Vuoden 2012 kauneimmat kirjan kannet blogissani ovat Kartanpiirtäjä 24 äänellä, toiseksi tuli Talven taikaa 21 äänellä ja kolmanneksi Majakanvartija tuloksella 12, mutta kovasti kiri myöskin Todennäköinen tarina 9 äänellä.
Voipi joku sanoa, että jälkiviisautta, mutta minä arvasin voittajan. Kun tein jutun Kartanpiirtäjästä sain kaiken aikaa kuulla, miten kaunis kirjan kansi on ja luin siitä myös muiden blogeissa. Useinhan kommenteissa ei kauheasti kantta mainita, mutta tämän kirjan kohdalla oli toisin. Ilonan kirja antoi hurmaavan, lumisen haasteensa, mistä jaksan lumi-ihmisenä ilahtua. Ketäänhän nyt ei tietenkään kiinnosta minun suosikkini, mutta se oli Vieraan lapsi, jonka cinemaattinen kansi vie minut jonnekin pois...ja on muuten hyvin osuva kansi myös teoksen tunnelmiin.
Lumimies on toiminut onnettarena ja voittajat ovat Birgitta, Anne S, Jossu, Ninnu ja Petriina Onnea♥ Olkaa ystävälliset ja ilmoittakaa minulle yhteystietonne sähköpostilleni leenalumi@gmail.com valittuanne ensin palkintonne täältä Valinta tapahtuu voittojärjestyksessä ja toivon voittajien ilmaantuvan viimeistään ke aamuun 5.12. mennessä.
Osallistujia oli huikea määrä: Kiitos teille kaikille♥
Mukavaa lumisunnuntain jatkoa!
Love
Leena Lumi
The Sensual World
PS. Tässä vähän juttua luonnon taiteesta saariltamme...
PPS. Anne S. ja Ninnu eivät ole ilmoittautuneet, joten Lumimies on nostanut kaksi lisäarpaa ja ne osuivat Helmi-Maarialle ja Aletheialle Onnea!
Ja nyt pääsevät Jossu ja Petriina myös valitsemaan palkintonsa.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
lauantai 1. joulukuuta 2012
Blogistanian kuopus-kilpailu 2012
Nora Surojegin, Pirkko Liisa Surojegin: Untu ja sydäntalven salaisuus (Otava 2012) / 3
Titta Kuisma, Laila Nevakivi: Lapsen oma lintukirja (Minerva 2012) / 2
Mauri Kunnas: Tassulan iloinen keittokirja (Otava 2012) / 1
Tässä paremmuusjärjestyksessä lukuvuoteni parhaat lastenkirjat Blogistanian Kuopus-kilpailuun 2012
lastenkirjaterveisin
Leena Lumi
Titta Kuisma, Laila Nevakivi: Lapsen oma lintukirja (Minerva 2012) / 2
Mauri Kunnas: Tassulan iloinen keittokirja (Otava 2012) / 1
Tässä paremmuusjärjestyksessä lukuvuoteni parhaat lastenkirjat Blogistanian Kuopus-kilpailuun 2012
lastenkirjaterveisin
Leena Lumi
perjantai 30. marraskuuta 2012
Lapsen oma talvikirja
Palaamme
Sinisaloon, jossa hyvästelimme Virve-metsänhaltijattaren ja Miihkali-haltijan
tarinassa Lapsen oma petokirja. Nyt on helmikuun aamu, vuoden kylmin aika, kun
saamme lastenkirjailija, biologi Suvi Vehmasen kertomuksessa Lapsen oma
talvikirja (Minerva 2012) kohdata Virven ja Miihkalin päivänä, jolloin heille
syntyy tyttövauva. Vauva on tietysti maailman suloisin, hiukset läikehtivät
lumikvartsia ja kuparia, iho on maidonvalkoinen. Tyttö kuin lunta saa nimensä
iloisesti kilisevistä linnuista, pulmusista:
Puhdas on
pulmonen lumella,
puhtahampi
puolellasi.
Valkea
merellä vaahto,
valkeampi
vallassasi.
Sorea
merellä sorsa,
soreampi
suojassasi.
Kalevala
-
l Näin alkaa Lapsen oma talvikirja, jota kuljettavat Suvi Vehmasen teksti sekä Laila
Nevakiven mukavasti vanhahtavat kuvat. Pulmun mukana saamme värjätä lankoja,
mutta ennen kaikkea tutustua siihen, miten kasvit ja metsän eläimet sopeutuvat
talveen. Pulmu kirjoittaa muistivihkoonsa, että:
Eläimet
keräävät talvivarastoja. Närhi käy noukkimassa pähkinöitä pihalta ja piilottaa
ne metsän koloihin. Oravakin ahkeroi. Laskin, että se teki tänään kaksikymmentä
käpykätköä! Yksi kerrallaan se kävi kaivamassa ne piiloon metsän sammalikkoon.
Meillä
kotona äiti ja isä tilkitsivät tuvan seinät seinäsammalella. Lempi-lampaan
villasta saamme lämpimiä vanttuita ja töppösiä. Kellarissa on paljon ruokaa
talveksi. Tänään keräsin kopallisen puolukoita, ja sain itse survoa ne
soseeksi.
Mukavasti
lukija saa Pulmun mukana tutustua siilin talvipesän etsintään, oppii erilaisia kasveja,
outoja karvaturilaita, joista yhden nimi on isosiilikkään toukka, nähdään
mäyräklaanin vetäytyvän talviunille ja monen, monen muun metsäneläimen. Pulmun
vihko kertoo: Milloin talvi alkaa?, Tuulikin talviset taikasienet ja Lumipeiton
alla lämpimässä. Karhuemo Susu saa poikaset talvipesään ja harsokorento näyttää
miten se selviää lepakoista. Noitasuunnistuksen Suomen-mestari vuodelta 1555,
Tuulikki-noita törmää koivuntuulipesään ja eräänä päivänä ilma on täynnä
pienten tiukukellojen helinää, kun tilhet pyrähtävät pihapihlajiin. Jouluna
ikkunasta kurkkivat meille tutut Ylli-peikko ja Hermanni talven matkan
jatkuessa.
Kirja on
yllättävän paljon tietoa sisältävä, sillä taas tässäkin tuli asioita, joista en
ollut kuullutkaan, vaikka olen aina ollut luontoharrastaja. Mikä on
keltahytykkä, sorkkasieni, sormipaisukarve tai kiehinen? Ja minä päivänä alkaa
talvi? Millä elää metsäpäästäinen talven yli? Montako kuoretta syö mademorsio Lotta
aamupalaksi? Ja kuka on kuullut Räpylä-Niirasesta? Pulmu hiihtää ja vaeltaa
metsässä, kuulee kuiskivan kuusen kertovan talven salaisuuden, istuu nuotiolla
Ylli-peikon kanssa Lumovirran mustan veden heijastaessa revontulia yömusiikkina helmipöllön puputus, päivän ilona tilhien tiukuset...
Pienen
luonnontutkijan innoitusta lisää takuulla kirjan lopun tarjoama talven
viikkokalenteri, jossa yhdistyvät vanhojen suomalaisten riimukalentereiden
piirteet suullisena säilyneeseen kansanperinteeseen. Kalenterissa jokaisella
talviviikolla on luontoon liittyvä teema ja siitä kertova tunnuskuva. Lapsi voi
merkitä tyhjille riveille omia havaintojaan talven tulemisesta ja sen
tapahtumista. On oravaviikkoa, lehdenlähtöviikkoa, kirsiviikkoa, tähtiviikkoa,
kuraviikkoa…
Kirja täynnä
talven taikaa, satua, tietoa ja lumen valoa!
*****
Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Maria
*****
Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Maria
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Riitta Tiitu: Wanilla Brocante Chic
Lähde
kanssani poimimaan esteettisiä makupaloja Riitta Tiitun kirjasta Wanilla
Brocante Chic. Matka on 399 kuvan elämys, jonka tarkoitus on saattaa mieli
siihen rauhan auvoon, jonka kauneus kaikellaan, vain vähin sanoin höystettynä,
kykenee tarjoamaan. Löydät vaaleita värejä, mutta ziljoonassa eri sävyssä,
sillä eihän ole vain yhtä valkoista, yhtä harmaata, yhtä vanhaa vihreää…
Antique Touch
herättelee aistejamme pelkistetyllä kokonaisuudellaan. Kotia asuu nelihenkinen perhe, wanha on
täällä arvossaan ja pihapiiristä löytyy antiikkipuoti Mirantik.
Nostalgia
Passionissa asuvat käsistään taitava Minna miehensä ja kolmen lapsensa
kanssa. Puutarhassa on wanhan roosan
lumoa, puinen vesikelkkakin saa kantaa asetelmaa ja verandalla nautimme hetken
pysähdyksestä.
Sisällä
vanhat kirjat ovat saaneet arvoisensa paikan, kaikkialla näkyy emännän innostus
painaa itse tekstiilinsä ja muutenkin tehdä käsillä. Minnan kädentaidon
luomuksia löytyy hänen Penni ja Lilli puodistaan.
Ah,
huomatkaa, kaikkialta löytyy ripaus rosaa…
Saavumme
kotinurkilleni eli lähelle Luviaa. Olemme Wanhan Rauman sydämessä, jossa komea hirsitalo
vuodelta 1864 ottaa meidät kutsuvana vastaan. Vanha kaunotar on kokenut vähän ’liftausta’,
kuten ajan henki on, mutta kaikkialta huokuu talon rouvan, Jaanan, intohimo
Viva la Vintage.
Keittiö on
talon isännän valtakuntaa, jossa kelpaa loihtia kulinaarisia yllätyksiä komean
saarekepöydän ympärillä. Toimivaa, kuten huomaatte! Terveisiä Wanhaan Raumaan,
jota rakastan!
Läns’rannikolta
kohti Itä-Suomea ja tutustumme kauniisti remontoituun kouluun, jota asuttaa
Sisustus Country Puodin liikkeen yrittäjäpari neljän lapsensa kanssa. Huoneet
ovat ihastuttavan korkeat , neliöitä on huimat 400 ja ilmankos kohteemme onkin
Old School Atmosphere.
Kaunis
kaappi, jota seinän tapetti palvoo. Rakkaat, kauniit, wanhat astiat ovat
saaneet arvoisensa tilan.
Tavallista
korkeampi huonekorkeus tuo huoneisiin ilmaa ja kuin huutaa näitä hurmaavia
wanhanajan vaatekomeroita. Huomatkaa jälleen lumoava tapetti!
Romantiikalle
on aina tilausta! Kukapa ei haluaisi tällaisen interiöörin kotiinsa…
Mitä jäi
kokematta olivat Spring Feeling, Country Treasure Kitchen, Bohemian Chic,
Modern Country, Plu Tree, Taru’s Pergola, White Living, Rustic Charm House,
Lace Inspirations, A Summer House, Summer Meadows sekä Wanilla Home ja Wanilla
Rose, joista kaksi viime mainittua ovat kirjan tekijän, Riitta Tiitun, koti
sekä putiikki.
Riitan
kirjan houkutus, niin tässä kuin edellisessä, joka on Wanilla Country Chic, on harmonia. Kodit joita Tiitun kirjoissa
tapaamme ovat kierrätyksen ja maalaisromantiikan ylistystä, mutta mitään ei ole
liikaa. Jää tilaa unelmille! Kummankin kirjan painoarvoa kohottavaa on, että
tekstitys on myös englanniksi ja kotiesittelyjen nimet ovat kuin runoista.
Riitalla on
Nurmijärvellä sisustuspuoti Wanilla Rose ja blogi löytyy täältä
Minun piti lopettaa nämä kuvaihanuudet erääseen keväiseen puutarhahulluutta enteilevään kuvaan, mutta koska näitä kaappeja on tässä jo tullut, yllätänkin Riitan julkaisemalla häneltä kuvan, josta olen pitänyt ikuisesti eniten ja onhan tämäkin puutarhaa:
….ja
harmoniaan:
Uutta ja
wanhaa sulassa sovussa, wanhat esineet ja huonekalut tulevat Ruotsista ja
Ranskasta.
Old and new together in harmony, old items and
furniture comes from Sweden and France.
tiistai 27. marraskuuta 2012
Zarzuela eli katalonialainen kala-äyriäispata
Tästä annoksesta söimme hyvin kaksi kertaa eli määrä riittää hyvin vaikka kulinaariseen iltaan ystäväpariskunnan kanssa. Lisukkeena oli vain tuore patonki, hyvä valkoviini sekä jäävesi. Tässä ohje herkkujen herkkuun:
2-3 kuhafilettä
1 pss tuoreita simpukoita
3 dl valkoviiniä + 2 dl vettä
1 kalaliemikuutio
1 iso sipuli viipaloituna
3 isoa valkosipulinkynttä
(1 punainen chili hienonnettuna)*)
1 dl oliiviöljyä
1 tlk tomaatimurskaa
3 rkl silputtua persiljaa
1/2 sitruunan mehu
50 g kuorittuja manteleita jauhettuna
12 raakaa jättikatkarapua
sahramia maun mukaan
suolaa, mustapippuria
Poista kuhafileistä ruodot. Mausta kevyesti suolalla ja anna maustua huoneenlämmössä. Kuumenna viini ja kalaliemi kattilassa. Pese simpukat ja lisää ne kalaliemeen. Peitä kattila kannella ja keitä pari minuuttia välillä kattilaa ravistellen. Ota simpukat liemestä, säästä keitinliemi.
Kuumenna oliiviöljy laakeassa paistokasarissa. Lisää sipuli ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit (ja chili), lisää tomaattimurska, persiljasilppu, sitruunamehu ja simpukoiden keitinliemi. Keitä kokoon parikymmentä minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja sahramilla.
Lisää paloitellut kalat ja jättikatkaravut. Anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia. Lisää simpukat ja kuumenna. Silppua ruoan päälle lehtipersiljaa. Tarjoa zarzuela hyvän leivän kanssa.
*) Chili jää meillä tästä upeasta ruoasta pois, koska...: Pilkoin chiliä, kosketin ajatuksissa huuliani ja sitten alkoi mieletön kirvely ja huuleni turposivat ihan ilman botoxia törölleen. Olin kuin Angelina Jolie jostain kohtaa, R. kehtasi nauraa samalla kun siveli kipeään kohtaan maitoa, joka on kuulemma just oikea apu jos näin käy. Onneksi kipu lakkasi ja saimme keskittyä romanttiseen herkutteleluumme. (Onneksi ei käynyt kuin eräälle tutulleni, jonka chiliateria vei vuorokaudeksi sairaalaan, sillä häneltä paloi...)
Paljastan nyt vielä, että Annan kuvassa tämä ruoka tarjoiltiin niin upeasta kulhosta, että nyt meidän astiasto meni uusiksi. Miksi kaikki astiani ovat moderneja, vaikka olen sielultani country&cosy...Uuden astiastomme ensimmäinen lautanen on kuvassa. Mutta se kulho siinä kuvassa...ah!
Jos olet eläinsuojelija, ostat simpukat kaupan pakastekaapista. Eettisenä herkkusuuna, valitsen mieluummin nopeasti ja tuskattomasti kaasutetut simpukat ja ravut, en kuumaan veteen eläviltä heitetyt, sillä tuskallinen kuolema oli yllättävän pitkä. Ei haittaa maussa, Kukaan ei ole erottanut!
Tämä on niin herkullista, että olemme ihan myytyjä niin R. kuin minä!
Guten Appetit♥
Leena Lumi
Ruokareseptit Leena Lumissa
Tämä on niin herkullista, että olemme ihan myytyjä niin R. kuin minä!
Guten Appetit♥
Leena Lumi
Ruokareseptit Leena Lumissa
lauantai 24. marraskuuta 2012
Juhli kanssani tätä lumista yötä...
Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.
Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...
Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.
Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu,
mihin voisin verrata osaani?
Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun,
se hohtaa hopeista lämpöä.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Marja-Leena Mikkola
kuva Anne Hämäläinen
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.
Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...
Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.
Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu,
mihin voisin verrata osaani?
Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun,
se hohtaa hopeista lämpöä.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Marja-Leena Mikkola
kuva Anne Hämäläinen
perjantai 23. marraskuuta 2012
Lidia Tšukovskaja: Vajoaminen
Kirja…Se
seisoo sitten hyllyssä muitten vieressä, joku ottaa sen käteensä, selailee,
laittaa takaisin. Pyyhkii pölyt – pölyt tästä tämänpäiväisestä hiljaisuudesta
täällä, jonka läpi korviini palaa Aljošan ääni ja pikku Katjan itku.
Kirja on
yhtä kuin minä, minun sydämeni kouristuminen, minun muistini, jota kukaan ei
näe, kuten kukaan ei näe esimerkiksi migreeniä, silmieni kipupistettä. Mutta
siitä tulee paperia, nidos, kirjauutuus ja - jos suoritan vajoamisen
pelottomasti – jonkun uusi sielu. Siihen sieluun tunkeutuvat sitä rakentaen
Aljošan ääni ja Katjan itku.
Lidia
Tšukovskajan teos Vajoaminen (Into 2012, suomennos Kirsti Era) kertoo jo
kannessaan sisältävänsä kaksi järisyttävää kertomusta ja kirja antaa, mitä
lupaa: Kertomukset Vajoaminen ja Sofia Petrovna valottavat upeasti yksittäisten
kansalaisten elämää Neuvostoliiton todellisuudessa, Stalinin julmista mielen
harhoista syntyneessä.
Ensimmäinen
kertomus ajoittuu vuoteen 1949 ja on kuin kirkas pakkaslumi, verijäljet
paljastava. Tarinan henkilöt ovat kirjailijoita, jotka ovat virkistäytymässä
sanatoriossa, keräämässä voimia. Yksi heistä on Nina Sergejevna, jolta
omakohtaisen kokemuksen kautta ovat kadonneet kaikki harhat Isä Aurinkoisen hallintoon.
Eristäytynyt paikka, uusi tuttavuus Bilibin ja päivittäiset kävelyt raikkaassa
ulkoilmassa edesauttavat kuitenkin käsikirjoituksen syntymistä ja tekisi mieli
vain unohtaa, nauttia…
Koivikossa
ei enää kimalla kristalli, vaan se on kotoisen pehmeä, paksuoksainen ja
pörröinen. Se on kauttaaltaan kuohkeaksi vatkatun hangen peitossa.
Stalinin
luoma urkintajärjestelmä ei jätä kuitenkaan ketään edes lumisten puiden ja
keväthankien suojaan, vaan sen lonkerot ojentuvat kaikkialle. Paras ystäväsi
voi olla ilmiantaja. Älä luota kehenkään. Varo sanojasi ja älä vain arvostele neuvostojärjestelmää.
Nina on täydellisen tietoinen kaikesta. Hän on eri kuin Vajoamisen toisen
tarinan Sofia Petrovnan Sofia, josta on tehty ’onnettomuuden’ jälkeenkin
naiivin uskonsa järjestelmän oikeutukseen, syyttömien syyttämisiin ja
tuomioihin säilyttänyt niin karrikoiden, että lukija tajuaa kyseessä olevan
tehokkaan tyylikeinon, ei tyhmyyden tai sokean luottavaisuuden. Tosin tilaa jää
silti epäilykselle, että tehokas tehokas Puolue ja etenkin nuorisojärjestö Komsomol voisivatkin aivopestä jäsenensä
uskollisiksi työnsankareiksi, iskurityöläisiksi, Stalinin palvojiksi…
Ammattiosaston
työntekijöiden lasten kuusijuhlaan 1937 Sofia Petrovna askartelee punaisen
viisisakaraisen tähden, jonka keskelle kiinnittää kuvan Lenin-lapsen
kiharaisesta päästä ja konvehtipusseihin hän tunkee lappusia, joissa lukee:
”Kiitämme toveri Stalinia onnellisesta lapsuudesta.”
Molemmat
tarinat vakuuttavat kaikellaan. Naisten erilaisista ja kuitenkin niin samoista
tarinoista tihkuvat lävitse neuvostojärjestelmän erioikeudet, kateus,
ihmisoikeuksien polkeminen, antisemitismi, öiset noutamiset, koputukset silloin
kun ihminen on puolustuskyvyttömin eli yöllä, taiteilijoiden ja koulutettujen
ihmisten erityisvainot, pelon hiki, vaikeneminen, toivottomuus.
Vajoamisen
Jälkisanoissa suomentaja Kirsti Era tekee tiivistetyn ja hyvin kiinnostavan leikkauksen
kirjailija Lidia Tšukovskajan (1907-1996) elämään. Tšukovskaja vietti
lapsuutensa Kuokkalassa, jossa tutustui muun muassa Maksim Gorkiin, Mark
Chagaliin, Vladimir Majakovskiin ja Osip Mandelštamiin. Jos runoilija Mandelštam
kiinnostaa, lue hänen vaimonsa Nadežda Mandelštamin kirja Ihmisen toivo, joka
Aleksandr Solženitsynin teosten ohella loistavasti valaisee, mikä oli
neuvostojärjestelmän syvä mätä, mikä kansan kärsimys.
Luin vähän
aikaa sitten huikean kirjan Anna Ahmatova Fontankan talossa ja siinä Lidija
Tšukovskaja mainitaan monasti. Hän tuli tapaamaan Ahmatovaa marraskuussa 1938
ja heistä tuli menetystensä kautta toistensa uskollisimmat ystävät. Koska
Ahmatova ei voinut julkaista, ei des kirjoittaa mitään muistiin, hyvämuistinen
Tšukovskaja ja muutama muu ystävä
opiskelivat Annan runot ulkoa. Näin vaiennettu Ahmatova sai äänen. Tšukovskaja
itse kuului myös kiellettyihin eli hänen nimensä kiellettiin yli kymmenen
vuoden ajan. Vuodesta 1958 Tšukovskaja ryhtyi julkiseksi toisinajattelijaksi ja
ajoi runoilija Josep Brodskyn vapauttamista.
Tšukovskajaa saamme kiittää Ahmatovan Requemin säilymisestä jälkipolville. Hän, itsekin
vaiennettu, oli ääni vainnetulle. Myös aito, vilpitön ystävyys oli kortilla
urkintajärjestelmän ja vankileirien saaristojen luvatussa maassa, mutta Anna ja
Lidia löysivät polun toisiinsa pimeässäkin.
Vuosina
1949-1957 Tšukovskaja kirjoitti pienoisromaanin Vajoaminen (Spusk Pod vodu),
joka on toinen nyt lukemani kirjan kertomuksista: Kuulas, varuillaan oleva,
mutta ah, niin venäläinen, niin luminen!
Tänään
tuiskuttaa ja tuiskuttaa yhä, ja tuisku on liikuttavan huolehtivaista. Se
risteilee ja risteilee, peittelee jälkiä. Aivan kuin se puhuisi talopahasille,
kuusille ja meille: nukkukaa hyvät ystävät, kaikki sujuu hyvin, menee ohi,
”kaikki on pelkkää roskaa”…
*****
Tämän kirjan
ovat lisäkseni lukeneet ainakin Susa Essielina/Sabinan knalli ja Katja/Lumiomena
tiistai 20. marraskuuta 2012
Paul Auster: Talvipäiväkirja
Helmikuun
23. päivä, vaimosi kohtaamisen kolmekymmenvuotispäivä, ensimmäisen yhdessä
viettämänne yön kolmekymmenvuotispäivä.
…ja koska
pirskeiden pitäminen ei edes juolahtanut mieleenne (miksi aviopari haluaisi
juhlia pitkäaikaisuuttaan toisten ihmisten nähden?) sinä ja vaimosi nautitte
päivällisen hotellin ravintolassa kahdestaan. Sen jälkeen te ajatte hissillä
yhdeksänteen kerrokseen ja teette selvää samppanjapullosta ja unohdatte avata
radion, unohdatte avata television…
…ja koska te
kaksi olette aina jutelleet, se on teille jotenkin ominaista, ja kaikki nämä
vuodet te olette eläneet pitkässä ja tauottomassa keskustelussa, joka alkoi
kohtaamispäivänänne.
Lukiessani
Paul Austerin teosta Talvipäiväkirja (Winter Journal, Tammi 2012, suomennos
Erkki Jukarainen), jouduin tilaan, jossa vahva samaistuminen sekoitti omaa ja
toisten todellisuutta. Teoksen liepeissä keskeiseksi hahmoksi mainitaan
Austerin äiti sekä hänen vanhempiensa hankala avioliitto. Sitäkin kyllä oli,
mutta minun mielestäni kaikki muu oli nyt kiinnostavampaa. Minä keskityn nyt
siihen muuhun.
Paul Auster
ei ole koskaan ollut minulle yhtä ehdoitta palvottava kuin vaikka vaimonsa Siri
Hustvedt tai Ian McEwan tai John Irving. Hän leikkii kanssani kissaa ja hiirtä.
Toisinaan hän on niin vauhdikas, että en pysy mukana, vaan alan kaivata vauhdin
tyylitaituria eli Saul Bellowia. Ja sitten Auster menee ja kirjoittaa
Näkymättömän, joka on kirjana ihan nero. Ja mitä hän tekee nyt, kun minulle
luvataan hänen kirjoittavan äidistään: Hän tarjoaa rotukysymystä, pitkän
rakkauden kauneutta ja kieltä, jossa suorasukainen rivous liimaantuu haikean
suloisiin lauseisiin kuin ilman saasteet lumihiutaleisiin. Hän kirjoittaa
eufenismeista, mutta ei yhtään sääli lukijaansa, vaan lapsilta pyyhitään
perseitä, vittuihin tungetaan sormia, piereskellään, kaivetaan korvavaikkuja ja
nypitään sierainkarvoja. Toisaalta on sitten suorasukaisen puheen vastapainona
paljon, paljon muuta. Vaikkapa rotukysymys, jossa syvästi jaan Austerin
näkemyksen. Paul on asunut ja työskennellyt myös Ranskassa. Hänen ranskan
taitonsa on erittäin hyvä ja niinpä hän joutui kerran erikoiseen keskusteluun
sokean pianonvirittäjän kanssa kadusta, jolla silloin asui ja kävi ilmi, että:
”Hassu
juttu”, hän jatkoi, ”mutta sattumoisin minä asuin täällä sodan aikana. Hyvä
paikka löytää asuntoja silloin kerran.” Kysyit häneltä miksi, ja hän vastasi:
”Siksi että aiemmin tässä kaupunginosassa asui paljon heprealaisia, mutta
sitten alkoi sota ja he lähtivät pois.” Et ensin ymmärtänyt mitä hän yritti
sanoa - tai et halunnut uskoa sitä. Sana heprealainen olisi saattanut hieman
sekoittaa mieltäsi, mutta puhuit tuossa vaiheessa ranskaa kyllin hyvin
ymmärtääksesi, ettei sana ollut mitenkään harvinainen synonyymi sanalle juif
(juutalainen), ei ainakaan sodan kokeneen sukupolven parissa, vaikka oman
kokemuksesi mukaan siihen sisältyi aina halventava vivahde, ei niinkään ääneen
julistettu antisemitismi kuin keino loitontaa juutalaiset ranskalaisista, tehdä
tuosta omituisesta autiomaakansasta, sen hassuista tavoista ja alkukantaisen
kostonhimoisesta Jumalasta jotain vierasta ja eksoottista.
”Ai”,
sanoit, ”mihin he menivät sen jälkeen kun lähtivät pois?” Pianonvirittäjä
vaikeni hetkeksi kuin vastausta etsien, ja kun sitä ei löytynyt, hän virnisti
anteeksipyytävästi. ”Ei aavistustakaan”, hän sanoi, ”mutta useimmat eivät
tulleet takaisin.”
Auster
aloittaa kirjaansa ollessaan kuusikymmentäkolmevuotias ja täyttää teoksen
kirjoittamisen aikana kuusikymmentäneljä. Voisi ajatella kyseessä olevan
vanhenevan miehen kaihoisa muistelo aikoihin, jolloin kaikki kauniit ja
älykkäät tytöt vain odottivat hänen kohtaamistaan ja rohkeita leikkejä. No
sitäkin, mutta mikään Austerissa ei ole antanut periksi, vaikka kroppa yrittää
välillä muistuttaa olemassaolostaan ikävillä tavoilla, jotka hän tuo sumeilematta
lukijan tietoon. Elämän menossa Paul on säilyttänyt aatteensa: hippinuotio
palaa kirkkaana. Hän on aina sysittyjen
puolesta vahvempia vastaan ja kieltää kaiken rasismin. Koska kaikki neljä
isovanhempaa ovat itäeurooppalaisia juutalaisia, hän on aikaa sitten päättänyt
eliminoida koko rotukysymyksen olemalla kooste kaikista itäisen pallonpuoliskon
roduista, osittain afrikkalainen, osittain kiinalainen, osittain intialainen, osittain
sitä ja tätä. Näin tehden kirjailija on päättänyt
olla jokainen
eli sulkea sisäänsä kaikki muut jotta voisi olla täydellisimmin oma itsensä.
Yhtä vähän
kuin voin lukea Siri Hustvedtin teoksia kokematta hänen puolisonsa Paulin läsnäoloa,
yhtä vähän voin nyt ohittaa Siriä, sillä Paul tuo häntä esiin kautta kirjan tavalla,
joka pakottaa minut yhtä henkilökohtaiseen paljasteluun kuin lukiessani Sirin
Vapisevaa naista. Pariskunta lukee
toisilleen. Minä luin tämän kirjan huiput miehelleni, joka on nyt samanikäinen
kuin Paul oli aloittaessaan Talvipäiväkirjan. Siri ja Paul tapasivat toisensa
kevättalvella kolmekymmentä vuotta sitten kuten mekin. Heillä se oli menoa
ensikatseesta. Samoin meillä. Odotimme Sirin kanssa tyttäriämme samana vuonna. Juhlimme
hääpäiviämme ja tapaamisen merkkipäiviämme kahdestaan. (Miksi aviopari haluaisi
juhlia pitkäaikaisuuttaan toisten ihmisten nähden?) Minulla/meillä on samat arvotukset hyvälle
suhteelle kuin Hustvedteillä eli hyvä, elinikäinen keskustelu ja intohimo. Minä
lisään mukaan vielä hyvän hiljaisuuden, sillä sitä kannattaa testata: Harvan
kanssa kahdenkeskinen hiljaisuus tuntuu hyvältä. Kaiken lisäksi tulee vielä
yksi yhteinen tekijä, jota en halua kertoa sekä mukava asia, jonka tuon
sitaatilla tämän jutun loppuun. Sitä ennen haluan todeta Talvipäiväkirjan
olevan osin hauska, kuten takakannen tekstissä luvataan, mutta kertoo myös
Paulin vaikeasta suhteesta äitiinsä, on välillä hieman surumielinen, mutta
ennen kuin huomaatkaan olet mukana oudossa tilanteessa Pariisin
rautatieasemalla ja alat nauraa. Tapaat liudan Paulin tyttöystäviä ja hänen
ensimmäisen vaimonsa ja saat kirjallisia viittauksia aina Keatsista Joyceen.
Siis tarina kuin antava viini, jossa tosin hieman levottomuutta ja ailahteleva
jälkimaku: Avioliitto, jossa ei ikinä ole tylsää!
Ja sitten
he, Siri ja Paul, liian useiden muuttojen jälkeen, löytävät itselleen ja
lapsilleen talon, josta tulee heille vihdoinkin koti:
…ja vähä
vähältä kahdeksantoista siellä asumasi vuoden aikana, mikä on paljon pitempi
kuin missään muualla asumasi aika…
…olet
tasaiseen tahtiin remontoinut ja ehostanut jokaisen neliösentin jokaisen
kerroksen jokaisesta huoneesta…
…ja
kahdeksantoista vuoden jälkeen olet jättänyt kauas taakse vaiheen, jossa
ajattelit taloja toisissa kaupunginosissa, toisissa suurkaupungeissa, toisissa
maissa. Täällä sinä elät, ja täällä sinä haluat jatkaa elämääsi kunnes et jaksa
enää kävellä rappusia ylös ja alas. Tai ei, enemmänkin: kunnes et jaksa enää
kontata rappusia ylös ja alas, kunnes sinut kannetaan ulos ja kannetaan
hautaan.
Ja Siri:
Kuiskin niin
kuin linnut sinulle lukemassani tarinassa, toistoja huoneessa, johon minut
veit.
Aion ottaa
kuun, lainaan ja varkain ja jotta suuri muuttuisi pieneksi. Pikkuruisin kuu,
ohut ja heikko talvisen pilven takana on valitsemani näkymä.
*****
Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Valkoinen kirahvi Kirjasähkökäyrä Katja/Lumiomena Tuulia Sanna Kaisa Reetta
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Mutta marraskuu...
Hei!
Marraskuussa maa on martona maannut. On pimeää. Sataa. Marraskuun sade ei ole sama kuin suvisade tai syyskuun sade. Se on masentavaa märkää, joka valuu kuin kuolema pimeydestä. Ahdistaa sinut sisälle. Ajaa happivajaukseen. Houkuttaa peiton alle unohtamaan todellisuuden. Aamulla avaat aviisin. Sotatila maassa, jossa asuu ystäväsi. Ihmisen hulluus on äärettömyys. Vain ihminen on paha. Eläin ei koskaan. Näet ystäväsi kuulemassa hälytyksen, sieppaavan koiransa ja juoksevan...
Marraskuu vie voimat. Syöt vitamiineja. Nukut ylipaljon. Et saa mitään aikaiseksi. Aamulla sängyn vieressä kaksi Geisha-patukan käärettä. Tummaa Geishaa. Muka anteeksiantoa tummuudesta. Hyväksyntää.
Marraskuu ajaa sinut sunnuntaina kauppoihin. Haluat piristää itseäsi. Tilaat valkoisen nukkamaton. Erityiskoko vaatii tilaamisen. Hypistelet joulukoristeita ja mietit miltä punaiset näyttävät, kun tammikuun kalpea aurinko suutelee niitä. Valitset hopean. Katsot ledhyllyjä hymähtäen. Kotona ledittää jo riittävästi. Lohduttavasti. Kodista on tullut talvipesä. Henkinen pommisuoja.
Kävelet kukkaosastolle aikeissa ostaa ei mitään. Joulukukat hankitaan muualta. Isot valkoiset amaryllikset. Komeat valkoiset jouluruusut. Silloin tuikahtaa toivon tähti. Pienen pieni vaaleanpunainen joulutähti. Nostat kukan kädellesi. Tuntuu hyvältä. Asioilla on tapana järjestyä. Kohta on ihan hyvin.
Kotona istutat joulutähden valkoiseen ruukkuun. Kaivat esille anopin lahjoittamat Festivot ja sytytät vispipuuron väriset kynttilät. Nappaat porokulhosta manteleita. Ne auttavat muistamaan, vaikka joskus unohdus olisi parasta.
Marraskuusta huolimatta päätät selviytyä. Tartut pieneen. Iloitset pienestä. Sytytät joka päivä hämärän hyssyn hetkellä niin monta kynttilää, että niiden valon on pakko säteillä pimeyteen. Tuoda järkeä hulluuteen.
Vispipuuron väriset pörröpehmosukat lohduttavat. Olga leikkii leijonaa ja kehrää. Juot ison mukillisen teetä. Piristyt ja rauhoitut. Teessä on taikaa. Päätät olla surematta sitä, mille et mitään voi. Alat kirjoittaa päivän viimeistä viestiä sinne kauas. Muistat miten joitte yöllä viiniä terassilla. Suviyössä. Alat kirjoittaa vaikka lumen tuoksuiset päivät eivät ole saapuneet...Soitat jotain, mitä hän on soittanut sinulle. Iloista. Aina iloista.
Valoa pimeään! Make Love, Not War!
Love
Leena Lumi
Love Is You
Marraskuussa maa on martona maannut. On pimeää. Sataa. Marraskuun sade ei ole sama kuin suvisade tai syyskuun sade. Se on masentavaa märkää, joka valuu kuin kuolema pimeydestä. Ahdistaa sinut sisälle. Ajaa happivajaukseen. Houkuttaa peiton alle unohtamaan todellisuuden. Aamulla avaat aviisin. Sotatila maassa, jossa asuu ystäväsi. Ihmisen hulluus on äärettömyys. Vain ihminen on paha. Eläin ei koskaan. Näet ystäväsi kuulemassa hälytyksen, sieppaavan koiransa ja juoksevan...
Marraskuu vie voimat. Syöt vitamiineja. Nukut ylipaljon. Et saa mitään aikaiseksi. Aamulla sängyn vieressä kaksi Geisha-patukan käärettä. Tummaa Geishaa. Muka anteeksiantoa tummuudesta. Hyväksyntää.
Marraskuu ajaa sinut sunnuntaina kauppoihin. Haluat piristää itseäsi. Tilaat valkoisen nukkamaton. Erityiskoko vaatii tilaamisen. Hypistelet joulukoristeita ja mietit miltä punaiset näyttävät, kun tammikuun kalpea aurinko suutelee niitä. Valitset hopean. Katsot ledhyllyjä hymähtäen. Kotona ledittää jo riittävästi. Lohduttavasti. Kodista on tullut talvipesä. Henkinen pommisuoja.
Kävelet kukkaosastolle aikeissa ostaa ei mitään. Joulukukat hankitaan muualta. Isot valkoiset amaryllikset. Komeat valkoiset jouluruusut. Silloin tuikahtaa toivon tähti. Pienen pieni vaaleanpunainen joulutähti. Nostat kukan kädellesi. Tuntuu hyvältä. Asioilla on tapana järjestyä. Kohta on ihan hyvin.
Kotona istutat joulutähden valkoiseen ruukkuun. Kaivat esille anopin lahjoittamat Festivot ja sytytät vispipuuron väriset kynttilät. Nappaat porokulhosta manteleita. Ne auttavat muistamaan, vaikka joskus unohdus olisi parasta.
Marraskuusta huolimatta päätät selviytyä. Tartut pieneen. Iloitset pienestä. Sytytät joka päivä hämärän hyssyn hetkellä niin monta kynttilää, että niiden valon on pakko säteillä pimeyteen. Tuoda järkeä hulluuteen.
Vispipuuron väriset pörröpehmosukat lohduttavat. Olga leikkii leijonaa ja kehrää. Juot ison mukillisen teetä. Piristyt ja rauhoitut. Teessä on taikaa. Päätät olla surematta sitä, mille et mitään voi. Alat kirjoittaa päivän viimeistä viestiä sinne kauas. Muistat miten joitte yöllä viiniä terassilla. Suviyössä. Alat kirjoittaa vaikka lumen tuoksuiset päivät eivät ole saapuneet...Soitat jotain, mitä hän on soittanut sinulle. Iloista. Aina iloista.
Valoa pimeään! Make Love, Not War!
Love
Leena Lumi
Love Is You
perjantai 16. marraskuuta 2012
Että sataisi pian lumen ja yöt kirkastuisivat ja veri...
Että sataisi pian lumen ja yöt kirkastuisivat ja veri
asettuisi kiertämään verkkaisemmin ja ehtyisi tämä
kaipaus. Amen. Ja että sitä kestäisi kauan.
- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
asettuisi kiertämään verkkaisemmin ja ehtyisi tämä
kaipaus. Amen. Ja että sitä kestäisi kauan.
- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
NOIN KUUSI KUVAA KESÄSTÄ
Irene haastoi minut Kuusi kuvaa kesästä -postaukseen. Kiitos♥ Ehtona on, että kuvat ovat tältä kesältä. Nyt kun marraskuu painaa päälle katsokaamme vielä kerran mennyttä suvea ja alkakaamme sitten kaivata lumen valoa. Olen aina ollut huono matikassa, joten...
Valkoinen kaunotar, kevään ja syksyn lumotar eli pilvikirsikka Kuten huomaatte parvekkeen oikeaa pylvästä kiipeävä köynnöshortensia ei vielä kuki, mutta sen sijaan orvokit, jotka ovat olleet ulkona jo vapusta.
Unikkopolku vie keskipihallemme ja kalliolle. Vasemalla köynnöshortensia syleilee kallion yläpuolista kivenjärkälettä.
Oikea suvi alkoi kun löytyi päärynäkuvioinen mekko ja alettiin sateesta huolimatta kunnolla nauttia
jokapäiväisestä ulkona syömisestä. Jaelin kanssa käytiin myös nauttimassa
mm. Romanovin mansikat Siinä Yhdessä Paikassa.
Suven värit olivat pinkki ja turkoosi.
Tosin lehdossa akileijat kukkivat valkoisen valtiattarina.
Ristinummiruusu kuitenkin tietää, mitä väriä jopa Lumi odottaa sydänsuven hetkenä.
Ja suuriruhtinatar Olga saa mamin aina polvilleen. Kyllä kannatti, sillä
hänen armonsa oli suosiollinen ja antoi Suvisuukon♥
Haastan edelleen:
Pepin, Hannen, Annikan, Beaten, Petriinan, Mariettan, Ilonan, Pionin ja Tuijan
Toivotan teille kaikille ihanaa, rentouttavaa viikonloppua♥
Minä alan tämän jälkeen odottaa lumen valoa, joulun tuoksua, kaikkea sitä ihmeellistä, jonka vain talvi voi tarjota...Ja viikonloppuna aion olla ihan tekemättä yhtikäs mitään! Hah-hah, Pepi alkoi nauraa...Ihan turhaan, sillä...: Watch me!
♥:lla Leena Lumi
Windmills of Your mind
PS. Hurjaa: Luulin eilen, että on torstai;-) En olekaan ehkä ennen toivottanut viikonloppua keskiviikkona eli pikkulauantaina, mutta menköön nyt.
Valkoinen kaunotar, kevään ja syksyn lumotar eli pilvikirsikka Kuten huomaatte parvekkeen oikeaa pylvästä kiipeävä köynnöshortensia ei vielä kuki, mutta sen sijaan orvokit, jotka ovat olleet ulkona jo vapusta.
Unikkopolku vie keskipihallemme ja kalliolle. Vasemalla köynnöshortensia syleilee kallion yläpuolista kivenjärkälettä.
Oikea suvi alkoi kun löytyi päärynäkuvioinen mekko ja alettiin sateesta huolimatta kunnolla nauttia
jokapäiväisestä ulkona syömisestä. Jaelin kanssa käytiin myös nauttimassa
mm. Romanovin mansikat Siinä Yhdessä Paikassa.
Suven värit olivat pinkki ja turkoosi.
Tosin lehdossa akileijat kukkivat valkoisen valtiattarina.
Ristinummiruusu kuitenkin tietää, mitä väriä jopa Lumi odottaa sydänsuven hetkenä.
Ja suuriruhtinatar Olga saa mamin aina polvilleen. Kyllä kannatti, sillä
hänen armonsa oli suosiollinen ja antoi Suvisuukon♥
Haastan edelleen:
Pepin, Hannen, Annikan, Beaten, Petriinan, Mariettan, Ilonan, Pionin ja Tuijan
Toivotan teille kaikille ihanaa, rentouttavaa viikonloppua♥
Minä alan tämän jälkeen odottaa lumen valoa, joulun tuoksua, kaikkea sitä ihmeellistä, jonka vain talvi voi tarjota...Ja viikonloppuna aion olla ihan tekemättä yhtikäs mitään! Hah-hah, Pepi alkoi nauraa...Ihan turhaan, sillä...: Watch me!
♥:lla Leena Lumi
Windmills of Your mind
PS. Hurjaa: Luulin eilen, että on torstai;-) En olekaan ehkä ennen toivottanut viikonloppua keskiviikkona eli pikkulauantaina, mutta menköön nyt.
TEIDÄN SUOSIKKINNE!
Lupasin tarjota teille tällä viikolla kauneimman kannen valinnan lisäksi suosikkinne eli ne jutut, joita on innokkaimmin luettu blogissani kolmen ja puolen vuoden aikana. Laitan vain postauksen nimen ja siitä kiinnostuneiden lukumäärän, muut tiedot löytyvät klikkaamalla juttu auki. Ja tässä ne tulevat:
Revitty sydän - Voiko uskottomuudesta toipua 1 322/ 2015/11: 4 223
Elämää valkoisessa puutalossa 1 386/ 2015/11: 1 933
Sata naiskirjailijaa Leena Lumin tyyliin 1 449/ 2015/11: 3 849
Uusia ideoita puutarhaan - Pengerrykset, kiveykset, muurit ja altaat 1 650/ 2015/11: 2 930
Köynnöshortensiasta 1 626/ 2015/11: 5 057
Kirstin puutarhassa 1 181
Leena Lumin kirja-arvonta! 1 051/ 2015/11: 1 657
Syötkö riskiruokaa - Syöpälääkärin paljastuksia 1 149/ 2015/11: 17 586
En tahdo kuolla, en vain jaksa elää 1 162/ 2015/11: 2 463
Suomalaiset perinnekasvit 1 295
Eroottiset runot 2 592
Sydänmagneetti - Vetovoiman salaisuus 1 287/ 2015/11: 3 641
Akileija on keijukukka 1 209
Unohtumaton Ansa Ikonen 1 109
Keskisuomalaisen sata kirjaa, jotka pitää lukea ennen kuolemaa 1 344/ 2015/11: 2 463
Wanilla Country Chic 1 465
Marilyn Monroen monta elämää 3 474/ 2015/11: 4 518
Kätilö 1 140/ 2015/11: 2100
Syntisen hyvä Brita-kakku Sateenkaarentaa Riikalta 2 039
Te teitte sen!!! Yli puoli miljoonaa kävijää 1 028/ 2015/11: 1 216
Sukellus kuumaan aaltoon - Naisen vaihdevuodet, terveys ja hormonit 1 340/ 2015/11: 3 306
Omenasose - kanelinen, vaniljainen 1 506/ 2015/11: 7 151
Suomalaiset marjat - Kaikki metsän ja puutarhan lajit 1 024
Syyshortensia 2 911/ 2015/11: 8 652
Koti lehvistön varjossa - Rintamamiestalon uusi elämä 1 103/ 2015/11: 2 768
Perunasalaatti uusista perunoista 1 742/ 2015/11: 4 698
Minne tytöt kadonneet? 1 036
Siilin eleganssi 1 602/ 2015/11: 1 201
Saunaremontti 2 704
Keittiöremontti 1 513/ 2015/11: 2 453
Katkarapusalaatti - Helposti ja herkullisesti 3 968/ 2015/11: 11 170
William Shakespearen sonetit - Nautintojen ajan aarre 1 174/ 2015/11: 4 038
Pilvikirsikka - Kevään ja syksyn puukaunotar 1 560/ 2015/11: 8 438
Maanpeitekasvit - Luo vehreä pihapiiri 2 347/ 2015/11: 9 347
Perunasalaatti uusista perunoista 1 742/ 2015/11: 4 698
Tässä nämä ja sitten melkein jo tuhannen kävijän sarjassa olevat:
Banaaniboston ja maailman paras pullataikina 850
Leena Lumi kirjasto 2010 937/ 2015/11: 1 658
Sitrushedelmiä omasta puusta ja puutarhasta 965
Savanni hengittää 906/ 2015/11: 1 215
Unelmien huvimajat 993
Ihanat kärhöt 911/ 2015/11: 2 637
Selviämistarina - Alkoholi parisuhteessa 866/ 2015/11: 2 910
Vintagen viemää - 50 sisustusprojektia Parolan asemalta 841
Varjokasvit 861/ 2015/11: 2 065
Rakkauden aikakirja 929
Kiitos kaikille kiinnostuneille: Leena Lumia ei ole ilman teitä♥
Love
Leena Lumi
Revitty sydän - Voiko uskottomuudesta toipua 1 322/ 2015/11: 4 223
Elämää valkoisessa puutalossa 1 386/ 2015/11: 1 933
Sata naiskirjailijaa Leena Lumin tyyliin 1 449/ 2015/11: 3 849
Uusia ideoita puutarhaan - Pengerrykset, kiveykset, muurit ja altaat 1 650/ 2015/11: 2 930
Köynnöshortensiasta 1 626/ 2015/11: 5 057
Kirstin puutarhassa 1 181
Leena Lumin kirja-arvonta! 1 051/ 2015/11: 1 657
Syötkö riskiruokaa - Syöpälääkärin paljastuksia 1 149/ 2015/11: 17 586
En tahdo kuolla, en vain jaksa elää 1 162/ 2015/11: 2 463
Suomalaiset perinnekasvit 1 295
Eroottiset runot 2 592
Sydänmagneetti - Vetovoiman salaisuus 1 287/ 2015/11: 3 641
Akileija on keijukukka 1 209
Unohtumaton Ansa Ikonen 1 109
Keskisuomalaisen sata kirjaa, jotka pitää lukea ennen kuolemaa 1 344/ 2015/11: 2 463
Wanilla Country Chic 1 465
Marilyn Monroen monta elämää 3 474/ 2015/11: 4 518
Kätilö 1 140/ 2015/11: 2100
Syntisen hyvä Brita-kakku Sateenkaarentaa Riikalta 2 039
Te teitte sen!!! Yli puoli miljoonaa kävijää 1 028/ 2015/11: 1 216
Sukellus kuumaan aaltoon - Naisen vaihdevuodet, terveys ja hormonit 1 340/ 2015/11: 3 306
Omenasose - kanelinen, vaniljainen 1 506/ 2015/11: 7 151
Suomalaiset marjat - Kaikki metsän ja puutarhan lajit 1 024
Syyshortensia 2 911/ 2015/11: 8 652
Koti lehvistön varjossa - Rintamamiestalon uusi elämä 1 103/ 2015/11: 2 768
Perunasalaatti uusista perunoista 1 742/ 2015/11: 4 698
Minne tytöt kadonneet? 1 036
Siilin eleganssi 1 602/ 2015/11: 1 201
Saunaremontti 2 704
Keittiöremontti 1 513/ 2015/11: 2 453
Katkarapusalaatti - Helposti ja herkullisesti 3 968/ 2015/11: 11 170
William Shakespearen sonetit - Nautintojen ajan aarre 1 174/ 2015/11: 4 038
Pilvikirsikka - Kevään ja syksyn puukaunotar 1 560/ 2015/11: 8 438
Maanpeitekasvit - Luo vehreä pihapiiri 2 347/ 2015/11: 9 347
Perunasalaatti uusista perunoista 1 742/ 2015/11: 4 698
Tässä nämä ja sitten melkein jo tuhannen kävijän sarjassa olevat:
Banaaniboston ja maailman paras pullataikina 850
Leena Lumi kirjasto 2010 937/ 2015/11: 1 658
Sitrushedelmiä omasta puusta ja puutarhasta 965
Savanni hengittää 906/ 2015/11: 1 215
Unelmien huvimajat 993
Ihanat kärhöt 911/ 2015/11: 2 637
Selviämistarina - Alkoholi parisuhteessa 866/ 2015/11: 2 910
Vintagen viemää - 50 sisustusprojektia Parolan asemalta 841
Varjokasvit 861/ 2015/11: 2 065
Rakkauden aikakirja 929
Kiitos kaikille kiinnostuneille: Leena Lumia ei ole ilman teitä♥
Love
Leena Lumi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)