Sata naiskirjailijaa Leena Lumin tyyliin

Vastaan omalla tavallani Saran haasteeseen 100 naiskirjailijan kirjaa. Katselin Saran listaa ja sitten muidenkin ja huomasin joidenkin pudottaneen luvun 50:en tai muutoin muuttaneen haastetta. Tajusin, että en voisi millään laittaa jonoon naiskirjailijoideni kirjoja, sillä olen osalta heistä lukenut 5-10 kirjaa ja eräältä ylikin sen. Niinpä päädyin tekemään villiä luetteloa Leena Lumin tyyliin eli naiskirjailijoita, joihin kannattaa tutustua. Pahoittelen, että en ehdi aakkostaa sillä yritän saada teille vielä kiinnostavan taidekirjan viikonlopuksi. Luku sata on yhtä vajaa, mutta odottanee sitä oikeaa...tai sitten se on jo yli sata. Matikka ei ikinä ole ollut minun lajini.

Joyce Carol Oates

Eeva Joenpelto
Eeva Kilpi
F.H.Burnett
Tove Jansson

Siri Hustvedt
Aino Kallas
Aila Meriluoto
Satu koskimies
Sisko Ylimartimo

L.M.Montgomery

Jean Rhys


Maeve Binchy
Eeva Illoinen
Helvi Hämäläinen

Marguirite Duras

Edith Södergran

Katri Vala
Agatha Christie

Marja-Leena Mikkola
Eeva-Liisa Manner
Lempi Jääskeläinen

Lionel Shriver

Minette Walters

Denise Mina
Enid Blyton
Anne Frank
Herta Müller
Anna Gullichsen
Ros Wynne-Jones

Heidi Köngäs

Riitta Konttinen
Susan Fletcher
Muriel Barbery
Marja-Liisa Vartio
Doris Lesssing

Patricia Cornwell

Marilyn French

Wislawa Szymborska

Katja Kettu

Kirsi Kunnas

Carol Shields

Tess Gerritsen

Simone de Beauvoir
Geraldine Brooks

Kate Morton

Rauha S. Virtanen
Anni Swan

Emily Dickinson
Astrid Lindgren
L.M.Alcott

Virginia Woolf

Selma Lagerlöf
Erzsébet Tóth
Julie Orringer

Beatrix Potter

Audrey Niffenegger
L Onerva
Marja-Leena Virtanen

Anna Ahmatova

Ruth Rendell
Anne Delbée

Riikka Pelo

Mirkka Rekola

Maila Talvio

P.D.James
Harriet Beecher Stowe
Margaret Mitchell
Torey Hayden
Linda Olsson
Maria Jotuni

Heli Slunga

Tove Jansson
Majgull Axelsson
Charlotte Brontë
Emily Brontë

Sylvia Plath

Sirkka Selja
Véronique Ovaldé
Karin Fossum
Inger Frimansson

Elif Shafak

Marja Björk
Anilda Ibrahami
Karin Slaughter
Kamila Shamsie
Julie Parsons
Eila Pennanen
Saima Harmaja

Jacquelyn Mitchard

Hannele Huovi
Nadezda Mandelstam

Regina McBride
Linn Ullmann

Jayne Anne Phillips

Maaria Päivinen

Sadie Jones

Anna Kortelainen

Sarah Waters

Kirsti Simonsuuri

Laura Lindstedt

Ann-Marie MacDonald

Terhi Rannela

Leena Parkkinen

Riitta Jalonen

Katja Kaukonen

Rosa Liksom

Lucia Berlin

Krista Launonen

Johanna Laitila

Sonia Paloahde

Celeste Ng

Elizabeth Strout

Suvi Vaarla

Delia Owens

Vanessa Springora

Pirkko Soininen

Venla Hiidensalo

Koko Hubara

Minttu Hapuli

Alba de Céspedes

Miranda Cowley Heller

Hila Blum

Claire Keegan

Saara Turunen


Minulle sinänsä ei merkkaa kirjailijan sukupuoli mitään, tämä nyt vain sattui olemaan naiskirjailijahaaste. Kirjailijan ikä, sukupuoli, uskonto tai kansallisuus ei voi määrittää, onko kirja kiinnostava tai laadukas. Kiinnostava kirja on rajaton ihme ja ilo♥ 

kuva Joyce Carol Oates ensimmäinen, netti
kuva Joyce Carol Oates, Dustin Cohen, Harper Collins
kuva Tess Gerritsenistä Otavan kuva-arkisto
kuva Elif Shafakista Gummeruksen kuva-arkisto
kuva Maaria Päivisestä by Nauska
kuva Kate Mortonista Gillian van Nieker
kuva Katja Ketusta Pertti Nisonen WSOYn kuva-arkisto
kuva Laura Lindstedt Heini Lehväslaiho Teos kustannus -sivut
kuva Heidi Köngäs Jouni Harala/Otava
kuva Terhi Rannela Laura Vesa/netti
kuva Leena Parkkinen/Teos.fi
kuva Riitta Jalonen Riina Rinne

kuva Katja Kaukonen Tomi Kontio/WSOY
Rosa Liksom Pekka Mustonen/Like
kuva Lucia Berlin Buddy Berlin/Aula&co
kuva Krista Launonen Riikka Kantinkoski/Avain
kuva Johanna Laitila Marek Sabogal/Gummerus
kuva Sonia Paloahde, Aissa Hakala/ Minerva kustannus
kuva Celeste Ng, Kevin Day/ Gummmerus
kuva Elizabeth Strout, Leonardo Cendamo/Tammi
kuva Suvi Vaarla, Otto Virtanen/WSOY
kuva Delia Owens, Dawn Marie Tucker/WSOY

kuva Vanessa Springora, jfpaga, WSOY

kuva Pirkko Soininen, Mikael Soininen

kuva Venla Hiidensalo, Jouni Harala/Otava

kuva Koko Hubara, Jonne Räsänen/Otava

kuva Minttu Hapuli, K Reiman/Sitruuna kustannus

kuva Alba de Céspedes/ Otava

kuva Miranda Cowley Heller/Tammi/ stepha dansky

kuva Hila Blum/Tammi/Omer Armoni

kuva Claire Keegan/Tammi/Philippe Matsas

kuva Saara Turunen/Tammi/ Antti Haanpää

RANNIKKOPITÄJÄ - LUVIALAISSII TARINOIT JA KUVI

Luvia Seor ry:n kustantamana on ilmestynyt kirja kotipitäjästäni Luviasta, Rannikkopitäjä - Luvialaissii tarinoit ja kuvi. Kirjan teksti on Luvian murteella kirjoitettu ja Kyllikki Wahlströmin sujuvaa kynän kultaa. Upeat kuvat ovat Matti Luotolan.

Luvia sijaitsee Porin ja Rauman välissä ja ehdin asua siellä neljännesvuosisadan, kunnes muutimme tänne Jyväskylän saarelle. Minulla oli parikymmentä vuotta niin ikävä Luviaa, että suunnittelimme sinne paluuta elekepäiviksi ja ostimme tontinkin ihan tositarkoituksella. Nyt olen kuitenkin jo saanut juureni tänne Keski-Suomen maisemaan ja Luvia on paikka, jossa piipahtaa ja jota muistella. Sain tämän kirjan joululahjaksi äidiltäni, joka edelleen asuu Luvialla. Vuosia tein listaa, mitä eniten kaipaan Luvialla ja se alkoi aina sanalla meri...Tyttärestämme tuli sitten Meri. Suosikkilintuni on ikuisesti lokki ja silakkaa laitan monella sortilla.

Tämän kirjan merikuvat ovat upeimmat, mitä olen nähnyt ja tulenkin niitä teille tarjoamaan aina silloin tällöin vaikka Kyllikin murretarinoilla höystettynä. Ihan häijyy tekee, miten paljon voi kaivata hautuumaata! Ikinä, missään muualla en vaella öisin hautuumaalla kuin Luvialla. Se on aivan erityistä siellä jouluyönä kynttilämeren keskellä kun juhlan humu on hiljennyt ja askel käy kohti isän leposijaa, jonne vien vielä yhden kynttilän lisää...

...vähitelle, vähitelle merest synnyi Luvia...

Kirja on minulle suurta nostalgiaa ja muistuttaa heti, miten vaikea täällä on saada vaikka kunnon villikalaa, merilohta, merisiikaa, kampelaa...Ja meren tuoksua ei saa pulloon...Pakko päästää nyt Kyllikki vuoroon etten mää vaa ala parkuma...mut siis...ole mää jostakki lähtössi.

SUUREK KIITOKSE SILAKAL

Kyl silak on tehn semmotteurotyän et vähemmästäki om prenikoit anet ja patsait paljastet. Yhres perunan, rukkise leevä ja pluttanapiimän kans se om pitän rannikon kansa henkis.

Suvel, melkkei joka ehto käytti Laitkari rannast Preiskerin, Säikän taik Valtasen paatist jokunen kilo silakoit ostamas ja kyl senaikase äiti olivam mestareit niist ruakka laittama.

Tavallisest silakap paistettin kokonaisenas. Joskus silaka avatti ja selkruarop poistetti, levitetti voipaperim pääl, silputti sipulinaatti ja krapisteltti hiuka suala ja pippuri niittem pääl. Sit panttin kaks päällisi, kiarutetti jaohois ja paistetti oikke niinkom piffei. Perunvoi ja silakapiffi olivakki oikkem pyhäruakka. Kyl keitetys silakkakkin kauppas tekivä, eritote jos keitinliämesse suala lisäks pantti sipuli ja hiuka etikka.

Joskus ai äit kuarei ja palotteli perunoit patta, latos silakoit pääl, kaas hiuka vet joukko, krapistel krouvi suala ja pist para hellankulmal ja kannem pääl. Siin nes sit verkalles kiahuivan niin kauva, et peruna oliva iham punertavi.

Melkkei joka tölli saunan takan ol piän savustuskop ja vähintäin kerra viikkos niis silakoit ja joskus ai ahveniaki savustetti.

Sualasist silakoist tehti silakloora ja suutarloht, keitetti silaksoppa, soosperunoi ja sualpualikkoi taik syättim perunan kans semmottenas. Lauvantaisi niit halstratti saunam pesä hiilloksel.

Ussei äit taputtel leiptaikinast ohkase, ympyrkäise flattakka, niinkom piirakam pohja, latos sualassi silakoit ja siplirenkkait toise syrjäm pulaväli saak, nost sit toisem pualen kanneks, painel kaffelin kans syrjäp piukka ja pist koko flattakkan uuni jälklämppön kypsymä. Parin tiimam pääst hän kiärs se hantuuki ja sanomalehri sisäl knyytti ja pist sänkkym peiton al hauttentuma. Silakoist ja sipulist tul hyvä maku siihe leippä ja sit se vast hyvä ol, jos sai hiuka levittä voit pääl.

Koko muu lapsuuten ja nuaruuteniki aja silak ol pääasialline särvin ja merkillist o, ettei siihe koskan kyllästyt.

 Syksysi oli erinomast, ko saatti silaknelik ostettu. Ol mar äiti miäl hyvä, ko hän tiäs, et talveks o sentäm perunakastet. Nes silakas sualatti ja syätti tarka funteeramise jälkke. Joka ainuv sualveren tipauksin käytetti juur nuukaste. Sitä tuattin kippam pööräl, siihe kastettim perunoit. Hyvält se maistuiki, se mää muista. Nälk teke ruakka hyvä mau.

MUOTIBLOGI JOTA VOISI SEURATA YMS.

Päivän kirkastus voi olla vaikka hauska vinkki erilaiseen muotiblogiin. Tässä Antti lähdössä juhliin. Blogi löytyy täältä 

Muistakaa Lumiomenan kaksivuotisarvonta täällä

Ja antakaa mul ny aikka alkkaa lätist oleks mää mistää kotosi...peräst kuuluu...

TALVIUNTA BERLIINISSÄ JA OMAKOTITALON HAASTEITA

Anja kertoo blogissaan tänään, miten hän koki kirjan Talviuni Berliinissä. Samassa postauksessa on sitten kerrontaa siitä, mitä haasteita lumi asettaa omakotitalon omistajalle. Minä puolestani näytän alla erittäin huonolla kuvalla (käteni tärisi pelosta!), miten meillä putsataan vesikouruja. Vesikourujen puhdistuspäivät ovat minulle suven kauhuhetkiä, joten onko ihme, että silloin tällöin uneksin pienestä ja lättänästä talosta. 

Huomatkaa muuten vasemmalla oleva villiviini, miten se kasvaa huonosti ja kuin kituen alaosastaan. Olenkin laittanut siihen nyt köynnöshortensiaa ja minulle on ihan sama vaikka talo peittyisi villiviinin sijasta lumoavaan köynnöshortensiaan. Olen lukenut puutarhalehdistä, että näiden uudempien talojen routaeristykset ovat niin leveät, että villiviinillä, joka tarvitsee reippaan istutussyvyyden, ei ole mahdollisuuksia. Olen sen myös huomannut saarella kulkiessa, kun olen verrannut vanhoja taloja näihin uudempiin. Vanhoissa rakennuksissa ei ollut vielä näitä routamääryksiä kuin uusissa ja täällä onkin muutamia hurmaavia rakennuksia, jotka melkein tyystin peittyvät villiviinin syleilyyn.

Juuri tuo kohta, jossa Lumimies seisoo, sisältää yhden unelmamme eli haluaisimme tehdä tuohon osaa parvekettamme laajennuksen, joka olisi pyöreähkö lisätila kunnon ruokapöydälle. Parvekkeemme on koko suven olohuoneemme jatke ja ovi on melkein aina auki. Grilli on parvekkeella ja siitä on helppo kulku myös keittiöön, joten suvella syömme ulkona melkein kelillä kuin kelillä.

Susan Fletcher: Meriharakat

Oletko nähnyt iltaisen meren nousuveden aikaan lumisateen alkaessa?

Tämä kirja olisi voinut alkaa näin. Tässä on jo sen lumo. Merestä tulleelle, mereen katoavalle Susan Fletcherin Meriharakat (Oystercatchers, Like 2008, suomennos Jonna Joskitt) on lumoavaa meriunta, sillä niin kaunista on kirjan kieli. Tarinan kertoja on Moira, joka istuu pikkusisarensa sairaalahuoneessa tämän ollessa jo neljättä vuotta koomassa pudottuaan korkealta kiveltä, jonne Moiran esimerkki oli houkuttanut hänet uimaan ja kiipeämään. Toivo Amyn parantumisesta tuntuu haipuneen, mutta Moira kertoo pitkän tarinan, josta tuleekin kaiken aikaa sitä rankempi ja paljastavampi, mitä likemmäs meri nousee. Amy on jo kuin poissa, mutta Moira ei voi lopettaa tilitystään ennen kuin meri nousee ja vie Amyn mennessään.

Moira sai olla perheen ainokainen yksitoistavuotiaaksi. Outo Moira silmälaseissaan ja mustissa hiuksissaan. Moira, jota meri kutsui. Moira jolla ei ollut ystäviä. Moira joka lähetettiin sisäoppilaitokseen. Moira joka ei tullut lomillaan kotiin, koska siellä oli Amy. Moira johon kuitenkin rakastuu jännittävä, vaalea taiteilija Ray, jonka iho palaa auringossa ja joka kutsuu Moiraa noidaksi, luolaksi, velhoksi, kaivoksi…He lähtevät häämatkalle Venetsiaan ja miten Moira toivoikaan, että he olisivat voineet jäädä. Venetsia olisi ollut kuitenkin parempi kuin se kaikki muu. Siellä kaikki olisi ollut niin hyvin Rayn maalatessa ja hänen vaikka mitä vain, kunhan ei tätä istumista tämän vuoteen ääressä vuodesta toiseen ja katsoessa suoraan omaan omituiseen itseen sanojen puristaessa esiin todellisen Moiran, synkän ja pimeän yön Moiran.

Mutta en koskaan kuvitellut, että putoaisit, en mitään niin raakaa. Usko pois, en milloinkaan. Minä toivoin sairautta tai painajaisia, tai vaikka ilkeää kellertyvää mustelmaa. Mutta en tätä, en putoamista niin korkealta lokkien kirkuessa sinua, enkä sitä, miten kätesi raapiutuisivat terävään, kovaan kallioon, enkä polvesi murskaantumista, enkä lyhyttä, valtavaa ilmalennon hetkeäsi. Enkä koskaan kuvitellut, että kivet viiltäisivät päänahkaasi auki, niin kuin kävi. En myöskään, että jälkeenpäin lääkäri poimisi kallostasi sinisimpukan – kimmeltävän, sinisen kuin silmä.

Lukijan asiaksi jää pohdiskella Moiran totuutta, kun hän on kuullut kaiken. Onneksi emme ole kuitenkaan oikeudenistunnossa, vaan lukemassa kirjaa, joka vei minut mukanaan kuin vuorovesi rantojen kotilot. Tämä kirja oli kauan odottanut minua, mutta tartuin siihen heti, kun Ilse ilmaisi omaan persoonalliseen tyyliinsä omat vuoden kirjahelmensä ja lopusta löytyi pieni kiinnostava listaus kirjoista, joille hän toivoi ’blogisavuja’. Siis kirjoitan tätä nyt tummalle yötaivaalle savukirjaimin ja lisään jälkikirjoitukseen: Minäkin toivon ’blogisavua’ kirjalle Richard Masonin Muistojen huoneet. Olen viimeksi julkaissut sen helmikuussa 2010 ja mainitun kirjan annoin Evelle matkalukemiseksi Turkkiin. Katsokaa, miten Eve kommentoi matkan jälkeen. Ole hyvä Ilse!

Kaunis kieli, rankka kokemus ja suloisuus ovat Fletcherin tyylin ydintä. Irlantilaisessa tytössä suloinen, vaaleanpunainen peltokierto, Convolus arvensis, kirjoitti viestin polulle ja tässä tarinassa viesti tampattiin lumeen rakkaudella, vahvasti.

Meriharakat tekee minut täysin antautuneeksi. Lauhkeaksi ja huumaantuneeksi. Uin meressä ja meriheinät tarttuvat minuun. Olen vuorovedet, sumu, tuuli, meduusa, rantapiippa. Olen pilvet, utu ja taskuravut. Olen plankton, joka hohdan kuin vihreä kuu. Olen tämä kylmä meri ja merivuokot. Olen nainen joka sukeltaa kylmään mereen, ainoaan maailmaan ilman valintoja, ilman rajoja. Haistan lumen tuoksun jo kaukaa ja tunnen syvää rauhaa, sillä mikään ei ole niin kuin talvi.

Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa – jotain mitä ihminen jopa tarvitsee.

Odotan lumen saapumista. Kuulen kuinka tuulet alkavat puhaltaa ja kaislat huojua. Sadat villihanhet nousevat ilmaan levottomina. Olen rauhoittunut, sillä tarina jota kerroin neljä vuotta on tullut päätökseensä. Mitä minä vielä sanoisin? Sanoisinko, että en ole Moira vaan nainen, joka lukee Moiran kertomaa tarinaa? Sanoisinko, että olen enempi minä lumessa ja lyhyissä öissä kuin auringon poltteessa? Sanoisinko, että olen kadulla kävelevä nainen, joka kääntää Rayn pään ja josta hän hetkisen miettii: Kuka tuo on? Ja sitten: Se on Moira. Ja hän on minun.

Olen pahoillani.

***

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin  Aletheia Liisa Katri Sanna  Suketus  Annika K  Kirjakirppu Valkoinen kirahvi Katja Susa Linnea Nino.

LUMOAVAN KAUNISTA LUMIVIIKONLOPPUA

Hei!

Olettehan huomanneet, että oikean palkin ylemmästä kuvasta avautuu nyt Leena Lumi Kirjasto. Myös suurimmasta osasta kirjojen kuvia klikkaamalla avautuu jo ko. kirjan elämys. Linkitän sitä myöten kun ehdin ja jatkossa tietysti kaikki uudet.

Toivotan teille Lumoavan Kaunista Lumiviikonloppua♥

teidän
Leena Lumi

Seasons in the sun

kuva Sandy Pimenoff/ Iurima Ultima