Marraskuussa maa on martona maannut. On pimeää. Sataa. Marraskuun sade ei ole sama kuin suvisade tai syyskuun sade. Se on masentavaa märkää, joka valuu kuin kuolema pimeydestä. Ahdistaa sinut sisälle. Ajaa happivajaukseen. Houkuttaa peiton alle unohtamaan todellisuuden. Aamulla avaat aviisin. Sotatila maassa, jossa asuu ystäväsi. Ihmisen hulluus on äärettömyys. Vain ihminen on paha. Eläin ei koskaan. Näet ystäväsi kuulemassa hälytyksen, sieppaavan koiransa ja juoksevan...
Marraskuu vie voimat. Syöt vitamiineja. Nukut ylipaljon. Et saa mitään aikaiseksi. Aamulla sängyn vieressä kaksi Geisha-patukan käärettä. Tummaa Geishaa. Muka anteeksiantoa tummuudesta. Hyväksyntää.
Marraskuu ajaa sinut sunnuntaina kauppoihin. Haluat piristää itseäsi. Tilaat valkoisen nukkamaton. Erityiskoko vaatii tilaamisen. Hypistelet joulukoristeita ja mietit miltä punaiset näyttävät, kun tammikuun kalpea aurinko suutelee niitä. Valitset hopean. Katsot ledhyllyjä hymähtäen. Kotona ledittää jo riittävästi. Lohduttavasti. Kodista on tullut talvipesä. Henkinen pommisuoja.
Kävelet kukkaosastolle aikeissa ostaa ei mitään. Joulukukat hankitaan muualta. Isot valkoiset amaryllikset. Komeat valkoiset jouluruusut. Silloin tuikahtaa toivon tähti. Pienen pieni vaaleanpunainen joulutähti. Nostat kukan kädellesi. Tuntuu hyvältä. Asioilla on tapana järjestyä. Kohta on ihan hyvin.
Kotona istutat joulutähden valkoiseen ruukkuun. Kaivat esille anopin lahjoittamat Festivot ja sytytät vispipuuron väriset kynttilät. Nappaat porokulhosta manteleita. Ne auttavat muistamaan, vaikka joskus unohdus olisi parasta.
Marraskuusta huolimatta päätät selviytyä. Tartut pieneen. Iloitset pienestä. Sytytät joka päivä hämärän hyssyn hetkellä niin monta kynttilää, että niiden valon on pakko säteillä pimeyteen. Tuoda järkeä hulluuteen.
Vispipuuron väriset pörröpehmosukat lohduttavat. Olga leikkii leijonaa ja kehrää. Juot ison mukillisen teetä. Piristyt ja rauhoitut. Teessä on taikaa. Päätät olla surematta sitä, mille et mitään voi. Alat kirjoittaa päivän viimeistä viestiä sinne kauas. Muistat miten joitte yöllä viiniä terassilla. Suviyössä. Alat kirjoittaa vaikka lumen tuoksuiset päivät eivät ole saapuneet...Soitat jotain, mitä hän on soittanut sinulle. Iloista. Aina iloista.
Valoa pimeään! Make Love, Not War!
Love
Leena Lumi
Love Is You
Marraskuu on masentava kuukausi;nimikin jo sen sanoo,mutta siinä on myös jotain lohdulista,kuten jotkut tuolla mainitsemasi asiat:kynttilät,Olga joka leikkii leijonaa,mantelit.Ja minäkin muistan meidän keskustelut viinilasillisten ääressä siellä ihanalla terassillasi;D Paljon valoa sinne toivottelen!
VastaaPoistaJael, olen täysin samaa mieltä. Ennen oikein pelkäsin marraskuuta ja silloin kirjotin sen runonkin Mutta marraskuu.
PoistaMantelit vaihtuvat joulukuussa hasselpähkinöihin, mutta vielä on marraskuu.
Jael, me tulemme vastakin istumaan Suomen suviyössä ja nauttimaan viiniä koko ihana saaren luonto ympärillämme.
Sinulle ohjataan nyt kaikki valo, mitä täältä pimeästä irti saadaan...
♥
Ja oi,sinulla on tuo ihana princettia,joka minulla oli viime vuonna ja jota juotin liikaa.Näinkin tuollaisen yhtenä päivänä bussin ikkunasta ja hankin sellaisen,kunhan taas löydän.
VastaaPoistaSiitä on niin kauan kuin mulla on ollut joulutähti, että en muista enää mitään hoito-ohjetta, paitsi, että se ei siedä vetoa...siis ei myöskään liikaa vettä. Kiitos!
PoistaEnkä saanut sinua käyntiin joululla :)
VastaaPoistaHannele, odota nyt vähän;-) Olet aivan oikeassa, kun toteat, että joulu ei ole vain yksi päivä, se on paljon enemmän. Oikeastaan taidan nyt sanoa, että joulu on mielentila!
PoistaNautitaan vielä välipäivinäkin :)
PoistaLuithan, mitä sinulle kirjoitin: Silloin erityisesti. Se on vanhan ajan hyvää tyyliä. Siitä minä pidän. Missään juhlassa ei ole samaa lumoa ja säteilyä kuin on joulussa.
Poista♥
Juuri näin! Tämä kolme kuukautta kestävä marraskuu ainakin täällä Turussa. Ylimäärisiä valoja olen nyt laittanut ja glögiä juonut oikein urakalla; josko se tästä vielä iloksi muuttuu. Joulukoristeiden aika minulla on vasta 1. adventista lähtien. Mutta muita valoja voi olla vaikka kuinka paljon...
VastaaPoistaAivan ihana kuva!
Helena, tämäkin kuukausi olisi voinut olla kuulas, kuiva ja kuurainen, mutta ei nin ei. Nyt kaikki keinot käyttöön, että jaksetaan oikeaan talveen asti.
PoistaEn ole joulukoristeita vielä laittanut ellei pieniä kirkkaita ledejä niiksi lasketa, mutta meille ne ovat koko talven valot ja onneksi kuluttavat tosi vähän.
Kiitos.
Valoa sinulle♥
Mekin olemme istuneet iltaa kynttilänvalossa. Tällä kertaa vähän niinkuin käytännön pakosta. Oli sähkökatkos. Nyt taas mikro tekee lapsille iltaleipiä. Netti pelittää. Ja illalla saadaan katsoa sängyssä filmi. Marraskuu on ihan hyvä kuu. Kohta saa alkaa jouluttelun.
VastaaPoistaMine, se on joskus lohdullista kuten sekin, että koneet eivät pelitä.
PoistaEtsin tänään jotain filmiä, mutta en läytänyt mitään kiinnostavaa, joten tartun kohta kirjaan.
Se olisi voinut olla täälläkin hyvä kuu, mutta nyt siitä tehdään hyvä kuu: Onni on mielentila tai sitten pieni pinkki Princettia -kukkanen.
♥
Näin se juuri on kun kirjoitit, Marraskuu on masentava ainakin tänävuonna, mutta me kestämme tämän hymyillen vienosti, sillä tiedämme, että joulu on jo ovella ja kohta sataa ihanaa valkoista lunta. Kohtahan tuo pimeyskin helpottaa, sillä pian mennään valoa kohti:)
VastaaPoistaMukavaa sunnuntai-iltaa Sinulle!
Meinasin ihan unohtaa tuon ihastuttavan pinkin asetelmasi♥
Hanne, tänä vuonna oikein pimeä ja märkä. Joulu on niin ihanaa aikaa. Ehkä jo piankin sataa lunta: silloin aloitamme joulun tunnelmoinnin sataa!
PoistaKiitos samoin sinulle♥
Kiitos!
Jollei olisi tätä pitkää masentavaa pimeyttä, emme me täysin rinnoin nauttisi niistä kylmän kalpeista auringonsäteistä, jotka kokoa ajan keräävät lisää voimaa ja valoa ja puhaltavat pimeyden nurkkaan odottamaan seuraavaa syksyä....poltapa kesällä kynttilöitä, ehei, ne nostellaan piiloon odottamaan... :D
VastaaPoistaTäällä palaa kuusitoista kynttilää, radio kiinni, tv kiinni...mieli auki!
Pepi, no minähän olen talvesta nauttija, mutta talveen kuuluu lumi. Et tunne minua;-) Minä poltan kynttilöitä ympäri vuoden ja nyt entistä innokkaammin, kun olen tajunnut, missä värissä kynttiläkin on kaunein: vaaleanpunaisena;-)
PoistaMahtavaa: Musiikkia minulle, mitä kerrot♥
Lööppien mukaan marraskuun keskilämpötila on 4 astetta tavanomaista korkeampi. Se on saanut myös Köynnöshortensiani silmuille!! Miten sen käy kun talvi joskus saapuu, jääkö keväälle mitään? Terapiaa..joulutoreja..gluhweiniä..valoja - niitä nyt tarvitsen..
VastaaPoistaNette, meillä lykkäävät silmuja köynnöshortensioiden lisäksi tavalliset syreenit ja ne muka-arat kääpiösyreenit, osa kevätesikoista kukkii ja asterit ihan täysillään.
PoistaKaikki terapiat on nyt käytössä, eikä nyt ole shoppailuterapiakaan pannassa, eikä suklaa.
Kohti lumen valoa♥
Kylläpäs taas tykkäsin tekstistäsi! Tälläinen passaisi oikopäätä yhdeksi tarinaksi novellikokoelmaasi :)
VastaaPoistaKaunis sävy jouluruusussa. Täytyy sanoa, että valkoinen ja tälläinen herkkä vaaleanpunainen sävy on joulutähdessä enemmän makuuni kuin perinteinen punainen.
Anne, kiitos. No, sinäkin arvaat jo, että ei minusta ole proosaan, vain novellit ja runot ovat mun juttu;-)
PoistaKuule, se on livneä vielä hiukan pastellisempi. Sisäkuvaus on niin syvältä...paitsi sinulla, joka sen hallitset. Minulla oli vuosikausia valkoisia suuria joulutähtiä, mutta sitten amaryllikset valloittivat kotimme ja lopulta jouluruusut. Nyt taidan tehdä tästä pienestä, pinkistä Princettiasta joulunodotus kukkatradition.
Valoa mieleen♥
Niin kaunis ja rauhoittava kuva teksti, kiitos. Olen tapetoinut itseni väsymykseen, sää on ollut siihen sopiva. Mutta kaunista tulee, ei vielä valmista. Jaksetaan!
VastaaPoistaAnne, kiitos. Kunpa kaikilla olisi rauhoittavaa (lue: rauha).
PoistaEn ole ikinä itse tapetoinut;-) R. saa hoitaa sen homman. Tapetilla saa helposti ja suht edullisesti nopeasti niin kaunista ja muutos voi olla suurikin.
Jaksetaan♥
Marraskuu on kyllä tosi pimeä...
VastaaPoistaOlen laittanut ovenpieleen ulos jo led-valot sellaiseen pajutötteröön...
Ulkolyhdyissä palaa kynttilät.
Sisllä tekemässäni isossa tiffanylyhdyssä on nyt uudet 80-ledlamppua ja ovat kirkkaat..
V a l o a KAAMOKSEEN!
Kikka
Kikka, meillä on kirkkaita ledejä jo sisällä että ulkona: Nythän niitä oikein kaivataan. Oven pielessä on minullakin lyhty, jonne on tungettu ledejä.
PoistaTiffanysi näyttää varmaan upealta. Tulen katsomaan, oletko kuvannut sen. Minulla oli Aalto-vaasissa ensin 80 lediä, mutta se oli liian kirkas ja piti pudottaa 40:een.
Kiitos samoin sinulle♥
Mukava kun hyvat ajatuksesi lennahtavat myos tanne meidan luoksemme vaikeaan tilanteeseen!
VastaaPoistaAnu, tottakai. Elän Jaelin kautta, mitä teillä tapahtuu niin ilon kuin surun (lue: sodan) päivinä. Suomen uutisvälitys ei ole aina kovin objektiivista, mutta nyt ollaan vielä oltu aikalailla totuudellisia.
PoistaToivoa♥
En pidä marraskuuta niin kovin pahana kuukautena. Ehkä olen siinäkin omapäinen... Viime viikolla ostin Bottle of Light -lampun ja se on <3...
VastaaPoistaOmapäinen arkeilija, no minäkin olin jo monta vuotta suorastaan pitänyt marraskuusta, nyt vain jokin meinaa lakata käymästä eli minä.
PoistaMinä vain ledejä...
No sinulle voi sitten toivottaa: Lumoavaa marraskuuta♥
Kaunis joulutähti. Pitääpä ostaa kukkia, kun kauppaan asti menen.
VastaaPoistaMarraskuu on nyt tavallista lämpimämpi ja sataa silkkaa vettä. Taas on taivas tummansininen ja vesisade on loppunut.
Happivajausta on täälläkin ollut, on pitänyt haukotella paljon.
Inspiraatio on hieman kadoksissa, mutta kyllä se tästä taas iloksi muuttuu.
Auringonpilkahduksia sinne.
Arleena, niin minustakin.
PoistaOmituinen marraskuu, kun kevätesikotkin ovat alkaneet kukkia...
Happi-ihmiset eivät kestä pienellä ulkoilulla, mutta sataa KYLMÄÄ vettä kuin saavista kaatamalla viikosta toiseen. Pari päivää välissä muuta.
Inspiraatiota täälläkin odotellaan;-)
Kiitos samoin sinulle♥
Aivan ihanan tunnelmallinen teksti :)
VastaaPoistaAnni, kiitos. Toivottavasti tämä on sinulle silta yli synkän marraskuun.
Poista♥
Hieno lukukokemus, kiitos. Nämä märät ja synkät päivät, joina aamuhämärä lyö kättä iltahämärälle vaativat kestävyyttä. Leiriydytään sisälle ja luodaan strategia. Meidän on taisteltava auringon paluuseen asti.
VastaaPoistaCheri, kiitos. Tämä on nyt kyllä jo selviytymislaji, jossa strategiat tarpeen. Siis leiriytykäämme, takkaan tulet, kynttilät syttykööt jo aamusta, mukavia kotiasuja, suklaata, kaakaota, kirjoja, paljon nukkumista...kunnes valkeus voittakoon.
Poista♥
Voih...Ihanaa tekstiä taas solui Leena Lumen sormenpäistä...<3 Etkö voisi koota kirjan näistä sykähdyttävistä blogiteksteistäsi :)?Se kirja saisi vakipaikan mun sängyn vierestä,unelmien iltalukemisena.
VastaaPoistaMutta mä en kyllä oo koskaan osannut masentua marraskuussa.Mä oon kai sisäistänyt tämän pimeän,yhä vain pimenevän,mustaakin mustemman ajanjakson,ottanut sen vastaan turvaa suovana peittona.Ai miksikö?No,mähän oon syntynyt 30.10.:)
En oo masennukseen taipuvainen muutenkaan,mutta joskus maaliskuu ja se kamala,läpitunkeva,kova valo suorastaan ahdisti. ja vielä kun yhteen maaliskuuhun mahtui paljon p....aa,siis pahaa,maaliskuu ei ollut mun suosikkikuu ollenkaan.Puutarhaharrastuksen myötä siitä on tullut kevätkylvöjen ja toiveikkuuden aikaa.
ihanaa alkavaa viikkoa:)
Tiina, kiitos Ihanainen! Heti kokoan, kun kustantaja ilmoittautuu;-)
PoistaMinulle marraskuu on joskus ollut niin vaikea, että piti lähteä matkoille Keski-Eurooppaan. En kaipaa mitään etelän lomakohteita. Vain toisenlaista marraskuuta. Nyt olen alkanut oppia, mutta juuri kun oikein jo odotin marraskuuta, se onkin märkää ja pimeää, kuulan ja kuuraisen sijasta. Olet oikeassa: Marraskuuta voi käyttää myös turvapeittona, eikä ainakaan tarvitse olla niin aktiivinen kuin kesäkuussa, jolloin melkein henki lähtee kaikesta ryntäilystä. Äitini syntymäpäivä on 29.10.
En minä enää osaa masentua, tunnen vain lievää kaunista alakuloa. Täysin samaa mieltä kovasta, kaiken paljastavasta valosta!!! En vieläkään kestä huhtikuuta, se on kuukausista julmin. Silloin on joko päästävä pois tai ainakin suunniteltava jo reittiä kohti Keski-Eurooppaa. Minulle kaikki p...a on satanut huhtikuussa;-)
En ole enää niin innokas esikasvattamamaan kuin olen ollut, sillä kaikki on tapahtunut keittiössä ja olkkarissa, koska ei ole ns. ruukutushuonetta. Emme ole mahtuneet kunnolla edes syömään ruusupapujen, krassien, pelakuiden ja muiden kasvien joukossa. Aloitan vasta toukokuulla, joten huhtikuu on edelleen musta kuilu ja hiihtokausikin on silloin jo ohi...
Kiitos samoin sinulle♥
Kirjoitit niin kauniisti ja kuvaavasti, että minulle tuli jopa ikävä tuota marraskuun ankeutta!
VastaaPoistaSannabanana, hyvänen aika sentään;-) Ehkä tellä on nyt juuri kovin kuuma. Muistan kun naapurin tyttö oli vuoden ausseissa, miten siellä oli kuumin aika, kun meillä joulu ja lunta.
Poista♥
Meidän kesä on (onneksi) hiukan myöhässä tänä vuonna, eli kolmenkympin kieppeillä keikutaan. Ihan sopiva ja miellyttävä lämpötila: ei tee mieli kesäpätsiin, jolloin helposti kymmenen astetta enemmän!
PoistaLunta on vähän ikävä, loskaakin!
Lohduttavaa kuulla tuntemuksistasi. Tämän vuoden marraskuu on imenyt minusta viimeisetkin sisun rippeet - tai sitten ei : )
VastaaPoistaMayo, jos tuntuu oikein pahalta, kokeile Upiqinonia, sitä vahvempaa. Ja sitten päälle tietty kaikki vitamiinit ja hivenaineet amerikkalaisilla suosituksilla.
PoistaHarkittu shoppailuteoria on myös poikaa. Tiedän, että ennen kuin viikko on perjantaissa, minä putoan kashmiriin...
Pärjäämistä♥
Kiva postaus, vaikka marraskuu välillä ihan masentaakin. Valopilkuksi voi löytyä vaikka vaaleanpunainen joulutähti. Asetelma pöydälläsi aivan ihana.
VastaaPoistaSadetta. Ja taas sadetta. Mistä sitä riittääkin tihkumaan päivästä toiseen? Mutta kun tempaisee itsensä ulos tallustelemaan kumisaappailla koiran perässä huomaa kuitenkin ympäröivän talveen laskeutuvan luonnon monimuotoisuuden. Rahkasammalen vihreyden ja punerruksen, kalliolätäköiden kirkkaat peilit. Jotakin kaunista marraskuussakin. Ja ainakin sinun postauksessasi. Kiitos, Leena.
Anja, kiitos. Tästä sen huomasi, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Asetelma on lohtukuva. Se ei anna muuten esille, miten paljon pieniä ledejä tuonna valkoisten verhojen taakse on ripustettu...Ne saavat palaa siellä kevääseen.
PoistaRahkasammal...kiitos: Nyt sinä muistutit minua juuri yhdestä marraskuun ilosta, johon ryhdynkin tänään. Jos se onnistuu, kerron kaikille. Ei koske rahaksammalta suoraan, vaan...Näet sitten!
Kiitos ja marrastunnelmia yläasteikolta♥
Kaunista ja kotoisaa tulee, mutta arvaat että tarvitsen nyt valaisimen olkkarriin :) Ja keittiö näyttää "nuhjaantuneelta". Ja, ja.. Oikea lumipalloilmiö kun jotain aloittaa, pää rientää jo seuraavaan. Jaksetaan, vaikka tämä pimeys sekä märkyys on järkyttävää.
VastaaPoistaAnne, niinpä...Entäs se keltainen leivari?
PoistaHeti kun teet jotain uudistusta, lumipallo alkaa pyöriä. Meillä se häkkyrä hävisi eilen ja tilaa tuli valtavasti. Matto on tilattu ja aivan eri hinta kuin silloin mennä viikolla...ja toimitusaika vain 2 viikkoa. Nyt pitäisi vuoteeseen ostaa...;-)
No onhan tämä, mutta Anja yllä huomaamattaa muistutti minua yhdestä asiasta eli lähden kohta metsään.
Jossain vilkkuu pieni lyhty...
♥
No se on just näin eikä melkeen ;) Kiitos tästä ihanasta postauksesta keskelle mädiltä lehdiltä ja saasteilta haisevaa marraskuuta! Kohta liimaan pumpulia ikkunoihin ja linnottaudun viltin alle...
VastaaPoistaIhan väsähtänyt fiilis ja reissussa ei tullut luettua juuri yhtään. Teen kuitenkin tänään yhden postauksen, joka jäänyt roikkumaan. Kunhan ehdin. Nyt tuonne pimeyteen lapsen ja pyörän kanssa kohti kerhoa. Jospa sieltä saisi taas uutta energiaa.
♥
Annika, hyvä juttu ja ole hyvä;-) Linnoittukaamme, mutta käöväisen ensin metsässä, sillä Anja sai minut muistamaan jotain...
PoistaJuu, ja mä syön suklaata: Ei hyvä! Oletkos huomannut täällä mitään tehoja? Nyt tahti taitaa olla kirja per viikko, jos edes sitä. Hyvä sinä! Näppärää jemmata tekstiä. Minä olen vain nyt käyttänyt jo jemmatkin.
Ainakin saat happea! Aivot eivät toimi ilman sitä. Minäkin lähden kohta ulos, mutta sitä ennnen mietin yhtä kirjaa, jonka sain eilen luettua.
♥
Todella kaunis asetelma. Itsekin lankesin noihin vaaleanpunaisiin joulutähtiin heti kun niitä näin ja laitoin jouluvaloja sisälle. Marraskuu ei ole minua tänä vuonna masentanut, sillä olen koettanut elää sitä, katsella luontoa, kuunnella sisintäni, nauttia kotsalla lämmöstä ja valosta.
VastaaPoistaarmustoi, kiitos. Ja monikossa puhut pikkujoulutähdestä...hurmaavaa.
PoistaSehän on vain asennekysymys, mutta yhtenä yönä kuntelin sitä märkää, kylmää sadetta, sadetta, jota yleensä rakastan, ja tajusin, että tämä ei ole oikein. Kuuraiset, jaloissa rapisevat lehdet, tietty kuulauden valo, se olisi nyt minulle mieleen. Mutta eipä anneta alakulolle valtaa: Minä lähden kohta metsään ja siellä on taas ihanaa silmissäni Päijänne ja jotain unohtunutta.
Marraskuun lumoa siis sinulle♥
Kuulas postaus! Marraskuu oli ennen mielestäni tylsä, ankea, mutta nykyään nautin siitä. En tiedä miksi. Siksi ehkä, että olen sopeutunut harmaaseen..makoisuutta marraskuuhusi!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, kiitos. Edes jotain kuulasta;-)
PoistaHyvä sun on sanoa, kun saat asua Saksassa. Saksan marraskuut ovat aivan eri kuin Suomen.
Muista sinäkin makoisuus, sillä en halua olla keväällä ainoa, joka itkee kadonutta vyötäröä.
♥
Ihana postaus!
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että nyt ovat hyvät neuvot kalliita, että jaksaa tämän pimeän ajan.
Kynttilöillä ja kukilla mennään täällä eteenpäin...:)
Irmastiina, kiitos♥
PoistaNimenomaan. Kukkia, kynttilöitä, herkkuja, lukemista, unelmia, paljon unta....
Marraskuu vieköön, se ei meitä lannista!
Leena, sinäpä sen sanoit! Kaiken sen, mikä tätä marrasta kuvaa.
VastaaPoistaJa juuri ne pienet ilot. Pienet asiat. Pieni aurinkohetki, pienemmät valota, pienemmät askeleet. Tämä on pienentämisen aikaa.
Ja tästä on selitty jo niin monta kertaa, että sekin auttaa jaksamaan siihen saakka, että lumi leijailee maahan. Sitten kaikki on taikaa, taikaa, taikaa.
Valkoinen kirahvi, vähemmän on enemmän on monen mielestä klisee, mutta ainakin marraskuu kirkastaa sen todeksi.
PoistaSilähän me jaksamme, kun sitten on vain taikaa, taikaa, taikaa...Olen niin lunta ja joulua ja talvea, että puhallan sitä sinne sinullekin♥
Näin se juuri menee!
VastaaPoistaOlen aina mesonnut miehelle, että Jyskistä meille ei hankita mitään. Tänään tuli sitten sieltä hankittua...
Marraskuun vaikutusta moinen.
Rita, marraskuun pimeä saa tosiaankin meidät outoihin tekoihin...,mutta ei minua vielä Jyskiin taikka mikä se nyt onkaan, vaan onhan tätä kuukautta vielä jäljellä;-)
PoistaToivottavasti olet tyytyväinen hankintaasti. Ehkä olet siitä postannut...
♥
Tätä lukiessa tuli hyvä olo. Marraskuusta löytää paljon hyvää, kun muistaa tarttua kaikkeen pieneen ja kotoisaan. Minäkin ostin tänään tummaa Geishaa, piristi kummasti maanantain hämärää.
VastaaPoistaKatja, niinhän se on. Minä vain luulin, että sitä marraskuun hyvää tulisi myös luonnon osalta. Ei paljon ole tehnyt mieli kuvata;-) Ah, tumma Geisha, tai vaikka se tavallinen, pelastaa päivän kuin päivän ja etenkin auttaa selviämään marraskuusta.
PoistaToivotan joulu-unelmia sinulle sillaksi ylitse marraskuun♥
Ihana postaus, tästä suuresta ankeudesta. Kyllä me tämä selätetään, onneksi on joulu jo tulossa ja sen jälkeen helpottaa valon suhteen hiljakseen....
VastaaPoistaPirkko, kiitos. Ihanuuden kauheus, rumuuden kauneus. Oikeastaan olen jo kyllä oppinut pitämään marraskuustakin, mutta tänä vuonna ottaa vastaan.
PoistaJoulu ja lumi pelastavat kaiken!
♥
Onneksi emme pysähdy marraskuuhun ikuisesti ja aivan pian jo joulukuu ovella kurkistaa! Ja tumma Geisha<3 sitä rakastan!
PoistaOlet istuttanut prinsessa tähdet kauniisiin valoisiin ruukkuihin ja koko pöydän komeus on kaunista katseltavaa, siinä unohtuu marraskuu ja loistaa kuu ja hymyyn vääntyy suu.
Lämmin marraskuinen halaus<3
Sirkka, ja joulukuussa ajan haluaisi sitten jo pysäyttää talven taikaan, joulun lumoon...
PoistaGeisha on liian herkullista;-)
Kunpa niitä olisinkin ymmärtänyt ostaa useampia. Vielä kaksi lisää, sillä noita pieniä valkoisia ruukkuja on sen verran tyhjinä. Tämä kukka on minulle aivan uusi tuttavuus, vaaleanpunainen ihanuus.
No, lähetän äidille tänään kirjeen ja kirjepapereista yhdessä on tämä kuva;-)
Kiitos samoin sinulle!
♥
Hei Leena...pitihän minun laittaa kuva siitä lyhdystä, kun kerran tulit ihan sitä katsomaan... :)
VastaaPoistaSiellä se nyt on: kahdelta kyljeltä kuvattuna.
Kikka
Kikka, kiitos;-) Nyt tulen...
PoistaUpea asetelma!
VastaaPoistaMarraskuu on juuri niin ankeaa kuin kuvaat, mutta minulla on siinäkin pari ilonpilkahdusta, onneksi. Mieheni on syntynyt kuun alussa ja tyttäreni kuun lopussa, tulevana sunnuntaina on 32 vuotta hänen syntymästään.
Hetki sitten, vihdoinkin, tein sen kesäkuvahaasteen :)
Marietta, kiitos.
PoistaAinakin tämä marraskuu on...Perheen juhlat voivat vaikuttaa paljon kuukauteen, mutta meillä on sekä tyttären syntymäpäivä (26 vee), oma hääpäivä, että vävykokelaan syntymäpäivä joulukuussa ja sitten on tietysti joulu;-)
Lumoavaa juhlakuukautta teille lumen valoa odotellessa♥
Tulenkin vielä käymään...
Aivan ihana teksti, kylmät väreet hiipii pitkin selkää, ihana Leena. Nuo jouluvalot ovat niin kauniit:)
VastaaPoistaIlona
Ilona, kiitos♥
PoistaOlen ihan myyty ledeille...ja tietysti kynttilöille, joulukukille, juolulle kaikkineen. Ledit ovat talviöiden lumoa.
Oi, tämä kolahti niin kovaa, että...
VastaaPoistaOllaanko niin samaa sukua, vai onko tämä yleistä marraskuun eloa? Katsoin viimevuosien kirjoitukset marraskuulta ja olen ollut kipeä (käsistä) ja väsynyt töistä ja mustasta maasta (paitsi sinä talvena kun lumi tuli loka-marraskuussa).
Täällä edelleen vaan sataa, en tajua miksei kylmä ilmanala saavu yläpuolelleni. Olisin niin paljon hauskempaa seuraa pakkasella lumihiutaleideita hamuillessani. Eli valkoista ja pehmeää vaan tilaukseen... matto tekisi täälläkin poikaa. Juuri sellainen tilausmatto, vähän suurempaa ja silleen ;-)
Lasillinen rentouttamaan, ledit kehiin ja tulet kynttilöihin.
Täytyy myöntää että perä leviää, jos en kohta saa itseäni töiden jälkeen muuhun liikkeeseen kun pakolliseen ruuanlaittoon, syömiseen ja nukkumiseen.
Siitäkin huolimatta ja varmaan juuri siksi:
Oikein ihanaa ja nautinnollista viikonloppua ♥
Birgitta, muistan talven kun se tuli loka-marraskuussa...Matto tekee mukavaa ja kaikki uskalias: äsken teimme ihanaa ruokaa merenelävistä, joita oikein rakastamme, mutta oli uusi ohje ja onnettomuudeksi laitoin siihen chiliä...Nyt huuleni ovat kuin Angelina Joliella ja särkee v...sti. Vaadin ambulanssia, mutta R. vain nauraa. Että sellaista. Postaan sen herkun ensi viikolla, mutta jätän chilin pois.
PoistaLasillinen viiniä tai kaksi tai kolme. Ikihipit eivät ikinä hylkää viiniä, aatetta, eivätkä homejuustoja;-)
Talo on ledien valtaama. Öisin niiden lumo huumaa.
Teet mitä tahansa, se leviää, kun tulet tiettyyn ikään. Pitää valita joko elämä kuin elävältä haudattuna tai elää täysillä ja nauttia siitä!
Sataa. On satanut paljon. Ehkä kuulaan marraskuun kaipuu tekee hulluksi ja saa syömään herkkuja, tumma suklaa on kova sana, mutta ihan tavallien Geisha-menee tuosta vain - myös.
Kiitos samoin sinulle♥
(Me voidaan/saatetaan olla toistemme vastaparit: Minä olen melankolikko ja kuu, sinä iloinen ja aurinko, mutta ymmärrän varjosi.)
Luulen, että melankolia tarttuu minuun aina tasaisesti, taikka se on pilvi aurinkoni edessä tasaisin ajoin. Pidän sen tunnelmasta (kaikesta huolimatta), nytkin soi late night jazz ja sen tunnelmahan ei voi olla kuin nostalgisen melankolista. aaahhh =)
PoistaMutta totta, en halua tulla haudatuksi elävältä. Tämän pitää maistua hyvältä ja toivottavasti mahtavalta ja aina vaan paremmalta. Luulen, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä villimmäksi taas itseni annan kehittyä ja pääsen joskus siihen vauhtiin missä sinut näen. Antaa palaa vaan!
Minä aina piristyn Leena, kun tulen blogiisi ja näen sen valoisuuden ja värit oli sitten marraskuu tahi joku muu... Ihana teksti ja kiteytit niin hyvin! Minun marraskuuni on ollut positiivinen ja jaksaa, jaksaa tämän kaiken nielevän pimeyden!
VastaaPoistap.s. Ja nyt menen laittamaan sinulle mailia. :)
Sara, kiitos, että saan kuulla olevani vitamiinisi, ehkä pieni pisara iloa. Yleensä nykyään jo minullakin noin, mutta nyt, kun kuura ja kuulaus puuttuvat...,mutta kuulun selvityjiin, kuten sinäkin.
PoistaIhan tosi: Jään odottamaan!