Kuka on tuo lyhyenläntä, heikkoleukainen mies sangattomissa
silmälaseissaa niin monissa valokuvissa, jotka esittävät Kolmannen valtakunnan
ylintä johtoa Hitleriä, Eichmannia ja Göringiä? Ei hän ole minulta voinut ohi
mennä, vaan hänessä ei ollut mitään kiinnostavaa. Jossain toisessa maailmassa
hän olisi ollut pieni virkamies tai alemman tason opettaja, mutta häntä ajoi
fanaattinen missio kitkeä maanpäältä jokaikinen juutalainen sukupuoleen ja
ikään katsomatta. Siinä tehtävässä hän ahkeroi uutterasti ja itseään
säästämättä, itselleen etuoikeuksia ottamatta, tarkkoja muistiinpanoja tehden,
satojatuhansia tai miljoonia käskyillään tuhoten. Hän ei koskaan pystynyt
ymmärtämään itseensä kohdistunutta inhoa, jonka takia hän ylen naiivina
uskotteli itselleen Reichin ollessa jo miltei liittoutuneiden miehittämä,
olevansa juuri oikea mies neuvottelamaan länsivaltojen kanssa erillisrauhasta
nähden itsensä jo uuden Saksan valtiaana. Tämä oletus kertoo yhtä paljon
kaikesta siitä, mihin hänen mielensä ei yltänyt: Hän ei todellakaan ollut
penaalin terävin kynä, mutta silti häntä pelättiin eniten heti Hitlerin
jälkeen. Onko ihme, että tämä niemand, ei mikään arjalaisen rodun
eliittipersoona, on jäänyt jopa minulta katveeseen. Sinne haluaisin hänet jättääkin,
mutta faktat faktoina ja ellemme tunne historiaamme, olemme tuomitut sitä
toistamaan.
Heinrich Fraenkelin ja Roger Manvellin elämäkerta Heinrich
Himmler SS:n ja Gestapon päällikkö (alkuperäisteos: Heinrich Himmler: The
Sinister Life of the Head of the SS and Gestapo, suomenkielinen laitos Minerva
2019, suomennos Pertti Jokinen) tutustuttaa meidät mieheen, joka oli säntillinen, pikkutarkka,
viettänyt äärimmäisen siveellisen nuoruuden, mieheen josta tuli kuitenkin yksi
Hitlerin lähimmistä miehistä eli Heinrich Himmleriin. Koska historiallisen
kiinnostukseni yksi tärkeä ’intohimo’ on Kolmas valtakunta, olin tietenkin
kuullut Himmleristä kaikista muista näkyvistä Hitlerin lähimmistä miehistä
kerrottaessa, mutta hän ei näkynyt heidän kooltaan ja esiintymiseltään.
Jos ajatellaan vaikka Reinhard Heydrichia,
arjalaisen rodun prototyyppiä, vaikka juuri hänen suvussaan oli yksi epäilty
juutalainen, siis Himmlerille liattu veri, ei Himmler voi olla kuin Reinhardin
kynnen varjo.
Terhi Rannelan Frau, vaikka ei olekaan tietoteos, pitää muuten
hyvin kutinsa totuuden kanssa!, kuvailee miten erilainen ja näkyvä oli Heydrich.
Jos hänen olisi annettu jatkaa sisäpiiritehtävissä, hän olisi uhannut jopa
Hitleriä, Goebbelsia ja Göringiä, Himmleristä nyt puhumattakaan. Kirjassa on
äärettömän kiinnostavaa tarinaa siitä, miten tämä atleettinen merivoimien
komentaja alkoi voittaa alaa missä ikinä liikkuikaan ja kaiken takana oli hänen
kunnianhimoinen vaimonsa
Lina von Osten, jolla on yhteyttä myös Suomeen, kuten
Himmlerilläkin! Lopulta Hitler nimitti Heydrichin
Reichsprotectorikriksi
Tžekkoslovakiaan, jonka tapahtuman jälkeen Himmler huokaisi helpostuksesta,
sillä hänellä oli missionsa ja omituinen kunniantuntonsa. Linasta ei voi olla
mainitsematta, että hän toimi täysin toisin kuin oli ohjeistus natsivaimoille:
Hän ei suostunut olemaan näkymätön eikä kuulumaton ja se tulee Rannelankin
kirjassa hyvin esiin, mutta niin hän tekee tässäkin teoksessa, sillä ketä
muuta natsivaimoa näin kuultaisiin!
Kuvassa Himmler teini-ikäisenä eturivissä toinen oikealta. Kuva: Gebhard Himmler
Jos Kolmannen valtakunnan johto kiinnostaa, kannattaa lukea
Gerald Posnerin kirja
Isäni oli natsi Kolmannen valtakunnan lapset kertovat.
Ainakaan arviossani en löydä Himmleriä ollenkaan eli sellainen hän oli.
Sellainen, että piti nuoresta asti päiväkirjaa eikä ikinä pystynyt luopumaan
tarkkojen tietojen muistiin kirjaamisesta. Kiitos sen tiedämme hänen
todellisista teoistaan todella, todella paljon. Jopa Hitler peitteli käskyjään
erilaisilla koodisanoilla tai määräsi massateloituskäskyt jonkun toisen määrättäviksi, useimmiten Himmlerin, joka tekikin kaiken mitään kaihtamatta. Hänen
jälkensä ovat niin veriset, että näkyvät historian synkimmän pimeyden läpikin
kuin fosforoituina. Totuus on, että hän oli äärimmäisen julma, mikä ei
tietenkään vähennä muiden natsien julmuuksia, mutta Himmler oli kuin vailla
mitään tuntoa allekirjoittaessaan mitä kauhistuttavimpia tuhoamiskäskyjä.
Hänellä oli myös äärimmäinen rodunjalostuskiihko. Hän määritteli arjalaisen
rodun rajat, juuri hän, joka oli fyysisesti heikko, luisut olkapäät, heikko
näkö, pihtipolvet, seksuaalisesti heikko....Juuri tämä mies kehoitti SS-
joukkojen miehiä lomille lapsentekoon. Hänestä saa tässä mielessä jopa hieman
oudon kuvan, niin yksityiskohtaisesti hän seurasi miestensä seksuaalisia
toimia, muistaen kuitenkin aina muistuttaa rotupuhtaudesta.
Hänellä oli kuitenkin suunnattomasti valtaa.
Hitler oli Göringin ja Goebbelsin kanssa läsnä kokouksessa joulukuussa 1941,
jossa Hitler julistautui asevoimien komentajaksi nähden itsensä yksinäisenä
nerona. Näitä unelmiaan hän helli ja kehitteli eteenpäin Berchtesgardenissa,
missä luonto antoi hänelle rauhan. Ehkä myös sen upea ympäristö vain kohotti
hänet yhtä täydelliseksi. Nyt natsihierarkiassa hänen alapuolellaan seurasi
Himmler
...mitättömämämpi ajattelija, mutta mies, joka oli luotu sen
miehen kuvaksi, jota hän palvoi. Hitlerin kieroutuneen nerouden asemasta hän
saattoi tarjota vain kyltymättömän pakkomielteensä ja pedanttisen
yksityiskohtiin puuttumisensa ja Hitlerin hypnoottisen johtamisen sijaan
absoluuttisen omistautumisensa velvollisuuksilleen...Hänen valtansa perustui
pelkoon, mutta pelkoa hän koki itsekin ja se tuli suoraan hänen riippuvuudestaan
muista ja omasta riittämättömyydestään. Hänen hermosairauksistaan oli tullut kroonisia, ja vain Kersten kykeni
vapauttamaan hänet lamauttavista kipukohtauksista. Hänen intonsa tuhota
juutalaiset ja slaavit ja asettaa itsensä terveyttä uhkuvan pohjoisen Euroopan
johtoon kompensoi heikkoa fysiikkaa.
Kuva Irmgard Kersten
Onneksi Himmlerillä oli Felix Kersten, suomalainen
hierojansa, joka sai hänet aina tolpilleen, kun oli vaikeinta. Jopa todella kivuliaat vatsakrampit
helpottuivat Kerstenin käsittelyssä. Kersten on omalla tavallaan kirjan
sankari, sillä hän sai jonkin verran hillittyä Himmlerin julmuutta, sai
pelastettua yksittäisiä juutalaisia leireiltä ja teloituksista, sai joskus
potilaansa jopa muuttamaan massateloituspäätöksiään. Yhä helpommaksi se kävi, kun alkoi
ilmetä, että Saksa on häviämässä liittoutuneille. Kersten ymmärsi ajoissa siirtää perheensä
Ruotsiin ja hän myös hyvästeli työnantajansa ennen pahinta.
Tämän Himmler elämäkerran anti on runsas tieto aina
yksityiselämästä yksityisiin päiväkirjoihin. Himmler itsessään... Jo aikaa sitten hän oli hylännyt puheissaan Nacht und
Nebel –termistön ja sanoi mitään kaihtamatta, että jokainen juutalainen, nainen,
mies, lapsi, oli murhattava, ettei natsien omille lapsille jäisi kostajia.
Himmlerin vaimo Margaret "Marga" Himmler, jonka kanssa Himmlerillä oli kaksi lasta.
Kaikesta huolimatta tämä ihmispeto kuvittelee Hitlerin
ollessa vetäytynyt Berliinin bunkkeriinsa, että juuri hän olisi sopiva henkilö
neuvottelemaan liittoutuneiden länsivaltojen kanssa erillisrauhasta, kunhan sen
ulkopuolelle jäisi Neuvostoliitto. Hän alkoi myös tehdä hyvän tahdon eleitä
koskien tiettyjen maiden juutalaisia, vapautti osan lähtemään Sveitsiin ja osan
Ruotsiin. Kerstenin puheet alkoivat nyt miljoonien kuolleiden ja murhattujen
kentillä itää siementä, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta muuttaa tapahtunutta. Kaupankäynti juutalaisilla on oma karmea
lukunsa ja aivan varmasti Himmler ei olisi vetänyt mitään välistä, niin rehellinen
tämä massamurhaaja oli. Hänen ainoa ylellisyyteen ja vähän muuhunkin
suuruudenhulluuteen viittava heikkoutensa oli Wewelsburgin linna.
Linnan suunnittelun ja huonejärjestyksen oli määrä loihtia
esiin Saksan suuruuden henki. Huoneet oli nimetty historian hnekilöiden, kuten
Fredrik Suuren mukaan, ja linnan museossa oli kokoelma historiallisia esineitä.
Himmlerin oma huone oli nimetty Henrik I:n (Heinrich der Vogler, Henrik Linnustaja, 876-936) mukaan. Hän oli 1 000 vuotta sitten Saksan perustaja.