Olen hulluna oikulliseen närheeni. Hän on hyvin arka ja on vienyt kauan saada hänet hyväksymään ison lintulautani tarjoilut. Hänelle ei kelpaa kuin pähkinät! Hänen äänensä ja sielunsa ovat pimeimmästä korvesta, mutta ah!, hänen siipipeilinsä sini on vienyt minulta järjen. Viisi vuotta olen tätä oikkupussia hemmotellut ja viime vuonna tuli erävoitto, sillä hän toi kumppanin mukanaan koko talven ajan syömäpuuhiin. Hän on herrasmies, vaikka ei uskoisi, sillä hän antaa mitä ilmeisimmän naisystävänsä ruokailla ensin ja sen aikaa tämä epäluuloinen tyyppi vartioi daaminsa ruokarauhaa. Minua hän taitaa vahtia kuin peto! Mitään kiitollisuutta hän ei osoita! Yksi lysti: Hän ruokailee jo nyt laudallani ja vasta on lokakuu;-) Minä hymyilen - sisäänpäin.kuva Pekka Mäkinen
Herrasmies on aina herrasmies! <3
VastaaPoista...vaan mitä sanoo tähän Waltari: "Oli tammikuu ja sadetta ja kylmää. Minä olin yksin ja pelkäsin yötä. Sen tähden sanoin, että hän saisi tulla luokseni, mutta että minulla oli vain yksi vuode. Ja jottei hän käsittäisi minua väärin, lisäsin, että olen pyrkinyt jossakin määrin olemaan gentlemanni. Ja vielä ollakseni rehellinen sanoi, että minun ei ole koskaan täysin onnistunut olla sellainen."
VastaaPoistaEve, tässä gentelmannin tunnusmerkki;-)
Ihana lintu tuo närhi! Ja olet saanut töyhtötiaisenkin tulemaan laudallesi.
VastaaPoistaItsekin laitoin tänään pihalleni ruokintapaikan, ja siihen kauranjyviä ja pähkinöitä ja jotain talvilinnun seosta. Talitiaiset tulivat heti, samoin harakka, joka pudotti tarjoiluastian, ja kaatoi sen sisällön levälleen maahan.
Toivon hartaasti, että muitakin lajeja tulisi! Jännä seurata. Muuten hyvä kuva tuo närhen kuva.
Minulla käy myös muutaman kerran talvessa pyrstötiaisia talipallolla. Se on varsinainen näky, sillä ne liikkuvat aina ryhmänä ja sitten kun piirittävät talipallon, ei niistä näy kuin pitkät pyrstöt. Pidän kaikista linnuista, mutta tiasista kiinnostavin lienee töyhtötiainen ja metsässä kävellessä kuusikoissa pitää kivaa musiikkia yllä kuusitiaiset.
VastaaPoistaKaupassa myydään semmoista 'ei roskaavaa' talvilintuseosta, joka on niin kuin pellettejä...meillä ei se kelpaa. Teen siemenseoksen hakatuista pähkinöistä, kaurasta ja auringonkukan siemenistä. Talipallot tarjoilen sitten sydäntalvena erikseen. Oravalautakin on ja siinä on maapähkinöitä ja joulunaikaan myös hasselpähkinöitä. Näppärästi tupsukorvat kuorivat hasselpähkinät.
Jos saat hyvän kuvan töyhtötiaisesta, täällä yksi nimimerkki Kiinnostunut!
Toistanko itseäni jos kirjoitan tähänkin että
VastaaPoistatodella hieno kuva!
Tuure, et toista, sillä mitä muuta Pekan kuviin nyt voi sanoa.
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella pilkeen Waltarin silmäkulmassa hänen tuota lorua loitsutellessaan. Eihän vanha närhi voi yht'äkkiä sulkiaan vaihtaa.
VastaaPoistaÄskeinen oli kyllä Siriuksen sanomaa, sillä hän vertasi itseään ja kaltaisiaan "varhaiskeski-ikäisiä teinipoikia aina vanhaan närheen. Minun silmissäni Närhi vetää joka ottelussa pidemmän korren!!
Sirius osui oikeaan: Tämän närhen nimi on...salaisuus, mutta hän on varhaiskeski-ikäinen teinipoika;-)
VastaaPoistaMinun närhi kyllä pallottelee mulla mennen tullen...
Viisas närhi, pähkinät on terveellisiä.
VastaaPoistaHän on viisas ja epäluuloinen, sillä keinoin saa minut tarjoamaan talven aikana aimo annoksen pähkinöitä...ellei hän ilmesty tähän toimistokirjastoni ikkunan takana olevalle pöydälle, päivästä puuttuu jotain...Siis närhen ja oravien syöttölauta ikkunani takana olevalla pöydällä, pikkulinnuille on omansa muualla.
VastaaPoista