Minne menet kirjabloggaaja?

Ammalla on blogissaan menossa kiinnostava keskustelu siitä, missä mediassa käydään tulevaisuuden keskustelut. Koska vastasin aika pitkästi ja huomasin laittaneeni mukaan myös omaa blogiani koskevaa ajatustani, katson, että tämä kuuluu myös lukijoilleni, joten tässä:

Amma, jo silloin kun Hannan ja Katjan kirjablogiteos Rivien välissä ilmestyi, kerroin Katjalle mielipiteenäni, että kirjablogit otaksuttavasti katoavat noin 5 vuoden aikana. Elävätkö ne vielä 4 vuotta eteenpäin, sitä en näe, mutta minusta bloggaaminen on ollut melkein yhtä repäisevää kuin hurjat hippivuodet, rintaliivien polttaminen ja vapaa rakkaus! On ollut mieletöntä olla mukana silloin kun kirjablogit aloittivat ja niitä tunnelmia osa muistelee jo kaiholla, kun tosiaankin ehti käydä lukemassa jokaisen kirjabloggaajan jokaisen tekstin. Nyt se on täysin mahdotonta! Olen laittanut itseni sellaiseen tilaan, että luen 'bestikset', ne vanhat ihanat, joiden kanssa aloitimme ja sitten muuten seuraan kirjojen sekä uusien bloggaajien kiinnostavuuden mukaan ajan sallimissa puitteissa. Mutta ikinä, ikinä ei enää tapahdu sellaista suloista kuin tämä:

Olin pitänyt jonkun kuukauden blogia. Joskus kukaan ei kommentoinut mitään, mutta olin täydellisen tyytyväinen enkä edes odottanut mitään suosiota. En tuntenut ketään muuta joka olisi kirjoittanut kirjoista. Ikinä en muista miten eksyin Katjalle iltana jona hän blogissaan pohti lopettamista. Minä siihen puolenyön kieppeillä, että 'älä tee sitä, sulla on ihana bloginimi ja kaikki, odota vähän'. Sitten löysin netistä kuuluisan ulkomaisen valokuvaajan kuvan lumisesta omenasta ja ostin yhteyttä Jeff Curtoon Pyysin lupaa kuvaan ja sain sen! Laitoin kuvan omaan blogiini ja siihen Katjan blogin linkin etc. ja siitä se sitten lähti: Kirjabloggaamisen yhteisöllisyys. 

Toinen hauska juttu oli kun Susa päätti aloittaa blogin ja kello oli jälleen puolen yön kieppeillä, kun yhdessä yritimme keksiä hänen blogilleen nimeä. Muistaakseni siinä olivat mukana Katja, Susa ja minä. Lopulta menimme nukkumaan ja aamulla kun heräsimme oli syntynyt Järjellä jatunteella!

Meitä oli siis muutamia ja niitä aikoja sopii kyllä muistella, sillä on muistettu toistemme merkkipäiviä, lähetetty joulumuistamisia, neuvottu toisia tekniikassa (eniten kai minua;), tavattu kirjamessuilla, vaihdettu meilejä milloin mistäkin ja ennen kaikkea on tsempattu muita.

Nyt on sellainen fiilis ainakin minulla, että kun valitsin vain tämän oman blogin pitämisen ja sanoin kauniisti 'kiitos ei' houkuttavalle lehtityötarjoukselle, kuljen tieni loppuun Leena Lumina enkä lähde mihinkään twitteriin tai twatteriin. Facebookissa olen sen verran, että vien sinne osan blogijutuistani ja' käyn tykkäämässä,' mutta face ei ole minulle mieluinen formaatti: Koen, että siinä on jotain pinnallista, ei siis yhtään minua. Ainoa myönnytys kehitykselle on nyt IPad, jota käytän reissussa, että voin edes avata blogikommenttini ja niihin vastata. Ja toimiihan se myös kamerana ja sillä voi meilata.

Jos on hetki aikaa ajatella, minua suorastaan värisyttää kaikki, mitä runsaaseen viiteen blogivuoteen on mahtunut yli miljoonasta blogini kävijästä aina Tommy Tabermannin yllätykseen kopata minut syliinsä ja pussata poskille kirjamessuyleisön nähden. Olen lukenut yöt niin kirjoja kuin joskus myös toisten käsikirjoituksia, olen valinnut tuleville kirjoille kansia, meilaan monien kirjailijoiden kanssa, toisten kanssa käyn ulkona syömässä, tapaan kanssabloggaajia ja muutamista on tullut ikiystäviä.

Leena Lumi syntyi rakkaudesta kirjoihin, ja sehän rakkaus ei ikinä kuole. Miten toimittaja Ulla Janhonen sen sanoikaan: "Valtakunnat voivat romahtaa, joet voivat muuttaa virtaussuuntaansa ja miehet voivat jättää, mutta tarinat eivät koskaan kuole." Blogit voivat hiljentyä, ehkä ne voivat jopa kuolla, vaikka siihen en ihan kyllä vielä usko, mutta kirja, oikea kirja ei kuole ikinä.

Itse viihdyn blogistaniassa, mutta totisesti, tällä vauhdilla en kauaa enää tee Lumia, mutta toisaalta tiedän myös, että Leena Lumi ei lopu koskaan, se vain telakoituu tuntemattomaksi ajaksi ja voi sitten taas joskus sopivien tuulten myötä purjehtia uudelleen kirjojen merelle luovien uusien kirjanmerkkien mukaan kohti tarinoiden taikaa.

Leena Lumi

Irenen kirjablogissa on menossa 2-vuotissynttäriarvonta, joten kipin kapin blogiin Kingiä, kahvia ja empatiaa  Lukeminen aiheuttaa paitsi muistin menetystä, myös luki&muistihäiriötä, sillä muistan aina Irenen blogin nimellä Kingiä, kahvia ja tupakkaa;) Blogia Jäljen ääni luin vuosia nimellä Järjen ääni, mutta mitä väliä kun Waltari on luvannut, että lukeminen kasvattaa juuri järkeä!

Täällä kirjoitin aikaisemmin Kirjabloggaajan identiteetistä  Huomatkaa etenkin tuo IPad -kohta...;)

Kuvissa narsissi Bridal Crown, mutta kameran säätö jotenkin pielessä...taas.

Love

Leena Lumi