tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kirsti Kuronen: Ammeiden aika


Ulko-ovi sulkeutuu. Jään istumaan sängylle. Ripsien kuivettuneet kokkareet pehmenevät hiljakseen.

Tuijotan ulos ikkunasta.

Minä olen Iiris-kulta.

Minulle sanotaan raks-raks.

Minä sairastan

Ja oksilla on lunta.

Pakko nähdä lumeen, suoraan sängystä, joka siirrettiin pois makuuhuoneesta, koska vaadin päästä keskelle arkea. Haluan olla mukana. Tahdon kuulla, nähdä ja haistaa paremmin kuin kukaan. Olla selvillä.

Kirsti Kurosen teos Ammeiden aika (Robustos 2013) kertoo Iiriksestä, joka on juuri täyttänyt neljäkymmentäseitsemän vuotta, mutta tuntee itsensä nuoremmaksi kuin kaksi vuotta sitten jolloin sai tietää sairastavansa vakavasti. Nyt hiukset ovat irronneet tuppoina, silmät ovat aamuisin rähmääntyneet umpeen, on päiviä jolloin ei jaksa nousta ylös ja kantasoluhoidot ovat vieneet viimeisetkin voimat.  Silti Iiriksellä on paljon elämää ja yritys Ammela, joka tarjoaa kylpyjä keskellä kaupunkia.  On Lumme-, Ruusu-, Koiranputki-, Sinivuokko- ja Kielohuoneita. On aviomies Juhani sekä lapset Kerttu ja Eelis. On paras ystävä Anna Aurinko. Ja on koti, Mumun entinen huvila, jossa on kahdeksan huonetta ja lasiveranta 276 ruudulla. On paljon lunta ja hiljaisia huoneita, joissa Iiriksen ajatukset kaikuvat kuulaan helähtävinä vaikka kuolemaa verestä ei voi pestä pois. Iiris hymyilee kun jaksaa, käy Ammelassa, kylpee, nauttii. Oma äiti ei moista läträämistä ymmärrä, vain pyykkitupahommat saisivat häneltä siunauksen, sillä ’mitä ihmiset ajattelevat, kun siellä kylvetään kuin jossakin pornoluolassa.’

Kuronen onnistuu yllättävän kepeällä tyylillä sanomaan paljon, silti jättäen asioiden päitä solmimatta, ollen kaikkea kertomatta. Lukija saa seurata Iiristä kuin luvalla hyvinkin pitkälle, kylpyyn, pahoinvointiin, pelkoihin, uniin ja Kielomieheen, mutta sairaudella lukijaa ei rasiteta. Sen sijaan Kielomiehen viestit luetaan yhdessä:

Kaunehin. Tiesitkö, että lumeen voi kaivaa luolan, kammin? Rakentaminen on helpompaa kaksin.

Kaunehin, olisiko aika suunnitella lumimajaa? Tiistaina isolla kivellä, keskipäivällä. Katson järven yli, ja odotan.

Ammeiden aika, kiurujen yö, rivien välien kohtalokkuus, Kurosen symboliikkaa, jota voi vain arvailla. Lumi on Iirikselle tärkeää, se on ilmaa, jota voi hengittää, siitä voi elää. Tai sinne voi kaivautua. Hän joka kaivautuu kanssaan kantaa raskasta reppua ja avaa sen täysilleen auki Iirikselle. Lumi on avomielisyyden pesä. Siellä voidaan kertoa pahin ja lumen hellyys auttaa sen kestämään.  Onko Kielomies Iiriksen sielun tumma peili? Onko Kielomiehen ratkaisu Iirikselle houkutus muuttua lumen tomuksi ja kadota? Vai onko Kielomies kuin kammin vahvistustikut, jotka estävät lopullisen romahduksen?

Ammeiden aika kertoo Iiriksestä, joka sairastaa syöpää, mutta sairaus saa sivuroolin, jossa ihmissuhteet, raskaita muistoja kantava huvila, suurta salaisuutta piilotteleva kadonnut kirje ja Kielomies saavat aikaan yllättävän tapahtumavyöryn. Kirja kantaa elämänhalua ja haaveita,, tuoksuu lumelta ja toivolta.

Illalla Iiris käpertyy peräkamariin, ui lapsuuden leikkimökin ummehtuneeseen tuoksuun ja kuuntelee, miten pakkanen paukuttaa seinähirsiä. Ei mitään palkitsevampaa kuin nukahtaminen. Päivän ja yön liitos, vikittelevä välitila. Lupaus – ja täyttymys. Naisen uni on pyhää, pyhää alku-unta.

Päivän tapahtumat maustavat unen: pieni, hidastettu poika makaa vaahterassa kuin Chagallin rakastavaiset sireenissä.

Ei ollut vaahteraa, Iiriksellä. Oli lumi. 

*****

Kirstin suunnittelema ja kuvaama traileri kirjaansa  tässä

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kirsi

19 kommenttia:

  1. Kiitos kirjaesittelystä, Leena, ja oikein hyvää kirjan ja ruusunpäivää sinulle.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä ja kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Vaikuttaa aika kiehtovalta kirjalta... runolliselta? Olen katsellut teosta joskus kirjastossa, tällä on niin persoonallinen nimikin, mutta vielä en ole tullut lukeneeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, vähän lyyrinen, vähän ilkamoiva ja sitten surun varjo, joka ei ole liian raskas. Se voisi olla, mutta Kuronen on halunut sen näin.

      Poista
  3. Tuon esittelysi luettuani tuli tarve saada kirja ja lukea se. Tämä päivä on hyvä aloittaa taas lukeminen tai siis päättää aloittaa. Tuo " ei mikään palkitsevanpaa kuin nukahtaminen" on niin tosi.
    Oma lukuharrastukseni on pikkuhiljaa jäänyt, koska suht vaikean likihäiriön takia joskus lukeminen on tosi tuskaa. Mutta kun kirja on hyvin kirjoitettu ja kulkee mukavasti sitä on helpompi lukea. Siskoni on vuosia minua kannustanut lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiris, tämä on hyvä päivä aloittaa lukeminen, puutarhailu, itsestään välittäminen...ja riittävästi nukkuminen. Minä jaksan mitä vain jos saan kunnon yöunet.

      Moni asia jää. Järkytyin kun huomasin minulta jääneen himon hiihtämiseen. Ennen jääaurinkomurtomaahiihto oli suosikkini ja kiidin Päijänteen laduilla tunteja. Korjausta on luvassa, sillä R. jää vapaaherraksi kesäkuulla ja on lupautuntu personal traineriksini;)

      Minun siskoni taas ei lue ja minä elän lukeakseni...Kannattaa lukea, sillä se kasvattaa järkeä, ainakin Waltari on niin luvannut;)

      Poista
  4. Tämäkin päätyy listalleni: "Luettavat"...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, hyvä valinta: Hyvin erilainen 'sairaskertomus', jos sitä ollenkaan...

      Poista
  5. Hmm, tämä vaikutti vähän sellaiselta joko tai kirjalta minulle. Tuli siis esittelystäsi sellainen olo, että tämä voi olla minulle joko ihan turn off tai sitten jos tässä on joku henkilökohtaisella tasolla koskettava juttu (se voi olla mikä vaan)tai vaan sopiva fiilis, voisin tykätä tästä hyvinkin paljon. Lukeminenhan sen selvittäisi! Kansi on kaunis.

    Mutta ihan toiseen asiaan. Tuossa palkissasi voi klikata 'kirjabloggaajan identiteetistäni'. Siinä on maalaus, kenen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sama täällä;) No jos nyt sanon tämän näin subjektiivisesti ja alkeellisesti, niin tässä on yllätys kohdata sairas nainen, joka ilkamoi. Minä en ole kovin ilkamoivaa tyyppiä, olen sellainen ahmatovalainen ja Kesä Baden-Badenissa, mutta kirjassa on ihanan paljon lunta ja lumen tajua, the tapetti Kiurujen yö = muisto mulle ja tietysti Valalta yksi just sama kuin Evellä oli facessa ennen kuolemaa "Mitä siitä, että kuolema tulee!/Mitä siitä, että monivärinen ihanuus/ varisee kuihtuneena maahan./ Onhan kukittu kerta!" ja sitten tässä on järisyttävää yllätystä lopussa. Ei niin heppoisesti kuin Jonnekin pois, jossa loppu ei ollut missään suhteessa muuhun teokseen, vaan toisin. Voisiko tämä kirja olla jollekin sairaalle kaunis kaarisilta, jonka ylitse kulkea ja sitten alkaa tahtoa elää...

      ***

      En muista. Odota, yritän tsekata.

      Poista
    2. Guy Rose: Marguerite (1918)

      Googlaa!

      Poista
    3. Kiitos! (sydänsydän)

      (ehkä koklaan lukea, katotaan sitten kumpaa kirja mulle oli!)

      Poista
    4. Ole hyvä! sydänsydänsydän...

      Poista
  6. Kiinnostava esittely. Kirja tuntuu raskaalta, mutta siinä on kuitenkin positiivinen vire, harkitsen kesäkirjojen listalle. Robustos on myös uusi nimi minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, yritin olla antamatta vaikutelmaa raskausdesta, sillä tämä ei ole sitä, vaikka taustalla onkin vaikea sairuas. Sivuja on vain 210 ja tässä on enemmän irrottelua ja suvun salaisuutta kuin kuoleman murehtimsita. Lääkkeiden haitatkin ovat vain kuin sivulauseissa. Mieti myös Kaipiaisen tumminta Kiurujen yötä...siinä se.

      Niin minullekin;) Rakastan kaikkia kustantamoja, mutte erityisesti pieniä ja persoonallisia.

      Poista
  7. Vaikuttaa hyvin omannäköiseltä kirjalta tämäkin, tosin paljon näitä menee käsistä sivusuun kuin ei millään jaksa kaltaisesi ahkeraliisan perässä:) Kiitos "Lumikki".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, äläs ny, että ahkeraliisa;) Ilolla pysäyttäisin, kun vain voisin, tai edes hidastaisin. Paussi on jo tulossa...

      Tämä voisi hyvinkin olla sinun kirjasi...

      ...mutta saan kuitenkin olla 'Lumikki' lainausmerkeissä, vaikka hiukset eivät ole tumma kuin ebenpuu...

      Poista
  8. Lukeminen alkoi taas minullakin, pienen tauon jälkeen. Illalla tulen blogiisi uudelleen ajan kanssa, tutkiskelemaan, josko löytyisi mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi. Tiedän, että löytyy!

    Ammeiden aika tuntuu hienolta kirjalta.. Ei ehkä kuitenkaan nyt luettavaksi.

    Kiitos ihanasta blogistasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, yksi tosi kiinnostava on tulossa. Ei ehdi kai ennen sunnuntaita, menee ehkä maanantaille,sillä olen ollut liesussa ja kohta olen poissa yli kaksi viikkoa. Sitä sinulle sitten suosittelen!

      Kiitos sinulle♥

      Poista