääniyliherkkyydestään, hänellä on tahto, vimma ja unelmat.
Välillä räiskyy niin koulussa kuin kotona, mutta isommat sisaret ovat tottuneet
ja paras on äiti, joka kuiskaa: ”Pihla, tuulitukka.”
Pihla käy erityislasten koulua ja haluaisi saada ystävän,
mutta aina kun hän yrittää, alkaa kuulua sama huutelu: Vammainen, vammainen!
Moni muukin luokassa on eri tavoin vammautunut, mutta kaikista sitä ei heti
huomaa. Yksi heistä on itsevarma Matja, jonka Pihla haluaa ystäväkseen ja
saakin:
Matja liikkui kuin shakkipelin kuningatar, luotisuoraan ja
rohkeasti, ja minä ihailin häntä. Jos minä olisin ollut pelinappula, olisin jo
tehtaassa liimautunut vahingossa lautaan. Olin oman ruutuni vanki. Monet
luulivat minua ujoksi, mutta oikeastaan he erehtyivät. Minä en vain tiennyt
miten lähestyä muita. Uskoin, että Matja oli ainoa, joka tajusi sen ja tarttui
siksi käteeni auttaakseen.
Kaikki ei kuitenkaan suju kuin todeksi tullut unelma ja
tapahtuu jotain äärimmäisen mustaa, jonka läpi Pihla haluaa kulkea uudelleen, rohkeana
kuin soturi, kaiken kohdaten. Ja kun äitiä uuvuttaa, Pihla kantaa hetken
häntäkin. Kirjan suloisimmat hetket koetaankin äidin ja Pihlan suhteessa.
Pihlalla on myös oma hauska huumorintajunsa, joka saa lukijankin hymyilemään.
Hän on tahtotyttö eikä mikään kynnysmatto ja sitä en voi olla kertomatta, että
Pihla pääsee lukioon ja sitten...
Herkkä, todenmakuinen, sydänmusteella kirjoitettu teos, jota
suosittelen kaikille!
Aikatunneli oli kuin makuupussi, jossa minä nukuin. Tai
perhostoukan kotelo. Mutta karvaisella toukallakin tulisi olemaan vielä
hetkensä. Vetoketju aukeaisi. Kotelo halkeaisi.
Silloin se osaisi tanssia.
*****
Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Maria, Sara, Marjatan kirjaelämyksiä, Kirjasähkökäyrä, Rita ja Jonna
PS. Ritalla on blogissaan Aution haastattelu
PS. Ritalla on blogissaan Aution haastattelu
Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja vavahduttavalta kirjalta. Kaikillahan meillä on jonkinlaisia traumoja omassa lapsuudessa, kiusaamisesta ym. joten Pihlaan on varmasti helppo aikuisenkin samaistua. Ja ihan jo kun tässä myötäelää omien lasten kautta. Aina joku on silmätikku, jollain tavalla ja jostain syystä. Kansi on aivan upea.
VastaaPoistaTiia K, tämä on. Kuka ei olisi ollut koulukiusattu: Minä olin, paras ystäväni oli, eräs läheiseni oli etc. Blogostaniassa tapasin myös erään, joka oli kanssani samassa koulussa, mutta eri luokalla ja minä en aavistanutkaan mitä hänelle tapahtui välitunneilla ja koulumatkoilla...
PoistaJotenkin Autio kirjoittaa niin, että lukija on heti Pihla itse. Ehkä joku on myös hänen uupunut äitinsä, joka kuitenkin on niin ihana.
Lapset ovat sokean julmia. Väliin menevän aikuisen on oltava todella intuitiivinen ja vahva. Jos joku väheksyy, ei saa antaa periksi.
Syyksi lapsille riittää jos olet luokan paras tai hunoin, olet kaunein tai rumin, olet lihavin tai hoikin, olet itsevarmin tai ujoin...ihan mikä tahansa.
Todella kaunis kansi.
IHANA kirja, enkä sano tätä vain siksi että tunnen sen kirjoittajan ja olen Asperger-henkilö kuten päähenkilö Pihla. Kylläpä sanoit osuvasti; "sydänmusteella kirjoitettu". Odotas kun vien kuuluisan bloggarin Leena Lumin kirja-arvion Maria Autiolle niin katsotaan sekoaako hän sukkiinsa vai tuleeko muuten vain tyytyväiseksi :D
VastaaPoistaRita, tämä on. Huomasin, että sinulla oli blogissasi oikein Aution haastettelu, mun pitäisikin vahvistaa sun nimi tummemmalla.
PoistaToivottavasti hän ilostuu♥
Kiitos♥
Kyllä ilostui :) Pistin linkin kirjoitukseesi muutamalle Asperger-saitille Facebookissa. Kiitos että linkitit minut, Leena !
PoistaHieno juttu♥ Kiitos sinulle. Ole hyvä♥
PoistaOlen hurjan iloinen siitä, että meillä on nykyisin useita upeita nuorille kirjoittavia kirjailijoita. Hurraa heistä jokaiselle!
VastaaPoistaRaili, samaa mieltä. Minä en ihan pysy kärryillä, sillä luen nuortenkirjallisuutta sen verran vähän, mutta onneksi muutama tuttu bloggaaja sekä kirjan nimi ja kansi saivat minut tarttumaan tähän. Lue sinäkin! Minä hotkaisin tämän tuosta vain pienellä kammiovärinällä, sillä Pihla vain on jotenkin niin hyvä tyyppi.
PoistaTämä on hieno kirja. Hyvä esimerkki siitä, miten kaunokirjallisuuden avulla voi päästä lähelle maailmaa, jota ei muuten tunne. Kiitos tuosta linkistä, jonka takaa löytyy Maria Aution haastattelu. Enpä ollutkaan sitä aiemmin huomannut.
VastaaPoistaJonna, juuri näin.Sen tähden soisikin, että mahdollisimman moni tämän lukisi. Ole hyvä.
PoistaMinusta tämä on harvinaisen upea ja erilainen nuortenkirja. Pidän siitä, että kirjassa ei ole tyypillistä äiti - tytär -kamppailua, vaan Pihla ja äitinsä tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa.
VastaaPoistaKirja on kaikella tavalla kaunis. Kansihan kuuluu kauneimpien kansien joukkoon.
Marjatta, samaa mieltä, mutta koska luen vähiten nuorten kirjoja katsoin, että ehkä olen jäävi sitä sanomaan. Toisaalta se,että kirja vei minua niin, kertoo, että tässä on sitä jotakin.Kirja on kaikellaan kaunis ja ymmrrystä avartava.
PoistaSiis olet lukenut tämän? En löytänyt vielä juttuasi...
No, enhän minä meinaa itsekään löytää juttujani, kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi mitään aakkosellista listaa tms. Minun postaukseni löytyy huhtikuulta, nimellä "Kaksi nuortenkirjaa vertailussa". Siinä olen kriittinen Onkelin kirjan suhteen. Minäkään en ole lukenut paljon muita nuorten kirjoja kuin nämä kaksi, joitain olen selaillut ja havainnut köykäisiksi. Se on minusta hyvä, jos nuorten kirja on ihan oikea kaunokirjallinen teos eikä mikään "selkokirja".
PoistaMarjatta, yritän löytää sen, kun palaan Viherlandiasta. Tyttökirjat minulla on erikseen ja lastenkirjat, mutta nuorten kirjoja olen lukenut niin hajanaisesti, että...Minusta just tämä kirja ansaitsee tulla huomatuksi hyvänä sellaisena.
PoistaHieno postaus ja loppuun olit löytänyt saman sitaatin kuin minäkin. Varjopuutarha on ihana kirja huolimatta tummaväreisestä ilmapiiristä. Koulukiusattuna ja kummajaisena olo ei ole mukavaa ja se voi vaikuttaa monella eri tavalla. Ystävän muuttuminen viholliseksi on kamalaa, mutta niin tuttua. Näinhän käy usein aikuisten maailmassakin kun se rakastettu pettää ja muuttuu vihatuksi. Rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä, niin myös ystävät ja viholliset, sota ja rauha...ja yksi silmänräpäys vain ja kaikki muuttuu...
VastaaPoistaKansi on todella upea.
Mai, no voi hitsi! Ehkä se on sitten niin hyvä sitaatti. By the way: Vältän lukemasta muiden tekstejä ennen kuin teen omani eli tavallaan vain liu'un tekstin läpi, jos käyn ollenkaan ennen kuin oma juttu on blogissa. Eläköön hyvät sitaatit. Wassmollakin on sellaisia, että osan keräsin muistiin. Siis kirjassa Lasi maitoa, kiitos.
PoistaSehän on mitä yleisintä. Ainakin tyttöjen ja naisten maailmassa.
Kansi on kuin taidetta.
Kirjastossa oon tätä moneen otteeseen kattonu. Luin jostain tästä kirjasta ja jääny mieleen pyörimään...
VastaaPoistaKatarooma, erittäin koskettava, jos aihe muuten kiinnostaa. Suosittelen!
PoistaKansi oli jo niin kaunis, että olisin ehkä valinnut kirjan jo sen perusteella. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta voi olla, etten siltikään jaksa, sen verran kipeä on tämä aihe monella tavoin, joskus ahdistuu uudelleen jos lukee liikaa juttuja, joista ei ole vielä parantunut, riippuu tietysti siitä, miten se on kirjoitettu.
VastaaPoistaEsimerkiksi surukirjat palvelivat minua aikoinaan hyvin ja luin niitä hyllymetreittäin, sillä oli lohduttavaa, että muutkin tunsivat samoja kummallisia tunteita kuin itsekin, heidän koettuaan rankkoja suruja ja menetyksiä. Ehkä tässäkin voisi käydä niin?
Olet kyllä ammattilaisesittelijä. Poimit niin raikkaasti juuri olennaisen kirjasta kuin kirjasta. Joskus saa jo hyvän käsityksen teoksesta, vaikka sitä ei olisi edes lukenutkaan. Kiitoksia Leena.
Mustis, niin minäkin. Kunpa kaikista kirjoista voisi sanoa saman.Minusta tämä kirja on kirjoitettu myös niin suurella lämmöllä, että tästä ei ahdistu. Kirja sai paikoin jopa hymyn kasvoille, sillä Pihla on oiikeesti hyvä tyyppi.
PoistaVertaiskärsikys auttaa! Olen itse kokenut sen elämässäni yhden asian kohdalla eli hakeuduin jopa vertaistukiryhmään!
Hah-hah, äläs nyt. Tai siis kiitos♥ Katsos kun itse innostuu mistä tahansa sitä on sitten helppo tarjota muillekin. Jos en itse pidä, se kyllä tuntuu ja näkyy. Ole hyvä: You made my day!
Upea kansi ja nimi tällä kirjalla! Minulla tulee aika vähän luettua tuoretta lanu-kirjallisuutta, mutta tämä kieltämättä kiinnostaa :)
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä, eikö vain. Sama täällä, mutta onneksi tartuin tähän. Suosittelen!
PoistaHaen tämän tänään kirjastosta. Kirjan kansi on kaunis, mutta eniten minua kiinnostaa sisältö. Erilaisuuden ymmärtäminen ei aina ole itsestään selvää eikä helppoa. Upea esittely.
VastaaPoistaHuomenna on helatorstai, hyvää pyhää!
Marjatta, hyvä juttu. Kaikki tässä on kohdillaan ja koskettavaa. Eipä olekaan. Nytkin Sudanissa synnytti nainen lapsen vankilassa, hän saa hoitaa sitä kaksi vuotta, sitten häntä odottaa kuolemantuomio. Syy: hän kääntyi muslimista kristityksi.
PoistaKiitos.
Kiitos samoin sinulle.