perjantai 2. kesäkuuta 2017
Toukokuuta raesateessa puutarhapäiväkirjan kertomana
Pitkään aikaan en ole istuttanut niin kuin tänä keväänä ja raesateesta huolimatta. Muutama hellepäivä. +25 käväisi, mutta sen jälkeen on ollut kylmää kyytiä. Koska olen nyt täysin kirjojen pauloissa, mutta en löydä niistä aikaa kirjoittaa, luettelen nyt tässä tylsästi, mitä on tullut istutettua, kuvaan sitten kun aika on. Kuvissa tuliaiseksi saatu Blue Ice Suokukka, 'Andromeda polifolia', josta Hankkijan sivu sanoo näin: Siniharmaa lehdistö ja suloiset vaaleanpunaiset kellokukat luovat kauniin kontrastin. Kukkii kesä‐heinäkuussa. Varjo/puolivarjo ...
Istutin kaksi etupihan atsaleoiden väliin, josta yksi atsalea oli kadonnut jäniksen herkuksi. Näitä lisää, sillä ihana pallomainen muoto, kauniin tumma ja sopii niin meille. Ja nuo vaaleanpunaiset kellokukat...
Sitten:
Puistoatsalea Illusia etupihan ryhmään jäniksen syömän tilalle.
Etupihan ykkösrinteeseen koreaonnenpensas 'Forsythia ovata' upeasti kukkivana. Täydentää lehdon vanhempia onnenpensaita sekä tuo hankalaan rinteeseen helppohoitoisuutta. Muut onnenpensaat ovat jalo-onnenpensaita 'Forsythia Northern Gold'
Kaksi Rosa 'Snow Pavement' tarhakurtturuusua ikivanhan kurtturuusuaidanteen tyhjiin kohtiin täytteeksi ja elävöittäjäksi.
Kaksi Clematis Alpinaa toiseen isoon syyshortensiaan. Toisessa on jo.
Picea glauca 'Conica' kartiovalkokuusi etupihalle. Yhdestoista kartiovalkokuusi, joten saattaa jo riittää...
Vaikeasti hoidettavaan, jyrkkään rinteeseen neljä kartiomarjakuusta, Groeland Taxis Media kivipolun suuntaisesti, viides kallion reunaan. Samaa rinnettä alemmas sitomaan japaninmarjakuusi 'Farmen Taxus Cuspidata'.
Tulossa äidiltä runsaan viikon päästä toinen
syyshortensia Wim's Red. Tässä Hankkijan kuva, josta kasvin ihanuudesta saa parhaan käsityksen eli nuo kolme väriä...Hankkijalta muuten taitaa saada tuota suokukkaakin...
Tämän päivän istutukset on tehty ja nyt odottaa iso mukillinen teetä ja croissant. Leivinuunissa on tuli ja taidan sytyttää kynttilöitä. Viikonloppuna grillataan lohta vaikka sataisi kiviä taivaalta tai kuten britit sanovat 'it's raining cats and dogs'. Onneksi jääkaapissa on Fazerin sinistä hasselpähkinärouheella eli hätäjemma, jos heräisimmekin kesäkuulla lumen valoon...Säästä viis ihanaa viikonloppua kaikille!
Love
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
tiistai 30. toukokuuta 2017
Paavo Halonen, Antti Kauppinen, Ulla Kokki: Armas aika Nautiskelijan kesä
On aika armastaa suvea siitäkin huolimatta, että lämpö on
taas vaihtunut kylmään. Suomen suvi on kuin naisen mieli ja sillä on sama
oikeus vaihtua yhtä tiuhaan. Tätä me myös tarvitsemme, sillä tämä rauhoittaa
hektistä menoamme edes mustarastaan lurituksen verran. Ollaan läsnä ja nautitaan eikä niin
kovasti odoteta juhannusta, hyttysiä ja ruokailua toppatakki päällä. Tosin
mitään vikaa minusta ei ole nauttia ruokailusta untuvatakki yllä, sillä siihen
olemme lokakuissa karaistuneet. Armastetaan suvea juuri nyt ja tässä. Uidaan
kuin linnunmaidossa ja tunnetaan suussa jo ensimmäiset kotimaset mansikat.
Hakeudutaan seuraan, jossa nautiskellaan kiihkeästi ja herkutellen suvesta
keleistä viis.
Paavo Halonen, Antti Kauppinen ja Ulla Kokki ovat tehneet
hurmaavan suvikirjan Armas aika Nautiskelijan kesä (S&S 2017), jossa
kesästä otetaan paras irti niin tunnelmilla kuin niiden mausteilla eli
suviherkuilla. Porukka armastaa yhtä rennosti suvea kuin intohimoisesti joulua
kirjassa Armas aika Intohimona joulu. Teksteistä vastaa Antti, kauneuden takaa
Paavo ja valokuvat ovat Ullan. Armas
aika Nautiskelijan kesä on hyvän porukan bileet, joissa kaikki nauttivat
auringon nousuun. Herkuissa löytyy villivihannesten ystäville, kotimaiset
mansikat ovat makea sana, kalaa luonnollisesti nautitaan, mutta
vegaanivaihtoehtojakin löytyy.
Ullan kuvat voisi syödä jo sillään, mutta yritetään nyt
hiukan käyttäytyä ja odotetaan mitä tarjotaan. Ehkä saamme yrttifalafeliä,
mutta ainakin aamiaista, jotain retkelle, nuotiotulella muurikkamuikkuja ja
jotain kera paholaisenkastikkeen ja tietysti nopeaa syötävää, kuten vaikka
mökkisalaattia, joka nautitaan heti mökille tultua ennen kuin aletaan savuttaa
kosteita tulipesiä ja virittää hyttyskarkottimia.
Aamulla tuli santsattua lohiwaldorffia sillä niin hyvää se
oli. Maista sinäkin!
200 juuriselleriä
3 punasipulin vartta
200 g kylmäsavulohta ohuina siivuina
4 kokonaista maustepippuria
150 g smetanaa
0,5 dl kermaa
ripaus sokeria
Raasta selleri isoksi raasteeksi. Saksi sipulinvarret
pieneksi silpuksi. Leikkaa kylmäsavulohi 1x1 cm:n neliöiksi. Murskaa
maustepippurit morttelissa.
Sekoita kaikki ainekset. Lisää hiukan suolaa ja laita
jääkaappiin maustumaan.
Illaksi on luvassa smetanasilakkarullia
palsternakkapyreellä, mutta nyt hyödynnämme eilisen kalasaaliin ja valmistamme
kylmän kalasalaatin jääkaapissa odottavista kypsytetyistä muikuista. Mikä kala
vain käy, mutta kun harvoin pääsee Saimaan muikuille, niistä nyt nautitaan.Helppo
muikku!
Iltapäiväteellä nautitaan tarte tatinia ja luetaan vanhoja
lehtiä ja kirjoja. Ulkona sataa ropisee kodikkaasti ja maailman helpoin
omenapiirakka maistuu. Iltateelle on luvaksi karjalanpiirakoita, joka onkin
melkein parasta mitä voi olla etenkin kun luvassa on päälle munavoita: Minä
teen sen!
Intohimosta kirjoihin ja etenkin ruokakirjoihin, voin ’arvostella’
porukan Halonen, Kauppinen, Kokki –kirjaa toteamalla, että kaikki on
kohdillaan. Paljon reseptejä, jotka on asemoitu selvästi teksti toiselle ja
kuva vastasivulle. Tunnelmakuvia on kiitettävästi ja mistä erityisesti pidän,
on että jokaisen ruoan edessä on lyhyt tarina. Pidän kirjoista, joissa ruoka on
’kudottu’ tarinaan, mutta pidän myös kirjoista, joissa tarina maustaa
ruokareseptejä. Armas aika –kirjassa monet tarinat kutoutuvat matka- tai
lapsuusmuistoihin, joista sitten resepti on säilynyt. Minun mielestäni kirjan koskettavin kuva liittyy mökin kellarista löytyneisiin jauhoisiksi nahistuneisiin
perunoihin, joista syntyy taivaallinen sosekeitto kera purjon, voin, veden,
täysmaidon ja suolan.
Mikä kuva...Tulee hiukan nostalginen olo, sillä keittokulhon näköinen sokerikko ja kermakko
on minulla muistona mammastani, joka kantoi astiat kahdessa lähdössä mukanaan
Karjalasta...
Nyt suut makeiksi! Ja Antti kertoo ensin:
Tästä kakusta tietää, että kevät on vaihtunut kesäksi.
Ensimmäisistä makeanpunaisista raparperinvarsista saa täydellisen hillokkeen
britalle.
Brita on niitä kakkuja, joissa ei tarvitse osata levitellä
kermavaahtoa tasaisesti tai asetella koristeita viehkosti. Sen kuin läiskit
kerrokset kasaan ja tarjoat saman tien. Kun kaikki tarpeellinen on valmista, on
itse britan kokoaminen nopeaa ja lopputulos aina suussasulavan herkullinen.
Raparperibrita
Raparperihilloke:
1 l paloiteltuja raparperinvarsia
2,5 dl sokeria
tilkka vettä
Pohja:
150 g voita
1,5 dl sokeria
2 keltuaista
1,5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Marenki:
2 valkuaista
1,5 dl sokeria
Kermatäyte:
2dl kuohukermaa
2 dl maitorahkaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Laita raparperit ja sokeri kattilaan.
Lisää tilkka vettä, siirrä kattila lämpimälle levylle ja
laita kansi päälle. Anna hillokkeen kiehua niin kauan, kunnes raparperit
alkavat hieman hajota.
Siirrä kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä.
Hilloketta voi tehdä valmiiksi pakastimeen. Se säilyy myös
lasipurkissa jääkaapissa viikkoja.
Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri valkeaksi vaahdoksi.
Lisää keltuaiset, maito ja jauhot, joihin on sekoitettu
leivinjauhe, ja vatkaa taikina tasaiseksi.
Levitä leivinpaperoidulle uunipellille ohueksi kerrokseksi.
Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi.
Lisää sokeri ja vatkaa muutama minuutti, kunnes marenki on
kiiltävää.
Levitä marenki tasaisesti pohjan päälle.
Paista pohjaa 175 –asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja sokerit.
Leikkaa pohja kahteen osaan. Levitä puolet hillokkeesta ja
kermatäytteestä toiselle pohjalle.
Nosta toinen pohja täytteen päälle ja lisää loppu hilloke ja
kermatäyte.
Koristele vaikka syötävillä kukilla ja tarjoa heti.
Paavon vinkki:
Ensimmäiset mansikat ovat ehdoton koristemauste britalle, ja
tuoreet basilikanlehdet raikastavat kokonaisuuden.
Tässä kirja, joka maistuu ja tuoksuu suvelle, järvelle,
merelle, tuulelle, pysähtyneille kesäpäiville, hunajakukille, perhosen
siipipölylle, lokin kaarrolle, suvisateelle, keskiyön auringolle kuin myös heinäkuun
hämärtyville illoille. Oi aika ihanin!
Kiitos Ulla kuvista♥
Kiitos Ulla kuvista♥
*****
lauantai 27. toukokuuta 2017
Kirjojen virtaa Lumissa suvella ja syksyllä 2017
Suuren puutarhan pitäjänä ajan vie nyt tietysti toukokuun istutukset ja niiden kastelut, sillä kertaakaan ei ole satanut. Sade kuin kiertää saaremme. Kuitenkin luen, nyt yli tuhatsivuista teosta, mutta olen iltaisin niin katki, että nukahdan kuin kevätmyrkytyksen saaneena. Yllä olevassa kollaasissa näette kuitenkin osan niistä kirjoista, jotka aion lukea kesä- ja syyskaudelle. Klikatkaa kuvia suuremmiksi niin näette tekijät etc. Sen verran tästä, että jokainen minut tunteva tietää, että Kochia en jätä lukematta sateenkaaren tuolla puolenkaan ja miten outoa, Ferranten vaikutus vain kasvaa. Nyt ei olla Napoli -sarjassa, vaan Ferranten varhemmassa työssä: Haluan tajuta/tuntea, mistä tulee Napoli -sarjan tekijä, miten hän kirjoitti alussa.
Kakkoskollaasissa pääasiassa dekkareita ja näitä nyt odotan, sillä dekkarinälkäni on kasvanut järkyttäviin mittoihinsa. Tähän tulee varmaan vielä Antti Tuomaisen Palm Beach Finland, mutta kantta en löytänyt vielä kustantajan nettisivuilta. Antin kirjan luvataan olevan trilleriä, rakkaustarinaa ja melko pimeää komediaa. Toivon dekkareihini vähemmän komediaa ja enemmän erotiikkaa, mutta katsotaan:)
Miten kiehtovaa, että pääsen taas Romanoveihin! Kotikaupunkini kirjailijan Pasi Ilmari Jääskeläisen teos kiinnostaa myös kovasti. Odotukset ovat kovat, sillä Pasi Ilmarista on niin moneen, mm. rakkauteen, jännitykseen ja psykologiseen oivallukseen, fantasian odotan olevan vähemmällä osalla. Austerin kanssa seurustelen nyt ja hän on niin...kuten aina minulle, mies joka saa sekä itkemään että nauramaan. Paul on kuitenkin aina kiinnostava, joten vaellan innostuneena mielensä kentillä, vaikka kirja onkin yli tuhatsivuinen!
Näiden lisäksi tulee yksittäisiä muita kirjoja sen mukaan, mitä ehdin, kuten vaikka tämä:
Isompi pointti on se, että vielä tähän on tulossa neljäs kollaasi, paitsi, että sitä ei tule:) Löysin Teokselta kiinnostavia kirjoja, mutta heillä kannet näyttävät tulevan nettisivuille sitä mukaa kun kirjat valmistuvat. Teoksissa on mukana yllätyspointti itselleni, ehkä teillekin, eli eräs kirjoista vastaa kysymykseen, jota olen miettinyt kauan: Mitä Mannerheim teki 1917? Miten hän saattoi jättää Nikolai II:n chevalierkaartin, kun oli sille aikanaan valan vannonut? Miten hän sen teki? Ja miten Nikolai ja tsaaritar ottivat asian? Toivon, että Dumellin kirja vastaa näihin kysymyksiin ja niihinkin, joita en keksi esittää.
Teokselta tulee myös tämä kiinnostava taidekirja:
Olen hulluna kuvataiteisiin ja Riitta Konttisen taidekirjat ovat ilma, jota hengitän. Nyt on kiehtovaa saada tutustua tarkemmin Ellen Thesleffin elämään ja taiteeseen Hanna-Reetta Schreckin kautta.
Atenalta on tulossa elokuussa Ben Kallandin Vien sinut kotiin. Takakansitekstissä luvataan esikoiskirjan kertovan huippulahjakkuudesta, vallanhimosta, perheen sisäisestä rakkaudesta sekä sivullisuudesta.
Pysykää linjoilla! Kirjoja tulee kun ehtii. Kaikki ajallaan. Meillä on menossa monenmoista sekä valossa että varjossa. Nyt kyllä lähden ihmettelemään erään vieraamme tuliaisiksi tuomia Blue Ice suokukkia 'Andromeda' (katsokaa etenkin 3. ja 7. kuva), jotka istutin atsaleoiden väliin. Kukkivat kuulemma tosi kauan vaaleanpunaisin kukin, ovat ikivihreitä ja muoto on kauniin pallomainen. Illalla saunaa, jännitystä tallenteelta, herkkuja ja...
launtai-illan huumaa kaikille tasapuolisesti♥
Love
Leena Lumi
Rosanna
Jatketaan minikollaaseilla, mitä tuleman pitää:
Sitten joskus tulee syksy ja joulu:
torstai 25. toukokuuta 2017
Toukokuulta
Sinihimmeä ilta,
meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!
Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden -?
- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)
maanantai 22. toukokuuta 2017
Idänsinililja eli scilla - pyyteettömyyden kuningatar
Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että olen aivan hulluna scilloihin! Scilla eli idänsinilija, 'Scilla Siberica', leviää pyytettömästi vuodesta toiseen. Se ei vaadi mitään, se nousee peittämään nurmikon, josta halutaan villi kukkaniitty, se tarjoaa hurmion hetkiä niin runsauden kuin jännittävien yksityiskohtien ystävälle ja sen sini on juuri sitä uniikkia, joka herättää kaipuun sinisen puutarhan...
Meillä on hyvin monitasoinen puutarha muhevasta lehdosta valtavaan kallioon. Niinpä tässä scillat kukkivat yhdessä valkovuokkojen kanssa reunustaen kalliota kuin kaulakoru.
Takana nousee kallio.
Siniset ja valkoiset scillat ovat kuin taikaa. Jotenkin juuri valkoinen scilla tuo esiin kukan mystisyyden, vaikka scillan sini onkin niin viehättävä. Mutta olisiko valkoinen niin lumoava ilman sinistä kumppaniaan...
Tässä eilen kuvattuna etupihan mongolianvaahteroiden juurella.
Polvistun vähän alemmas...kyynärpääni tukevat maahan...kannattaa.
Puolinuppuista valkoista avautumassa. Taikaa!
En malta lopettaa, vaikka reilusti yli tuhatsivuinen kirja odottaa...
Siniset tässä vielä nupussa.
Omenapuun juurella ja kukkapenkissä.
Herkkää japanilaisessa rinteessä.
En sitä syksyä näe, jolloin en istuttaisi scilloja, jotka sitten kevätyllättävät kukkimalla sammaleesta, kivien koloista, täyttäen kukkapenkkien vielä toukokuussa paljaat kohdat. Ja puutarhuri saa vain ihailla ja nauttia tästä yltäkylläisestä kauneudesta. Montaa asiaa voi elämässään katua, mutta ei scillojen istuttamista!
scillaterveisin
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
Äitienpäiväksi 2018 kuvasin etupihan runsaantuvia scilloja.
Hurmaavat scillat, idänsinililjat, ovat osa etupihan nurmikon kadottamiskamppanjaamme. Nyt siis kukkivat ja leviävät scillat ja esikot, myöhemmin lemmikit ja sitten...
Pidän puutarhassa eniten väreistä valkoinen (Alba), sininen ja vaaleanpunainen, mutta poikkeuksiakin on. Scilla on siitä kiitollinen, että se vain lisääntyy ja myyrätkin jättävät niiden sipulit rauhaan. Voihan Scilla siberica♥
Ei onnistunut kuva ollenkaan, mutta tänä keväänä 2020 huomasin, että kannattaa toistaiseksi lisätä vain valkoista scillaa, sillä siniset kuin 'syövät' valkoiset. Tätä muuten ei tapahtunut lehtosinilatvassa, jota istutin aikanaan tontillemme erään vierailun takia pikapikaa 10 valkoista kukkivaa ja 10 sinistä kukkivaa.
perjantai 19. toukokuuta 2017
Tetenarsissit - pienet, suloiset, kestävät yllättäjät!
Pari päivää sitten aloin katsella keittiön ikkunasta, että mitä kummaa erilaista keltaista kuin esikot nousee hankalassa rinteessä, johon en muistanut istuttaneeni mitää. Meni vähän aikaa ennen kuin tajusin, että joka pääsiäinenhän minä vuodenaikajuhlan jälkeen maan sulettua roudasta, kaivan kuopan ja isken nuutuneet kukat sipuleineen sinne.
Ei paha, kun näille ei ole tehty muuta kuin istutettu!
Hyvin ilmeistä, että nämä ovat kiitollisia tetenarsisseja, joita ostan vuosi vuoden jälkeen pääsiäiseksi ruukun, vaikka olisi muitakin kukkia.
Illalla just ennen hämärää näitä kuvailin. Tarkoitus oli kuvata ziljoona scillaa, mutta ei vielä onnistunut. Alkoi jo hämärtääkin ja nyt taas paistaa aurinko täysillä eli ei onnistu mun pokkarilla. On niin helle, että mennään paljain säärin pikkumekossa.
Lisää narsisseja löytyy jutusta Helteisiä terveisiä Suomen Tahitilta, jossa 23.5.2014 oli jo niin kuuma, että se sai oravatkin tuulettamaan:)
Aurinkoista viikonloppua kaikille♥ On luvattu hellettä, joten taidan siirtyä katsomaan merta...
narsissiterveisin
Leena Lumi
Tetenarssisit ilona vuodesta toiseen eli tarina jatkuu 2019...
Leena Lumin puutarhassa
torstai 18. toukokuuta 2017
Ilona Pietiläinen: Tärkeimmät hetket Kauneimmat ajatukset -kalenterikirja & kuulumisia!
Ilona Pietiläiseltä on ilmestynyt hurmaava kalenterikirja Tärkeimmät hetket Kauneimmat ajatukset vuodelle 2018 (Docendo 2017)
Kirjassa on kalenterisivut, joihin voi merkitä menemisiä ja tulemisia, syntymäpäiviä, tyttöiltoja...
Jokaiselle kuukaudelle on oma kuvansa sekä sen vieressä blanco sivu omille muistiinpanoille. Voi merkitä vaikka puutarha-asioita, tärkeän kasvin nimen, kirjoittaa tärkeitä runoja ja sitaatteja muistiin, listata lukuvinkkejä, kirjoittaa muistiin kuukauden suosikkiresepti...
Toukokuun tytöille tietysti herkkuja ja vaaleanpunaista!
Syyskuussa rapsutetaan lampaita ja eletään hetkessä.
Tätä kaunista kalenterikirjaa voi kurkkia lisää täällä Samalla löydät tilaus&hintatiedot.
Minä odotan tätä jo kovasti, vaikka tämä onkin ensi vuodelle, mutta on niin kiva alkaa fiilistellä, vaikka roikunkin hetkessä kiinni kaikilla sormillani.
*****
Ilona Pietiläisen valokuvausfirma on syntynyt: Storygraphy! Ilona haluaa yhdistää kuvan, tarinan ja stailauksen, mistä viime mainitusta varmaan monikin osaa olla helpottunut. Firman nettisivut ovat valmistumassa...
Lapsi-, hää-, juhla-, perhe- tai lemmikkikuvauksen voit valita haluamasi mittaiseksi. Mahdollisuus on saada mukaan päivääsi myös kaksi kuvaajaa. Kuvaajan taitojani kehitän jatkuvasti, tällä hetkellä Helsinki Design Schoolissa.
Jos haluat yrityksesi tuotteille tarinallisia kuvia ja tekstejä autan sinua mielelläni. Kuvauspaikan loistoon saamiseksi tuon paikalle tarvittavan rekvisiitan ja puen sen toiveidesi mukaan valmiiksi. Voit myös lähettää tuotteita tuotekuvausta varten. Tuotteet voidaan kuvata rannalla, metsässä, kasvihuoneessa, kesäkeittiössä tai kauniissa kotimiljöössä. Kuvauspäivän jälkeen sinulla on monta tarinaa kerrottavana.
Istutaan alas ja suunnitellaan yhdessä sinun tarinasi.
Ilona
Waude! Onnea Ilona♥
Love
Leena Lumi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)