torstai 27. huhtikuuta 2017

Birgitta Björn: Onnellisesti perille Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan


Hiljaa kuin itseltään salaa nainen kuiskaa miehelleen: ”Kuule haluaisin niin kovasti lähteä kävelemään Santiago de Compostelaan. Siinä on vain pari pientä muttaa. Haluaisitkohan sinä lähteä mukaani matkalle? Ja haluaisitkos kantaa minunkin tavarani, koska kroppani ei kantamista kestä?”

Mies lupautuu auliisti ja näin tämä tarina alkaa.

Birgitta Björnin matkakirja Onnellisesti perille Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan (BoD 2017) on tämän kevään suurin yllätykseni, sillä olin varma, että kirja ei näe päivän valoa. Ei sillä ettenkö uskoisi blogiystäväni kykyihin, vaan hänessä on kaiken alla jotain vaatimatonta piilossa, mutta ydin on tulta. Tein parhaani primus motorina, joten nyt tuntuu, että ihan hiukan caminon valoa lankeaa minunkin ylleni. Birgitta on yllättäjien sukua, mistä kertoo moni asia niin livesti kuin tässä kirjassakin. En pode itse ollenkaan Compostela-kuumetta, joten sikäli oli ihme, miten vangitsevasti kirja vei heti sen käsiini saatua. Avasin kuoren kaupasta tultua, sitten iso mukillinen teetä ja aloin lukea kirjaa ääneen Lumimiehelle. Siinä se meni koko kirja, paitsi karttasivut! Kirjan kuvat ovat matkakumppani Ari Rosenbergin ja teksti siis Birgitan suorastaan cinemaattista kertomusta. Mietin kovasti, miten saisin teille välittymään kirjoittajan äänen, joten päädyin ratkaisuun, jossa poimin muutamista luvuista sitaatteja makupaloiksi,mutta sitä ennen vähän muuta kirjasta.


Onnellisesti perille Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan tekijöiden lähtökuva on tämä Puente la Reinan kuva. Sitä ennen on tapahtunut paljon etenkin varustelupuolella ja kirjan lopussa saamme sekä muutamia hyödyllisiä vinkkejä että luettelon varusteista aina alushousuista microlaastareihin. Siinä missä Birgitta mainitsee sen ainoan, mitä hän olisi kaivannut ja mikä ei ollut mukana, se on lämmin yöasu, sellainen, jonka pitkähihaista puseroa olisi voinut käyttää myös vaeltaessa. Achtung! Minä en lähde ikinä yhdellekään reissulle ilman kahta mustaa bambukerrastoa, jonka pitkähihaista yläosaa olen pitänyt jopa ravintolassa jakun alla! Se on siis se ainoa, jota minä en olisi unohtanut. Huomattavaa on, että Arin isot kuvasivut pitävät kirjan rauhallisena eli jää tilaa makustella, tuntea pitkää, hidasta jälkimakua...

Yleistä kirjasta

Birgitan kirja on oiva esimerkki siitä, miten matkakirja pitää tehdä. Vasemmalla sivulla kulkee kulloisenkin etapin kartta eli missä mennään, montako kilometriä, mitkä ovat paikkakunnat ja vielä yleistä. Esimerkki tässä:

Zubiri Pamplona
Ke 20.5.2015
Matka 20,9 km
Hostel Bearan, kahden hengen huone 40 euroa
12 plusastetta, sadetta

...kulttuurista pitävä voi kulkea täällä vaikka Hemingwayn jalanjäljillä. Kaupungin hienossa katerdaalissa kannattaa käydä vierailemassa.


Kuvassa olevat tekstit ovat ’ilmassa’ ja ne heijastuvat hautapaikan seiniin.

Cinemaattinen, Birgitan ääninen teksti, on kirjan oikealla sivulla otsikoituna vaikka päivän rytmi, herätys, asuinkaverit, vessat, pienet ihmeet, paska päivä, keskeyttäminen, kuka mistäkin syystä...Patikoiva nainen kirjoittaa kuin päiväkirjaa, joten teksti on rennon vapaata, mutta huoliteltua. Koska haluan välittää teille kirjan tunnelman, kerron tässä ja nyt, että kirjan muita tietoja ja mistä sitä löytää, saa täältä

Vaellusmakupaloja Birgitan tyyliin:

päivän rytmi

Jo alkumatkasta huomaamme, että yksin matkaavat sulautuvat aivan itsestään joko toisten yksin matkaavien tai porukoiden joukkoon. Kenenkään ei tarvitse kulkea ja viettää aikaansa yksin, jollei sitä itse halua. Caminolla olemme kuin yksi suuri perhe, jossa jokaisen on helppo olla oman itsensä ja matkata eteenpäin niin kuin itse haluaa.


juominen

Muutaman kerran seuraamme vanhempien peregrinojen nestetankkausta. Heidän juomansa näyttää olevan ainoastaan perinteinen punaviini. Sille pysähdytään ensimmäisessä taukopaikassa matkan varrella ja lounaskin saattaa olla lasillinen tai pari viiniä. Toivottavasti edes illalla heille maistuu peregrinomenu, jossa viinipullon liäksi tarjotaan alku-, pää ja jälkiruokaakin.

yöpaikat

Kaikenlainen yöpyminen on siis mahdollista. Ja ilokseni voin todeta, että yhdessäkään majapaikassa emme tutustu etukäteen pelkäämiini luteisiin tai muihin ikäviin ötököihin.

vessat

Miehet saavat kyllä kiittää sitä jotakin, joka on luonut heille ulokkeen, jonka avulla suunnata mihin suuntaan tahansa ja saavat pissatessaan olla aina selin ja suojassa katseilta. Välillä tunnustan olevani suorastaan kateellinen miehille. (Peniskateutta tuntee myös alppien automatkailija&patikoija! LL)

paska päivä

Huone on taas kerran kylmä, sillä englantilaismies haluaa ehdottomasti pitää ikkunaa auki, vaikka sade piiskaa sisään. Yläsänky on niin matalalla, etten pysty istumaan alapedissä kumartuneenakaan. Suihkutilat ovat likaiset ja minun sisälläni alkaa kasvaa kiukku ja raivo kaikesta kivusta, kylmästä, ahdistuksesta ja pahasta olosta. Päätämme ettemme vietä alberguessa aikaamme vaan lähdemme etsimään jotain lämmintä ja mukavampaa paikkaa...Viiden viikon matkallamme tämä oli ainoa huono päivä, joka minulla oli.

kivut ja vaivat

Vaikka kipuja ja vaivoja minulla onkin, en pidä niitä esteenä etenemiselle. Päinvastoin, tunnen oppineeni lukemaan kehoani paremmin. Osaan entistä aiemmin antaa itselleni tarpeeksi lepoa, ja kaikesta huolimatta olen vahvistunut niin henkisesti kuin fyysisesti enemmän kuin osasin uskoakaan.

auttaminen ja ilahduttaminen

Toiset auttavat itse itseään; italialainen kaunotar oli avannut kantapäänsä sisälle tulleen erittäin suuren rakon ja tikannut jalkansa itse. Kysyimme onko hän terveydenhoitoalalla. Vastaus tuli leveän hymyn saattamana: ”olen rakennusinsinööri”.


taksilla, bussilla tai junalla

Meidän noustessamme Molinasecassa bussiin, tunnen pienen surun häivähdyksen sisälläni. Saapuessamme kolmen bussin kyydittämänä Sarriaan olemme kuitenkin jo hyvillä mielin. Päätämme aloittaa jokaisen uuden päivän rennosti ylävitosella ja juhlimalla sitä, että menossa ovat vielä viimieset viisi päivää. Haluamme nauttia jokaisesta matkapäivästä, jokaisesta tasaisesta ja varjoisesta tiestä, eikä kaihon tunne enää palaa. Lempeys siihen, ettei kaikki mene aina suunnitelemien mukaan, on tullut takaisin.

pienet ihmeet

Läpi caminon me huomaamme tapahtuvan pieniä ihmeitä. Jos mitä ikinä toivonkaan, se yhtäkkiä tupsahtaa eteen. Miten asiat toteutuvat, eivät välttämättä ole sitä, mitä itse kuvittelee, mutta lopputulos on kuitenkin toivotun arvoinen.’


Mitä tämän kirjan jälkeen? Sitähän ei koskaan tiedä. Voi olla, että eräät matkustavat yhdessä Idän pikajunalla...Tekisi mieli jo ostaa ne pitkät iltapukuhanskat. Kuulen jo meidän naurumme ravintolasalongissa samppanjan ja herkkujen äärellä...viereisessä pöydässä näen aivan Poirotin näkäisen herran.

Nyt jään vain jännityksellä odottamaan ja seuraamaan milloin huuleni kuiskaavat seuraavan kerran miehen korvaan ”Mites olis kultaseni, jos vaikka ensi vuonna...”

16 kommenttia:

  1. Onneksi minullakaan ei ole Compostela-kuumetta, sillä vaikka olisikin, niin miehellä ei ole. Olen kyllä vaeltanut lapissa ja Kuusamon karhunkierroksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, eläköön erilaisuus<3 Monelle tämä on iso juttu. Minulle se on täydellisen vihreä alppijärvi ja lumiset huiput.

      Kuusamossa elää Sulon luona karhu jos toinenkin:)

      <3

      Poista
  2. Tuo kirja on luettava! Tein hankintaehdotuksen Helmetiin, haluan saada tämän käsiini!

    VastaaPoista
  3. Olisihan tuo melkoinen kokemus, mutta ehkä kannattaa aloittaa pienemmästä... Toukokuuksi haaveilen parinkymmenen kilometrin lenkistä. Ajallisesti siinä kolme ja puoli tuntia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arekeilija, tunen muitakin, jotka ovat tämän tehneet eivätkä kaikki mitään urheilijoita. Sää otat oikein aikaa:) Minä olen tyytyväinen, että kävelimme lokakuussa 2015 Salzburgissa 40 kilsaa noin viidessä päivässä. En edes huomannut, kun kaikki on siellä niin kiinnostavaa, mutta R. mittasi ja kertoi sitten.

      <3

      Poista
  4. Minä olen tehnyt saman reitin....auton kyydissä😉..Kesällä 2007 kolusimme Ronin kanssa pohjoisen,sen kauneimman Espanjan läpi,ja matka Santiago de Compostelaan sivusi usein kävelijöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael,luin, että olet tehnty tuon reitin ja heti kerroin R:lle. Hän ihmetteli...:) Nyt se selvisi. No, sulla oli hyvää seuraa<3

      Poista
  5. Mielenkiintoinen kirja ja kaunis kansi, tämän haluan lukea!

    Minulla oli vahva Compostela-kuume noin kymmenen vuotta sitten. Hyllystä löytyy Susanna Linnan kirja Simpukankuorelta kotiin ja muistoissa on ystäväpariskunnan matkakertomus sekä valokuvat. Valitettavasti matka jäi monista syistä tekemättä eikä enää onnistu.
    Lienen kuitenkin ikuinen partiotyttö, jota retkeily kiinnostaa. Onneksi olen saanut vaeltaa kotimaassa Kuusamon karhunkierroksen, Kiilopäältä Sokostille ja monia muita lyhyempiä matkoja.

    Leena, kiitos kirjan esittelystä ja hyvää loppuviikkoa! Tulkoon toukokuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, eikö vain!

      Minulla on joitakin tuttuja muitakin kuin Birgitta, jotka ovat tämän tehneet. Minä olen mieltuiten taas vesillä ellen ole alpeilla:)

      Ole hyvä ja kiitos samoin!<3 Toukokuu on mun kuukauteni: Oi ihana toukokuu!

      <3

      Poista
  6. Minulla on ollut Compostela kuume jo vuosia. Se alkoi Coelhon kirjasta ja nousee aika ajoin korkealle. Silloin aina puhun siitä miehelle, joka toistuvasti ei ymmärrä, että miksi käyttäisi aikaa ja rahaa pyhiinvaellukseen, kun maailmassa olisi niin paljon muuta nähtävää. Mutta ei hän joskus ymmärtänyt sitäkään, että miksi haluaisi asua vanhassa puutalossa, kun voisi asua järkevämmin uudessa tiilitalossa.... Ja missähän me nyt asummekaan, molemmat tyytyväisenä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, sinulla on selvästi toivoa:)Me asumme nyt kivitalossa, sillä mieheni ei ymmärrä yhtään puutalojen päälle. Hän luki lapsena liian monta kertaa sadun kolmesta possusta, jotka kaikki rakensivat eri materiaaleista ja sitten tuli iso paha susi ja...Mekin täällä nyt molemmat tyytyväisinä, sillä minä en osaa enää kuvitella asuvani kuin kivitalossa.

      <3

      Poista
  7. Mielenkiintoinen kirja!

    Minua on joskus kiehtonut ajatus reitin kulkemisesta, mutta varsinaista 'Compostela-kuumetta' en ole koskaan potenut. Santiago de Compostelassa olemme käyneet, mutta taitaa el camino jäädä tekemättä. Miehen kanssa kävelemme paljon yhdessä ja olemme todenneet, että noin pitkä kävely olisi vaikea toteuttaa ihan käytännön syistä. Pituuserosta johtuen kävelyrytmimme ovat liian erilaiset ja noin pitkän matkan aikana niiden yhteen sovittaminen olisi melko haasteellista!

    Pahan heitit tuohon loppuun - Idän pikajunalla matkustaminen on ollut myös meillä haaveissa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, tämä on!

      Yhtä en vain mä saa...eli ei minullekaan tule ikinä kasvaria. En halua, että se on vain lasista, joten jään mieluummin ilman:) Nähdään unia unelmistamme!

      Se on tosi, tosi paha ja oletkos katsonut hintoja! Järkytyin, mutta silti kannamme sitä nyt tuota unelmaa mukanamme. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu...

      <3

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Hannele, samaa mieltä, mutta niin sinä kuin minä lähdemme silti aina joskus jonnekin...

      <3

      Poista