lauantai 8. elokuuta 2020
Ilta
Musiikki helisi puutarhassa
sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.
Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystävä!"
Hänen käsiensä kosketus
on hyväilystä etäällä...
Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa.
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katseessa naurua.
Viulujen alakuloiset äänet
laulavat noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva P.K.
torstai 6. elokuuta 2020
Tapani Ruokasen ajat Suomen Kuvalehdessä olivat ihan toista maailmaa...
Suomen Kuvalehti numero 47 tarjoaa jo kannessaan yllärin sisäsivujen haastateltavasta Brigitte Bardotista. Olen aina sanonut että niin kirjaa kuin lehteä myydän kansilla ennemmän kuin on todistettu. No, ehkä lehden kustantajan kannattaa pikaisesti ottaa numerosta 47 lisäpainos! Kannen kuva on Sam Lévinin otos Brigitte Bardotista sellaisena kuin yleisö hänet haluaa.
Kirja-arvostelussani Sarah Churchwellin ansiokkaasta teoksesta Marilyn Monroen monta elämää (The Many Lives of Marilyn Monroe, Ajatus Kirjat 2008), toin esille, miten traagisia hahmoja ovat nämä miesten märkien unien alttareille viskatut filmitähdet. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta sen jälkeen, kun he ovat tälle tielle lähteneet. Suomen Kuvalehdessä, Silja Lanas Cavadasin haastattelussa, BB sanookin, että 'ilman rakkautta eläimiin hänelle olisi käynyt samalla tavalla kuin Marilyn Monroelle ja Romy Schneiderille.' Kumpikin heistä kuoli lääkkeisiin. Tosin Marilynin kuolintavasta ei ole koskaan saatu täyttä varmuutta.
Vuonna 1986 Bardot perusti säätiön, jonka kautta yrittää uupumattomasti suojella ja pelastaa maailman eläimiä. Perustaessaan säätiötään Bardot myi suuren osan omaisuuttaan. BB on esiintynyt yli 50 elokuvassa ja antanut äänensä yli 80 chansonille. Hän myös loi uudet koodit nuorten naisten pukeutumiselle.
Haluan lukea lehteä, joka on melkein kuin Der Spiegel. Jos saksani olisi ollut lyhyen sijasta pitkä, minulle varmaan tulisi ko. lehti. Saksassa ostan sen aina, se on minun tapani olla 'maan tavalla' ja ihme ja kumma, siellä on joka kerta jotain hirveän kiinnostavaa ja minä jopa siitä jotain ymmärränkin. Suuri oli ihmetykseni, kun löysin sieltä viimeksi pitkän artikkelin Saksan kirjallisuuspaavista Marcel Reich-Ranickista! Miten sattuikaan kiinnostavasti!
Suomen Kuvalehdessä numero 41 oli toimittaja Riitta Kylänpään ansiokas artikkeli Monika näyttämöllä, jossa on vuoden kiinnostavin juttu. Kylänpää kirjoittaa suomenruotsalaisesta kirjailijasta Monika Fagerholmista, Göteborgin kirjamessujen tähtivieraasta ja kertoo myös mitä tapahtui Bule-lammella. Ehdotan ko. artikkelille Vuoden Paras Artikkeli -palkintoa!
Suomen Kuvalehden päätoimittaja on Tapani Ruokanen ja mitä olen hänestä lukenut, sopii myös minulle. Asioihin voidaan aina ottaa kantaa uudesta näkökulmasta. Ruokanen ei ole jämähtänyt, eikä myöskään piiloutunut lukijoiltaan, vaan hän on säilyttänyt elävän kontaktin lukijoihinsa, mistä yhtenä osoituksena on se, että minä teen tätä postausta hänen lehdestään blogiini.
Rakennan nyt kuitenkin klassisen aasinsillan, mutta teen siitä kauniisti kaartuvan, hieman surumielisen sillan ja lopetan Brigitte Bardotiin, josta on edessäni lehden aukeama täynnä Sam Lévinin ottamia upeita kuvia. Bardot on nyt 75-vuotias ja varsin ristiriitainen persoona, kuten hän on aina ollut. Kirjailija Simone de Beauvoir totesi Bardot'sta tälle omistamassaan esseessä Lolita-syndrooma (1959), että 'hän tekee, mitä hän haluaa, ja se hänessä on niin ongelmallista.' Minä olisin vaihtanut Simonen virkkeen adjektiivin 'ongelmallista' sanaan 'traagista'.
PS. Mikko Niemelä on ok eli sain riittävän selityksen, kiitos♥
Kaukasianmaksaruoho - yllätys meillekin!
Kaukasianmaksaruoho, Sedium spurium, on ehdottomasti kasvi, josta en ole näihin hetkiin tiennyt yhtikäs mitään. Kävelimme viime vuoden lopulla naapurimme ohi ja aloin ihmetellä, mitä kummallista, kauniin tummanpunaista hänellä kasvaa kannolla, josta oli kaadettu puu samoihin aikoihin kuin meidän lehdosta tärkeä, mutta lahovikainen haapa. Kävin kysymässä ja se oli kaukasianmaksaruohoa. Muistaisin, että oli joulukuun alkua tai marraskuuta ja näky oli huumava. Sain heti lupauksen, että kasvia tulee minulle keväällä, kun hän jakaa sitä. Miten ystävällistä♥
Istuimme kaadetun haavan päälle, kun olimme ensin kasanneet siihen multaa niin paljon kuin saimme siinä pysymään. Näky pari viikkoa istutuksesta oli tällainen eli mukana oli matkustanut myös muscari. Paikka on lehto ja juuri sopiva puolivarjon paikka, mutta kyllä tätä on joutunut kastelemaan paljon. Sellainen multakeko mitä sen alla on, kuivahtaa ihan silmissä kuivina päivinä. Olinkin aika saletti, että tästä ei tule mitään.
Tässä kanto ennen istutusta eli ympärillä angervoa ja soma pesäkolo jollekin peikkokannon asukkaalle.
Nyt taidetaan olla jo heinäkuun lopulla tässä ja oli satanutkin kivasti. Kasvin kerrotaan olevan vähään tyytyvä, kuivaa sietävä maanpeittokasvi.
Googlasin kasvin, sillä ystävälläni kasvi oli paljon tummempi ja mihin törmäsinkään sivustolla Viherpeukalot eli kuvakaappaus heiltä: kaukasianmaksaruoho Schorbuser Blut (Sedum spurium) on aivan tummanpunainen. Kuusi kappaletta hintaan 19,95. Kestää siis kuivuutta ainakin maassa hyvin ja viihtyy vyöhykkeelle VIII asti. Tässä vinkki, jos kaipaatte värikästä maanpeittokasvia, joka ei pakkasista pelästy eli talvenkesto erinomainen. Kukinta heinä-elokuu ja korkeus 10-15 cm. Houkuttelee perhosia. Mikäli luotan omaan vaistooni, minusta tuntuu, että tuo meidän paljon vaaleampi muuttuu syyskuun jälkeen tummemmaksi, sillä niin oli ainakin naapurillani...On vielä yksi iso kanto vailla koristelua, joten täytyy laittaa harkintaan tuo Schorbuser Blut. Myös valkokukkaisia lajikkeita on myynnnissä. Kaukasianmaksaruoho on kuulemma erinomainen kivikkokasvi eli voisi olla aika näyttävä vaikka itse ladotun kiviaidan päällä.
Puhelinkamerakin oli sitä mieltä, että saisi olla punaisempi eli tarjosi kerran tällaisen tyylitellyn version. Meidän muut kuvat ovat käsittelemättömät.
Nyt on siis tämä vaihe menossa ja kuvaan muutosten tullessa lisäkuvia. Pitää malttaa, sillä nythän on vasta elokuun alku...Äitikin voisi tästä pitää, sillä hänellähän on kolme komeamaksaruohoa, 'Herbestfreude'...
maksaruohoterveisin
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
Kävin juuri kuvaamassa pokkarikameralla ja heti kuvat tummemmat eli kyllä kamerastakin riippuu.
Ja tässä lähikuvaa kukinnosta.
tiistai 4. elokuuta 2020
Jaakon tartar -kastike kalalle - herkullista!
Viimeksi ollessamme länsirannikolla kävimme syömässä poikani Jaakon luona. Söimme todellisen herkkuaterian eli paistettua siikaa, johon Jaakko loihti tosi erinomaisen maun. Uusia perunoita, melonisalaattia ja tartar -kastiketta. Olen usein kaivannut grillatun kalan kanssa jotain kastiketta, mutta se mun juttuni eli tzaziki ei siihen oikein istu. Tartar -kastike kalalle täydellisesti eli teimme itse viikonloppuna Jaakon ohjeen mukaan grillatulle lohelle ja hyvää oli.
Jaakon ohje on 4-6 ruokailijalle, me teimme 2- 4 ruokailijalle eli siitä riitti vielä toiseksikin päiväksi.
Tämä ohje on nyt 4-6 ruokailijalle
4 dl kermaviiliä
puoli nippua tuoretta timjamia
nippu ruohosipulia
1-2 maustekurkkua
mustapippuria myllystä aika reilusti
merisuolaa maun mukaan (meillä oli sormisuolaa, koska merisuolaa ei sattunut olemaan)
2-3 limen mehu puristettuna
1 rkl tai oman maun mukaan sokeria
Timjami, ruohosipuli ja maustekurkku pilkotaan tosi pieneksi. Sekoitetaan kermaviilin joukkoon, kuten mausteet ja limen mehu. Annetaan maustua jääkaapissa mieluiten yön yli. Ja eikun nauttimaan!
Guten Appetit!
Ruokareseptit Leena Lumissa
perjantai 31. heinäkuuta 2020
Heikki Mäkinen: Sarjamurhaajan tunnustus
tiistai 28. heinäkuuta 2020
Länsirannikolla: äidin puutarhassa, villasukkia suvessa, perheaterioita ja siskoilua
Länsirannikon reissun satoa aloin purkamaan viemällä ensin tämän tekstin äidin puutarhakuvaan facebookin Piha ja puutarha -ryhmään. Siellä selvisi, että tuo iso komea kukka, joita edessä on kaksi ja joka ei vielä kuki on komeamaksaruoho. Sillä on toinenkin nimi ja se on rakkauden yrtti, kukan nimi on ruotsiksi kärleks ört! Tässä kuva viime vuodelta ja sitten tämän päivän teksti tähän kuvaan:
keskiviikko 22. heinäkuuta 2020
Camilla Grebe: Varjokuvat
Tätä tarinaa kirjoittaa muistiin varjojen mies. Hän kirjoittaa varjot näkyviksi, antaa niille nimet, elämän ja joskus myös kuoleman. Ensin oli nainen, Elsie Svenns, joka tuli Saksasta pakoon Hitlerin kirja-ja ihmisrovioita. Hänestä tulee poliisisisar ja tarinan ensimmäinen sankaritar. Harvinainen ammatti 1944 naiselle ja sitä jatkavat eri vuosikymmeninä toiset naiset, jotka puskevat kuin läpi harmaan kallion voidakseen saada tehdä heille tärkeää työtä. Ylin poliisijohto voi olla hyvinkin karsastava naiselle poliisina ja tehdä hänen elämänsä hankalaksi. Silti varjoihin siirtynyttä seuraa uusi urhea nainen ja jossain pieni poika, jonka side naisiin on samaa verta, mutta elämä ahdistaa. Niinpä hän tarttuu toisella kädellä isoäitinsä Elsie Svenssin käteen, hakee kuin voimaa hänen hymystään ja alkaa kertoa...
Camilla Greben Varjokuvat (Skuggjägaren, Gummerus 2020,
suomennos Sari Kumpulainen) on yhtä hyvin historiaa haviseva trilleri kuin
historiallinen jännitysromaani, sillä runsas teos kattaa laajasti
naispoliisityön menneestä nykypäiviin aikakausien rikoksiin punottuna. Grebe
kuljettaa mukana meillekin tuttuja henkilöitä ja heidän yksityiselämäänsä,
sillä koskaan ei voi tietää, kuka on suraava uhri ja kuka on rikollinen, joka
murhaa pienten lasten yksinhuoltajaäitejä. Kauhistava rikollinen, jonka kaari
on pitkä, sillä ilmassa on vahva epäilys samasta tekijästä huolimatta
laskutoimituksesta, jonka mukaan sama tekijä olisi todellakin jo hyvin, hyvin
iäkäs. Hanne Lagerlind-Schön profiloi ja tekijä saa olla varuillaan, sillä
Hannen intuitio on pettämätön ja kuuluisa.
Hanne nauttii elämästään Owen kanssa, mutta kaiken muun ajan
hän pohtii Hornan murhaajaksi nimettyä miestä, joka on kyennyt pakoilemaan
poliisia kaikki nämä vuosikymmenet. Nyt kun kollega on kadoksissa, Hannen
intuitio alkaa väreillä...
Alkaa hirvittää, sillä ensin Kun jää pettää alta, sitten
Lemmikki ja Horros, ne toivat henkilöhahmot liki ja heihin suorastaan kiintyi.
Oma suosikkini on tietenkin...
Jossain toisessa elämässä rikosylikonstaapeli Linda Boman ja
Hanne voisivat olla parhaat ystävät. He voisivat olla perheystäviä, mutta Owen
tuntien siitä ei tulisi mitään...
Ajatus katkeaa siihen, koska Owe ei takuulla pitäisi
Lindasta. Niin hienosteleva ja ikävä piirre kuin se onkin, hän suostuu
seurustelemaan vain älykkäiden ihmisten kanssa. Lindassa on valtavasti hyviä
puolia, mutta älykköä hänestä ei saa tekemälläkään, mutta heillä kahdella on
hauskaa yhdessä ne hetket, kun kauheat teot ovat poissa mielestä. Samaan aikaan
kun lehdistö mässäilee Hornan murhaajan paluulla katoaa murhaajajahdissa
Britt-Marie, joka kantaa biologisen äitinsä Elsien kihlasormusta. Britt-Marie
on kärsinyt koko työuransa Komisario Sven Faberbergin naisia näyttävästi
halveeraavasta asenteesta, mutta nyt ajat ovat toiset ja sille ei edes
kärttyinen, iäkäs Faberberg voi mitään. Sattuneesta syystä tässä kirjassa
kiinnosti minua kovasti asennemuutos, joka ensin jyrkkeni 1969 ja sitten
hyväksyi naiset tasavertaisina miesten rinnalla poliisityöhön. Niin se meni.
perjantai 17. heinäkuuta 2020
Lomalle, somevapaalle, live-elämään, heinäkuun iltoihin....Luvialle, Lohjalle, Yyteriin, Reposaareen...
Jään nauttimaan suvesta sen kaikilla aromeilla. Varmaan parissa pätkässä eli jos ehdin menemisiltä lukea, tuon Camilla Greben Varjokuvat blogiini heti kirjan luettuani. Luen nauttien eli olen aloittanut jo enkä yhtään ihmettele, että kirja on valittu Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi 2019! En lue muiden postauksia ennen kuin oma tekstini on Lumissa.
Kävi niin, että en ole nähnyt missään WSOYn katalogissa tätä Sofie Sarenbrantin teosta, joten menin ja ostin sen lomalukemiseksi. Luin heti aamukolmeen tekemättä yhtäkään muistiinpanoa, sillä lomakirjat ovat levoksi tarkoitettuja. Seuraavana iltana vedin kirjan loppuun eli voin antaa vahvan suosituksen hyvästä trilleristä hänelle, joka ei ole tätä vielä lukenut. Kantta myöten pidän tässä kaikesta! Huomasin että menossa on sarja eli katsotaan ehdinkö aikaisempiin. Edellinen oli jo kädessäni hintaan 25 euroa, mutta katson kestääkö trilleriystäväni hermo eli jos hän ostaakin sen, annan tämän hänelle sitten lainaan:)
Syntipukkia edeltävä on siis Kerjäläinen.
Niinpä lomalukemiseksi valikoitui Gummeruksen arvostelukappale Camilla Greben Varjokuvat -dekkari. Tämän tuon blogiini kun olen ensin saanut nautiskellen lukea. Grebe on kova sana trilleristille.
Kaikkien näiden kirjojan kannet ovat tosi hyvät eli kiitos WSOYlle ja Gummerukselle panostamisesta myös kansiin♥
Me ajellaan sinne sun tänne, mutta ollaan aina välillä piipahtamassa kotosalla. Olen ollut aika väsynyt eli oma syy, kun lukee aamukolmeen...,myös iso puutarha on vaatinut veronsa ja nyt on tulossa useampia menemisiä, joita on suunniteltu kauan. Saan tavata mm. äidin pitkästä aikaa...ja montaa muuta. Pöllöwaarin viinipihalle on menoa ystävän kanssa ja Lohjakin kutsuu. Kiitos naapurin Eevan voimme liikkua Suomen suvessa, tulla ja mennä♥
Kuulen vanhan, tutun kutsun....Yyteriin, Yyteriin...
Mukavia suvipäiviä ja etenkin hämärtyviä tunnelmailtoja teille kaikille♥
Love
Leena Lumi
torstai 16. heinäkuuta 2020
Torstain tuikahduksia eli sitä sun tätä!
Torstain tuikahdus heti aamusta oli facebookissa blogikollegan Maria Leideniuksen eli kirjablogi Sinisen linnan kirjaston kuva Maevy Binchyn Ystävyyden piirin takakannesta. Marialta oli otettu kirjaan sitaatti ja myös minulta, vaikka en ole kirjaa blogiin lukenutkaan - vielä, mutta olen siitä usein maininnut, miten luen kirjan uudestaan ja uudestaan. Oma pokkarini on nyt lainassa, mutta palautuu aikanaan. Kuva on Marialta, kiitos♥ Ystävyyden piiri koskettaa: Olen itse osa ystäväpiiriä, jotka aloimme olla yhdessä noin kymppivuotiaina ja aika tiiivistä oli yhteiselo vielä, kun kukin vuorollaan täytti pyöreitä. Saimme yhdessä valkolakkimme muutaman vuoden välein, samoin löysimme osa parimme porukasta ja... Samatahtisuus teki helpoksi viettää uudet vuodet, vaput ja kuunpudottajaiset eli ei ollut seurasta pulaa ja samoin lapset menivät siinä mukana. Esikoisemme olivat suunnilleen samanikäisiä ja meillä kolmella nuorimmaiset kaikki tyttöjä:
Me kolme ja meidän 'babyt' ♥ Keitähän he olivatkaan, jotka rakastuivat kiitos porukkamme...Vasemmalla Sirkku, jonka kanssa olimme lukiokavereita tämän ystävyyden piirin lisäksi, keskellä minä ja oikealla Tuula-Marja, tyttäremme Merin kummitäti, hän, jonka kanssa vietimme keskikoulun samassa koulussa, lausuimme, T-M P. Mustapäätä ja minä Leinoa, olimme ensimmäisessä kesätyöpaikassamme Katilan sokerijuurikaspellolla...En ikinä unohda, miten pitkältä yksi sarka tuntui aamulla. Tuula-Marjan isä vei meidät sinne aamuisin ja saimme kodikkaasti kuulla miten paljon enemmän syömme kuin tienaamme, sillä meillä molemmilla oli himo ruisleipään kotimaisilla tomaateilla ja ne olivat alkusuvesta tosi tyyriitä ja kai meillä oli jotain jälkkäriäkin.
Tuula-Marja ja minä teinikastajaisissa. Meidän piti olla Suhina Lempejä...Juu, tiedän, nuoret eivät tiedä tuosta hahmosta mitään:) Ensi viikolla tapaamme!
Varjoliljatkin alkavat jo olla ohi. Vien ehtiessäni kuvia tänne eli näemmä en ole saanut aikaiseksi tälle viehkeälle ja minulle aika uudelle kasville kunnon osastoa....Kaikki alkoikin aika omituisesti, sillä tilasin vain valkoisia, mutta sainkin punaisia.
Sain korvauksena valkoisia reippaasti, mutta punaiset ovat kuin vahvempia. Tämä kuva yrittää olla vitsi eli kolmas puutarhataso, hedelmäpuutarha eikä kukkaniittyä missään. Annoin vihdoinkin Lumimiehen leikata kunnolla, mutta kuva josta nousee yksi komistus, on suuriruhtinattaren haudalta ja on niitä enemmänkin...Tästä vain näkee, että kukan takana on yllätyspuu, jonka saimme Eevalta eli tammi sai siirron muualle, niitä riittää, mutta tässä on nyt kastanja! Muuratsalon saari saattaa olla III-vyöhykettä, vaikka Keski-Suomi on muuten IV:sta eli meillä on kasveja aika kaukaakin tullut. I-vyöhykkeen magnolia voi edelleen hyvin.
Tässä aina sama kulma, josta voi nähdä kalliomme ja tuon köynnöshortensian yläterassin kulmassa, jossa ruokakatoksemme. Kallion reunassa kasvaa valkoista hortensiaa Sissinghurstin tyyliin, kiitos Hannelen! Horsmat eivät tuossa vielä hyvin auki...
Eilen tällaista vaikka tähän keskipihan kohtaan osuu täysi aurinko. Muuten puutarhamme on puolivarjoinen paitsi etupiha. Keväällä tällä kohtaa valkovuokkoja ja vaeltaneita scilloja...
Varjolilja ja yökkönen...Alkavat tulla mieleen huumaavat heinä-elokuun illat, joita voi hyvillä keleillä jatkaa vielä syyskuullekin. Suomen syyskesä on ainutlaatuinen♥
Tämä touhu vielä menossa eli räystäspääskyt syöttävät poikasiaan. Kuva lankoni Pekka Mäkisen.
Emoilla on vielä touhua...Meillä valmistettu eilen kolmas satsi joululikööriä ja ihan oikeesti, siskoni kysyi, mitä haluan joululahjaksi?!! Tiesin heti:
Wrendalen Winter Mice♥
Eletään nyt kesä ja syyskesä ensin nauttien. Yritän olla tuomatta joulua tänne ennen lokakuuta! Merimme meren rannalla jossakin, mihin ei nyt voi lähteä, mutta aina voi kantaa unelmia♥
Lumoavaa loppuviikkoa kaikille♥ Ilmoitan alustavasti, että olen jäämässä lomalle, mutta en ihan vielä, mutta merta kohti on minunkin mieleni.
Love
Leena Lumi
PS. Lukekaa myös Binchyn Tulikärpästen kesä!
tiistai 14. heinäkuuta 2020
Kaksi erityistä kirjaa, kaksi erityistä kommenttia!
Seuraan Hesaria, käyn kirjamessuilla, kuuntelen YLE:n kulttuuriohjelmia radiosta ja pidän silmäni auki kirjastoissa. Silti en tiennyt mitään tästä kirjasta. Onko tämä ollut esillä missään muualla kuin kirjablogeissa? Kirjablogeja seuraan laiskanlaisesti, yleensä vain silloin kun olen lukenut kirjan, josta haluan keskustella. Sitä kautta tämänkin löysin. Olit kommentoinut Suvi Ratisen Matkaystävää jossain blogissa ja maininnut ohimennen tämän kirjan. Kiitos, muuten en olisi koskaan tätä tullut lukeneeksi.
Dramaattinen, älykäs, taitava. Sitä kaikkea tämä kirja on. Pitkään aikaan en ole lukenut mitään yhtä vaikuttavaa. Ja siksi tuntuukin niin väärältä, että kirja ei julkaisuhetkellään saanut ansaitsemaansa huomiota. Eikö Atena Kustantamo aikoinaan tajunnut, mikä helmi heillä oli käsissään? Vai jyräävätkö isot kustantamot pienempien teokset järjestään jalkoihinsa?
Kuinkakohan muutakin tuntemattomaksi jäänyttä mestariteosta on minulta jäänyt lukematta vuosien saatossa?
En voi vastata Atenan puolesta, mutta odotin toki kirjalle suurempaa panostusta mainontaan. Sitäkin tapahtuu, että pienet jäävät isojen jalkoihin.
Teen tästä nyt jutun ja käytän kommenttiasi siinä. Tuon hiukan vastaavanlaisen kirjan esiin, ehkä sekin voisi olla sinulle helmi♥ Kiitos tästä tärkeästä mielipiteestä sinulle♥
Minulla on aivan samanlainen pelko, että jotain tosi tärkeää jää lukematta...
Mukavaa suven jatkoa sinulle!