MONOPOLI

He eivät olleet puhuneet aikoihin. Miehen tultua töistä kotiin hän istuutui juomaan kahvia. Katsottuaan hetken olevan oikea, vaimo saapui paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Nainen tuijotti miestä hiljaisuuden vallitessa. Mies hörppi kahvinsa loppuun ja kohotti katseensa, joka kohtasi naisen kysyvät silmät. Mies ei koskaan kieltäytynyt haasteesta. Nainen nousi pöydästä ja palasi kantaen vanhaa Monopolia.

Monopolin kortit ja paperiset rahat olivat kuluneet päivittäisessä käytössä. Tunteen vallassa, jota voi verrata vain uskonnolliseen hartauteen, vaimo kohotti Monopolin kannen ja asetti sen pöydän nurkkaan päivän sanomalehden päälle. Sen jälkeen hän alkoi yhdessä miehensä kanssa asetella pelilautaa, kortteja, rahaa. He eivät lausuneet sanaakaan koko tämän toimituksen aikana, mutta heidän kätensä liikkuivat sulavasti kuin olisivat olleet yhtä eläintä.

Kaiken ollessa valmista kumpikin otti käteensä nopan ja heitti. Suuremman silmäluvun saanut aloitti pelin. Nainen seurasi silmiään tuskin räpäyttäen miehensä ostopäätöksiä, tapaa käsitellä rahaa. Ja naisen peliä mies katsoi yhtä tiiviisti, joskin erilaisella tavalla. Mies katsoi naisen päätöksiä ja vertasi niitä omiinsa. Jos naisen rahan käyttötapa, ostohalukkuus, erosi kovasti hänen omastaan saattoi mies, joko ärsyyntyä, jolloin hän suorastaan iski vuorollaan nopat pöytään tai alistuvasti alkaa noudattaa naisen pelitapaa.

On mahdotonta sanoa, kumpi voitti pelit useammin mies vai vaimo. Eikä kyseisellä asialla ole edes väliä. Kummatkin olivat saavuttaneet pelissä tason, jolla pelin rakenne ja taktiikan aiheutuneet muutokset pelinkulussa merkitsivät lopputulosta enemmän.

Tasaväkisenä kulkeneen pelin jälkeen pariskunta siivosi pelin yhteisymmärryksen vallitessa. Pelin kestosta riippuen he kävivät suoraan nukkumaan tai asettuivat katsomaan televisiota.

Jos peli oli kuitenkin ollut kovinkin epätasainen, saattoi mies auttaa vaimoaan pelin siivouksessa vain rykäyksin, nopein ottein, aiheuttaen enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällöin he harvoin suostuivat loppuillan aikana edes katsomaan toisiaan.

Joka iltaista peliä lukuun ottamatta vaimo vietti aikansa lähinnä yksin. Hänellä ei ollut kuin muutama ystävä. Ja nämä ystävätkin pitivät vaimosta vain sen takia mitä hän oli ollut. He olivat myös yksimielisiä siitä, että naimisiin meno oli ollut naisen pahin virhe. Jääden kerta toisensa jälkeen vaille vastausta he kyselivät naiselta, miksi hän ei eroa miehestä, joka aivan ilmeisesti pitää häntä lähes vankinaan tai ainakin tukahduttaa hänet. Nainen tyytyi noiden syytösten aikana vain katsomaan jonnekin kaukaisuuteen ja ajattelemaan, kuinka vähän hänen niin kutsutut ystävänsä ymmärsivät.

Mies kävi töissä. Niin hän oli omasta mielestään aina käynytkin, vaikka ei se totta ollutkaan. Mies oli elänyt rauhallisen ja hyvän lapsuuden. Hän oli opiskellut hyvissä kouluissa ja päätynyt nykyiseen työpaikkaansa sattumalta. Hän hoiti työnsä innolla, teki sijoituksia, riiteli pankkien kanssa tai mielisteli niitä. Yritys menestyi. Miehen työtoverit kehuivat hänen viisauttaan. Mutta aika kului.

Nainen katsoi miestään silmiin ja mies otti haasteen vastaan. Miehen sydän jyskytti. Häntä jännitti enemmän kuin vuosiin. Pian alkoi peli. Nainen sai seurata kauhuissaan kuinka mies osti ja osti. Mies ei kerta kaikkiaan voinut muuta. Hänen kätensä liikkui, heitti rahaa pankkiin. Pian oli selvää, että yksikin vierailu jossain naisen hotellissa olisi kohtalokasta. Nainen yritti näyttää esimerkkiä, mutta mies ei suostunut noudattamaan vaimonsa ohjeita. Mies heitti noppia. Hän siirsi hitaasti, kuin olisi yrittänyt hidastaa aikaa, pelimerkkinsä naisen hotelliin. Mies kohotti anovasti katseensa naisen silmiin, jotka eivät suostuneet ymmärtämään. Seuraavat, kerta toisensa jälkeen tappiolliset pelit kuitenkin varmistivat asian. Mies ei enää voinut ottaa naisen neuvoja huomioon, hänet oli syrjäytetty yrityksen päätöksenteosta. Oli jopa sanottu, että hän oli varovainen vastarannankiiski, jonkalaiset olisivat ratkaisevana haittana yrityksen laajetessa suurille maailmanmarkkinoille.

Pariskunnan pelien luonne muuttui. Ne päättyivät yhä uudestaan naisen voittoon, mutta mies ei voinut tehdä mitään. Hänellä ei enää ollut valtaa. Hän heitti noppaa ja teki ostoja kuin robotti. Ja nainen tiesi, että mies kärsi. Hän näki tämän aviopuolisonsa katseesta, kun tämä taas kerta toisensa jälkeen sortui rahattomana, kaikkensa kiinnittäneenä. Nainen yritti saada miehensä ryhdistymään. Hän teki rohkeita vetoja, yritti näyttää, ettei kaikkea oltu vielä menetetty. Nuo kerrat päättyivät kuitenkin katastrofiin. Mies tiesi, ettei nainen pelannut tosissaan, niin kuin olisi pitänyt pelata. Mies ei saanut kunnolla nukuttua yöllä. Hänen juomansa kahvi oli kerta kerralta vahvempaa.

Miehen saavuttua sinä päivänä kotiin nainen tiesi, ettei mitään oltu tehtävissä. Laittaessaan Monopolin kantta lehden päälle hän yritti sillä parhaansa mukaan peittää otsikoita, jotka kirkuivat lamaa ja alasajoja. Mies pelasi peliään innottomana, murtuneena miehenä.

Seuraavana päivänä nainen yritti pelata pelin läpi vitsikkäänä. Oli hän vaihtanut oikeiden pelimerkkien tilalle pieniä laatikoistaan löytämiä leluja. Mies palkitsi tämän kaiken vain surumielisellä hymyllä. Nainen häpesi. Olisihan hänen pitänyt tietää kuinka tärkeä yritys oli miehelle.

Kului viikkoja. Mies hävisi kerta toisensa jälkeen. Välistä hän yltyi pelaamaan raivokkaasti, mutta pian jokin hänessä jälleen murtui ja hän vajosi innottomuuteen. Naisenkin nopanheitot kävivät hiljaisiksi. Pelistä puuttui kaikki siinä aikoinaan ollut into. Alkuvalmisteluissa miehen ja naisen kädet törmäilivät toisiinsa. Moista ei vielä pari vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan käyvän. Kaikki harmonia oli tipotiessään.

Mies saapui kotiin, joi kahvinsa. Nainen yritti pitkään turhaan tavoittaa hänen katsettaan. Ja kun hän sen vihdoin tavoitti, tyytyi mies vain pudistamaan päätään. Seuraavana päivänä hänen ei enää tarvinnut mennä töihin.

- Lauri Linna -