Minähän just mennä vikkolla sanoin Tuurelle, että haluasin julkaista vian mustavalko kuvia ja sitten niitä seepianvärisiä vanhoja...Mutta silti: närhi ilman värejä...Välillä on kuitenkin kiva pelata oman sivunsa kanssa ja antaa sen sävyttyä vähän eri tavalla.
Samaa mietin minäkin aikoinaan: filmimaailmaan sopisi mustavalkoisuus. Mutta ei, en pysty luopumaan värikuvista. Kuitenkin se sisältö on tärkeämpi kuin ulkonäkö, niin blogeissa kuin ihmisissä..
Närhikuvassa oli niin upeat värit taustaa myöten..
... ja Bryan Adamsia ilman tuota Fanikoiraa, joka ei yksinkertiaesti voi lopettaa rakastamasta häntä.
Ja minä väreithin tulee; Joskus ne ovat paikallaan, joskus eivät. Olette kukin tehneet tahollanne oikean ratkaisun. Jatkakaa vain hyvien kuvien ottamista :)
Kunhan nyt laitoin...et kai luule, että minä antaisin muiden päättää mun roolin kansakoulun jälkeen. Se on aina ollut 'minä itte'. Joku puhuu kohtalon jakamista korteista, mutta minä loihdin kohtalonkin!
http://www.wat.tv/video/bryan-adams-please-forgive-me-1ia8b_1hsu5_.html
Todella hieno kuva!
VastaaPoistaIhan tosi? Kiitos! Olin tästä itse vähän tuskassa...
VastaaPoistaJoo, musta on kyllä hieno. Tilanteen graafinen traagisuus, ja meri, tai oikeastaan varmaankin Päijänne.
VastaaPoistaHyvä, traagisuus siis tavoitettu. Enimmäkseen pidän elämän tummuudesta, en mistään kirjavanaan syttyvistä, sammuvista, syttyvistä...värivaloista.
VastaaPoistaValitettavasti tuo vesi ei ole meri, mutta aika hyvä korvike sille, sillä ei mikään pieni vesi. Mutta puuttuu meren tuoksu...
Tässä on niin hieno tunnelma. Ei ole värejä, se on parasta.
VastaaPoistaMinähän just mennä vikkolla sanoin Tuurelle, että haluasin julkaista vian mustavalko kuvia ja sitten niitä seepianvärisiä vanhoja...Mutta silti: närhi ilman värejä...Välillä on kuitenkin kiva pelata oman sivunsa kanssa ja antaa sen sävyttyä vähän eri tavalla.
VastaaPoistaSamaa mietin minäkin aikoinaan: filmimaailmaan sopisi mustavalkoisuus. Mutta ei, en pysty luopumaan värikuvista. Kuitenkin se sisältö on tärkeämpi kuin ulkonäkö, niin blogeissa kuin ihmisissä..
VastaaPoistaNärhikuvassa oli niin upeat värit taustaa myöten..
Ja kuvitteleppa tuota Audreyn ja kisun kuvaa ilman tuota softia lilaa...
VastaaPoista... ja Bryan Adamsia ilman tuota Fanikoiraa, joka ei yksinkertiaesti voi lopettaa rakastamasta häntä.
VastaaPoistaJa minä väreithin tulee; Joskus ne ovat paikallaan, joskus eivät. Olette kukin tehneet tahollanne oikean ratkaisun. Jatkakaa vain hyvien kuvien ottamista :)
Tuo koira sai minut pitämään Bryanista vieläkin enemmän...
VastaaPoistaEve, Bryan laulaa Summer '69...
Tykkään syksystä :)
VastaaPoista(päässäni lahja mieheltäni)
Sulla on hieno sydvesti!
VastaaPoistaSyksy on minä! No, olkoon, saat sinäkin olla syksy...(kansakoulun näytelmien roolijakotilaisuudesta;-)
(mä en saanut koskaan olla näytelmissä mukana,
VastaaPoistaen edes pieni kanttarelli :(
Ja mun piti olla aina keiju tai enkeli, koska olin vaalea. Olisin halunnut olla Paha Kuningatar tai Metsän Peikko. Elämä on epistä;-)
VastaaPoistaHannele, nyt sinä olet Oman Elämäsi Sankaritar, Kukkulan Kuningatar, erään herran Sielun Valtiatar...ei niin huonosti!
En edes Paha Kuningatar tai Metsän Peikko, vaikka olis täydellisesti mulle sopinut.. Silloin, ja ehkä nytkin :)
VastaaPoistaSiis tyytykäämme elämän roolijakoon!
VastaaPoistaEi kukaan ole jakanut, valitsen itse ;)
VastaaPoistaKunhan nyt laitoin...et kai luule, että minä antaisin muiden päättää mun roolin kansakoulun jälkeen. Se on aina ollut 'minä itte'. Joku puhuu kohtalon jakamista korteista, mutta minä loihdin kohtalonkin!
VastaaPoistaniin me :)
VastaaPoistaPrimadonnat.
Just så!
VastaaPoistaPrimadonnat