Minä olin niin nuori ja kiihkeä,
miten saattaa kaivatakaan
se nuoruus, jolla on nälkä
ja turmelus suonissaan.
Ja punaiset lyhdyt loisti
ja viulut ja saksofonit soi,
bulevardien liekkimerta
kadun asfalttipinta joi.
Minä tuijotin yöhön räikeään
käsin, kasvoin palavin.
Yön hurma sai minut vapisemaan
niin että huohotin.
Kadun liekkimeressä loisti
pedonsilmät autojen,
minä olin niin kipeän nuori
ja yksinäinen.
Minä itkin joskus salaa,
kuten nuoruus itkeä voi,
kun punaiset lyhdyt loisti,
ja viulut ja saksofonit soi.
Yön suurissa tanssisaleissa
hien tuoksu ja puuterin
oli sairaan kiihkeä niinkuin
minun sielunikin.
Minä olin niin nuori ja kiihkeä
ja kuumasilmäinen.
Bulevardeilla kiilsivät katseet
silmien maalattujen.
Kipein, ihanin nuoruuteni,
- niin katkerana nään -
miten hukkui se pimeän hotellin
porraskäytävään.
- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja (WSOY)
Kiitos :) Luin sen nyt toisen kerran. Minusta tuntuu, että pidän siitä paljon enemmän nyt.
VastaaPoistaEipä kestä! Sinulle tämän tein. Huomenna samaan aikaan saat sen toisen Wlatarin hyvän.
VastaaPoistaMinä muistan, kuinka viileästi otit tämän eka kerralla, mutta kun vettä virtaa...maku muuttuu...
Minä olen hulluna Waltariin, mutta en pidä monestakaan tämän kirjan runosta, mutta muutmaista - paljonkin.
Mahtava runo! Eikos sen ole joku laulanutkin, muistaisin hamoista Suomen ajoista. Tulkintakin oli hyva. Mina myos pidan Waltarista kovasti!
VastaaPoistaAnu, tämä runo on kuuma ja kiihkeä ja kipeä. Hienon rytmin, kiihkon, surunkin on Waltari tähän tavoittanut.
VastaaPoistaKukahan olisi laulanut...
Waltari on mun ykkönen kirjailijana.
Petri Petterson v 1977. Albumi myos nimeltaan Nuoruus.
VastaaPoistaMiten voisikaan enaa elaa ilman Wikipediaa!
Anu, hyvänen aika sentään! Ei me selvitä enää ilman näitä koneita. Mutta minussa varmaan joku vika, kun en tunnista nimeä Petri Petterson...Tämän runon kylläkin jo kaukaa...
VastaaPoista