sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Sarah Waters: Parempaa väkeä

Hän ei ollut enää huonovointinen, olihan sekin jotakin. Ja huoneessa oli mukavan lämmintä ja hämärää. Frances oli avannut ikkunan selälleen mutta jättänyt verhot melkein kiinni, ja tuulenviri liikutteli niitä niin, että valopylväs verhojen välissä sumeni ja kirkastui, kasvoi ja kutistui. Ilmassa tuntui puutarhan tuoksu: makea laventeli, pistävä pelargoni. Läheisen talon apukeittiöstä saattoi erottaa veden loiskahdukset, keittiössä vihelsi vesipannu yhä vihlovammin, kunnes ääni hiipui. Äänet ja tuoksut kamppailivat, mutta pysyivät täpärästi tasapainossa. Frances tunsi olevansa äärimmäisen hauras ja mitätön, kiikkerästi tasapainossa hänkin.

Sarah Watersin Parempaa väkeä (The Paying Guests, Tammi 2015, suomennos Helene Bützow), ensimmäinen Watersini, yllätti minut! Miten paljon löysinkään brittikirjailijan teoksesta rakastamani Virginia Woolfin tunnelmia aina ensimmäisestä sitaatista alkaen. Tietty kaunis alakulo, hetki on mennyt ennen kuin se on tullutkaan, kaikki merkitsee taikka mikään ei merkitse mitään, sillä eikö kaikki ole jo eletty, brittiläisen yläluokan puuduttava tapamuodollisuus sekä tietenkin ne lukuisat tunnistettavat erot, muutkin kuin aksentti, joilla parempi väki erottuu ja erotetaan alaluokasta. Waters ei pistä Woolfia paremmaksi, mutta liikkuu osin niin lähellä Vuodet tunnelmia, että tunsin ihollani, maistoin kielelläni menneen maailman pölyn: verhon väreilyn, itsekäärityn savukkeen tuoksun, koiran haukun, metallirenkaiden rahinan, pitkät kävelyt Lontoon kaduilla, kello neljän hämärän, surulliset puukujanteet, jotka eivät johtaneet mihinkään, aurinkokellon joka näytti kadonnutta aikaa...

Parempaa väkeä alussa mennyt aika on kadonnut, sillä ensimmäinen maailmansota on ohi ja moni asia on muuttunut. Suffragetit ovat järjestäytyneet, palvelijat tuntevat omat oikeutensa, yläluokan perinteiset etuoikeudet järisevät. Perheet ovat menettäneet omaisiaan sodassa ja niin myös Frances Wrayn perhe, jolta kuoli kaksi poikaa. Kun perheen isäkin kuoli, kävi ilmi, että varoja ei ollut riittävästi Francesin ja hänen äitinsä elämiseen puhumattakaan palvelijan pitämisestä ja pitihän talon kulutkin maksaa. Niinpä äiti ja tytär päättävät kahdestakymmenestäyhdeksästä shillingistä ottaa yläkertaan vuokralaiset. Taloon saapuu pariskunta Barber, vakuuutusvirkailija Leonard ja hänen kotirouvavaimonsa Lilian. Samalla kodin ilmapiiri muuttuu, sillä Barberit eivät mitenkään tunne olevansa muita alempia. He tuovat mukanaan musiikin, muodin, miehen kohoavan aseman, iltamenonsa, rentoutensa...samalla kun Frances hoitaa kaikki talon palvelijan työt sananmukaisesti pesten lattioita kontallaan. Äiti pitää vuokralaisiin välimatkaa, mutta Frances, jonka elämä on jäänyt suppeaksi seurusteluksi äidin ja tämän ystävien kanssa, elämäksi vailla muita intohimoja kuin nopea itsetyydytys palsternakkojen kuorimisen ja taikinan kohoamisen välillä, alkaa tuntea miten Lilianin varjo osuu hänen olipa tämä missä tahansa tekemässä mitä tahansa. Ja sitten:

Hän unohti äitinsä. Hän unohti Leonardin yläkerran asunnossa. Syleily sai heidät valtaansa samalla tavalla kuin aikaisemminkin, ajoi heitä eteenpäin, ohi varovaisuuden, ohi piittaamaamisen. Frances veti Lilianin yöpaidan helman ylös, kosketti paljaita lanteita ja pakaroita. Hän kuljetti sormiaan kerran toisensa jälkeen kuumalla, sileällä, ällisyttävällä iholla.

Parempaa väkeä on ällistyttävän lahjakas kirja niistä kahdesta asiasta, joista kannattaa kirjoittaa: rakkaudesta ja rikoksesta! Tyylissä Virginia Woolfia aina seinäpaperin paljaasta kohdasta kaiken rytmittävään teeaikaan, matelevat minuutit, iltapäivä joka vetää henkeä kuin nousten varpailleen, toisensa kohtaavat muistikuvat, varjo joka lankeaa kaulan kaareen, pienten eleiden kieli: Jos vain, jos vain, jos vain...Lisäksi Watersissa on ihailemani amerikkalaiskirjailijan Jayne Anne Phillipsin rohkeutta ja taitoa niin kylmään rikokseen kuin myös usvaiseen maagisuuteen, joista syntyvät unohtumattomat tarinat. Parempaa väkeä ei kaihda rohkeitakaan yksityiskohtia ja siitä syntyy kirjan raju kontrasti tarkasti normien määrittämän elämän ja kielletyn rakkauden hengittäessä samassa talossa, saman katon alla, jossa Francesin äiti yrittää pidellä kiinni säädyllisen paremman väen elämän rippeistä siinä onnistumatta.

Mikä lumoavinta, kirja tapahtuu ajassa, jossa olen elänyt jossain entisessä elämässäni: Kiihkeä sotien välinen aika, Yrjö Jylhä kirjoittaa: ”Kaulaltas pölyä puuterin, hengitän suin ja sieraimin...”, herääminen elämään menetysten ja puutteen vuosien jälkeen, tietämättömyys tulevasta, hulluna tihkuva elämänjano, savuiset jazzklubit, silkkisukkien liukkaus, kielletyn makeus...

Hän kohotti kättään Lilianin käsissä, suuteli Lilianin ranteita ja peukaloita. Lilian ei sanonut mitään, oli aivan ääneti, antoi sen tapahtua. Vasta kun Frances alkoi suudella rystysiä, hän veti toisen kätensä pois – vasemman kätensä, sormuskäden. Hän laski sen alas tukeakseen itseään Francesin syleilyssä, ja pimeässä kuului vihkisormuksen vaimea ja lyhyt, kylmä kilahdus.


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Katja/Lumiomena Arja/Kulttuuri kukoistaa  Omppu Krista/Lukutoukan kulttuuriblogi MarikaOksa Kaisa Reetta Mustikkakummun Anna Maria/Sinisen linnan kirjasto Irene/Kingiä, kahvia ja empatiaa Annika  Irene  ja Kirjapolkuni

*****

Rakkauden rikos ja rangaistus eli Suvi Aholan arvio Helsingin Sanomissa 27.6. Watersin uusimmasta.

31 kommenttia:

  1. Keltaisen kirjaston kirja, varmasti hyvä!
    Kiitos Leena; hyvää pyhän jatkoa sinulle♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, suosittelen!

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle♥♥♥

      Poista
  2. Waters on hieno kirjailija ja tämä on näin tuoreeltaan mielestäni kirjailijan toiseksi hienoin heti Yövartion jälkeen (jos sinulla on tiiliskiviaikaa "sitten joskus" ;) ;) , lue se, on rakenteeltaan nerokas ja sijoittuu 1920-luvun ja Lontoon pommitusten väliin).

    Luin tämän ennen juhannusta ja koetan blogata viimeistään huomenna. Mitä ajankuvaa! Ja miten vangitsevaa tarinankerrontaa!

    Olen iloinen, että viimein luin Watersia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, oletko siis lukenut tämän? En löytänyt googlaamalla...Takuulla luen lisää Watersia. Just sinne mä haluunkin, maailmansotien väliseen Lontooseen.

      OK. Huomaathan, että vastaan sitä myöten kun kirjoitan eli naputus on katekamatonta;) Älä muuta virka. Olen tunturipöllö eillei tämä kirja ole vuoden lopussa kuumassa ryhmässäni.

      Minäkin olen iloinen, että viimein luin Watersia, mutta tässä oli kaikki heti kohdillaan aihe, kansi, aikakausi...<3

      Poista
    2. En ole vielä kirjoittanut tästä: kuten kommentissani kerron, luin ennen juhannusta, mutta koetan blogata pian. :)

      1920-luku on kyllä yksi kiehtovimmista vuosikymmenistä.

      Poista
    3. Katja, huomasin ja selitinkin, että vastaan samaa vauhtia kuin kirjoitan;) Tulen sitten lukemaan. Minusta nyt liikutaan tämän vuoden kuumassa ryhmässä...

      Ehdottomasti. Kaikki mitä siitä lukee, kuulee, näkee vaikka elokuvina, valokuvissa, kaikessa on outoa kiehtovuutta.

      Take you time<3

      Poista
  3. En voinut lukea kunnolla arviotasi, sillä tämä on minulla vielä edessä, mutta sanon vain että ♥ ♥ ♥ - ja palaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, et tietenkään;) Minä varjelin juoniratkaisua, mutta päästelin täysillä muussa, sillä nyt liikutaan parhauden äärellä. Olen aivan myyty, joten: ♥ ♥ ♥ ja palataan!

      Poista
  4. Minulla tämä jo odottaa lukupinossa ja koska pidin niin hurjan paljon Vieras kartanossa-teoksesta, odotukset tätäkin kohtaan ovat aikamoiset. Juttusi luettuani uskon vielä vahvemmin, että en tule pettymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, minä korkkasin Watersin tällä ja olen asiasta yhtä onnellinen kuin siitä, että Katja vinkkasi minut lukemaan Phillipsiltä ekana Suojeluksen. Katja yllä mainostaa Yövartiota. Katson kirjastossa aiheet, maistelen alut ja katson kumman luen seuraavaksi. Siis suvella pitää saada lukea vanhojakin kirjoja! No, en tiedä, miten koit Vieras kartanossa, mutta minä olen ihan myyty. Tässä on just sellaista, joka menee mulla päähän kuin häkä.

      Poista
  5. Watersin Vieras kartanossa oli hieno ja siitä asti pitänyt lukea Watersia lisää! Tätä odotan kirjastosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, olisinkin varmaan jo siinä tutustunut Watersiin, mutta kun sen kirjan yläkannessa oli se kirkuvan nainen kuva...Vrt. kantta Mortonin Paluu Rivertoniin tai Mortonin tulevaan Kaikuiaseet hetket. Sen sijaan tämän uusimman Watersin kansi miellytti minua kovasti. Minäpä tänään mietin, että otan molemmat! Täytyy ensin vain lukea muutama kevään kirja alta pois ja sitten Watersia lisää. Viime suvi oli Phillipsin, joten nämä huippukirjailijasuvet alkavat olla odotettuja. Luen muuten mieluusti suosikkikirjailijoitani montakin peräjälkeen. Niin luin aikanaan myös Waltaria...

      Poista
    2. PS. Katjalla on vahva vainu lukumakuuni, sillä hän kehoitti minua aloittamaan Phillipsin Suojeluksesta, jonka jälkeen olinkin jo löytänyt uuden kirjailijan, jolta luen kaiken;)

      Poista
  6. Ahmin juhannuksen aikana Varistyttö-trilogian ja nyt onkin paksun kirjan mentävä paikka tulevan kesän lukujonossa. Se menköön tälle kirjalle! :) Olen Watersilta aiemmin lukenut jo Vieraan kartanossa, mutta minulla on sellainen kutina jo arviosikin perusteella, että tämä Parempaa väkeä tulee olemaan vielä enemmän se minun kirjani aihepiirinsä puolesta ja noin ylipäänsä. :)

    PS, laitoin taannoin mailia sinulle blogin lukijaksi kirjautumisesta, mutta en ole varma, tuliko se koskaan perille. Tarkoitus tällä kommentilla ei kuitenkaan ole hätyytellä! :)

    -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, sinullahan olikin sitten rajunpuoleinen juhannus...Lupaan, että pidät uusimmasta Watersista. Olen niin onnellinen, että aloitin Watersin lukemisen tästä kirjasta. Valitsin tämän aiheen perusteella, mutta ehkä taidan lukea Katjan suositteleman Yövartion. Tämä on rohkea, tyylikäs ja jännittävä!!!

      Taru, ei ole tullut perille! Siis meilaa nyt leenalumi@gmail.com En ole poistanut mitään lukematta...Olen nyt extratarkkana ja otetaan muut keinot sitten käyttöön ellei tämä toimi;) Mites olisi, jos sinä tohtisit antaa minulle s-postiosoitteesi...;)

      Poista
  7. Kyllä, juhannuksen sateisina päivinä oli aikaa lukea. Ja kun Varistytön aloitti, piti se otessaan sen verta hyvin, etten millään malttanut lopettaa, vaikka aihe karu olikin.

    Ja kiitos pikaisesta vastauksesta. :) Minun sähköpostiosoitteeni on taru.toivonen-at-emt7.fi !

    -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, siinähän olikin vaikeaa, kun se ilmestyi kuukausien välillä. Onneksi ei vuoden tai vuosien.

      R. lupasi neuvoa sinua, minä en osaa. Hän tekee sen tänään ennen klo 18, joten se mies joka sua lähestyy on sitten Lumimies;) Testaan nyt tuon osoitten sun kanssa, että se toimii, kun siinä on noita viivoja ja vaikka mitä...Aloitetaan!

      Poista
    2. Voin kuvitella! Nyt oli tosiaan mukava kun pystyi lukemaan kaikki hetiperään. Kärsivällisyys tällaisissa asioissa on toisinaan niin kovin vaikeaa. Ja kiitos, viestisi tuli perille!

      -Taru

      Poista
    3. Taru, joskus meinaa kärsivällisyys loppua. Onneksi Åsa Larsson ei kirjoita jatkojännäreitä...

      Ja nyt vain odotellaan, että R. ehtii kompostihommista pois;)

      Poista
  8. Kiitos tästä esittelystä! Selvästi taas uusi kirja luettavien listalle.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, ole hyvä ♥ Tästä sinä pidät!

      Poista
  9. Alan kirjoitella tästä huomenna ja palajan sen jälkeen lukemaan juttusi. :)

    VastaaPoista
  10. Tämä tullee olemaan minunkin ensimmäinen Watersini, kunhan ehdin kirjan pariin. Kotihyllyssä tosin odottelee myös myös Yövartio ja Vieras kartanossa. Jostain syystä olen uskaltanut hankkia Watersin kirjoja useampia vaikken ole vielä ensimmäistäkään lukenut... blogijuttujen perusteella on syntynyt vahva tunne, että näistä tulen pitämään. Etkä onnistunut saamaan minua toisiin mietteisiin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, olen onnellinen, että aloitin tällä. Yövartio on minulla tulossa lukuun, otin vain väliin yhden lukijasuositusdekkarin, sillä kaipasin nyt pettymsydekkariin aikaa tuhlattuani, jotain virkistystä. Yövartioon keskityn. Huomasin, että siinä on raskaampi henkilömiehitys kuin tässä Watersin uusimmassa eli vaatii virkeyttä. Siinä sota, eivät nämä sodan väliset vuodet, joissa on se tietty tatsi. Toisaalta pidän kyllä tietyistä sodanajan kuvauksistakin..., kuten vaikka Graham Greenen Jutun loppu. Varmaan myös Yövartiosta. Minä en hänestä taas blogijuttujen perusteella innostunut, mutta tämän otin aiheen takia ja koska tiesin, että 'en sentään osta sikaa säkissä' eli oli niitä kehuja sen verran tullut. Parmepaa väkeä hätyyttelee nyt minulla kuumaa ryhmää...

      Poista
  11. No niin, nyt palailin tänne Paremman väen pariin...

    Waters osaa kirjoittaa niin kuin teksti vain pulppaisi hänestä hengityksen mukana - niin vaivattomasti teksti etenee! Hienon hieno kirjailija, jonka kaksi muuta suomennosta jo odottavatkin lukijaansa kirjahyllyssä.

    Ripaus Woolfia hänessä on - kyllä vain! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tulee ihan snobi olo...;)

      Juuri niin. Muistuttaa Woolfin tajunnunvirtaa, mutta realistisempaa, kuitenkin jossain kohdin samaa unenomaisuutta ja sellaisten nyanssien huomio, kuten Woolfilla. Mutta vaivattomuus, että kirjoitus on sama kuin hengitys, se on jo Woolfia, sekin. Minä en nyt tiedä, milloin syyssadolta ehdin aikaisempien Watersien pariin, mutta sitten joskus. Ajattelin lukea Vieras kartanossa, josta aikanaan kieltäydin kun siinä kannessa oli se kirkuvan naisen kuva, joka kuin halvensi koko teosta...,mutta eihän kukaan ole niin kuvafriikki kuin minä.

      On, on, kiva että olet samaa mieltä! <3

      Poista
  12. Oi mikä teos! Olen uponnut tämän kirjan syövereihin ja välillä halunnut ihanasti lisää ja toistaalta jouduin siirtämään kirjan sivuun kun pahaolo tunki sisuksiini. Aivan mielettömän hienosti kirjoitettu ja suomennettu. Muistan vieläkin miten pidin Vieras kartanosta teoksesta. Tämä kirja oli mielestäni vielä vaikuttavampi.

    Hienoa vetovoimaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, anteeksi, että vastaan näin myöhässä: On ollut ävhän kaikkea...

      Täysin samaa mieltä. Olen hyvin myyty Watersiin ihan tämän kirjan perusteella. Vieras kartanosta en voinut lukea, koska siinä kannessa se kirkuva nainen alensi minusta tasoa;) Olen siis potenssiin ziljoona kuvafriikki! Kiva kuulla, että tämä on vaikuttavampi, sillä muuten minusta tuntuisi vähän pahalta...

      Just niin♥

      Poista
  13. Hehee, vai alensi se pieni yläkulman kuva tasoa =D. Vastauksesi ei tullut yhtään myöhässä, sillä olen vasta nyt koneella.

    Tässä lukiessani vastaustasi huomasin sivupalkissa Jean Rhysin Huomenta, keskiyö, kirjan ja sen kansikuva herätti huomiota. Saa nähdä tuleeko se mukaan seuraavaan arvontaasi ;-)

    Kansikuvissa on erityistä voimaa, aika monesti kirjakaupassa upea kansi saa tarttumaan kirjaan, jota ei muuten ehkä hipelöisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, todella pahasti;) Sinä onnellinen nainen, kunpa minäkin voisin joskus olla noin...

      Se on kirjastosta. Tiettävästi ei ole otettu uutta painosta. Se on ihan sinua ja minua. Osuu ja uppoaa. Olen jo lukemassa Rhysin Kvartettia, mutta se mennee vasta ensi viikolle parin tietokirjan takia, mutta tuo Huomenta, keskiyö tulee tällä viikolla.

      Nämä kannet ovatkin tosi upeita eli ihan mun tyyppisiä. Niistä ei vain saa helpolla valmista kuvaa iän takia, joten on täytynyt yrittää itse kuvata.

      Poista