torstai 8. lokakuuta 2009

VARJOSYLEILY

Aika huuhtoo ylitsemme.
Halla hyväili pois kuunliljat,
yhteisen ihomme ilon,
valkoisten öiden kuumeen.

Vanhan kirkon penkeissä
vainajien nöyrät varjot
vaikenevat vuosisadasta toiseen.

Yön sylissä asetun varjooni.
Hellästi suostun,
mihin minut halusit.

Ristiinnaulittuna, ravittuna,
vaiennan kuolleiden kuiskeet.
Hurskaitten kauhuksi,
ensirakkautemme muistoksi,
jään varjosyleilyksi
vanhan kirkon ulkoseinälle,
ajan ja hallan hyväiltäväksi:
sisään meitä ei huolittu.

- Leena Lumi -

Lähettänyt klo

8 kommenttia:

  1. Hannele på Hisingen8. lokakuuta 2009 klo 16.24

    Kuunliljathan kauniita myös syksyllä.

    VastaaPoista
  2. Leena Lumi8. lokakuuta 2009 klo 16.32

    Aina!

    (Miten kiva Halloween -kuva!)

    VastaaPoista
  3. Jael8. lokakuuta 2009 klo 17.10

    Hieno runo Leena:-)

    VastaaPoista
  4. Hannele8. lokakuuta 2009 klo 17.12

    Runon tunnelma sai Halloweenin mieleen..

    VastaaPoista
  5. Leena Lumi8. lokakuuta 2009 klo 17.14

    Kiitos Jael, siinä on sydämeni veri! Ja vuosi oli '69...

    Hannele, aivan: pelkkää kuolemaa vaan...

    VastaaPoista
  6. Anne8. lokakuuta 2009 klo 17.31

    Selkäpiitä värisyttävä tarina, kaunis kuten kuunliljatkin..

    VastaaPoista
  7. Tuure kirjoittaa8. lokakuuta 2009 klo 17.53

    Mielenkiintoinen ja kaunis runo.

    VastaaPoista
  8. Leena Lumi8. lokakuuta 2009 klo 18.34

    Anne, tarina jonka lopun sinä yhtenä harvoista tiedät...

    Tuure, kiitos, toivottavasti molempia.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)