ne kukkivat uudestaan,
vanhat omenapuut, jotka kaatuisivat
ilman toisiaan.
Vaikka luulin jo lopullisesti,
että minun on lähdettävä,
tämä äänetön lumous esti,
tämä hellyys hämmentävä.
Miten hauraaksi morsian käykään,
miten käyräksi sulhanen,
yhä viettävät häitään kuin hurmiossa
nuoren rakkauden.
Taas on kestetty lumi ja viima,
taas on takana talvinen retki,
on vain valkea öinen kiima,
tämä jumalten syntymähetki.
Minä taivutan ylpeän pääni,
jään sinua odottamaan,
sillä niin kuin puut, jotka puhkeavat
aina uudestaan
minä tajuan rakkautemme:
miten meidän on löydettävä
tämä kukkiva haurautemme,
tämä hellyys hämmentävä.
- Aulikki Oksanen -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
Oih, ihana runo...Sopii tähän juhannusviikolle niin hyvin.
VastaaPoistaOmenapuut tulivat lukulistalle minullakin - ja blogiin juhannuksen jälkeenn -ehkä. Olet todellinen velho, jos arvaat teoksen...Liittyy kesäkuun kotimaiseen klassikkooni :)
Kaisa Reetta, tämä on...Sopii siltikin vaikka tänään satoi rakeita. Omenapuut kukkivat sitkeän kauniina valkoisena morsiushuntuna.
PoistaNo en kyllä arvaa...Olen itse Watersin huumassa ja R. nauraa, kun minä ujuttaudun 'rauhaani lukemaan jo klo 19'!!!! Minä en muista muuta omeniin liittyvää nyt kuin saksalaisen ihastuttavan Omenansiementen maku. Luumupuu kukkii olisi ollut nuortenkirja ja kotimainen...
Herrajee se klassikkohaaste, toivottavasti se on kesän loppuun: Nyt on nopeasti se tsekattava.
<3
PS. Olen kyllä nykyjan jumaltartestissä noita, joka arvaa ennalta, mutta nyt pyyhkii heikosti;)
PoistaAulikki Oksanen on yksi lempirunoilijoistani; kiitos Leena ♥
VastaaPoistaMinttuli, hän on klassikko vailla vertaa, kuten on Aila Meriluotokin. Ole hyvä ♥
PoistaMiten sopiikan nuo runon sanat tähän vuodenaikaan. Hellyyttävä sisältö, vanhat omenapuut, kuin ikivanha aviopari turvautuu toisiinsa. Kun ei enään omat voimat riitä kaikeen niin toisesta turvaa haetaan.
VastaaPoistaOikein hyviä juhannuksen aluspäiviä, sellaisia kuin tämäkin päivä. Aamun aurinko vaihtui synkkään sateeseen. Ajoi sisälle ulkohommistani minutkin, vaikka en ihan pienestä sateesta hätkähdäkkään. Mutta tuo kylmä kova tuuli ja vesisade, se vain on jokseenkin ikävä yhdistelmä. Kun sentään pitäisi olla kesä.
Mummeli, eikö vain. Tämä runo saa aina silloin tälöin vilahtaa Lumissa muistuttamassa siitä, mikä on kaunista ja tärkeää.
PoistaKiitos samoin sinulle&co♥ Meillä satoi rakeita! Nämä kelit ovat vakuuttavasti estäneet juhannusruujenkin nuppujen kehittymisen. Vain omenapuut kukkivat sitkeinä ja kauniina.
Ihana runo, tykkään Aulikki Oksasen runoista! ♥♥
VastaaPoistaAili, tämä vaan on niin ihana, että se saa tulla aina uudestaan ja uudestaan...Sama täällä! Kiitos♥♥
PoistaRakeita, auts! Täällä Turussa on ollut aurinkoa, tuulta ja poutaa. Sateesta ei tietoakaan. Torstaina hyppään Helsingin junaan ja vietän siellä juhannusta elämäni miehen kanssa, joka matkaa myös sinne. Hyvää juhannusta sinulle ja rakkaillesi!
VastaaPoistaArkeilija, tuntui ihan järkyttävältä. Täälläkin on tuullut varmaan jo kuukauden, joten alkaa tuntua kuin asuisimme taas länsirannikolla. Turku on syntymäkaupunkini, jonne en vain tunnu ehtivän, vaikka pitäisi. Kuulostaa upealta juhannussuunnitelmasi. Kiitos samoin sinulle&co! <3
PoistaKuin ylistys morsiusparille ja rakkaudelle jonka tuntevat sisällään. Omenapuu on kuin huntuna heidän juhannushäissään ♥ Kaunista ja herkkää niin tunteikasta Oksasta ♥
VastaaPoistaSirkkis, täysin samaa mieltä. Nyt sitkeät hunnut vain jaksavat kukkia, vaikka juhannusruusutkin ovat tiukoilla nupuilla. Kiitos♥♥
PoistaKaunis runo! Minulla on pihassa iso omenapuu ja se juuri pudottelee kukkiaan kuin neito hauraita harsojaan.
VastaaPoistaSulo, niin minustakin. Sataa unten vihmaa, sataa omenankukkien lunta...
Poista<3