Concha Buika's new CD will come out 20.10. Now you can have a little taste about her future album El Ultimo Trago here http://www.appelsiinipuunalla.blogspot.com and Volver, volver here http://www.youtube.com/watch?v=beKk6eyfZOEperjantai 16. lokakuuta 2009
UNIQUE: CONCHA BUIKA!
Concha Buika's new CD will come out 20.10. Now you can have a little taste about her future album El Ultimo Trago here http://www.appelsiinipuunalla.blogspot.com and Volver, volver here http://www.youtube.com/watch?v=beKk6eyfZOE
A LITTLE ABOUT THE NEXT WEEK
Next week we'll have the big book happening in Helsinki beginning form Thursday to Sunday. Iwill tell you more on Monday, but before that you'll get the new book, which will help you to manige with so called life. We're lacking of time, we're rushing from other place to the other, we aren't present even with our best friends, cos we are waiting for some 'very important' call or we are thinking the next rushing...Is that polite? Is that healthy? How long we can continue this? I will stop that and instead to climb into the mountins...Which will be your choice? ...AND THIS? I GOT THE GREAT LAUGH!
Jael pushed me over the line with her super fine colour collages;-)
THIS OLD BOOK SELF FOR THE OLD BOOKS...
is also from the skip, but I didn't want to restore it: sometimes the touch of life is the most beuatiful.
torstai 15. lokakuuta 2009
WHILE I'M READING SOMETHING USEFUL FOR YOU...
you can imagine, you are in this picture. This is my soul landscape. I lived in the westside coast 25 years, but now in the middle of the Finland almost as long time. This picture isn't though from my seaside village, but from http://www.hannelesparadise.blogspot.com/and very romantic Mysteriet by Lisa Nilsson and Aki Sirkesalohttp://www.youtube.com/watch?v=GIMfmFoLnmY&feature=related
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
I PROMISED TO PLAY THIS TO UTE, BUT...
http://www.youtube.com/watch?v=FnytJEXow6w...enjoy everybody! This is the best music in the whole world! Miénteme bien...
POROA KANTARELLIKASTIKKEELLA
...ja minulle porofilee palsternakkaperunalla ja kantarellikastikkeella.
DAAMIEN KUUKAUDEN RAVINTOLA
Meitä on vaihtelevan kokoinen joukko naisia, jotka käymme yhdessä syömässä jossain lähiseudun ravintolassa kerran kuukaudessa. Tällä kertaa valintamme oli Jyväskylän Harjun Vesilinna http://www.vesilinna-restaurant.fiKuvassa jonkun alkupalat, ei minun, sillä minulla oli suppilovahverokeitto. Mitähän tämä olikaan...
PIENET SUURET SUOMALAISET/ MILLAISIA HE OLIVAT LAPSINA JA NUORINA?
Vauvana Gustaf oli rauhallinen ja hauska, mutta alkoi puhumaan opittuaan komennella ympäristöään niin kovalla äänellä, että se herätti ”vakavaa huolestumusta”. Poika itsenäistyi eikä pitänyt asioihinsa puuttumisesta.Kerrankin Gustafin johtama joukko ajoi koulun pihalta isommat pojat kadulle lumipallosateella. Innoissaan pieni sotapäällikkö ei huomannut lähestynyttä hevosrekeä, kierähti hevosten jalkoihin ja sitten reen alle. Lumikinoksesta kömmittyään hän heitti vielä lumipallon vihollisen perään. Silminnäkijöille ylpeä Gustaf ilmoitti: ”Nimeni on Mannerheim ja minä olen ensimmäisen luokan kenraali.” Hän oli silloin ensimmäisellä luokalla.
Luin yömyöhään Markus Similän Pienet suuret suomalaiset/ Millaisia he olivat lapsina ja nuorina? (Minerva, 2009) ja olin AIVAN VIEHÄTTYNYT! Tätä kirjaa on odotettu. Yksiin kansiin on koottu kertomuksia suomalaisten merkkihenkilöiden lapsuudesta ja kuinkas nyt sattuikaan, henkilövalinnat ovat napakymppi. Ketä nyt ei kiinnostaisi tietää, kuinka villi marsalkka Mannerheim oli lapsena, miten käytös jo tuolloin kertoi tulevasta tiestä tsaarin ratsuväkikaartiin. Tai kuka ei haluaisi tietää, miten saattoi Juhani Ahosta, pietistisen lapsuuskodin vekarasta tulla suuri kirjailija, kun kotona sallitut lukemiset olivat vain Genoveva ja Turmiolan Tommi. Ja kukapa ei haluasi tietää, kuka suurnimistämme kasvoi täysin naisten hellimänä, josta saattoi syntyä osa herran tulevasta charmista:
Isän kuolema muutti kaiken. Leskeksi 27-vuotiaana jäänyt Maria Sibelius omisti koko loppuelämänsä lapsilleen, joista nuorin ei ollut vielä syntynyt. ”Äitini oli kodin hyvä enkeli”, Jean Sibelius kiittää. ”Tuntui siltä kuin hänen ainaisena ajatuksenaan olisi ollut, ettei hänen kärsimänsä menetys saa synkentää isättömien lapsuutta.” Perhe muutti äidinäidin, leskiruustinna Catharina Borgin taloon Hämeenlinnassa. Kesät vietettiin ruustinnan huvilalla Sääksmäellä tai Loviisassa, missä isän suvun taloa emännöi isänäiti Catharina Sibelius yhdessä tyttärensä Evelinan kanssa. Janne varttui siis naisten hellässä huomassa.
Kirja on taidolla tehty, sillä mikään kohta ei petä: kerronnan viehkeys vei minua, piirroskuvat liikuttivat ja ihastuttivat, vanhat valokuvat kiinnostivat ja olivat ennen näkemättömiä ja kullekin henkilölle oli annettu oma lukunsa täydelliseen tietokirjatyyliin: kunnon pää- ja väliotsikot, selkeä, kursiivilla kirjoitettu ingressi, itse kertomukset ja lopussa tietoisku, mihin nämä villit tai kovan kohtalon vekarat olivat ehtineet elämän tikkailla kivuta, mitä suuria saavutuksia, ikuisia merkkejä Suomen historiaan jättää. Myönnän, että kirja liikutti minut kyyneliin ja kyynelehtien kirjoitan nyt tätäkin…Siis kirja ei ole surullinen vaikka Aleksis Kiven kouluajan nälkä kauhistuttikin, kun kohta taas saat jo nauraa Minnan ja miehensä lehtori Ferdinard Canthin yhteiskuvaa, jossa nuorella neidolla näkyy niin uhmakas ilme, että ihme oli koko avioliitto! Minna kun ei olisi ollenkaan halunnut avioliittoon! Tässä kirjassa on nyt vain Se Jokin!
Mikäli Markus Similä, tunnettu kirjailija, lehtimies sekä radio- ja TV-toimittaja on teoksen henkilöt valinnut, on hän nero, sillä tästä kirjasta tulee isänpäivä- ja joululahjahitti. Kirja kertoo seuraavien henkilöiden lapsuudesta, nuoruudesta ja myös myöhemmistä saavutuksista: Aleksis Kivi, Jean Sibelius, Minna Canth, Paavo Nurmi, Juhani Aho, Oskar Merikanto, C.G.Mannerheim, Tauno Palo, Eino Leino, Tove Jansson ja Urho Kekkonen.
Tauno Palo oli järkyttävän komea jo hyvin varhain, eikä hänestä näkynyt lyhyt lapsuus, joka oli siihen aikaan työläisperheissä enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mutta lahjakkuus lyö itsensä läpi vaikka kallion, mistä ehkä selvin esimerkki on Aleksis Kivi. Tauno Palon näyttelijänlahjat eivät voineet jäädä piiloon, sillä tähdeksi ei opiskella eikä tähteä voi tehdä: Tähdeksi synnytään.
Eino Leino on kansan sydämissä Suomen kansallisrunoilija. Siinä missä prinsessa Diana oli Sydänten Prinsessa, Eino Leino on Suomalaisen Sielun tulkki. Pienelle Einolle koulunkäynti oli helppoa, vaikka hän käyttikin aikaansa enemmän kaunokirjalliseen lukemiseen kuin koulukirjoihin.
Valojen sammuttua hän ahmi kirjoja salaa oven raosta tulevasta hämystä ja aamuisin ennen muiden heräämistä. Nuori mies paukutteli silloin Walter Scottin ja Dumasin historialliset romaanit ja Topeliuksen Välskärin kertomukset. Myös runouteen hän tutustui oppilaskirjaston valikoimasta, jossa oli tuolloin 450 kirjaa.
Tämäkin kolahti, sillä minä luin talvet taskulampun valossa peiton alla venäläisiä klassikoita ja suvella ison vaahteran oksien piilossa Välskärin kertomuksia...ja Dumasia. En mitään kuullut, kun minua huudettiin, sillä olinhan ihan muualla... seikkailuissa.
Mutta ah!, Janne, tuo meidän kansallissäveltäjämme, joka ensin vain rakasti näyttelemistä, kunnes viulu vei nuoren miehen. Kova oli kuitenkin opiskelujen alku, sillä äidinäiti ei olisi antanut mitään ymmärtämystä, jos olisi poika posetiivariksi ryhtynyt, niinpä aloitti Janne opintonsa yliopiston lakitieteellisessä tiedekunnassa, jotta perhe ei pettyisi. Hän kuitenkin kirjoittautui myös ylimääräiseksi oppilaaksi musiikkiopistoon, jossa opiskeli viulunsoittoa ja musiikin teoriaa. Ja seuraamukset me tiedämme: hänestä tuli maailmalla tunnetuin suomalainen säveltäjä, joka sai taiteilijanimensä 1860-luvulla Havannassa kuolleelta merikapteenilta!
Minulle Suomen kansallislaulu on Finlandia, jonka soittamisen venäläiset yrittivät kaikin tavoin kieltää sorron vuosina. Suomalaiset kuitenkin janosivat kuulla juuri Finlandiaa, jolle sitten keksittiinkin peitenimi. Konserttisalit olivat täynnä ja venäläisiä tarkkailijoita jaksoi hämmästyttää, että aina tietyn kappaleen jälkeen suomalaiset nousivat seisomaan…
Kiitos Janne Finlandiasta ja Valse Tristestä, maailman kauneimmasta ja surumieleisimmästä valssista, jonka siivittämänä Susanna Rahkamo ja Petri Kokko luistelivat kultaa. Kiitos Markus Similä ja Minerva, että annoitte meille mahdollisuuden mennä rakastamiemme taiteilijoiden ja muiden suuruuksien lastenhuoneisiin ja leikkitanhuville. Kultamitali tuli!
tiistai 13. lokakuuta 2009
LUMOUS
Kuvataiteilija Edward Shapiro on tullut Websteriin ja sijoittunut maalamaan hotelliin, jonka ikkunasta on suora näkymä 19 vuotiaan Lily Dahlin asuntoon. Lily on tarjoilija paikallisessa kuppilassa ja haaveilee näyttelijän urasta. Ei, ei, ei! Webster ei yritä herättää tytön huomiota, vaan tyttö hänen, ja paneekin toimeksi, kun on ensin nähnyt miehen maalaamassa iltakausia oopperan soidessa taustalla.
Hän katsoi miestä vaikka tämän kasvot jäivätkin varjoon ja avasi hitaasti puseronsa napit. Sitten hän heitti puseron lattialle, hiveli sormillaan alastonta olkapäätään ja puri alahuultaan niin että se kääntyi kokonaan sisäänpäin. Ihanaa, hän ajatteli ja avasi katkaistut farkkunsa. Hän kääntyi sivuttain ja kiemurteli ulos tiukoista shortseista. Jäykkä kangas liukui alas pakaroita ja se tuntemus yhdessä sen tiedon kanssa, että mies katseli häntä, sai hänet tuntemaan itsensä joksikin toiseksi – tytöksi joka innostuu juhlissa strippaamaan, tytöksi joka ei ikinä ajattele kuolemaa ja joka häpeämättä keinuttaisi lanteitaan ja vääntelehtisi musiikin tahdissa…
Kirjassaan Lumous (The Enchantment of Lily Dahl, Otava, 2009) Siri Hustvedt tuo heti alussa esiin naisen alkukantaisen himon saada paljastua miehelle muka tiedostamatta tekoaan. Aivan sama kuvio tulee esille Aksel Sandemosen Ihmissudessa, jossa Felicia Venhaug hoitelee kasvihuonettaan alasti peipposet hiuksillaan ja teeskennellen, että ihmissusi ei tirkistele lintujen lentoaukosta. Mutta siinä missä Ihmissudessa tästä asiasta tulee kaiken primus motor, on Lilyn esitys vain tarinan viehättävä episodi, joka kuitenkin avaa Lilylle suoran valtatien Edwardin syliin, sillä taiteilija vastaa soittamalla dueton oopperasta Don Giovanni.
Tätä kirjaa ei voi olla näkemättä elokuvana. Kaikki me olemme nähneet näitä amerikkalaisia pikkukaupunkeja kuppiloineen, jotka tihkuvat rasvaista ruokaa ja donitseja. Ja asukkaat ovat toinen toistaan oudoimpia aivan kuin sisäsiittoisuuden tuotoksia. Minulla alkoi Don Giovannin päälle soida Twin Peaksin tunnari ja olin valmis melkein kaikkeen, paitsi en siihen, mitä sitten tapahtui. Hustvedtin tyyli on ottaa lukija mukaan, pitää häntä kädestä kiinni, ei tuupata pois kyydistä, joten ehdin myös nauttia hänen loistavasta tekstistään, juonen yhtään nautiskelusta kärsimättä.
Vaikkei hän oikeasti haistanutkaan puita, ohdakkeita eikä kuusamaa, hän muisti haistaneensa niiden tuoksun, ja hän muisti miten sudenmarja kukki varhain keväällä metsänotkelmissa ja leinikit niityillä ja miten heinäsirkat loikkivat, kun hän kahlasi heinikon halki. Hän muisti miten oli astunut purosta sääret täynnä mustia iilimatoja ja miten hän oli juossut kotiin uskaltamatta katsoa jalkoihinsa, ja hän kuvitteli tajuavansa nyt Martinin kartan ja hänen tuli ikävä kotia, sitä taloa jossa oli asunut vanhempiensa kanssa lapsena ennen isän sairastumista syöpään, ennen Ideal Cafeta, ennen Edia ja Mabelia, ja hän kaipasi kaikkea muistamaansa, silkkiyrttiä ja lehmänläjiä ja puroa.
Ehkä sitä olisi toivonut, että Siri olisi kirjoittanutkin vain iilimadoista ja silkkiyrtistä, mutta sehän ei ole mahdollista pohjoisen eristyneissä pikkukaupungeissa. Sitä kulkee Lilyn mukana näytelmäharjoituksissa ja naureskelee isoa könsikästä Martinia, joka on Seitti, kaikista keijuista kaikkein paras. Sitä ihastelee 79 vuotiasta Mabelia, joka kirjoittaa elämästään kirjaa ja joka on aina halunnut elää vain Vaarallisen, Upean ja Tuskaisan elämän. Sitä antaa Hustvedtille anteeksi, että Shapirosta on tehty kuin sivupersoona, vaikka hänessä olisi ainekset kaikkeen, mutta Sirihän vasta harjoitteli Billiä varten…
Tähän kohtaan piti tulla vielä yksi tekstinäyte, mutta säästän sen omakoettuun lukukokemukseen. Se on kappale, jonka luettuani ajattelin: tämä kirja pitää tarjota lopusta alkuun. Joskus Loppu on Alku! Mutta jos näin olisi käynyt Lilyn ja Edin tapaamisenkin olisi pitänyt olla vasta lopussa…ihan mahdollista, mutta Lily oli malttamaton.
Mutta kuka ja miksi on kaivertanut omaan lihaansa nimen ’Lily’.
Ehkä Mabel on oikeassa kehottaessaan Lily Dahlia muuttamaan New Yorkiin, sillä:”New York on maailman paras ja maailman pahin kaupunki.”
Hän katsoi miestä vaikka tämän kasvot jäivätkin varjoon ja avasi hitaasti puseronsa napit. Sitten hän heitti puseron lattialle, hiveli sormillaan alastonta olkapäätään ja puri alahuultaan niin että se kääntyi kokonaan sisäänpäin. Ihanaa, hän ajatteli ja avasi katkaistut farkkunsa. Hän kääntyi sivuttain ja kiemurteli ulos tiukoista shortseista. Jäykkä kangas liukui alas pakaroita ja se tuntemus yhdessä sen tiedon kanssa, että mies katseli häntä, sai hänet tuntemaan itsensä joksikin toiseksi – tytöksi joka innostuu juhlissa strippaamaan, tytöksi joka ei ikinä ajattele kuolemaa ja joka häpeämättä keinuttaisi lanteitaan ja vääntelehtisi musiikin tahdissa…
Kirjassaan Lumous (The Enchantment of Lily Dahl, Otava, 2009) Siri Hustvedt tuo heti alussa esiin naisen alkukantaisen himon saada paljastua miehelle muka tiedostamatta tekoaan. Aivan sama kuvio tulee esille Aksel Sandemosen Ihmissudessa, jossa Felicia Venhaug hoitelee kasvihuonettaan alasti peipposet hiuksillaan ja teeskennellen, että ihmissusi ei tirkistele lintujen lentoaukosta. Mutta siinä missä Ihmissudessa tästä asiasta tulee kaiken primus motor, on Lilyn esitys vain tarinan viehättävä episodi, joka kuitenkin avaa Lilylle suoran valtatien Edwardin syliin, sillä taiteilija vastaa soittamalla dueton oopperasta Don Giovanni.
Tätä kirjaa ei voi olla näkemättä elokuvana. Kaikki me olemme nähneet näitä amerikkalaisia pikkukaupunkeja kuppiloineen, jotka tihkuvat rasvaista ruokaa ja donitseja. Ja asukkaat ovat toinen toistaan oudoimpia aivan kuin sisäsiittoisuuden tuotoksia. Minulla alkoi Don Giovannin päälle soida Twin Peaksin tunnari ja olin valmis melkein kaikkeen, paitsi en siihen, mitä sitten tapahtui. Hustvedtin tyyli on ottaa lukija mukaan, pitää häntä kädestä kiinni, ei tuupata pois kyydistä, joten ehdin myös nauttia hänen loistavasta tekstistään, juonen yhtään nautiskelusta kärsimättä.
Vaikkei hän oikeasti haistanutkaan puita, ohdakkeita eikä kuusamaa, hän muisti haistaneensa niiden tuoksun, ja hän muisti miten sudenmarja kukki varhain keväällä metsänotkelmissa ja leinikit niityillä ja miten heinäsirkat loikkivat, kun hän kahlasi heinikon halki. Hän muisti miten oli astunut purosta sääret täynnä mustia iilimatoja ja miten hän oli juossut kotiin uskaltamatta katsoa jalkoihinsa, ja hän kuvitteli tajuavansa nyt Martinin kartan ja hänen tuli ikävä kotia, sitä taloa jossa oli asunut vanhempiensa kanssa lapsena ennen isän sairastumista syöpään, ennen Ideal Cafeta, ennen Edia ja Mabelia, ja hän kaipasi kaikkea muistamaansa, silkkiyrttiä ja lehmänläjiä ja puroa.
Ehkä sitä olisi toivonut, että Siri olisi kirjoittanutkin vain iilimadoista ja silkkiyrtistä, mutta sehän ei ole mahdollista pohjoisen eristyneissä pikkukaupungeissa. Sitä kulkee Lilyn mukana näytelmäharjoituksissa ja naureskelee isoa könsikästä Martinia, joka on Seitti, kaikista keijuista kaikkein paras. Sitä ihastelee 79 vuotiasta Mabelia, joka kirjoittaa elämästään kirjaa ja joka on aina halunnut elää vain Vaarallisen, Upean ja Tuskaisan elämän. Sitä antaa Hustvedtille anteeksi, että Shapirosta on tehty kuin sivupersoona, vaikka hänessä olisi ainekset kaikkeen, mutta Sirihän vasta harjoitteli Billiä varten…
Tähän kohtaan piti tulla vielä yksi tekstinäyte, mutta säästän sen omakoettuun lukukokemukseen. Se on kappale, jonka luettuani ajattelin: tämä kirja pitää tarjota lopusta alkuun. Joskus Loppu on Alku! Mutta jos näin olisi käynyt Lilyn ja Edin tapaamisenkin olisi pitänyt olla vasta lopussa…ihan mahdollista, mutta Lily oli malttamaton.
Mutta kuka ja miksi on kaivertanut omaan lihaansa nimen ’Lily’.
Ehkä Mabel on oikeassa kehottaessaan Lily Dahlia muuttamaan New Yorkiin, sillä:”New York on maailman paras ja maailman pahin kaupunki.”
SIRI HUSTVEDT 1955 -
Siri Hustvedt on ehkä kirjailija, jolta voidaan tällä hetkellä odottaa enemmän kuin keltään toiselta. Norjalaistaustainen Siri on paitsi kirjailija, myös kirjallisuustieteiden tohtori ja taidekriitikko. Kiinnostus ja tietämys taiteesta näkyy ja tuntuu hänen teoksissaan vetovoimaisella tavalla. Kirjasta Kaikki mitä rakastin (What I loved, Otava, 2008) en kyennyt kirjoittamaan sanaakaan ennen kuin olin lukenut kirjan kahdesti. Ensimmäinen kerta meni hoikan, tumman, erikoisen Billin lumoissa. Istuin hurmiossa rantakivellä ja katselin, miten hänen kalpea vartalonsa laskeutui veteen ja savukkeen tuoksu leijaili tyköni jopa hänen uidessa…Samana vuonna ilmestyi suomeksi myös The Sorrows of an american nimellä Amerikkalainen elegia (Otava). Luin kirjan, mutta jätin sen muhimaan, enkä tuonut blogiini. Syy on aivan suoraan kirjassa Kaikki mitä rakastin. Jos Amerikkalainen elegia olisi ollut jonkun toisen toinen kirja, mutta koska se oli Sirin teos, olin pakotettu jääväämään itseni, sillä kaikki minussa soi vielä yhdelle aikakautemme upeimmista teoksista, joka on Kaikki mitä rakastin.
Nyt on vettä ja etenkin kirjoja virrannut, joten tartuin Siri Hustvedtin varhaisempaan työhön, Lumoukseen (The Enchantment of Lily Dahl, Otava, 2009), jonka hän on kirjoittanut jo 1996, mutta suomennos saatu siis vasta tänä vuonna!
Lumouksessa näkyy Siri Hustvedtin ylimaallinen kyky viedä tarinaa ja myös kyky yllättää lukijansa. Kirjasta löydämme myös hahmon tulevalle Billille…tästä kuitenkin enemmän omassa jutussaan.
Siri Husvedt asuu New Yorkissa Brooklynissa kirjailijamiehensä Paul Austerin kanssa. Olisin toiveikkaampi, jos hän asuisi New Yorkissa Brooklynissa liikemies Henry Obaman kanssa, sillä kahden lahjakkaan taiteilijan liitot eivät ole historian valossa kestäneet molempien menestystä kovinkaan usein ilman, että jomman kumman ura kärsii. Toivon, että pelkoni on turha ja toivotan huikeinta mahdollista kirjailijan uraa Sirille, joka saa minut iltaisin nukahtamaan mustakarhujen huhuiluun…
TAHTO TAHTOJEN/ DER GROSSE WILLE
Omistan tämän kirjaelämyksen Tuurelle, joka on jäänyt suloisesti Rilken runojen 'vangiksi'. Kirjan kansikuvan sijasta tässä on nyt Juha-Pekka Ikäheimon kuva runoon Syyspäivä.
Herra, on aika. Oli kesä suurenmoinen.
Peitä varjoihin aurinkokellot
ja valloilleen päästä tuuli toinen.
Herr: es ist Zeit. Der Sommer war sehr gross.
Leg deinen Schatten auf die Sonnenuhren,
und auf den Fluren lass die Winde los.
Syyspäivä on ehkä Rainer Maria Rilken tunnetuin runo. Rilken tuotantoa on tähän asti käännetty suomeksi hyvin vähän, mutta jouduttuani täysin löytämieni muutamien käännösten lumoamaksi, tutustuinkin yllättäen kääntäjä, runoilija Eve Kuisminiin (nyk. Rehn), joka lahjoitti minulle vuonna 2004 tekemänsä kirjan Tahto tahtojen (Der grosse Wille). Kirja on loistava valikoima Rilken runoja sekä suomeksi että alkuperäkielellä saksaksi. Kirjan kuvituksen on tehnyt Juha-Pekka Ikäheimo tummin, voimakkain, vaikuttavin valokuvin.
Ken on kerrankin kohdannut Rilken maagisen rytmin, jää ilolla hänen runojensa 'vangiksi'. Rainer Maria Rilke oli henkistyneen, miltei mystisen lyriikan ja muodoltaan viimeiseen asti hiotun runon taitaja. Tahto tahtojen on valikoima Rilken aiemmin suomentamattomista esinerunoista, eläimiä, kasveja tai esineitä, joiden kautta avautuu synkänkauniita panoraamoja rakkauteen, menetykseen, kaipaukseen ja tuskaan.
Pantteri on runo, jossa Eve Kuisminin käännöstyö läkähdyttää, suorastaan ahdistaa. Mitenkä hän on saattanutkaan tavoittaa häkkiinsä vangitun pantterin henkisen kuoleman: "Taukomatta se kulkee ohitse tankojen,/ silmät niin väsyneinä - katse häilyen/ kuin olisi olemassa vain tuhat tankoa/ ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma./ Pantteri on kirjan nimiruno ja niinpä toisessa säkeessä: "Askeleet vahvat, notkeat - käyntinsä pehmeää,/ kun pienimmistä pienintä se kiertää ympyrää./ Kuin tanssisi voimaa antain ympäri keskiön sen,/ jonka sisällä puudutettuna viruu Tahto tahtojen." Ja viimeistä säettä kirjoitan kyynelin: "Joskus avautuu äänettömästi verho pupillin,/ tuon tuokion aikana kuva sisään pääseekin./ Kiirii jäsenten läpi aavistus valppaudesta, eloisasta,/ kunnes se - sydämen kohdalla - lakkaa olemasta./
Ei ole sattumaa, että Eve ylittää jopa itsensä pakahduttavassa Pantterissa, sillä asuessaan Saksassa, hän sai Rilken runojen saksalaisen runokokoelman lahjaksi saatesanoin, 'ettei ole mitään kauniimpaa kuin "Syyspäivä" ja "Rakkauslaulu", mutta Even sydämeen jäikin lähtemätön raapaisu Pantterin kynnestä, sillä Eve ei voinut unohtaa Rilken syvää ymmärrystä upeaa vangittua eläintä kohtaan.
Kirjassa Tahto tahtojen teitä odottaa kaksikymmentäkaksi koskettavaa runoa, kokonainen pieni maailmankaikkeus. Minä jäin kuitenkin kaipaamaan käännöstä Rilken Schlaflied -runosta, joka kirjasta uupuu. Eve kuitenkin käänsi sen minulle 'lahjaksi' ja hänen luvallaan tekin saatte nyt nauttia siitä: Jos tämä katoaisi?/ Olisitko unta vailla, / ellen lehmuksen latvan lailla/ enää kuiskuttaisi,/ellen vierellä valvoisi/ ja herkimmillä sanoillani/ käsivarsiasi, rintojasi/ - kaikkea sinussa palvoisi,/ ellen ympäröisi sinua/ ja kannustaisi kukoistamaan/ kuin kesäistä puutarhaa/ -tulvillaan tähtianista, melissaa?/
Einmal, wenn ich dich verlier,/ wirst du schlafen können,/ ohne dass ich wie eine Lindenkrone mich verflürste über dir?
Ohne dass ich hier wache und Worte,/ beinah wie Augenlider,/ auf deine Brüste,/ auf deine Glieder niederlege, / auf deinen Mund.
Ohne dass ich dich Verschliess/ und dich allein mit Deinem lasse/ wie einen Garten mit einer Masse von Melissen und Stern-Anis.
maanantai 12. lokakuuta 2009
TUNNELMAA PIMEÄÄN
Tässä minun helppo keinoni ottaa ilo irti pimeästä vuodenajasta. Laitan sinne tänne pimeän ajan valaisimia, joiden suunnittelu on vapaata ja villiä. Käytän 40 sisälampun sarjoja ja tungen niitä kirkkaisiin maljakoihin ja annan palaa marraskuulta maaliskuun lopulle. Tässä on kaksi sarjaa yhdessä eli 80 pikkulamppua. Tämän piironkin päällä hieman hienostellaan ja lamput ovatkin Aallon isossa maljakossa, jonka olen ostanut ihan iiriksiä varten.Parissa huoneessa laitan noita valosarjoja ikkunalaudalle ja niiden joukossa saavat omassa rauhassaan olla kukat, valokuvat, meren rannan kivet etc. Toki niitä voi myös vapaasti ripustella roikkumaan vaikka peilin kulmaan, mutta minä olen tyytynyt toistaiseksi näihin maljakoihin ja ikkunalautoihin. Pääasia, että valot ovat kirkkaat, jolloin käyvät omasuunnittelemasta valaisimesta, eivtkä ole siis esim. ennenaikaiset jouluvalot. Tekee kivan tunnelman, jos peili takana, kuten on tässä kuvassa.
MINÄ JA KIRJAHYLLYNI/ I AND MY BOOK-SELF
Facebookista poimin tämän minulle lähetetyn tehtävän, jossa pitää vastata annettuihin kysymyksiin oman kirjahyllyn kirjojen nimillä. Kaikki voivat tehdä saman omassa blogissaan. Tämä on hauska.
Oletko mies vai nainen?/Are you a man or a woman?/ Mrs. Dalloway (Virginia Woolf)
Kuvaile itseäsi./Describe yourself./ Portobellon noita/ A bruxa de Portobello (Paul Coelho)
Mitä elämä sinulle merkitsee?/What does the life is meaning to you?/ Kaikki mitä rakastin/ What I loved (Siri Hustvedt)
Kuinka voit? /How are you?/Omenansiementen maku/ Der Geschmack von Apfelkernen (Katharina Hagena)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi./Describe the place you are living/ Kuiskausten talo/ Slumpvandring (Majgull Axelsson)
Mihin haluaisit matkustaa?/Where would you like to travel?/ Huvila meren rannalla/ Boken om San Michele (Axel Munthe)
Kuvaile parasta ystävääsi./Describe your best friend./ Sinuhe egyptiläinen (Mika Waltari)
Mikä on lempivärisi?/What's your favourite colour?/ Veren sokeri (Tommy Tabermann)
Millainen sää on nyt?/How is the weather now?/ Yömyrsky/ Nattfåk (Johan Theorin)
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?/Which is the best time in the day?/ Yö kuuluu minulle/ Nighttime is My Time (Mary Higgins Clark)
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?/If your life would be the TV-programme, what would be it's name?/ Ihmisusi / Varulven (Aksel Sandemose)
Millainen parisuhteesi? /How is your couple relationship like?/Lähellä/ Nära (Tito Colliander)
Mitä pelkäät?/What are you afraid?/ Luonas en ollutkaan (Leena Lehtolainen)
Päivän mietelause?/The moto of the day?/ Kadonnut on vain unta/ Det svunde er en drøm (Aksel Sandemose)
Minkä neuvon haluaisit antaa? Rakasta hellästi/ The Joy of Sex (Alex Comfort)
Miten haluaisit kuolla?/How would you like to die?/ Merta ja hiekkaa (Kahlil Gibran)
Oletko mies vai nainen?/Are you a man or a woman?/ Mrs. Dalloway (Virginia Woolf)
Kuvaile itseäsi./Describe yourself./ Portobellon noita/ A bruxa de Portobello (Paul Coelho)
Mitä elämä sinulle merkitsee?/What does the life is meaning to you?/ Kaikki mitä rakastin/ What I loved (Siri Hustvedt)
Kuinka voit? /How are you?/Omenansiementen maku/ Der Geschmack von Apfelkernen (Katharina Hagena)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi./Describe the place you are living/ Kuiskausten talo/ Slumpvandring (Majgull Axelsson)
Mihin haluaisit matkustaa?/Where would you like to travel?/ Huvila meren rannalla/ Boken om San Michele (Axel Munthe)
Kuvaile parasta ystävääsi./Describe your best friend./ Sinuhe egyptiläinen (Mika Waltari)
Mikä on lempivärisi?/What's your favourite colour?/ Veren sokeri (Tommy Tabermann)
Millainen sää on nyt?/How is the weather now?/ Yömyrsky/ Nattfåk (Johan Theorin)
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?/Which is the best time in the day?/ Yö kuuluu minulle/ Nighttime is My Time (Mary Higgins Clark)
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?/If your life would be the TV-programme, what would be it's name?/ Ihmisusi / Varulven (Aksel Sandemose)
Millainen parisuhteesi? /How is your couple relationship like?/Lähellä/ Nära (Tito Colliander)
Mitä pelkäät?/What are you afraid?/ Luonas en ollutkaan (Leena Lehtolainen)
Päivän mietelause?/The moto of the day?/ Kadonnut on vain unta/ Det svunde er en drøm (Aksel Sandemose)
Minkä neuvon haluaisit antaa? Rakasta hellästi/ The Joy of Sex (Alex Comfort)
Miten haluaisit kuolla?/How would you like to die?/ Merta ja hiekkaa (Kahlil Gibran)
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
ONCE EARLY IN THE MORNING...
...the most beautiful swans in the dawn...The picture by Pekka Mäkinen.
JUSU VIE, VAAHTERA VIKISEE
Sisareni Merjan ja hänen miehensä Pekan koira Jusu on todella innostunut ruskasta.Kuva Pekka Mäkinen.
TÄHTIKEINU
Keinu heilahda kultainenpitkin yöllistä Linnunrataa!
Usmat tähtien ylhäisten
unhon valkeaa vihmaa sataa...
Näin en silmäisi loistavan
koskaan nähnyt, mun armahani:
heräät paareilta kuoleman
tähtikeinuun mun rinnallani.
Keinu heilahda taivainen
pitkin hiljaista Linnunrataa!
Usmat yöllisen korkeuden
unhon valkeaa härmää sataa...
Katso, armahin, kimmeltää
tuolla sininen aamutähti!
Vuos jo miljoonas vierähtää,
illan tähdestä tie kun lähti.
Keinu, heilahda hiljemmin
hiilenmustalla taivahalla!
Armas, muistatko kyynelin
keinun vaahterapuiden alla - ?
- Lauri Viljanen -
Kootut runot (WSOY)
I'M NOT REALLY HERE...
...I only give you some pictures and one sad, but beautiful poem. Here you can see my home island Muuratsalo and on the right side is already Muurame and the slalom hill there. My home is somewhere in the middle of those 'ruska' trees.perjantai 9. lokakuuta 2009
MY SHORT MESSAGE TO MY LOVE READERS
Hi, You!I just decided to have some break. I've worked over the all lines with the books and I suppose it's good idea to make now some garden work, wander in the forest, sleep long and just stop. I feel so just now.
If you find the magazine Suomen Kuvalehti (9.10.2009), read Riitta Kylänpää's story about the author Monika Fagerholm. I suggest: This is the Story of the Year!
Forget me not! I miss you all the time, but I'll come back with new books. On the other hand I'll try to learn the whole new style: the slow life. I hear your laugh...you are welcome;-), but I even TRY.
Love
Leena Lumi
PS. But first I offer you my Saturday music...(Lauantain toivotut...kuka muistaa...)
HERTA MÜLLER 1953 -
Tässä tekstiä tämän päivän aamun maakuntalehdestäni Keskisuomalaisesta koskien uuttaa kirjallisuuden nobelistia Herta Mülleria.Reetta Ravi/STT
Uusimman kirjallisuuden nobelistin Herta Müllerin työura syntymämaassaan Romaniassa ei alkanut kovin hyvin. Nuori tulkki erotettiin ensimmäisestä työpaikastaan, koska hän kieltäytyi työskentelemästä urkkijana Nikolai Ceausescun salaiselle poliisille Securitatelle.
Tämän takia Müller päätti omistautua elämässään kirjallisuudelle, mikä puolestaan johti siihen, että torstaina hän sai puhelinsoiton Ruotsin akatemian sihteeriltä Peter Englundilta, joka kertoi, että Müller saa 102. kirjallisuuden Nobel-palkinnon, kahdentenatoista naisena kautta aikojen.
- Müller sanoi ettei saa henkeä ja että kaikki tuntui epätodelliselta. Mutta hän oli hyvin onnellinen, Englund kuvaili kirjailijan ensireaktiota.
Vaikean elämän sosialistisessa diktatuurissa Müller on kääntänyt voitokseen käyttäen sitä inspiraation lähteenä ja aiheenaan. Ruotsin akatemian palkitsemisperustelujen mukaan "kirjailija piirtää kuvaa kaikkensa menettäneistä ihmisistä runoilijan keskittyneisyydellä ja prosaistin suoruudella.
Müller on paitsi prosaisti ja runoilija, myös esseisti. Suomeksi häneltä on ilmestynyt kolme romaania Tammen Keltaisessa kirjastossa. Ne ovat Matala maa (1989), Ihminen on iso fasaani (1990) ja Sydäneläin (1996). Tammi julkaisee kaikki kolme teosta uusintapainoksina vielä tämän syksyn aikana.
Nobel-palkinnon arvo on noin miljoona euroa.
Tarjoilen Herta Müllerin teille heti kun saan kirjat!
KARIN SLAUGHTER 1971 -
Seitsemäntoista miljoonaa kirjaa myyneen Karin Slaughterin uusin teos Triptyykki (Triptych, Tammi 2009) aloittaa uuden Atlanta-sarjan. Kirjailija itse asuu Atlantassa, joka on tällä hetkellä Yhdysvaltojen kymmenen väkivaltaisimman kaupungin joukossa. Slaughterin kirjoja on käännetty kolmellekymmenelle kielelle, ja ne ovat nousseet myyntilistojen kärkeen Britanniassa ja Yhdysvalloissa.Karin Slaughterin aiemmassa Grant County-sarjassa ovat ilmestyneet teokset Sokaistu, Riistetyt, Piinattu, Merkitty, Kadotettu ja Häpäisty.
torstai 8. lokakuuta 2009
PABLO NERUDA 1904 - 1973
Chileläisen Pablo Nerudan yli neljäkymmentä teosta käsittävä tuotanto muistelmateoksineen sekä poliittisine, rakkausaiheisine ja surrealistisine runoineen on monille 1900 -luvun kirjallisuudesta merkittävintä.Laajimmin hänet muistetaan silti yhteiskunnallisena toimijana: kirjailijana, Salvador Allenden tukijana ja kommunistipuolueen poliitikkona. Nobelin kirjallisuuspalkinnon Neruda sai vuonna 1971.
MATILDE URRUTIA Y PABLO NERUDA
Kapteenin laulujen syntyhistoria on rakkaustarina jo sinällään. Pablo Neruda kirjoitti runot ollessaan maanpaossa Caprilla 1950-luvun alussa. Hän oli vielä tahollaan naimisissa, mutta suhde Matilde Urrutiaan synnytti sarjan hienoimpia koskaan kirjoitettuja rakkausrunoja. Aran tilanteen vuoksi kokoelma ilmestyi ensin anonyymisti vuonna 1952, mutta kun Matilde Urrutia ja Pablo Neruda myöhemmin menivät naimisiin, saivat runotkin nimen kirjoittajalleen.Olen loukannut sinua, rakkaani/ ja repinyt rikki sydämeesi.
Koeta ymmärtää./ Kaikki tietävät millainen minä olen/mutta silti olen sinua varten luotu.
LOS VERSOS DEL CAPITÁN/ KAPTEENIN LAULUT
Pablo Neruda jäi muistiin koskettavana rakkauden lyyrikkona jo esikoiskokoelmallaan Veinte poemas de amor y una canción desesperada (Kaksikymmentä rakkausrunoa ja yksi epätoivoinen laulu). Kapteenin laulut Neruda kirjoitti kuitenkin kesken yhteiskunnallisesti sitoutuneinta kauttaan ja valitsi kenties siitäkin syystä peitenimen. Joka tapauksessa anonyymiys antoi hänelle tilaa kirjoittaa tämän teoksen voimakkaat säkeet, kauniit, mutta peittelemättömät kuvat rakkauden tuskasta ja hellyydestä. Jyrki Lappi-Seppälän suomennos tavoittaa Nerudan tunteen hehkun.HYÖNTEINEN
Haluan tehdä pitkän matkan
lantioltasi jalkateriin asti.
Olen hyönteistäkin vähäisempi.
Kuljen näillä
kaurankeltaisilla kukkuloilla,
joiden kaidat polut
vain minä tunnen,
niiden palaneet painanteet
ja kalpeat kujanteet.
Tältä vuorelta
en pääse koskaan.
Mikä mahtava sammalmätäs!
Ja millainen kraatteri,
kuumankostea ruusu!
Kuljen reisiäsi alaspäin
ja kudon kierteistä verkkoa
tai nukahdan matkalla,
kunnes saavutan polvesi
jotka ovat pyöreät ja kovat
kuin maanosamme vuorten
kuulaan kiviset huiput.
Laskeudun pitkin jalkojasi
kohti niemimaata muistuttavien
hitaanterävien varpaittesi
kahdeksaa lahdenpoukamaa,
putoan lakanan valkeaan autiuteen
ja hamuan sokkona ja nälkäisenä
vartaloasi, joka on kuin
tulikuuma ruukku!
- Pablo Neruda -
Los versos del Capitán (WSOY)
lantioltasi jalkateriin asti.
Olen hyönteistäkin vähäisempi.
Kuljen näillä
kaurankeltaisilla kukkuloilla,
joiden kaidat polut
vain minä tunnen,
niiden palaneet painanteet
ja kalpeat kujanteet.
Tältä vuorelta
en pääse koskaan.
Mikä mahtava sammalmätäs!
Ja millainen kraatteri,
kuumankostea ruusu!
Kuljen reisiäsi alaspäin
ja kudon kierteistä verkkoa
tai nukahdan matkalla,
kunnes saavutan polvesi
jotka ovat pyöreät ja kovat
kuin maanosamme vuorten
kuulaan kiviset huiput.
Laskeudun pitkin jalkojasi
kohti niemimaata muistuttavien
hitaanterävien varpaittesi
kahdeksaa lahdenpoukamaa,
putoan lakanan valkeaan autiuteen
ja hamuan sokkona ja nälkäisenä
vartaloasi, joka on kuin
tulikuuma ruukku!
- Pablo Neruda -
Los versos del Capitán (WSOY)
AINA
En ole sinusta
mustasukkainen.
Tule tänne
mies kannoillasi,
sata miestä hiuksissasi,
tuhat miestä vartaloosi takertuneena,
tule kuin joki
siihen hukkuneine ruumiineen
kohtaamaan
ikuisesti vaahtoavan meren raivo!
Tuo ne kaikki tullessasi,
odotan sinua täällä:
meitä on kuitenkin
vain kaksi maan päällä,
sinä ja minä,
saattamassa alkuun elämää.
- Pablo Neruda -
Los versos del Capitán (WSOY)
mustasukkainen.
Tule tänne
mies kannoillasi,
sata miestä hiuksissasi,
tuhat miestä vartaloosi takertuneena,
tule kuin joki
siihen hukkuneine ruumiineen
kohtaamaan
ikuisesti vaahtoavan meren raivo!
Tuo ne kaikki tullessasi,
odotan sinua täällä:
meitä on kuitenkin
vain kaksi maan päällä,
sinä ja minä,
saattamassa alkuun elämää.
- Pablo Neruda -
Los versos del Capitán (WSOY)
SINUN NAURUSI
Riistä minulta leipä jos tahdot,
vie vaikka ilma jota hengitän, mutta
älä vie nauruasi.
Älä ota pois ruusua
jonka minuun sinkosit kuin keihään,
älä vettä joka äkkiä
purskahtaa ilosi keskeltä,
älä matkaan saattamaasi
hopealainetta.
Taisteluni on rankkaa,
joskus palaan silmät väsyneinä
katselemasta maailmaa
joka ei ota muuttuakseen,
mutta kun astun sisään,
naurusi rientää minua vastaan,
nousee taivaisiin ja avaa
kaikki elämän portit.
Anna synkimmällä hetkelläkin
naurusi singota ilmoille,
ja jos näet vereni tahraavan
katukivet, naura silloinkin,
sillä naurusi on minun käsissäni
kuin vastateroitettu miekka.
Syksyisen meren partaalla
naurusi nostattaa
vaahtoryöpyn,
ja keväällä, kalleimpani,
rakastan nauruasi
yhtä paljon kuin
kaipuuni sinistä kukkaa,
laulavan kotimaani ruusua.
Naura yölle,
päivälle ja kuulle,
naura saaremme
kiemuraisille kujille,
naura tälle kömpelykselle
joka rakastaa sinua,
mutta kun avaan silmäni
ja suljen ne taas,
kun askeleeni etääntyvät
ja lähestyvät jälleen,
epää minulta leipä, ilma,
valo ja kevät,
mutta älä nauruasi milloinkaan:
ilman sitä en voi elää.
- Pablo Neruda -
Los versos del Capitán (WSOY)
vie vaikka ilma jota hengitän, mutta
älä vie nauruasi.
Älä ota pois ruusua
jonka minuun sinkosit kuin keihään,
älä vettä joka äkkiä
purskahtaa ilosi keskeltä,
älä matkaan saattamaasi
hopealainetta.
Taisteluni on rankkaa,
joskus palaan silmät väsyneinä
katselemasta maailmaa
joka ei ota muuttuakseen,
mutta kun astun sisään,
naurusi rientää minua vastaan,
nousee taivaisiin ja avaa
kaikki elämän portit.
Anna synkimmällä hetkelläkin
naurusi singota ilmoille,
ja jos näet vereni tahraavan
katukivet, naura silloinkin,
sillä naurusi on minun käsissäni
kuin vastateroitettu miekka.
Syksyisen meren partaalla
naurusi nostattaa
vaahtoryöpyn,
ja keväällä, kalleimpani,
rakastan nauruasi
yhtä paljon kuin
kaipuuni sinistä kukkaa,
laulavan kotimaani ruusua.
Naura yölle,
päivälle ja kuulle,
naura saaremme
kiemuraisille kujille,
naura tälle kömpelykselle
joka rakastaa sinua,
mutta kun avaan silmäni
ja suljen ne taas,
kun askeleeni etääntyvät
ja lähestyvät jälleen,
epää minulta leipä, ilma,
valo ja kevät,
mutta älä nauruasi milloinkaan:
ilman sitä en voi elää.
- Pablo Neruda -
Los versos del Capitán (WSOY)
K18
Sinä olet kaunis, ja minä tiedän missä sinä asut.Suomen Turku on monin tavoin pelottava kaupunki. Siellä voi kuolla huumorintajun puutteeseen tai sen ylitarjontaan. Siellä voi joutua tapetuksi ja silvotuksi ja löytää itsensä vain muutamana osana jätepussista Hirvensalosta. Ruissalon pitsihuviloiden terasseilla saatat nauttia viiniä ja ihailla maisemaa, kun seuraavassa hetkessä saat taistella henkesi edestä sarjamurhaajaa vastaan. Kaikkein vaarallisinta on mennä Turun pääkirjastoon Linnakadulle ja lainata sieltä kirja, sillä joskus kukaan ei enää löydä sinua, mutta lainaamasi kirja löydetään ja sen välistä löytyy lappu
Sinä olet kaunis, ja minä tiedän missä sinä asut.
Ja ihan kaikkein vaarallisinta Turussa on tilata kotipizza
Sen kädessä oli punainen jääkiekkokassi.
Se seisoi sateessa, katseli häntä, eikä sanonut sanaakaan.
Anna tempaisi oven kiinni.
Ennen kuin lukon kieli oli lähelläkään pesäänsä, se sai jalkansa väliin.
Oven liike pysähtyi kuin seinään.
Anna tarttui kaksin käsin kahvaan ja veti kaikin voimin.
Se teki samoin. Se tarttui molemmin käsin oven reunaan ja tempaisi.
Se seisoi ulkona sateessa ja katsoi häntä mykkänä kuin aave.
Max Mannerin kirja K18 (Minerva, 2009) tekee uskomattomasta uskottavan: Suomen Turusta, kuumuutta huokuvasta Turusta tulee sarjamurhaajan temmellyskenttä. Lähdin hyvin ennakkoluuloisena lukemaan psykologista suomalaista dekkaria, sillä olenhan lukenut kaikki maailman kuuluisimpien psykologisten dekkarikuningattarien teokset. Kukaan mies ei kirjoita kuin toimintaa, eikä osaa asettua murhaajan nahkoihin, mikä on lukijalle kaikkein herkullisinta: päästä heti murhaajan pään sisälle. Ensimmäisen ennakkoluuloni Max Manner osoitti vääräksi, sillä kyllä minua pelotti olla yksin kotona ja lukea K18:sta! Toisen ennakkoluuloni hän kumosi vain osittain: saimme hetken viivähtää murhaajan mielessä, mutta vain hetken. Sen sijaan Manner kuljetti tarinaa niin hyytävästi ja juonikkaasti, että koko ajan pelotti ja kertaakaan en edes voinut kuvitella arvaavani loppuratkaisua. Ja et arvaa sinäkään!
Tämä oli elämäni kolmas koskaan lukemani suomalainen dekkari, mutta ei viimeinen, sillä Max Manner aloitti K18 –dekkarillaan Annika Malm-trilogiansa ja Annika on niin ristiriitainen nainen, että hänen seuraansa ei voi hylätä. Tätä ennen Max manner on julkaissut kaksi komisario Anna Mäen tutkimuksista kertovaa kirjaa, Revanssin ja Demi-Secin. Ja tässä kohtaa en voi olla tekemättä yhtä vertailua Anne Holtiin. Annella oli ensin rikostutkijana kirjoissaan Hanne Wilhelmsen, mutta vähitellen sekasortoinen profiloija Johanne Vik sai yhä enemmän jalansijaa. Innostuin Johannesta niin, että meilasin Holtille: Pidä Johanne kuvioissa! Nyt toivon tämän viestin saavuttavan Maxin: Pidä älykäs raivotar Annika Malm kuvioissa, niin naislukijat löytävät sinun kirjasi!
Eniten pelkään suomalaisten kirjailijoiden heikkoa kykyä dialogiin. Olin tuntevinani siitä lieviä väreitä aivan K18 dekkarin alussa, mutta ruumiiden hajussa kaikki korjaantuu: Luin poskiani purren miten Manner kuljetti dialogia Annika Mäen mennessä komisario Erosen valtakuntaan katsomaan yhtä kuolleista. Hurriganes soi, Remu pani parastaan ja dialogi toimi!
Max Manner kertoo kirjassaan K18 kolmesta naisesta, mutta putoaa itse stereotyyppiseen ajatteluun dialogissa, jonka Anna Mäki käy väsyneenä ja ärtyneenä patologi Camilla Luseniuksen kanssa. Camilla nimittäin arvelee ensin Annan huonotuulisuutta kuukautisista johtuvaksi ja kun syy ei ole niissä, niin seuraavaksi Manner kirjoittaa Luseniuksen ehdottamaan miehen puutetta! No, minä pystyin ohittamaan hymyillen tämän, sillä tästä lähin Max Manner saa seurustella luomansa arvaamattoman raivottaren Annika Malmin kanssa, joten vastaavaa en taatusti tule enää häneltä lukemaan.
Max Manner kertoo kolmesta silvotusta uhrista, joista yksi on kultainen noutaja ja kaksi ovat kauniita naisia. Ensimmäisen uhriin on tussilla kirjoitettu K18 ja oman merkkinsä kirjoittaa murhaaja seuraaviinkin. Ikinä et arvaa loppuratkaisua ja se on erinomaisen dekkarin tärkeä tunniste.
Sinä olet kaunis, ja minä tiedän missä sinä asut.
Ja jossain soi Nightwishin Bye Bye Beautiful
Did you ever hear what I told you?
Did you ever read what I wrote you?
Did you ever listen to what we played?
Did you ever let in what the words said?
Did we get this far just to feel your hate…
VARJOSYLEILY
Aika huuhtoo ylitsemme.Halla hyväili pois kuunliljat,
yhteisen ihomme ilon,
valkoisten öiden kuumeen.
Vanhan kirkon penkeissä
vainajien nöyrät varjot
vaikenevat vuosisadasta toiseen.
Yön sylissä asetun varjooni.
Hellästi suostun,
mihin minut halusit.
Ristiinnaulittuna, ravittuna,
vaiennan kuolleiden kuiskeet.
Hurskaitten kauhuksi,
ensirakkautemme muistoksi,
jään varjosyleilyksi
vanhan kirkon ulkoseinälle,
ajan ja hallan hyväiltäväksi:
sisään meitä ei huolittu.
- Leena Lumi -
SUKU
mielessäni harhaili ajatus
se oli niin avuttoman näköinen
että katkaisin siltä siivet
ja tein siitä keittoa
kun toinen ajatus saapui
olin ruokalevolla
ikkunasta paistoi aurinko
mutta vain juuri sen verran
että näin nenäni
ajatus liukui varjoissa
kolmas ajatus seurasi toista
kuin huolestunut äiti
pitäisikö ajatustenkin
vaippoja vaihtaa?
vai riittääkö, kun niille
ostaa ilmapallon?
neljäs ajatus oli iso
naurahdin ja käänsin kylkeä
se oli isä ajatus
viides ja kuudes: isovanhempia
mutta minä en tajunnut
varoitusta
aurinko vaihtui kuuksi
käänsi toisen poskensa eikä
minua enää huvittanut nukkua
seisoin keskellä katua
ja katsoin kuinka kuolleet
ajatukset saapuivat
puiden lomasta
- Lauri Linna -
se oli niin avuttoman näköinen
että katkaisin siltä siivet
ja tein siitä keittoa
kun toinen ajatus saapui
olin ruokalevolla
ikkunasta paistoi aurinko
mutta vain juuri sen verran
että näin nenäni
ajatus liukui varjoissa
kolmas ajatus seurasi toista
kuin huolestunut äiti
pitäisikö ajatustenkin
vaippoja vaihtaa?
vai riittääkö, kun niille
ostaa ilmapallon?
neljäs ajatus oli iso
naurahdin ja käänsin kylkeä
se oli isä ajatus
viides ja kuudes: isovanhempia
mutta minä en tajunnut
varoitusta
aurinko vaihtui kuuksi
käänsi toisen poskensa eikä
minua enää huvittanut nukkua
seisoin keskellä katua
ja katsoin kuinka kuolleet
ajatukset saapuivat
puiden lomasta
- Lauri Linna -
ILTA SYKSYNÄ
Mikä on maa?
Mikä taivas?
Kun hiljaisena syysiltana
kaikki on yhtä tummaa.
Vasta aamun valjetessa
näen kuinka vaahteran lehdet leimuavat!
Siellä missä kellertävät kukat, siellä
missä jalavain mahla!
Siellä on taivas!
- Tuure-Eerik Niemi -
Mikä taivas?
Kun hiljaisena syysiltana
kaikki on yhtä tummaa.
Vasta aamun valjetessa
näen kuinka vaahteran lehdet leimuavat!
Siellä missä kellertävät kukat, siellä
missä jalavain mahla!
Siellä on taivas!
- Tuure-Eerik Niemi -
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
MONOPOLI
He eivät olleet puhuneet aikoihin. Miehen tultua töistä kotiin hän istuutui juomaan kahvia. Katsottuaan hetken olevan oikea, vaimo saapui paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Nainen tuijotti miestä hiljaisuuden vallitessa. Mies hörppi kahvinsa loppuun ja kohotti katseensa, joka kohtasi naisen kysyvät silmät. Mies ei koskaan kieltäytynyt haasteesta. Nainen nousi pöydästä ja palasi kantaen vanhaa Monopolia.Monopolin kortit ja paperiset rahat olivat kuluneet päivittäisessä käytössä. Tunteen vallassa, jota voi verrata vain uskonnolliseen hartauteen, vaimo kohotti Monopolin kannen ja asetti sen pöydän nurkkaan päivän sanomalehden päälle. Sen jälkeen hän alkoi yhdessä miehensä kanssa asetella pelilautaa, kortteja, rahaa. He eivät lausuneet sanaakaan koko tämän toimituksen aikana, mutta heidän kätensä liikkuivat sulavasti kuin olisivat olleet yhtä eläintä.
Kaiken ollessa valmista kumpikin otti käteensä nopan ja heitti. Suuremman silmäluvun saanut aloitti pelin. Nainen seurasi silmiään tuskin räpäyttäen miehensä ostopäätöksiä, tapaa käsitellä rahaa. Ja naisen peliä mies katsoi yhtä tiiviisti, joskin erilaisella tavalla. Mies katsoi naisen päätöksiä ja vertasi niitä omiinsa. Jos naisen rahan käyttötapa, ostohalukkuus, erosi kovasti hänen omastaan saattoi mies, joko ärsyyntyä, jolloin hän suorastaan iski vuorollaan nopat pöytään tai alistuvasti alkaa noudattaa naisen pelitapaa.
On mahdotonta sanoa, kumpi voitti pelit useammin mies vai vaimo. Eikä kyseisellä asialla ole edes väliä. Kummatkin olivat saavuttaneet pelissä tason, jolla pelin rakenne ja taktiikan aiheutuneet muutokset pelinkulussa merkitsivät lopputulosta enemmän.
Tasaväkisenä kulkeneen pelin jälkeen pariskunta siivosi pelin yhteisymmärryksen vallitessa. Pelin kestosta riippuen he kävivät suoraan nukkumaan tai asettuivat katsomaan televisiota.
Jos peli oli kuitenkin ollut kovinkin epätasainen, saattoi mies auttaa vaimoaan pelin siivouksessa vain rykäyksin, nopein ottein, aiheuttaen enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällöin he harvoin suostuivat loppuillan aikana edes katsomaan toisiaan.
Joka iltaista peliä lukuun ottamatta vaimo vietti aikansa lähinnä yksin. Hänellä ei ollut kuin muutama ystävä. Ja nämä ystävätkin pitivät vaimosta vain sen takia mitä hän oli ollut. He olivat myös yksimielisiä siitä, että naimisiin meno oli ollut naisen pahin virhe. Jääden kerta toisensa jälkeen vaille vastausta he kyselivät naiselta, miksi hän ei eroa miehestä, joka aivan ilmeisesti pitää häntä lähes vankinaan tai ainakin tukahduttaa hänet. Nainen tyytyi noiden syytösten aikana vain katsomaan jonnekin kaukaisuuteen ja ajattelemaan, kuinka vähän hänen niin kutsutut ystävänsä ymmärsivät.
Mies kävi töissä. Niin hän oli omasta mielestään aina käynytkin, vaikka ei se totta ollutkaan. Mies oli elänyt rauhallisen ja hyvän lapsuuden. Hän oli opiskellut hyvissä kouluissa ja päätynyt nykyiseen työpaikkaansa sattumalta. Hän hoiti työnsä innolla, teki sijoituksia, riiteli pankkien kanssa tai mielisteli niitä. Yritys menestyi. Miehen työtoverit kehuivat hänen viisauttaan. Mutta aika kului.
Nainen katsoi miestään silmiin ja mies otti haasteen vastaan. Miehen sydän jyskytti. Häntä jännitti enemmän kuin vuosiin. Pian alkoi peli. Nainen sai seurata kauhuissaan kuinka mies osti ja osti. Mies ei kerta kaikkiaan voinut muuta. Hänen kätensä liikkui, heitti rahaa pankkiin. Pian oli selvää, että yksikin vierailu jossain naisen hotellissa olisi kohtalokasta. Nainen yritti näyttää esimerkkiä, mutta mies ei suostunut noudattamaan vaimonsa ohjeita. Mies heitti noppia. Hän siirsi hitaasti, kuin olisi yrittänyt hidastaa aikaa, pelimerkkinsä naisen hotelliin. Mies kohotti anovasti katseensa naisen silmiin, jotka eivät suostuneet ymmärtämään. Seuraavat, kerta toisensa jälkeen tappiolliset pelit kuitenkin varmistivat asian. Mies ei enää voinut ottaa naisen neuvoja huomioon, hänet oli syrjäytetty yrityksen päätöksenteosta. Oli jopa sanottu, että hän oli varovainen vastarannankiiski, jonkalaiset olisivat ratkaisevana haittana yrityksen laajetessa suurille maailmanmarkkinoille.
Pariskunnan pelien luonne muuttui. Ne päättyivät yhä uudestaan naisen voittoon, mutta mies ei voinut tehdä mitään. Hänellä ei enää ollut valtaa. Hän heitti noppaa ja teki ostoja kuin robotti. Ja nainen tiesi, että mies kärsi. Hän näki tämän aviopuolisonsa katseesta, kun tämä taas kerta toisensa jälkeen sortui rahattomana, kaikkensa kiinnittäneenä. Nainen yritti saada miehensä ryhdistymään. Hän teki rohkeita vetoja, yritti näyttää, ettei kaikkea oltu vielä menetetty. Nuo kerrat päättyivät kuitenkin katastrofiin. Mies tiesi, ettei nainen pelannut tosissaan, niin kuin olisi pitänyt pelata. Mies ei saanut kunnolla nukuttua yöllä. Hänen juomansa kahvi oli kerta kerralta vahvempaa.
Miehen saavuttua sinä päivänä kotiin nainen tiesi, ettei mitään oltu tehtävissä. Laittaessaan Monopolin kantta lehden päälle hän yritti sillä parhaansa mukaan peittää otsikoita, jotka kirkuivat lamaa ja alasajoja. Mies pelasi peliään innottomana, murtuneena miehenä.
Seuraavana päivänä nainen yritti pelata pelin läpi vitsikkäänä. Oli hän vaihtanut oikeiden pelimerkkien tilalle pieniä laatikoistaan löytämiä leluja. Mies palkitsi tämän kaiken vain surumielisellä hymyllä. Nainen häpesi. Olisihan hänen pitänyt tietää kuinka tärkeä yritys oli miehelle.
Kului viikkoja. Mies hävisi kerta toisensa jälkeen. Välistä hän yltyi pelaamaan raivokkaasti, mutta pian jokin hänessä jälleen murtui ja hän vajosi innottomuuteen. Naisenkin nopanheitot kävivät hiljaisiksi. Pelistä puuttui kaikki siinä aikoinaan ollut into. Alkuvalmisteluissa miehen ja naisen kädet törmäilivät toisiinsa. Moista ei vielä pari vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan käyvän. Kaikki harmonia oli tipotiessään.
Mies saapui kotiin, joi kahvinsa. Nainen yritti pitkään turhaan tavoittaa hänen katsettaan. Ja kun hän sen vihdoin tavoitti, tyytyi mies vain pudistamaan päätään. Seuraavana päivänä hänen ei enää tarvinnut mennä töihin.
- Lauri Linna -
SCRIPTORIN YLIVALTAA BLOGISSANI...ILOLLA!
Tiedän, että nyt on meri- eikun kirjaselityksen paikka! Siis Helsingin kirjamessut painavat päälle. Ne ovat Helsingin messukeskuksessa 22.-25.10. Tähän liittyen minä luen teille vielä muutaman kirjan (,jos saan nuorisolta rauhan;-) ja TULEN TOISTAMAAN MINUA ARVOSTELUKAPPALEILLA TUKEVILLA , NS. OMILTA KUSTANTAJILTA MUUTAMIA UUTUUKSIA IHAN KIRJAMESSUJA ENNEN.Nyt on sitten kuitenkin tämä toinen asia eli noin kymmenen kirjallisen nuoren upea lehti Scriptor 4/2009, jota myydään vain Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa SEKÄ kirjamessuilla Suomen Nuorisokirjailijoiden osastolla joka messupäivä to-su klo 12.15-13. Lehden hinta on 3 euroa.
OLEN AIVAN MYYTY NÄIHIN KIRJALLISIIN TEINEIHIN! Heidän ikänsä on 14-16 vuotta ja mitä he kirjoittavatkaan: ette ikinä usko! Tässä uudessa Scriptorissa on esim. kirjailija Katharina Hagenan haastattattelu, kiinnostava essee runoilija Rainer Maria Rilkestä, Runokahvila, Kirjallisuuskritiikkejä etc. etc.
Tämän selityksen jälkeen julkaisen kuitenkin lehdestä Kuukauden tekstistä Lauri Linnan novellin Monopoli. Kirjoitus on erittäin oivaltava, omaa vahvan intensiteetin ja on täynnä aivan käsin kosketeltavaa, tiheää tunnelmaa. Kirjoitus on myös surumielinen: "Joka iltaista peliä lukuun ottamatta vaimo vietti aikansa lähinnä yksin. Hänellä ei ollut kuin muutama ystävä. Ja nämä ystävätkin pitivät vaimosta vain sen takia mitä hän oli ollut." Ystävät pitivät vaimosta vain sen takia mitä hän oli ollut!
Linna taitaa jo hyvin nuorena selkeän kerronnan salat, mutta tajuttomalla kyvyllä tihentää tunnelmaa: Tätä en voinut olla lukematta! Et sinäkään!
Älkää nyt sitten ihmetelkö, mitä minun blogissani tapahtuu: TÄMÄN NIMI ON VANHAN VALTAUS!!! (vaikka Tuomiojaa ei missään näykään eikä kuulu Kaisa Korhosen laulua...) Ja asiaa ei paranna yhtään se, että Pekka Nihtisen valokuva ja Tuure-Eerik Niemen tekstit ja osuvat värit ovat tehneet kannesta herkullisen ja niin voimauttavan, että tämä kansi tulee kulumaan puhki blogissani.
Rakkaat Lukijani, nyt lähdetään pelaamaan Monopolia!
KAIKKI MITÄ RAKASTIN
Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin (What I loved, Otava, 2008) on romaani, joka täyttää vaativan lukijan kovimmatkin kriteerit. Kirja on verbaliikan huippua, kiinnostava, intohimoinen, surumielinen, rankka, mahdollinen tapahtua ja ehdottomasti yllättävä. Siri Hustvedt on kirjailija, jolta voi odottaa ehkä enemmän kuin keltään toiselta nykykirjailijalta.Kaksi taiteilijaperhettä asuu päällekkäisissä huoneistoissa New Yorkissa. Kertojaääni on taidehistorian professori Leo Herzbergin ja hänen vaimonsa on Erica, englanninkielen apulaisprofessori. Heidän taustansa on:
”Erica ja minä olimme kadonneen maailman pakolaislapsia. Meidän vanhempamme olivat assimiloituneita keskiluokkaisia juutalaisia, joille juutalaisuus oli heidän isovanhempiensa vanhempien harjoittama uskonto. Ennen vuotta 1933 he olivat pitäneet itseään saksanjuutalaisina, mutta sitä käsitettä ei enää ollut olemassa missään kielessä.”
Yläkerran huoneistossa asuvat taiteilija Bill ja hänen runoja kirjoittava vaimonsa Lucille. Viisi rakkauskirjettä myöhemmin Bill ja Violet. Bill on mielestäni sivussa ollessaankin kaiken huomion kiinnittävä persoona. Täysin boheemi, taiteelleen antautunut Bill, joka haluaisi täyttää maailman lapsilla, ui savuke suussa, pitkä, komea Bill, jonka suorastaan maaninen työtahti ei estä huomaamasta hänen ympärillään kiertävää lumouksen kehää. Minut Bill sokaisi niin, että luin kirjan kahdesti ennen kuin sain muista henkilöistä mitään tolkkua!
Perheet viettävät houkuttelevalta tuntuvaa boheemielämää täynnä pitkiä keskusteluja taiteesta, kirjallisuudesta, runoudesta, maailman menosta…juodaan viiniä ja syödään hyvin, istutaan pöydässä pitkään. Melkein yhtä aikaa perheet saavat lapsensakin. Leo ja Erica Matthewin ja Bill ja Lucille Markin.
Elokuun hellettä perheet pakenevat Vermontista vuokraamaansa 150 vuotta vanhaan maalaistaloon. Aamupäivät aikuiset työskentelevät ja sisälle kuuluvat lasten iloiset leikit. Leo kirjoittaa kirjaansa, Erican sähkökirjoituskone naputtaa, Violet tekee tutkielmaansa bulimiasta ja anoreksiasta, Bill maalaa tai tekee tilataidettaan. Suloiset suvipäivät soljuvat kuin unena…iltapäivisin levätään, tehdään aterioita, keskustellaan ja luetaan tarinoita, joita kaikki kuuntelevat. Öisin saatetaan maata ulkona huovilla ihaillen tähtikuvioita luontoäänenä mustakarhujen huhuilut…
Mutta näiden Vermontin leppeiden suvipäivien jälkeen Matt ja Mark lähtevät kesäleirille Pennsylvaniaan. Molemmat perheet lähtevät viemään poikia ja kun paluumatka alkaa, Leo istuu autossa takana ja kääntyy katsomaan poikaansa ja katsoo niin kauan kuin näkee hänet. Matthew vilkuttaa ja näyttää pieneltä pojalta, jolla on liian isot shortsit. Ja tuuli pyyhkii hiustupsun pois hänen kasvoiltaan.
Kahdeksan päivää myöhemmin Matt hukkuu kanoottiretkellä Delawarejokeen. Ja nyt kirjan rehevä tarina saa satuttavat ja muistijälkensä jättävät piikit. Keskiöön nousee luonnollisesti Leon ja Erican suru, jolla on omat kohtalokkaat seurauksensa, mutta yllättäen Mattin kasvukumppanista Markista, tuleekin tragedian täydentäjä, itse asiassa kuilu, josta muut eivät enää jaksa selvitä ylös.
Lopulta sokeutuva Leo jää yksin New Yorkiin. Koskettelee kirjoituspöytänsä laatikkoon keräämiään talismaaneja: kopioita Violetin Billille lähettämistä rakkauskirjeistä, keskitysleireillä tapettujen sukulaisten valokuvia, Matthewin linkkuveitseä, varastettujen donitsien pahvilaatikkoa…
Leo: ”Liikun niin kuilun partaalla että tunnen putoavani, ikään kuin olisin heittäytynyt rakennuksen katon reunalta. Syöksyn maata kohti ja pudotessani katoan johonkin muodottomaan ja korvia huumaavaan. Ikään kuin astuisin sisälle huutoon – kuin minusta itsestäni tulisi huuto.”
Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin on enemmän kuin kirja, sillä siitä kasvaa tarina, joka ei salli lukijansa unohtaa…
LESKI VUODEN VERRAN
Leski vuoden verran (A Widow for One Year, Tammi, 1998) teos on omistettu: Rakkauskertomus Janetille! Jo kirjan omistus paljastaa, että luvassa on John Irvingin mielipuolisten tapahtumien lisäksi romantiikkaa ja onhan sitä. Minun mielestäni tämä on Irvingin vaikuttavin, viehättävin ja romanttisin kirja. Irvingin runsaaseen tyyliin (ihmettelen usein millaiset aivot Irvingillä mahtaakaan olla…) kaikki kuitenkin tapahtuu monessa tasossa, mutta henkilöitä ei koskaan ole liikaa, joten lukija pysyy mukana huolimatta siitä, että kaikki mukana olevat roolitukset ovat vaikuttavia, ei vain yksi tai kaksi, vaan kaikki.
Tarinan yksinkertainen ingressi voisi mennä vaikka näin: Kirjailija Ted Colen perheeseen Long Islandille palkataan kirjailijan autonkuljettajaksi kesällä 1958 16-vuotias Eddie O’Hare, koska kuuluisa lastenkirjailija ryyppää melkein aina korttinsa ’kuivumaan’. Poika saapuu taloon, jonka kaikkien huoneiden kaikki seinät on päällystetty perheen auto-onnettomuudessa kuolleiden poikien valokuvilla. Vain Tedin työhuone on kuvaton. Perheessä on 4-vuotias tyttö Ruth, joka on ’tehty’ vain laastariksi vanhempien suruun. Vanhemmat ovat asumuserossa asuen kahta vierekkäistä taloa ja yöpaikkoja vaihdellaan tiuhaan, sillä Ruthista halutaan huolehtia kaikin tavoin. Kaikkien yrityksistä tai estelyistä huolimatta kesästä ’58 alkaa draama, jolle ei löydy kirjallisuudessa vertaa, kun otetaan huomioon henkilökuvauksien tarkkuus, monitasoisuus, huumori, tragedia ja uskomaton, uskollinen rakkaustarina.
Tarinan yksinkertainen ingressi voisi mennä vaikka näin: Kirjailija Ted Colen perheeseen Long Islandille palkataan kirjailijan autonkuljettajaksi kesällä 1958 16-vuotias Eddie O’Hare, koska kuuluisa lastenkirjailija ryyppää melkein aina korttinsa ’kuivumaan’. Poika saapuu taloon, jonka kaikkien huoneiden kaikki seinät on päällystetty perheen auto-onnettomuudessa kuolleiden poikien valokuvilla. Vain Tedin työhuone on kuvaton. Perheessä on 4-vuotias tyttö Ruth, joka on ’tehty’ vain laastariksi vanhempien suruun. Vanhemmat ovat asumuserossa asuen kahta vierekkäistä taloa ja yöpaikkoja vaihdellaan tiuhaan, sillä Ruthista halutaan huolehtia kaikin tavoin. Kaikkien yrityksistä tai estelyistä huolimatta kesästä ’58 alkaa draama, jolle ei löydy kirjallisuudessa vertaa, kun otetaan huomioon henkilökuvauksien tarkkuus, monitasoisuus, huumori, tragedia ja uskomaton, uskollinen rakkaustarina.
Se että Ruth Colesta varttui arvostettu kirjailija ja kansainvälisesti menestynyt bestselleristi – harvinainen yhdistelmä – oli vähemmän merkillistä kuin se että hän ylimalkaan onnistui varttumaan aikuiseksi. Valokuvien komeat nuorukaiset olivat varastaneet suurimman osan hänen äitinsä kiintymyksestä, mutta äidin hyljintääkin sietämättömämpää oli kasvaa vanhempien keskinäisessä kylmyydessä.
Ruthista tulee siis kirjailija. Ruthin kaikkia muita, paitsi omaa vaimoaan, ’häntivä’ alkoholisti-isä oli jo kuuluisa kirjailija, perheen äiti oli opiskellut yliopistossa aineita, joilla tähtäsi kirjailijaksi ja kaiken huipuksi perheeseen kesäksi palkattu 16-vuotias Eddie halusi tulla vain kirjailijaksi. Tätä päämäärää silmällä pitäen hän kuului koulunsa kirjallisuuslehden toimittajakuntaankin ja myös suostui kesätyöhön kuuluisan kirjailijan perheeseen. Kokematon Eddie ei vain tajunnut, mihin työhön oudot aivot omaava Ted oli hänet todellisuudessa palkannut.
Perheen äiti Marion on kaunotar. Viehkeä aikuinen nainen, joka kietoutuu mielellään pinkkiin kashmirvillatakkiinsa, eikä käytä rintaliivejä. On väistämätöntä, että oudossa kahden talon asumismuodossa tulee yö, jolloin nuoren miehen testosteronia pursuava Eddie ja aikuisen naisen nälän ja hellyyden omaava Marion kohtaavat. Eddie on kuudentoista, kun 39-vuotias Marion kuiskaa hänelle: ”Minä näytän sinulle mitä merkitsee täydellinen.”
Kysyin mieheltäni, joka luki tämän kirjan, mikä hänelle jäi päällimmäiseksi mieleen tästä erittäin monisyisestä kirjasta. Hän sanoi, että tapaus, jossa Tedd yritti päästä eroon rouva Vaughnista. No, tässä Irving tuttuun tapaansa liehuttaa keskellä tragediaa huumorin hurjaa lippua, sillä moista näytöstä harva ohittaa ääneen nauramatta. Teddhän harrasti runsaasti naisia, paljon itseään nuorempia naisia, mutta mielellään äitejä. Hän aloitti suhteen pyytämällä äitiä ja lasta mallikseen. Lopulta mallina oli vain äiti ja lopullisissa kuvissa mallin sukuelimet oli kuvattu niin pornahtavasti, että heikompia hirvittää. Tedd ei vain osannut laskea, että joku nainen saattaa olla suhteessa tosissaan ja tunnettuahan on, ettei mikään ylitä petetyn naisen raivoa. Tämä hauska, mutta uskalias kohtaus päättyy siihen, kun koko asujamiston kadut, suihkulähteet, talojen pihat ovat täynnä Teddin törkeitä piirustuksia rouva Vaughnin sukupuolielimistä ja rouvan puutarhuri tekee kuolemaa roikkuessaan pää alaspäin likusteriaidasta vailla toivoakaan avun saamisesta.
Ja samaan aikaan Marion kerää seiniltä kuolleiden poikiensa kuvia ja jättää tyttärelleen Ruthille vain yhden kuvan, iloisen kuvan, jossa Marion on pariisilaisessa hotellissa ja vielä vuoteessa nauraen iloisesti ja paksujen peitteiden alta näkyy kaksi lapsen jalkaa, kummankin kuolleen pojan yksi jalka. Marion pakkaa ja katoaa kodistaan ja perheensä elämästä 37 vuodeksi tuntemattomuuteen.
Minä pidän toiseksi eniten kirjan siitä kohtauksesta, jossa squashin mestaripelaaja Ruth Cole hakkaa mailalla murskaksi suuren kusipään ja juristin Scott Saundersin polven. Ruthin treeni ja lämmittely uima-altaalla ennen tapahtumaa ovat unohtumattomat. Kerrankin sikamies sai juuri mitä ansaitsi! Ja sen teki kirjailija Ruth Cole.
Myös Eddiestä oli tullut kirjailija, joten ennen pitkää Ruth ja Eddie tapaavat. Mutta Ruth kulkee omia polkujaan aina Amsterdamiin asti ja joutuu siellä rikoksen silminnäkijäksi tutustuen tätä kautta ylikonstaapeli Harry Hoekstraan, joka yli kaiken rakasti vuoteessa lukemista ja vähän ajan kuluttua myös Ruthia.
Harry oli valinnut Yeatsin runon Ruthin ja hänen vihkiäisiin. Ruth rakasti Harrya sen takia entistä enemmän. runo kertoi köyhyydestä, ja köyhähän Harry (Ruthiin verrattuna) oli, ja hän luki runon yhtä jyrkästi kuin poliisi lukee rikolliselle tämän oikeudet:
Jos omistaisin taivaan kirjokankaat,
kudelmat kultavalot, hopeaiset
yön, aamun, hämäränkin sinivaatteet
himmeät ja tummat,
ne levittäisin alle jalkojesi:
vaan köyhänä on mulla unelmani vain,ne levitän mä alle jalkojesi.
Siis: käy keveästi, unelmillain käyt.
Vain Eddie on yksin. Hän asuu asunnossa, jota tulevat ja menevät junat tärisyttävät. On kiitospäivän viikonlopun sunnuntai, vuoden kaikista sunnuntaista yksinäisin. Eddie odottaa viimeistä eli junaa 23.17 ja menee nukkumaan vasta sen jälkeen. Eddie seisoskelee kuistillaan kuunnellen jo loittonevaa junaa. Luoteistuuli toi jo mukanaan talven tuntua. Joku nainen lähestyi sumusta. Pimeässä ja sumussa nainen näytti iättömältä. Haluamatta pelästyttää naista Eddie sanoi: ”Anteeksi. Voinko auttaa?”
”Hei Eddie”, sanoi Marion. ”Kyllä, sinä voit varmasti auttaa. Minä olen miettinyt ikuisuudelta tuntuvan ajan, miten kovasti haluaisin sinun auttavan minua.”
Mistä he puhuivat kolmenkymmenenseitsemän vuoden jälkeen? Mitä väliä sillä on! Vain sillä on väliä, että Eddie oli odottanut Marionia kaikki nuo vuodet.
Siis tämä kirja todistaa, että naisen elämä voi alkaa 76-vuotiaana! Kirjan unelmia kantavin kohta:
Kaksitoista yli kuuden junan jälkeen he rakastelivat hyvin varovasti ja nukkuivat taas sikeästi kunnes itäänpäin menevä juna toivotti heille aurinkoista, kylmää, kirkasta hyvää aamua kello 10.21.
JOHN IRVING 1942 -
"Mutta Michele Maher oli Jackille sekä vaarallisempi että unohtumattomampi, koska hän oli ollut vain mahdollinen suhde. Ja eivätkö ne ole niitä kaikkein tuhoisimpia?"Sitaatti on John Irvingin kirjasta Kunnes löydän sinut. Kirja liikkuu hämmentävästi tatuointipiireissä, mutta ennen kuin huomaatkaan olet jo etsimässä päähenkilön kanssa hänen ensirakkauttaan, taitavaa, yltympäriinsä tatuoitua kanttoria ympäri Eurooppaa, myös Helsingistä. Suomi muuten mainitaan myös kirjassa Leski vuoden verran sivulla 258. Siis jos sillä nyt on mitään merkitystä tai sitten ei.
Myönnän: John on kietonut minut pikkusormensa ympärille. Luulin lukeneeni kaikki maailman kiinnostavat kirjat ja jotenkin Garpin maailma oli kiertänyt intohimoista lukijaa, kunnes pari vuotta sitten melkein putosi eteeni. Luin kirjan itkien, nauraen, itkien ja ihmettelin, kuka on mies tällaisen mielikuvituksen takana. Sitten tuli aika etsiä käsiini samaisen kirjailijan Leski vuoden verran, jossa kaikkien irvingmäisten koukeroiden jälkeen, ikään kuin sateenkaaren lopuksi, naisen elämä alkoi yli 70 -vuotiaana. Tarina on kiehtova, monisärmäinen ja hellään rakasteluun suloisesti päättyvä.
Olen tehnyt muutamia kirjalistoja blogini aikana ja tarkka lukija on saattanut havaita, että kierrän kuin kissa kuumaa puuroa suuria suosikkejani Sinuhea, Turms kuolematonta, Leski vuoden verran etc., mutta miten kirjoittaa Jumalasta? Miten kirjoittaa jumalallisesta? Miten kirjoittaa mitään siitä, kun itse on sukeltanut hiukan liian syvälle ja saanut pohjakosketuksen, kokenut pohjaimun…Leski vuoden verran on mielestäni ehdottomasti John Irvingin kiinnostavin teos ja jos Irving luulee kirjoittaneensa fiktiota, niin sallikaa minun nauraa: Hän on kirjailija Ted Colen alter ego!
"Moni nainen tulee hulluksi siksi ettei pääse yli ensirakkaudestaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?"
John Irvingin muista kirjoista sen verran, että Ystäväni Owen Meany on tummin ja häkellyttävin, Garpin maailma tunnetuin ja hulvattomin, Kunnes löydän sinut oudolla tavalla vaativa ja Oman elämänsä sankari valoisin. Viime mainitusta on tullut Tammelta tänä vuonna uusi painos, joten jos kokoelmasta puuttuu ko. teos, se on nyt saatavilla. Minä olen bibliofiili, joten minun on saatava omistaa rakkaat kirjani.
John Irvingin kirjat riitelevät hänen julkisuuskuvansa kanssa, mutta minun mielestäni hän paljastaa kirjoissaan itsensä paitsi 'hieman' machoilevaksi mieheksi, myös mieheksi, joka osaa nauraa itselleen/miehille, ymmärtää suuria tunteita, hallitsee mustan huumorin ja ennen kaikkea tuntee naisten tavan ajatella kuin myös osoittaa suurta elämisen ymmärrystä.
"Eläkää sovinnossa menneisyyden kanssa. Älkää unohtako sitä, mutta antakaa sille anteeksi."
John Irving on syntynyt 1942, joten jos hänellä virtaa riittää, saamme vielä lukea herran uusia elämyksiä saaden itse samalla ainutlaatuisa kirjallisia järistyksiä. Irving on Tammen Keltaisen Kirjaston suosituin kirjailija ja onko tuo nyt joku ihme: ”Minusta Irvingin lukeminen voittaa aina itse elämän.” tai ”Irvingin maailma on hiukkasen kiinnostavampi kuin omani, joten valitsen ensin mainitun.”
Unohdinko kertoa, että aion kerätä kaikki Irvingit kirjastooni, joten antikvariaateissa 'kollaamisesta' on tullut uusi harrastus. Älkää hyvät lukijani unohtako antikvariaatteja, ellette löydä mistään jotain vanhaa ja kiinnostavaa kirjaa!
Well, John is mine!, mutta näin hyvästä riittää jaettavaksi kaikille;-)
SCRIPTOR - TODAY!
Tänään on tullut myyntiin kirjallisuuslehti Scriptor 4/2009. Lehti maksaa 3 euroa ja sitä voi ostaa Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta SEKÄ Helsingin kirjamessuilta 22.25.10. Nuorisokirjailijoiden osastolta joka päivä noin klo 12.15.-13.00. Pidä varasi ettet jää ilman!AND YOU CAN BEGIN TO FEED...
little birds, but if you'll do that, then don't stop before the end of April!The picture by my sister's husband Pekka Mäkinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)