Viikon kevennystä kashmirilla ja tiedotusta

Muistatte ehkä juttuni Salattu paheeni, kallis heikkouteni, jossa esittelin tämän Peter Hahnilta tilaamani villatakin. Olen käyttänyt tätä siis melkein joka lähdössä niin farkkujen kuin leninkien kanssa, jos vain värit ovat sopineet. Mikä ihanuus villatakki yleensäkin on, sillä sitä tarvitaan ympäri vuoden, myös viileinä kesäiltoina. Pitkät juhlavillatakit ovat vielä aivan oma lukunsa.

Sen verran tiedotusta tässä neuleiden välissä, että nyt ei olisi aikaa blogille. Eilenkin lähdin varhain aamulla Helsinkiin ja tulin illalla myöhään kotiin. Kävin tapaamassa tytärtämme, joka opiskelee Helsingissä uskontotieteitä ja sosiaalipsykologiaa. Olin nyt ensimmäistä kertaa heidän Aurinkolahden asunnossaan ja olin aivan myyty: Meri näkyy ikkunasta ja kaksio on todella suuri ja minkä sisustuksen Meri onkaan luonut. Olen siitä saanut kuulla, mutta nyt näin livesti. Mikä harmi, että en ottanut kameraa mukaani...toivokaamme, että Meri kuvaa japanilais-intialaisen sisustuksensa ja saan sen joskus julkaista. Kävelimme pitkin Aurinkolahden rantoja pikku Dina mukananne. Dina on siis Merin villakoiruus, ilopilleri ja kaiken hauskan primus motor.

Tämän harmaameleeratun villatakin tilasin ihan arkilähtöihin ja sydäntalveen. Tästä olisi ollut myös väri kameli, jonka olisin mieluummin ottanut, mutta kuuntelin muita ja näin siinä nyt kävi. En jaksanut enää palautta ja kyllä tämäkin toimii riippuen siitä, mitä on alla.

Siis ensi viikolla aion hyvästellä teidät yli kahdeksi viikoksi, sillä kuulen alppien kutsun. Sitä ennen ehdin ehkä vain yhden tai kaksi kirjaa, sillä tässä on nyt kaikkea muuta. Puutarhassa menee tunteja, yksi pöytä pitää vielä löytää parvekkeelle ja sitten tilasimme jutun, jonka avulla vältämme valokatteen rakentamisen. Me emme ole olleet siitä valokatteesta oikein innostuneita ikinä, joten teemme parvekkeelle 'huoneen', jossa on katto, sillä talomme katto on vain puolikatteella. Tämä ratkaisu antaa sekä sateensuojan, että minulle aurinkosuojaa, jättää yli puolet parvekkeesta auringolle ja on toivottavasti kaunis myös syksyllä ledeillä valaistuna. Me tosiaankin syömme ulkona vielä myöhään syksyllä, eikä se ole mikään juttu, sillä untuvatakit on keksitty. Meille Sungrade Grillikatoksen alle ei tule grilliä vaan ruokapöytä tuoleineen, joista ei nyt enää tarvitse pehmusteita tuoda joka ilta sisälle. R. grillaa mielellään niin auringossa kuin sateessa olipa sade vettä tai lunta ja iso aurinkovarjo on kuitenkin varoilta parvekkeen 'luontopäädyssä'. Haluamme nauttia ateriat isolla parvekkeellamme, koska siitä on lyhyt matka keittöön eli en joudu kantamaan astioita pitkin pihoja. Tosin kahvittelupaikkoja löytyy puutarhasta monia, mutta harvoin siellä syödään jäätelöä kummempaa. Pergola rakentuu köynnöshortensioista ja se on kuuman ilman vilvoittelupaikka sekä saunan jälkeen olopaikka.

Tämä neule on nyt matkalla luokseni. Materiaali on kashmir ja väri on vanha roosa. Mallin erikoisuus on V-aukko pääntiessä sekä edessä että takana. Käytän tätä just valkoisten farkkujen kanssa, kuten kuvan mallikin. Malli on myös vyötäröarmollinen, joten sitä nyt tarvitsen. Onneksi saan kesäkuussa personal trainerin, joka aikoo valvoa, että en jätä enää lounaita väliin ja kuntoilen vähintäin viitenä päivänä viikossa.

Yleensä en hanki paljoa vaatteita, vaan vieläkin on käytössä moni Saksasta edullisesti ostamani neule. Joka talvi mm. vihreä pusero, jolla on ikää jo 14 vuotta, mutta on kuin uusi. Hahn on pehmeää ylellisyyttä, mutta tuskin minä enää tänä vuonna tarvitsen enempää neuleita, en ehkä ensi vuonnakaan, sillä minusta tulee Remonttimiehen apulainen. Käydään hakemassa vähän voimia tutuilta seuduilta ja koetaan vähän uuttakin.

Leena Lumi ei siis ole muotiblogi vaan kirjablogi, mutta tässä sai samalla selvitettyä, miksi minusta ei nyt aina kuulu. Olin päivän poissa ja tänä aamuna  oli vaikka kuinka monta meiliä, jossa ihmeteltiin, että missä minä oikein olen...Kiva, että minua ei ole unohdettu♥

Kohta puutarhassa ja sitten...

Mukavaa viikonloppua teille kaikille tasapuolisesti!

Love
Leena Lumi

PS. Kurkatkaapa Ammeiden ajan juttua. Lisäsin sinne loppuun jotain, mitä olin unohtanut...