Ilona Pietiläinen: Unelmien piilopaikka - Sisustus- ja rakennusideoita kesäasumiseen

Niinpä niin, täällä minä seison keskellä koivuista metsää ja haaveilen. Tämä unelmiemme piilopaikka kantaa nimeä Koivurinne. Tila on metsätila ja koivujen määrä on huikea.  Haaveiluvaiheessa, eli tässä jossa nyt seisomme kumpparit jalassa savivelliin vajonneena, kaikki tuntuu riemukkaalta – me omistamme palan maata keskellä ei mitään. Tärkein unelmiemme piilopaikan vaatimuksista oli ranta, se että voisimme istua tuijottamassa järven pintaa hetken tai ikuisuuden. Tänne rakennamme piilopaikan, sellaisen jonne voi paeta arkista kiirettä ja antaa hiljaisuuden valloittaa. Minulla on valmiina jo suuret suunnitelmat, joista karsitaan ensin mieheni toimesta kaikki hulluimmat ja vasta sen jälkeen voidaan olla eri mieltä asioista. Voisin vaikka vannoa, että olen ollut tässä tilanteessa aiemminkin, ja ehkä hämärästi saatan jopa muistaa kuiskanneeni aiemmin: lupaan, ettei koskaan enää…

Ilona Pietiläisen uusin kirja Unelmien piilopaikka – Sisustus- ja rakennusideoita kesäasumiseen (Docendo 2013) alkaa Ilonan omasta unelmasta saada oma piilopaikka. Kirjassa seurataan saunamökin rakentamista valmiiksi asti ja koska kyseessä on Ilona, mikään ei ole ihan tavallista tai tavanomaista.  Tekee mieli sanoa, että hyvä hänen on, silläIlonalla on salainen ase ja se on hänen miehensä, joka on kuin palvova taikuri toteuttaen valtiattarensa pienimmänkin kuiskauksen.  Vaikka nyt siis tässä esille tuon Ilonaa kaiken aikaa, niin muistakaamme mies naisen takana!

Saunamökin värit ovat mutaa, savea ja hiekkaa sekä ripaus valkoista. Kaikkiin väreihin Ilona jakaa kirjassaan auliisti numerot. Tupaan tulevat hyllyt vanhoista kirkon penkeistä ja kierrätystä ovat myös vanhan aseman ruudulliset ikkunat sekä purkutiili. Erityisen kauniit ovat patinoituneet ikkunaluukut, joissa todella näkyy ikä. Ne ovat Ranskasta ja jatkavat nyt elämää suomalaisella mökillä. Huomatkaa mökin terassin koristeelliset rautakaiteet!

Piti aloittaa koko juttu huussista, sillä sitä en ole vielä kokeillutkaan, mutta huussi on tässä kirjassa tärkeä paikka. Se on kokonaan kierrätysmateriaalista, siinä on oma terassi ja sinne johtaa laituri. Siellä on myös kaunis komuutti, jossa on lumpeenmallinen lavuaari!

Ketä kiinnostaa rakentaminen löytää siis kirjan alusta sivukaupalla vinkkiä ja ohjetta saunamökin tekoon, persoonallisen huussin syntymiseen aina grillipaikkaa myöten. Löytyy myös ohje lohisalaattiin, jonka päällä näyttää olevan kuin joulupipareita, mutta ne ovatkin visionäärimme piparkakkumuotittamia täysjyväruisleipiä, jotka on paistettu voissa.

Koska itseä on taas kerran odottamassa työleiri eli remontti, en jää kovin tarkasti näihin rakentamisiin vaan kerään vähän voimia tuleviin koitoksiin kera Neilikan, jonka kanssa näemme samaa unta uimisesta ja löhöilystä. Jossain kuuluu ahkera vasaran pauke, jossain hakkaa tikka, mutta me vaan vähän tässä huilitaan ja punaturkkinen hyrisee tutusti…

Ilonalta siirrymme Riikan luo ihailemaan hänen upeaa kasvihuonettaan, jonka rakennusprojektista Ilona kertoo tarkasti samalla kun nautimme Riikan loihtimaa Syntisen hyvää Brita-kakkua, jonka ohjeen Riikka on ystävällisesti antanut minulle lainaan.

Viihdyn kovasti Riikan keittiössä, joka on country&cosy ja samalla ihailemme Ilonan kuvaa hänen valmistamastaan ruukutuspaikasta. Kirjassa on ohje tällaisenkin omin käsin valmistamiseen:

Kaikki puutarhahullut tarvitsisivat ruukutushuoneen tai edes ruukutuspöydän, sillä mitään määrää ei ole tilan tarpeella, jonka kevään ruukutukset sekä niiden vaatimat tarvekalut taimineen aiheuttavat. Välillä käymme istuttamassa Ilonan mökkitontille Sinikka luumupuita sekä pikkusyreenejä. Sinikka onkin hyvä valinta, sillä se säilyttää kauniin pienen muotonsa hyvin, toisin kuin vaikkapa aikaisemmin kypsyvä punaluumu. Piilopaikan kuvissa näkyy paljon ainakin keijunmekkoa, murattia ja tuijia. Kukkien kielessä saamme tietää, että ruusun ojentaminen merkitsee aina rakkautta, mutta väri tarkentaa viestin. Vaaleanpunainen ruusu merkitsee ’antaudun!’.

Käymme kauniissa kodeissa ja etenkin parissa siirtolapuutarhamökissä, joista ensimmäinen on Villa Namu. Emäntä taitaakin olla tuttumme…Tiina.

…ja likeltä löytyy myös Villa Lilla, jonka vauhdikkaan emännän tunnemme hyvin täältä

Tekstitunnistus auttaa myös: ”Täällä ei pysähdytä kuin hetkeksi, ei pihalla eikä ulkona. Elämässä on niin paljon mielenkiintoista tehtävää, että vaikka se pieni hetki joskus tuleekin vietettyä aurinkotuolissa tai pihakeinussa, niin siitä voi olla varma, että se harhaileva katse tekee silloinkin työtään.”

”Koskaan ei voi olla varma siitä, että Lilla näyttää ensi kesänä samalta kuin kuluvana. Päinvastoin, voi olla varma, että aina tapahtuu jotain!”

Miten minusta nyt tuntuu, että tämän ihanan kuvan syreenillekin tapahtui jotain, vai näinkö minä unta…

Tämä rauhoittava ja kaunis kuva vaaleanpunaisilla gladioluksilla on Hannelta Tupa ja tuvasta näkymä kammariin.  Näkyviin jätetyissä hirsissä 1800 –luvun kuisketta, paljon ihania muistoja. Talon nykyinen valtiatar kertoo:

”Olemme halunneet kotiimme väriä, koska se antaa elämäniloa ja energiaa. En ole koskaan samaistunut ajatukseen, että kyllästyisin väreihin tai miettisin jälleenmyyntiarvoa. Tätä kotia tehdään meille.”

”Pidän rönsyilevästä tyylistä, mutta haluan yhdistää hirsiseiniin moderniakin, sillä en halua asua hiihtomajassa. Seinien esiin ottaminen oli tärkeää, sillä seinissä ja katoissa on käytetty osittain kierrätyshirttä 1800-luvulta ja ne on piilutettu käsin. Miksi piilottaisin niin hienoa kädentaitoa pinkopahvien alle.”

Yllä Unelmien piilopaikan suosikkisisustuskuvani. Ennen kuin sain kirjan käteeni, olin just leikannut yhdestä lehdestä kuvan matosta, jonka haluan meille ja se on melkein kuin Hannen matto. Pidän myös tilasta, vanhoista hirsistä, niiden tunnelmasta, maalatusta lautalattiasta ja avarasta näkymästä toiseen huoneeseen. Ja pidän siitä, että tavaraa ei ole liikaa: Jää tilaa myös sielulle. Rauhaa. Kirjassa on monta ihanaa kuvaa lisää tästä pieteetillä hoidetusta ja rakastetusta kodista.

Hannen lisäksi lukija pääsee vielä kyläilemään Sinille, kuva yllä, kuin myös Anni-Marialle, Riinalle, Arjalle ja Päiville, Elinalle, Mirjalle ja Paulalle. Kaikki nämä ihanat kodit odottavat lukijaa vierailulle. Kaikissa kodeissa vaalitaan vanhaa ja kaunista. Kukkia on paljon sekä puutarhoissa että maljakoissa. Sinillä näin tapetin vaaleanpunaisista silkkiunikoista ja samoja kukkia kasvaa pihallakin. Onneksi ostin juuri niiden siemeniä. R. on rapu ja Ilonan kirja tietää kertoa, että silkkiunikko on ravun kukka! Vielä uupuu silkkiunikkotapetti…

Ilona Pietiläisen Unelmien piilopaikka – Sisustus- ja rakennusideoita kesäasumiseen on aivan yhtä ihana kuin hänen Talven taikaa – 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta tai Koti lehvistön varjossa – Rintamamiestalon uusi elämä ja ne kaikki muut, jotka olen häneltä lukenut ja teille tarjoillut. Kirjan koko on jälleen suuri ja se tarkoittaa, että sitä katsellaan kauniisti sohvalla tai lukutuolissa istuen. Se sijoitetaan erityiseen hyllyyn, joka on tarkoitettu sisustuskirjoille ja ainakin minulla ne ovat vaakatasossa ja päällimmäisenä kulloinenkin suosikkikirjani. Toiset pitävät näitä näyttäviä teoksia pöydän kulmalla tai välitasossa. Kuvia on kiitettävän paljon ja ne ovat sekä Ilonan että kirjassa esiteltyjen kotien omistajien ottamia. Käsistään taitaville ja innokkaille löytyy runsaasti askarteluohjeita kuin myös kunnon rakentamisjuttuja. Unelmien piilopaikkaa voi tilata Sateenkaarentaa Riikalta täältä

Vielä en voi olla lisäämättä, että se, miksi Ilonan kirjat minua erityisesti viehättävät, on maalaishenkisyys, kodikkuus ja rappioromantiikka. Kaikki ei ole juuri maalattua/tapetoitua. Elämänjäljet saavat näkyä, valkoisestakin löytyy sata sävyä, vanha roosa saa kukkia ja vanha vihreä tuoda kodikkuutta. Rakas matto saa olla kulunut, kukkaruukussa voi olla lohkeama ja silti Mårbacka kukkii siinä tietoisena kauneudestaan, perintöpiironki on isoäidin kuiskaus ja vanha kirstu muisto omista vanhemmista, tyttären balettitossut seinällä saavat hymyn huulille ja kuluneet ulkoraput ovat kutsuvammat kuin upeinkaan uusi sisääntulo.

Unelmien piilopaikan tarinat jatkuvat, vakuuttaa Ilona, kun jätämme hänet istumaan mökin rappusille hämärän jo pudotessa:

…ilman unelmien piilopaikkaa en olisi koskaan nähnyt, kuinka kymmenet sudenkorennot kohoavat taivaalle, tai sitä, kuinka pikkuruiset sammakot liikkuvat ryhmissä eteenpäin pitkin kivistä tietä. En olisi myöskään kuullut joutsenlaulua tai nähnyt tuon valtavan kauniin linnun nousevan ylös hipoen siivillään meidän järvemme pintaa.

*****

Sisustuskirjat Leena Lumissa