torstai 8. toukokuuta 2014

Minne menet kirjabloggaaja?

Ammalla on blogissaan menossa kiinnostava keskustelu siitä, missä mediassa käydään tulevaisuuden keskustelut. Koska vastasin aika pitkästi ja huomasin laittaneeni mukaan myös omaa blogiani koskevaa ajatustani, katson, että tämä kuuluu myös lukijoilleni, joten tässä:

Amma, jo silloin kun Hannan ja Katjan kirjablogiteos Rivien välissä ilmestyi, kerroin Katjalle mielipiteenäni, että kirjablogit otaksuttavasti katoavat noin 5 vuoden aikana. Elävätkö ne vielä 4 vuotta eteenpäin, sitä en näe, mutta minusta bloggaaminen on ollut melkein yhtä repäisevää kuin hurjat hippivuodet, rintaliivien polttaminen ja vapaa rakkaus! On ollut mieletöntä olla mukana silloin kun kirjablogit aloittivat ja niitä tunnelmia osa muistelee jo kaiholla, kun tosiaankin ehti käydä lukemassa jokaisen kirjabloggaajan jokaisen tekstin. Nyt se on täysin mahdotonta! Olen laittanut itseni sellaiseen tilaan, että luen 'bestikset', ne vanhat ihanat, joiden kanssa aloitimme ja sitten muuten seuraan kirjojen sekä uusien bloggaajien kiinnostavuuden mukaan ajan sallimissa puitteissa. Mutta ikinä, ikinä ei enää tapahdu sellaista suloista kuin tämä:

Olin pitänyt jonkun kuukauden blogia. Joskus kukaan ei kommentoinut mitään, mutta olin täydellisen tyytyväinen enkä edes odottanut mitään suosiota. En tuntenut ketään muuta joka olisi kirjoittanut kirjoista. Ikinä en muista miten eksyin Katjalle iltana jona hän blogissaan pohti lopettamista. Minä siihen puolenyön kieppeillä, että 'älä tee sitä, sulla on ihana bloginimi ja kaikki, odota vähän'. Sitten löysin netistä kuuluisan ulkomaisen valokuvaajan kuvan lumisesta omenasta ja ostin yhteyttä Jeff Curtoon Pyysin lupaa kuvaan ja sain sen! Laitoin kuvan omaan blogiini ja siihen Katjan blogin linkin etc. ja siitä se sitten lähti: Kirjabloggaamisen yhteisöllisyys. 

Toinen hauska juttu oli kun Susa päätti aloittaa blogin ja kello oli jälleen puolen yön kieppeillä, kun yhdessä yritimme keksiä hänen blogilleen nimeä. Muistaakseni siinä olivat mukana Katja, Susa ja minä. Lopulta menimme nukkumaan ja aamulla kun heräsimme oli syntynyt Järjellä jatunteella!

Meitä oli siis muutamia ja niitä aikoja sopii kyllä muistella, sillä on muistettu toistemme merkkipäiviä, lähetetty joulumuistamisia, neuvottu toisia tekniikassa (eniten kai minua;), tavattu kirjamessuilla, vaihdettu meilejä milloin mistäkin ja ennen kaikkea on tsempattu muita.

Nyt on sellainen fiilis ainakin minulla, että kun valitsin vain tämän oman blogin pitämisen ja sanoin kauniisti 'kiitos ei' houkuttavalle lehtityötarjoukselle, kuljen tieni loppuun Leena Lumina enkä lähde mihinkään twitteriin tai twatteriin. Facebookissa olen sen verran, että vien sinne osan blogijutuistani ja' käyn tykkäämässä,' mutta face ei ole minulle mieluinen formaatti: Koen, että siinä on jotain pinnallista, ei siis yhtään minua. Ainoa myönnytys kehitykselle on nyt IPad, jota käytän reissussa, että voin edes avata blogikommenttini ja niihin vastata. Ja toimiihan se myös kamerana ja sillä voi meilata.

Jos on hetki aikaa ajatella, minua suorastaan värisyttää kaikki, mitä runsaaseen viiteen blogivuoteen on mahtunut yli miljoonasta blogini kävijästä aina Tommy Tabermannin yllätykseen kopata minut syliinsä ja pussata poskille kirjamessuyleisön nähden. Olen lukenut yöt niin kirjoja kuin joskus myös toisten käsikirjoituksia, olen valinnut tuleville kirjoille kansia, meilaan monien kirjailijoiden kanssa, toisten kanssa käyn ulkona syömässä, tapaan kanssabloggaajia ja muutamista on tullut ikiystäviä.

Leena Lumi syntyi rakkaudesta kirjoihin, ja sehän rakkaus ei ikinä kuole. Miten toimittaja Ulla Janhonen sen sanoikaan: "Valtakunnat voivat romahtaa, joet voivat muuttaa virtaussuuntaansa ja miehet voivat jättää, mutta tarinat eivät koskaan kuole." Blogit voivat hiljentyä, ehkä ne voivat jopa kuolla, vaikka siihen en ihan kyllä vielä usko, mutta kirja, oikea kirja ei kuole ikinä.

Itse viihdyn blogistaniassa, mutta totisesti, tällä vauhdilla en kauaa enää tee Lumia, mutta toisaalta tiedän myös, että Leena Lumi ei lopu koskaan, se vain telakoituu tuntemattomaksi ajaksi ja voi sitten taas joskus sopivien tuulten myötä purjehtia uudelleen kirjojen merelle luovien uusien kirjanmerkkien mukaan kohti tarinoiden taikaa.

Leena Lumi
Irenen kirjablogissa on menossa 2-vuotissynttäriarvonta, joten kipin kapin blogiin Kingiä, kahvia ja empatiaa  Lukeminen aiheuttaa paitsi muistin menetystä, myös luki&muistihäiriötä, sillä muistan aina Irenen blogin nimellä Kingiä, kahvia ja tupakkaa;) Blogia Jäljen ääni luin vuosia nimellä Järjen ääni, mutta mitä väliä kun Waltari on luvannut, että lukeminen kasvattaa juuri järkeä!

Täällä kirjoitin aikaisemmin Kirjabloggaajan identiteetistä  Huomatkaa etenkin tuo IPad -kohta...;)

Kuvissa narsissi Bridal Crown, mutta kameran säätö jotenkin pielessä...taas.

Love
Leena Lumi

49 kommenttia:

  1. Se on Leena sun aitous, joka puhuttelee ja ihastuttaa mua yhtä paljon kuin se, mitä kirjoitat. Ja rakastan sun värinöitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ihan tosi...;) No, olen aina sanonut aloittaville kirjabloggaajille, että 'olkaa vain ihan oma itsenne.' Mua värisyttää mennen tullen, joskus joku kirja salpaa hengen ja on sitä muutaman kirjan ääressä polvilleenkin pudottu.Ihan selvästi olen Lumissa sitten enemmän karjalainen kuin satakuntalainen;) Juuret sekä Karjalassa että Satakunnassa.

      Kiitos, että rakastat! Minä taas rakastan, kun noin suoraan sanoit noin ihanasti ♥

      Poista
  2. Oli kyllä mielenkiintoista keskustelua Amman blogissa! Minäkin tykkään pyöriä täällä blogien puolella, en jaksa Facebookia yms., vaikka blogillani on Face-sivu, mutta senkin perustin vain muita ajatellen, että he saattavat kokea sen tarpeelliseksi, en kyllä tiedä oliko todella tarpeen, aika hiljaista siellä on.

    Voi tuo Tommy Tabermann-juttu on niin ihana! Muutenkin todella hienoa, että sinulla on ollut/on yhä mahtava ura kirjabloggaajana. Ja kiitos kaunis arvonnan mainitsemisesta! <3 Minäkin muuten luin piiiiitkään aina että Järjen ääni. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, sellaisia oli ennen enemmän...ehkä aikaa sitten oli runsaammin tms. Blogistania on paljon armollisempi kuin facebook. Sinne jos kommentoi jotain ja haluisi sitten vaikka jotain tarkentaa tai korjata, juttua/kohtaa ei löydy enää mistään. Minä olen facessa vain viedäkseni sinne osan blogijustuistani eli siellä ei tavallaan ole mitään uutta - minulta. Blogistania on maa, jossa voi vaeltaa myös erehtyen ja eksyen ja löytää silti takaisin.

      Se juttu on vähän isompi, mutta en nyt sentään kaikkea kerro, mutta ettei syny väärää käsitystä, niin mieheni seisoi vieressä ja sanoi, että 'olisipa ollut kamera kädessä, kun kerrankin joku sai minut sen näköiseksi, että "sie viet, mie vikisen". Tosiasiassa R. on pystynyt siihen sen tuhannesti, mutta ei yleensä muut...Ihastuin Tommyn persoonaan yhtä paljon kuin hänen runohinsa. Hän oli niin rento ja tietenkin myös karjalaiset juuret toisen vanhemman puolelta kuten minullakin.

      Mahtavasta en tiedä, mutta on ollut kiinnostavaa. Ikävystyn helposti, ehkä siksi olen aina lukenut ja mahtoiko blogikin syntyä siihen. No ei, blogilla minut yllätti R, joka sen minulle ystäväpäivälahjaksi perusti lupaa kysymättä.

      Ole hyvä!

      ...onko se niin väärin luettu, sllä ainakin minuun verrattuna hän edustaa niin järkevä;)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus, luin hymy huulilla. Huolissani olen kirjojen tulevaisuudesta, lukevatko "fyysistä" kirjaa esim.omat lapseni enää aikuisena. Nyt kirjat ovat vielä intohimoisesti koko perheen käytössä.

    Perustin itsekin vastikään blogin ja jo blogin nimen muhittaminen kesti noin 2-vuotta. Blogia kirjoitan ennen kaikkea itselleni, jos joku sen löytää se on vain extra bonusta. Blogia voisi kuvailla päiväkirjaksi, joka on osittain sensuroitu. :)

    http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos. Pahaa pelkään, että eivät. Minulla oli jo kupukseni kanssa tosi iso yritys, että sain hänet kiinnostumaan kirjoista. Vaan tyttökirjavaiheessa häntä ei enää ohjailtu ja hän valitsi fantasian eli Potterit yms. Yksi lysti, pääasia, että luki ja lukee.

      Kiva, että sinulla on tuo sensurointikynnys matalalalla, sillä kävin äsken siellä nauramassa, kiitos: You made my day;)

      Poista
  4. Ethän ole lopettamassa kirjabloggaamista? Olen ollut jo pitkään piilolukijasi ja käynyt innolla lukemassa mietteitäsi eri kirjoista! Itse asiassa sinä sait minut innostumaan kirjabloggaamisesta, vaikka se onkin enemmän keski-ikäisten harrastus eikä niin muodikasta kuin muoti-ja lifestyle-bloggaaminen. Itse olen aloitteleva bloggaaja ja koen aika paljon samoja tunteita/vaiheita kuin te bloggaamisen alkuaikoina. Piirit ovat alussa aina pienet, vaikka muita bloggaajia olisikin. Tässä vieno, kaino pyyntö: ethän lopeta bloggaamista? Ties minne kirjablogit vielä kehittyvät ja kasvavat! Itsellä on monia unelmia kirjablogin suhteen, mutta saa nähdä mitkä kaikki niistä toteutuvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, en vielä ja kokonaan lopettaminen ei ehkä tapahdu koskaan, mutta saatan jossian vaiheessa laittaa blogini telakale pidemmäksi aikaa. Tämä vie minulta aikaa niin paljon. Sen huomaa etenkin nyt kun puutarhakuais on alkanut: Teen pitkät päivät puutarhassa ja kun illalla vihdoin pääsen kirjan kanssa sänkyyn, saatan nukahtaa kirja ties missä ja kuulakynä vaarallisesti jossain miehen puolella: Kuvittele tilannetta, että se kynä pyirisi siellä sängyssä, nousisi pystyyn ja osuisi kaulavaltimoon. Viattoman bloggajan tekemä kuulakynämurha? Siis sammun iltaisin kuin kynttilälyhty, kun ennen luin sudenhetkeen.

      En lopeta vielä. En pysty. Ja sanon sen sitten reippaasti, mutta annan nyt kaikille lukijoilleni ennkkoinfoa, että tosiaankin, näin en kauaa enää jatka. Kuvittele nyt, monena lauantaina olen löytänyt itseni puolen yön aikaan kirjoittamasta wordille kirjaa 'ulos'.

      Ties vaikka kirjablogit eläisivät todella, todella kauan, sillä onhan eräänlainen ihme sekin, miten paljon Suomessa luetaaan. Suuri kiitos siitä kirjastoillemme.

      Onnea ja intoa uudelle blogillesi, Ilona ♥

      Poista
    2. Nyt ymmärrän, todella hyvin.

      Itsekin jouduin pitämään mietintä tauon heti blogiuran alussa, sillä aloitin täyspäiväisen opiskelun pitkän tauon jälkeen. Nyt arki on taas tasoittunut; on taas vapaa-aikaa ja ehdin nauttia lukemisestakin. Blogitauko oli ainakin minulla ihan paikallaan.

      Kuulakynämurha! :D Oletko varma ettet tauon aikana ehtisi kirjoittaa dekkaria?

      Ja kiitos <3 Kaunista kesän alkua sekä menestystä tänne blogin puolella ja puutarhaan! <3

      Poista
    3. Ilona, sen ymmärtää, minkä kokee;)

      Yöt kuuluvat minulle, mutta sen tähden minusta ei ole mihinkään ennen puolta päivää. Klo 10-12 menee Hesarin, aamupalailun yms merkeissä. Itseasiassa olen kirjoittanut moniin kirjoituskilpailuihin sekä intohimo- että dekkarijuttuja ja kumpaakin on julkaistu eräässä naistenlehdessä vuosia sitten. Munamurha lähti liikkeelle siitä, kun kuulin tositarinan englantilaisesta miehestä, jolla oli tosi korkea kolestroli. Vaimo sekoitti jokaiseen ruokaan jotain, etenkin kananmunaa, jotta mies kuolisi korkeaan kolestroliin ja hän välttyisi syytteitä....Martta ja auto on mun voittioisin juttuni, mutta olen itse siihen hyvin kyllästynyt. Se löytyy blogistani samoin kuin Älä tee mua haluamaan, Huone ja mitä niitä nyt olikaan...Moni on ehdottanut minulle kirjan kirjoittamista, mutta kun en ole prosaisiti. Korkeintaan voisin tehdä puutarhakirjan, mutta sitten blogi olisi suljettu ainakin vuoden.

      By the way: Ihan oikeesti miehni heräsi yhtenä aamuna niin, että kuulakynä oli terävänä auki hänen kaulansa kohdalla, siitä se tuli mieleeni.

      Ole hyvä ♥ Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  5. Olet rakkaus ja olet minua myös tsempannut kauniilla sanoillasi, ne aina muistaen, kiitos Leena<3

    VastaaPoista
  6. Kirjat ei kuole koskaan! Eikä lehdet! (Vaikka kustantamot kuinka yrittää saada meitä digitalisoitumaan :/ )
    Edelleenkin niistä kahdesta ipadille ladatusta kirjasta toinen on lukematta (Jobs) ja toinenkin (Koneen ruhtinas) on lakannut sekin puoliksi luettuna olemasta edes hätävaralukeminen.
    Maailma muuttuu, mutta jotkut asiat vain pysyvät ennallaan (kuten vaikka hyvät blogitkin) ja hyvä niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, täysin samaa mieltä! Vaikka vannoin sulle, että mulle ei ikinä tule mitää iPadia, niin nyt se on, mutta minä en lehtiä sieltä ala lukemaan. Minä haluan lehdet oikeina lehtinä ja kirjat oikeina kirjoina, joiden kanssa voidaan heittäytyä selälleen sohvalle ja joiden sivuja voidaan kääntää ja joiden reunoihin (lehtiim!) voidaan vaikka kirjoittaa 'muista ostaa tämä voidetta'. Tänään on Anna-päivä ja klo 15 kaadun viikon kevennykseni kanssa sohvalle. Ja sitten se kirjan lukeminen öisin...siinä on magiaa, jota ei ikinä ole missään e-tai äänikirjassa tms. Minä en voi kuvitella ketään julkkista lukemaan minulle vaikka Pelon kirjaa...enkä ketään muutakaan.

      Voi, voi ja se Koneen ruhtinas oikeasti houkutti minua KIRJANA. Miksen sitä ottanut. Tietyt asiat pysyvät kuten Fazerin sininen (huomaathan Geisha on vaihtunut Fazerin siniseen;), Domino-keksit, suvisade, juhannusruusun tuoksu, kirjat ja me jotka olemme 4-ever old fashioned girls!

      Poista
    2. Mun lukemiseni on jäänyt paaaaaljon vähemmäksi sen jälkeen kun lopetin sängyssä lukemisen! Se on se elämänmittainen nautinto ollut aina ja poisoppiminen otti lujille, mutta koskapa påolen ollut ikäni myös huono nukkuja, päätin rauhoittaa makuuhuoneen nukkumiselle! Ja toimii, mä nukun kuin murmeli entiseen nähden :) - ja kirjapino kesään kasvaa yhä aina vaan...kai se on uskottava, että lukemisen rinnalle on tullut paljon muita asioita, rinsessat ei ollenkaan vähäisimpänä!

      Poista
    3. Pepi, minä keskityn kunnolla vain yöaikaan ja toisaalta en ikinä nukahtaisi ilman lukemista. Kannan aina mukanai muutamaa kirjaa, minne menenkin. Makkari on kuin luotu lukemiseen. Minun uneni ovat iän myötä parantuneet eli jotain iloa vuosista sentään;)

      Minulla etenkin keväisin liian iso puutarha meinaa tehdä kaiken muun mahdottomaksi. Mutta nautin puutarhailusta. Ja mun rinsessa kun saapuvat Hesasta, ei ehdi muuta. Dina ja Taika saavat ison talon tuntumaan pieneltä.

      Eivät kirjat mihinkään katoa, kuten eivät ihanat kaupungitkaan tai alpit. Ne kaikki vain odottavat oikeaa hetkeä.

      Poista
  7. Leena, se olisi ihan kamalaa jos sinä lopettaisit bloggaamisen! Ota taukoja ja tee niin hitaasti kuin ikinä haluat, mutta älä jätä meitä ilman sun hengen paloa ja ihania värinöitä!

    Et sä voisi, onneksi, luulen että kirjoittaminen ei sulta jää niin kauan kuin kynä pysyy kädessä tai sormet näppiksillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, en kai ole sanonut lopettavani vielä. Ilmoitan sen sitten reippaasti, mutta kyynelehtien. Ja siitäkin tulee vain pitkä telkointi, sillä pidän kiinni tulevasta virallisesta nimestäni. Kaikki sanoo, että tee hitaammin ja heti teen, kun minulle kerrotaan miten se onnistuu. Olen niin syvällä tässä, että saan sydämen rytmihäiriöitä ellen kolmeen päivään tee mitään. Tulee huono omatunto ja se ei ole kiva tunne. No, kiitos, kai minä roihuan täällä vielä toinen jalka haudassakin sinuakin värisyttelemässä;)

      Oi niin, sää tunnet mun heikkoudet....sormet tanssivat kirjaimilla ja...

      Poista
  8. Ensin pelästyin minäkin, että et kait ole lopettamassa, mutta onneksi oli turha pelko..:)
    Olen kirjastosta lainannut MONTA kirjaa, joista olet täällä kirjoittanut ja löytänyt aivan ihania uusia "tuttavuuksia"...ihania sellaisa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, no ei ollut tarkoitus...pelästyttää. Tämä juttuhan on nyt tavallaan vaan sitä, että missä käydään huomisen kirjakeskustelut, kun on facea sun muuta, mutta varmaan ymmärrät, että en toista viisivuotiskautta tätä tahtia tee. Nyt vain tässä pähkäilen. Ehkä paineet ovat liian kovat, sillä nyt olisin vain puutarhassa ja sitten söisin ja nukkuisin;)

      Veikkaanpa, että jos ehdin seuraavaksi tarjota sinulle Rahikaisen Edithin, menet kirjastoon ja lujaa. Nyt on vain aihe niin kova ja tärkeä minulle, että ajankohta näinä kevään ruuhkapäivinä on väärä. Olisipa ollut marraskuu! En voi lukea Edithiä edes viikonloppuna, sillä lähdemme äidille, jossa ei olekaan tarkoitus voida keskittyä.

      Kiva kuulla: Tunnen onnistuneeni aina kun kuulen, mitä nyt kerrot ♥

      Poista
  9. Luin vastauksesi jo Ammalla ja nyt oli pakko lukea uudestaan, rauhallisemmin. Sinulla on niin ihana tunnelma kirjoituksissasi, että :)!
    Ihanaa puutarha-aikaa sinulle, bloggailla ehtii enemmän syksyn pimeydessä, talven kirpeyden raikastamanakin :). Jos jaksat, voit jakaa kevätiloasi meille puutarhakuvillasi :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiitos.

      Nyt on vain niin, että kirja, jota olen odottanut koko ikäni on luvun alla ja nyt lukeminen katkeaa viikonlopuksi ja on muutenkin ollut heikoilla, sillä puutarhahommat vievät voimat. Olisin marraskuussa voinut olla ihan Edithin oma! Toukokuussa meidän perheessä tapahtuu ihan kaikki! Niin, ja joulukuussa.

      Kiitos samoin sinulle! Odotas vähän...palaan kohta.

      Poista
    2. Hei, kerään suosikkipuutarhakuvani tänne http://leenalumi.blogspot.fi/2011/09/leena-lumis-flower-power.html Otan tuon tieodoston kohta ylös ja muutan nimen Leena Lumin puutarhassa.

      Nyt ei vielä ole ollut paljoa kuvattavaa, vain noin miljoona scillaa ja valkovuokkoja, mutta en ole saanut niistä kauniita kuvia ja nuo narsissitkin on nyt tullut otettua jollain väärällä säädöllä.

      Olen lupautunut yhteen puutarhajuttuun ja jos se toteutuu eli jaksan siihen lähteä, en tulevana suvena tee mitään muuta kuin kuvaan puutarhaa, sillä nyt pitää saa isoja, väh. 3 megan kuvia. Kerron siitä sitten myöhemmin enemmän;)

      Poista
  10. Voi noita kosteita narsisseja. Minun narsissit hävisivät viime kesänä, kun eräs innokas (en minä) putsasi minun pensaiden alustat. Olihan ne siistin näköiset, mutta kun olin vuosia istutellut sipulikukkia niiden juurelle.
    Aika omituiselta näyttää mediamullistus, sanon sen suoraan, että hirvittää. Lehdet katoavat ja teksti muuttuu tiiviimmäksi. Oppilaille pitää opettaa mediatekstilukutaitoa ja -kirjoitustaitoa. Luen ennemmin heille kirjoja ja opetan lukemaan kirjoja ja käyttämään kirjastoa.
    Kirjojen kierrätys on mielestäni hieno asia ja olen harrastanut sitä aina.
    Tykkään blogata kirjoista ja toivon sinulle vielä monia ihania blogivuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, mikä onnettomuus...Meilläkin eräs voisi sen tehdä, mutta koulutus on ollut kova;) Vihaan myös ruohonleikkuria ja nyt sanoinkin, että sitä ei oteta esille ennenkuin viimeinenkin scilla ja esikko on siementänyt ja niitä on noin miljoona.

      Eikö vain! I don' buy that! Niin sata varmasti aion roikkua kiinni kirjoissa ja oikeissa lehdissä, että ei tosikaan. Kiva kuulla, että sinäkin minua nuorempana ajattelet noin. Jotkut asiat muuttukoot, mutta kirjoista en luovu ja jos lehdet siirtyvät kaikki nettiin, en enää niitä halua ollenkaan.

      Kirjojen kierrätys on yksi mun intohimo myös.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Kiva kuulla, ettei tämä blogi tule kuolemaan, mutta ymmärrän, jos tuntuu siltä, että tauko tekee terää. Tauko tekee kai aina terää, kaikessa. Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, ei vielä, ei vielä, tämä aihe on osa keskustelua siitä, missä keskustelua yleensä käydään: Onko se blogeissa vai muualla. Minä en ole muualla, enkä tule olemaan.

      Juuri niin. Katsotaan...Kiitos samoin!

      Poista
  12. Toivotaan toivotaan, ettei muu some syö blogien elintilaa kokonaan... Nyt, kun minäkin olen kohta vuoden kirjoitellut uutta blogiani, jossa muiden kukkien kanssa myös kirjalliset jutut saavat kukkia, tuntuisi pahalta, jos kirjabloggaus jostain syystä ei enää kiinnostaisi ketään. Onneksi (toivotaan) niin ei käy! On ihanaa, kun jutuille riittää lukijoita ja kommentoijiakin.. se on bloggauksen suola.
    Leena Lumi oli muuten yksi niistä kirjablogeista, jotka saivat minut kokeilemaan siipiäni tälläkin saralla, suuri kiitos siis sinulle Leena <3

    Toivon kiihkeästi, että bloggauskulttuuri tulee kukoistamaan vielä kauan kauan, sillä pidän tästä hommasta valtavasti ja sitä paitsi - haluan oppia lisää kirjabloggaamisen jalosta taidosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, nimenomaan. Olet solahtanut upeasti kahdella kauniilla ja kiinnostavalla blogillasi blogistanian ihmeelliseen maailmaan, joten toivokaamme jatkoa. Minä en muualle lähde, sillä vaikka itse Lumi onkin liian hektinen, vika on vain minussa eli täällä voisi olla kuten sinä olet, tyylikkäästi ja rauhallisesti.

      Kommetoijat ovat nyt kaiken juju, mutta vieläkin ihmettelen, miksi en osannut heitä kaivata kun aloitin;)

      Ole hyvä♥ Olen kauhean mielissäni, jos olen saanut sinua innoittaa. Paitsi että luen kirjajuttusi saan elämääni säihkettä korublogistasi. Mietin, miten eräät ruusukvartsikorut istuvatkaan kantajalleen ja millainen olisi Ruususen rannekoru vaikka itsellä.

      No eikös tämä ole aika paljon kiinni bloggaajista eli missä he keskustelevat ja missä julkaisevat kirja- ja muut tarinansa. Asiakkaat tulevat sinne, missä on tarjonta!

      Poista
  13. Intohimoinen kirjoitus, kun tekee sitä mikä on omaa ja mieluisaa, se ei lopu koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, ei tavallaan lopukaan, mutta voi ottaa tosi pitkän telakoinnin ja jossain vaiheessa sen teenkin. Jännä sitten nähdä, miten kaikki on muuttunut, kun nykytahti on niin muutoshakuista ja hektistä.

      Poista
  14. Ihana kirjoitus, niin 'leenamainen' :) En ole seurannut tuota keskustelua Amman blogissa, joten kiitos että laitoit puheenvuorosi tänne!

    Myös minä uskon, että kirja ei kuole koskaan. Muistatko Truffaut'n elokuvan 'Fahrenheit 451' tai Ray Bradburyn romaanin johon elokuva pohjautuu? Elokuvan olen nähnyt useampaankin kertaan, mutta kirjaa en ole lukenut. Nyt tuli sellainen fiilis, että täytyy kaivaa tuo kirja jostain divarista tai yrittää etsiä sitä kesällä Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa. Oletko muuten koskaan ollut noilla päivillä? Uskon, että pitäisit niiden tunnelmasta. Jopas nyt ajatus harhailee asiasta toiseen, vaikka kirjoissa pysyykin ;)

    Ihastuttava 'Bridal Crown' ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, no ajattelin, että meillä on suuri osa eri lukijoita Amman kanssa, joten joskus voi kertoa, missä mennään. Tarkoitus on kyllä ollut aina niin tehdä, mutta nyt tuo puutarhapuoli on vienyt minut ihan sekaisin - ihanasti. Tuo 'leenamainen' kuulostaa niin kodikkaalta: Tuo muiston siitä, kuinka kauan olemme jo toisemme virtuaalisesti tunteneet.

      Ei kirja kuole. Ja Donnerkin on sitä mieltä;) En ole lukenut, enkä nähnyt elokuvana, valitan. Haluaisin löytää elokuvat Laivauutisia ja Como aqua para chocolata...jotenkin ne pitäisi saada nähdä uudelleen.

      Olen kiinnostunut vanhoista kirjoista ja minulla on niitä varten ihan olkkarissa oma vanha kirjakaappi. Kerään vanhoja painoksia ja voin viettää antikvariaateissa tunteja. Tätä ei moni minusta tiedä, koska tuon blogiini pääasiassa uutuusteoksia.

      Olisi aivan ihanaa ehtiä suvella Sastamalaan! Joskus on kiva harhailla ja vaikka vähän eksyäkin...;)

      Kiitos psta ♥

      Poista
  15. Pidän blogistasi tosi paljon, samoin tunteikkaasta ja vauhdikkaastakin tavastasi kirjoittaa. Blogissani on sinulle kirjakohtaamisiin liittyvä haaste - jos et ole siihen vielä vastannut (se on jo jossain kiertänyt), odotan mielenkiinnolla, millaisesta kirjakohtaamisesta kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsimaria, kiva kuulla, kiitos. Miksen minä onnistu täällä blogissa tuomaan esille toista puoltani eli viileää satakuntalaisuuttani;) Minulla on juuret sekä Satakunnassa että Karjalassa, mutta jotenkin tuo karjalaisuus dominoi...

      Kiitos haasteesta, mutta olen vastannut siihen täällä http://leenalumi.blogspot.fi/2014/04/kirja-kohtaamispaikka-vastaan.html

      Ihanan matkan olit tehnyt, ikimuistoisen. Minä olisin voinut tehdä saman Virginia Woolfin ilmapiirissä, hänen kulkuaan seuraten...ja sitten olisimme menneet viinille ja jakaneet tuntemuksemme;)

      Poista
  16. Nautin blogistasi Leena vaikken aina kommentoi tänne ,Sinä olet uskomattoman monipuolinen ja viisas nainen.On ilo lukea esittelyjäsi ja ajatuksia elämän monista näkökulmista.Kiitos .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos ja tunnen sen ♥ Well...joskus olen hulvaton;)

      Ole hyvä.

      Poista
  17. Amman keskustelunavaus oli kyllä hyvä. Olen miettinyt sitä viime päivät. Minä en usko, että bloggaaminen yleisellä tasolla lakkaa ihan heti, koska kirjablogeja kiitellään juuri siitä, että on mahdollisuus kirjoittaa pitkästikin: monessa muussa mediassa sellaista mahdollisuutta ei (enää) ole. Blogikenttä varmasti elää ja muuttuu, jotkut blogit lakkaavat ja erilaisia some-liitännäisiä tulee lisää, mutta toivon että blogit pysyvät vielä vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ehdottomasti. Pitkästä aikaa kunnon keskustelua...Mitäå se olikaan mitä mahtui twiittiin, 140 sanaa tai merkkiä: Ei käy minulle;) Ja mikä parasta, voi myös korjata ja tarkentaa.

      Samaa toivotaan täällä!

      Poista
  18. Musta tuntuu hurjalta ajatella kirjablogien ja ylipäätään blogien maailman olleen jo vuosia. Ite ku vasta nyt oon löytäny sen, blogimaailman vasta puoli vuotta sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, niin, uskon, että kun sitä katsoo nyt jonnekin yli 5 vuoden päähän, se tuntuu just siltä.

      Menestystä ja iloa sinulle bloggaamiseen!

      Poista
  19. Aivan upeaa tämä mistä kirjoitit, yhteisöstä, joka yhdessä luo ja yhdistää. En yhtään ihmettele, että kaipaat niitä "rauhallisia" alkuaikoja. Minä en pysytyisi tässä elämänvaiheessani seuraamaan kovin laajaa määrää blogeja, vaikka tiedän, että paljon hienoa ja mahtavaa minulta jää näkemättä ja kokematta. Olen kuitenkin niin onnellinen, että hiljakseen laajenen ja luen enemmän. Ja täytyy sanoa, että juuri sinä olet valostuttanut lukemistani ja saanut minut menemään joidenkin rajojeni ulkopuolelle =)

    Oma bloginikin on myös hiukan hiljentynyt. Yhtään en ole kyllästynyt, en vain juuri nyt taivu niin paljoon... taikka sitten minun pitäisi tehdä vielä lyhyempiä juttuja. Riittääkö 3 riviä, heh heh...

    Jos joskus pistät hanskat tiskiin, niin teen tänne järven... Mutta sitä ennen sinä jatkat kirjoittelua ja minä käyn katsomassa nuo linkit. Linkkisi ovat aina tutustumisen arvoisia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos samoin! Nytkin liitäisin luoksesi, mutta tämä iPad on yksi helvetinkone, jonka kanssa osaan vain juuri ja juuri avata kommetteja. Ja vastata.
      Ja minä tulen sitten sukeltelemaan järveesi...hymiöhymiö

      Poista
  20. Jäljen ääni -linkki ei muuten mene oikealle sivulle ;-) Se löytyi kyllä googlaamalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta:nyt kyllä Jäljen ääni laittaa minut nurkkaan häpeämään. Tällä masiinalla en sitä edes nyt pääse korjaamaan. Taidan ottaa ylimääräisen verenpainelääkkeen. Onneksi löytyi, mutta saata kuvitella, mitä Järjen ääni minusta nyt ajattelee...oih!

      Poista
    2. Hyvää hän kuitenkin ajattelee =)

      Poista
    3. Kävin pahoittelemassa hänellä ja nyt sain sen korjattua, vaikka olen kotona huomenna illalla. Kauheaa, lukemisesta ei ole tullut mitään...

      Poista
  21. Luin tämän aikasemmin, jolloin en kerennyt kirjoittelemaan kommenttia, mutta jos nyt "myöhässä" jotain vielä sanoisin.
    Nyt luin vain vähän vilkaisten kommentit, mutta ainakin Katjan/Lumiomenan kommenttiin voin yhtyä. Blogit vielä lienee säilyvät, koska niissä voi ilmaista itseään ja keskustella pitkästikin. Mutta varmasti tulee myös uusia juttuja, jotka vievät osan bloggareista jne. Mutta blogien ja videoblogien suosiohan on lisääntynyt nuorten keskuudessa -> ei viittaisi ihan nopeaan blogien kuolemaan. Tosin tämä oli viime syksyltä, että voihan olla trendi olla jo ohi.;) Vaikka minusta tuntuu, että keskustelu tykkään- tasolla vaan lisääntyy (toki sitä on myös paljon blogeissakin, eikä se pelkästään ole paha. Ainoana tai pääasiallisena "keskusteluna" se on aika mitätöntä), kuitenkin ihmiset ovat alkaneet kaivata mediaan enemmän syväluotaavia artikkeleita/raportteja. Uuden Itellan tutkimuksen mukaan nuoret(kin) haluavat objektiivista, laadukasta ja syvällistä uutisointia (tosin ilmaiseksi, mikä ei aina yhtälönä onnistu...). Tämmöiset seikat viittaisi näin loogisesti (olenhan loogisen ajattelun mestari, heh) siihen, ettei blogit syvällisempine ja pidempine ilmaisu- ja keskustelumahdollisuuksineen olisi ihan heti katoamassa. Tai ainakin tilalle ei tulisi pelkästään lyhyttä tyyliä ja peukkuja ja sydämiä.
    ääh, voisin vielä jotain kirjoista ja e-kirjoista ja tekniikasta, mutta en mää nyt kuitenkaan jaksa enempää. Ehkä sitten joskus toiste, johonkin toiseen tekstiin....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, milloinkaan ei ole liian myöhäistä...

      Katsotaan nyt. Toisaalta minusta sellaiset lyheyt viestit, joista ei muodostu keskustelevaa kaarta ovat yhtä tyhjän kanssa. Minulle yksi kirjailija suositteli jo vuosi sitten videoblogia, mutta minua ei kiinnosta. Tähän jään.

      Tilaan lehdetkin sen mukaan että pitää olla syviä keskusteluja. Olen vaikka mitä, mutta pinnallisuus ei kiinnosta ollenkaan.

      Ei me jakseta ma iltana:) Mutta siinä joskus voit sitten miettiä, miltä tuntuisi kuunnella vaikka Laura malmivaaraa tai arja Korisevaa lukemassa Pelon jokapäiväinen elämämme....;)

      Poista