Karin Slaughter: Näkymätön

Sara ei ollut pitänyt Lena Adamsista edes ennen Jeffreyn kuolemaa. Lena oli vaarallinen. Ylimielinen. Huolimaton. Jeffrey moitti jatkuvasti Lenan omapäisyyttä, mutta Sara kyllä tunsi miehensä. Jeffrey ei tuntenut vetoa Lenaan – toisinaan Sara toivoi, että juttu olisikin ollut niin yksinkertainen. Sen sijaan Lena oli haaste, jota Jeffrey ei kerta kaikkiaan voinut vastustaa. Lena oli kaiken tuhoava pikkusisko ja Jeffrey loputtoman anteeksiantava isoveli. Jeffrey ihaili suunnattomasti Lenan kovuutta. Lenan taistelutahtoa. Sitä, että pahankin tällin jälkeen Lena nousi aina uudelleen.

Karin Slaughterin Näkymätön (Unseen, Tammi 2015, suomennos Annukka Kolehmainen) jatkaa yhdysvaltalaisdekkaristin Will Trent&Sara Linton –sarjaa varsin kovatahtiseen tyyliin. Koska kyseessä on huumeita, kovia otteita ja lapsiin kohdistuvia ikäviä asioita, psykologisesta dekkarista nauttivan keskittyminen helposti siirtyykin kirjan ihmissuhteisiin. Tässä kirjassa jos missä, Slaughter paljastaa hillityn lastenlääkärin Sara Lintonin rajattoman vihan rikosylikonstaapeli Lena Adamsia kohtaan. Hänen koskaan muuttumaton käsityksensä Lenan työparin, Saran edesmenneen miehen Jeffreyn kuolemasta nousee pintaan, kun... Sanomattakin on selvää, että Lena on oman pimeytensä vanki, kuten saimme lukea Pettävässä hiljaisuudessa, mutta Saran raivo sokaisee hänet niin, että hän ei näe Lenalla olevan jo muitakin huoneita.

Kaikki me 'slauhgteristit' odotamme ihmettä mitä tulee Sara Lintonin ja Will Trentin suhteeseen, etenkin Angie –kuvion osalta, mutta onneksi, onneksi täysin arvaamaton Angie on tästä tarinasta kaukana. Sen sijaan agentti Will Trent on ehkä elämänsä vaarallisimmassa peitetehtävässä, joka on myös haitaksi hänen parisuhteelleen.

Karin Slaughter on dekkarimaailman kuningatar yli 30 miljoonalla myydyllä kirjallaan. Ikinä minun ei ollut tarkoitus häneen langeta, ei edes sen jälkeen kun paras ystäväni vuonna koivu ja tähti painosti lukemaan Slaughterin Grant County –sarjan, sillä minusta ne olivat liian partakoneen terällä kirjoitettuja. Valitin ja luin, luin ja valitin, kunnes ilmestyi Triptyykki ja niinpä jo edellisestä eli Rikollisesta kirjoitin:

”...ei ole Kivun jäljet sähäkkää paneskelua, ei Pettävän hiljaisuuden Lena Adamsin mielen pimeyttä, ei Triptyykin varakasta, varjoissa seisovaa, kauniisti ikääntynyttä Lydiaa nauttimassa muiden kärsimyksistä, mutta sen sijaan siinä on Slaughterin kirjojen lukijoille eräs tärkeä avain, tapahtuma, jonka kokonaan luettuaan näkee palapelin valmiina. Rikollinen on ehdottomasti Slaughterilta avainromaani Will Trent –sarjaan!”

Saadakseen Slaughterin kirjojen jännittävistä henkilöhahmoista käsityksen, joka lisää lukunautintoa, suosittelen lukemaan ilmestymisjärjestyksessä Will Trent&Sara Linton –sarjan eli silloin aloitetaan Pettävästä hiljaisuudesta. Toisaalta, jos ei jaksa ihan sitä, niin sitten kannattaa noudatta The Denver Postin ohjetta, joka koskee omaa suosikkiani Yli rajan: ”Slaughterin paras kirja, josta uudet lukijat voivat vaikeuksitta aloittaa.”

Olen edelleen sitä mieltä, että Slaughterin paras ikinä on Yli rajan! Ja näin perusteluni tiivistetysti:

”Yli rajan kertaa lahjakkaasti sekä Grant County –sarjan lastenlääkri Sara Lintonista kertovan että Atlanta –sarjan etsivä Will Trentin vaiheet piinaavammin ikinä lukemani trillerin vieriessä mielen sisään kuin vereen kastetun filminauhan...”

Näkymätön on sarjassaan vahvaa Slaughteria, jota ei voi jättää lukematta, jos mielii pysyä henkilöhahmojen pään sisällä jännitystä unohtamatta. Mikään ei ole muuttumatonta ja niinpä jokaiseen Slauhgteriin on kirjoitettu rikoksen oheen ihmissuhdedraama, jossa entiset pahiksetkin voivat saada mahdollisuuden. Tai kaikkien ihailema Sara voikin yllättää kostonjanollaan...Lena on aina yllättäjien sukua ja aivan äärimmäisillä tavoilla näyttää Näkymättömässä sekä kovimpansa että pehmeimpänsä. Näkymätön etenee takaumin eli lopussa on sen alku, joten vähän lievitytstä ennen tarinan synnyttämiä kipuja:

Hän alkoi nopeasti oppia, että raskaus ja häveliäisyys eivät kulkeneet käsi kädessä. Se oli yksi lukuisista kompromisseista, joihin piti vain sopeutua. Lenasta tuntui, että hänen kehonsa oli vallattu. Hän pissasi enemmän. Nukkui enenmmän. Hän hitto soikoon jopa hengitti enemmän. Omituista kyllä, sen sijaan että olisi häiriintynyt tunkeilijasta, Lena oli onnellisempi kuin koskaan ennen.

Jared kumartui katsomaan Lenaa silmiin. ”Tässä sitä ollaan, kultaseni. Me kaksi uuden kynnyksellä.”

”Mikään ei ole entisellään”, Jared sanoi. ”Jonakin päivänä istumme vaipat housuissa vanhainkodissa ja puhumme siitä kuinka tämä hetki muutti kaiken.”

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kirjakirppu Kirjasähkökäyrä  ja Annika

*****

Dekkarit Leena Lumissa