Mikä onkaan
kesällä mukavampaa kuin kokoontua yhdessä puutarhaan syömään! Sitä tehdään
isommalla porukalla, vain parhaan ystäväpariskunnan kesken, koko suvun voimin
tai ihan vain kahdestaan. Tilaisuuden tunnelman halutaan olevan rouhean
country, lämpimän cosy ja toivotaan, että myös emäntä ja isäntä ehtivät mukaan
seurusteluun. Tähän tulee avuksi vanha kunnon buffetti!
Lisa Lemken
kirjassa Syödään porukalla (Till sommaren! Mat får många, WSOY 2013, suomennos
Jenna Yli-Knuuttila) porukalla syömisen oivallukset ovat buffetti, etukäteen
valmistelut ja sitten vain paljon ruokaa!
Kirjan ote on rento, iloinen ja runsas. Åsa Dahlgrenin iloiset,
värikkäät kuvat tukevat tyyliä ja ruokakuvien lisäksi on paljon tunnelmakuvia
maisemista, iloisista ruokailijoista aina maaseudun eläimiin.
Jos kirjan
jakaisi teemoilla, ne olisivat Kesän illanistujaiset, Makeaan juhlaan,
Päivälliset koko porukalle, Piknikille, Grilliin, Brunssille, Ruokaa rennosti,
Elegantti citypöytä, Sadonkorjuujuhla.
Parhaat
vinkkini luvussa Lisa selvittää mm. keittiökäsityksiään, kertoo mikä on mise en
place ja kehottaa ehdottomasti käyttämään oikeita posliiniastioita myös
puutarhassa, ei ikinä pahvilautasia. Myös ruoan riittävyyteen kiinnitetään
huomiota ja annetaan runsaasti vinkkejä.
Ruokakuvat
ovat sivun kokoisia ja vastasivulla on paitsi resepti myös Lisan ajatuksia
ruokaehdotuksesta. Tätä kuvaa en voinut ohittaa:
Kyseessä on
Pannacottapiirakka kesän marjojen aikaan. Näyttää niin Kuningatarpannacotalta…Tarjolla
on myös Seljalla kuorrutettu mansikkakakku, jossa kaikki ainekset paitsi
tuoreet mansikat laitetaan kulhoon kerralla ja vatkataan, kunnes kulhossa on
vaalea ja kuohkea taikina. Ja sitten sinne vain upotetaan ne kokonaiset
mansikat. Voiko enää helpommaksi tulla!
Tämä kirja
on myös kasvissyöjän unelmaa, sillä upeita salaatteja ja myös lämpimiä ruokia
ilman lihaa on paljon. Omaksi salaattisuosikikseni tuli Alkukesän salaatti
kukkakaalimurun kera, jossa kohtaavat kuuma ja kylmä, pehmeä ja rapea. Valmistus kestää vain noin kymmenen minuuttia
ja sisältää mm. vihreää parsaa, kurkkua, salaatinlehtiä, punasipulia,
sokeriherneitä, sitruunan kuorta, sormisuolaa, mustapippuria ja tietenkin
kukkakaalimuruja kevyesti paahdettuna. Siihen sitten vain oheen kastiketta oman
maun mukaan.
Sienihulluna
ihastuin Kantarellipestoon, josta Lisa toteaa:
Tähän
maukkaaseen pestoon käytän keltaisia kantarelleja. Kaikenlaisten metsälöytöjen
sekoitus käy kuitenkin yhtä hyvin, kokeile esimerkiksi herkkutatteja,
tapionherkkusieniä, suppilovahverosatsia, torvisieniä tai vaikkapa nuoria
suomukääpiä. Kaada peston pinnalle peittävä kerros oliiviöljyä, jos aiot
säilyttää sitä jääkaapissa. Silloin se säilyy ainakin kymmenen päivää.
Nyt
valmistamme kuitenkin viikonlopuksi Uunipannupiirasta punajuurten, perunoiden
ja vuohenjuuston kera. Tämä on ruoka, josta Lisa mainitsee:
Jos tarjoan
seuraruokaa isommalle joukolle, teen yleensä reilun uunipannupiiraan. Minusta
on nimittäin hauskempaa, rennompaa ja jotenkin mukavasti italialaisemman
ronskia iskeä keskelle pöytää reilunkokoinen uunipannu.
Noin 18
annosta, 20 minuuttia + 2 tuntia
Piirastaikina
210 g
jääkaappikylmää voita
6 dl vehnäjauhoja
3 dl
grahamjauhoja
210 g
maitorahkaa
1,5 tl
suolaa
1,5 rkl
kylmää vettä
Täyte
900 g
punajuuria
900 g
perunoita, mieluiten jauhoisia
2 isoa
punasipulia
1 rkl suolaa
1 tl
mustapippuria
4 dl
kapriksia
2
rosmariininoksaa
600 g
vuohenjuustoa
9 munaa
4 dl
täysmaitoa
4 dl kermaa
300 g
raastettua cheddaria
Kuutioi
piirastaikinaan tuleva voi. Sekoita nopeasti keskenään voi, jauhot, maitorahka
ja suola – joko monitoimikoneessa tai käsin kulhossa. Lisää lopuksi vesi ja
vaivaa ripeästi notkeaksi taikinaksi. Peitä kulho muovikelmulla ja anna
taikinan levätä jääkaapissa 20 minuuttia.
Kumoa
taikina kevyesti jauhotetulle leivinpöydälle, alusta sitä hieman ja kaulitse
noin 3 mm paksuisiksi levyiksi. Lisää tarvittaessa leivinpöydälle enemmän
jauhoja, jotta taikina ei tartu siihen. Vuoraa pienehkö uunipannu taikinalla.
Painele taikina huolellisesti uunipannuun niin, että sitä on myös pannun
reunoilla. Leikkaa tarvittaessa ylimääräiset piirakkataikinareunat pois. Peitä
vuoka muovikelmulla ja anna taikinan levätä jääkaapissa noin 30 minuuttia.
Laita sillä
aikaa uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ota piiras jääkaapista ja poista
muovikelmu. Pistele pohjaa haarukalla, peitä reunat alumiinifoliolla ja
esipaista piirasta uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, tai kunnes pohja on
kypsä ja saanut hieman väriä. Ota piiras uunista ja poista alumiinifolio.
Alenna lämpötila 175 asteeseen.
Kuori
täytteeseen tulevat punajuuret ja perunat ja leikkaa ne mahdollisimman ohuiksi
viipaleiksi – etenkin punajuuret, joiden kypsyminen vie kauemmin. Kuori ja viipaloi
punasipulit. Lado perunat, sipulit ja punajuuret kerroksittain piiraskuoreen,
mausta kerrosten välit suolalla ja pippurilla (puolella mausteista). Ripottele
päälle kaprikset ja rosmariininoksista riivityt lehdet sekä murennettu
vuohenjuusto.
Vatkaa
munat, maito ja kerma munamaidoksi ja mausta se lopuilla suolalla ja
pippurilla. Kaada munamaito piiraan päälle ja ripottele pinnalle
cheddarjuustoraaste.
Paista
piirasta uunin keskitasolla 40-45 minuuttia, tai kunnes juurekset tuntuvat
pehmeiltä ja piiras on saanut kauniin värin.
Mitä kirjan
lukuisiin muihin resepteihin tulee, niin itse ihastuin näihin: Parsapiiras
nokkosricottan kera, Leipämunakas viinirypäleiden ja gorgonzolan kera, Selja-omenasilli,
Karamellisoitu sipulitarte sienten ja salvian kera, Kesäsalaatti katkarapujen
ja jalat-alta-vievän-herkullisen dijon-kastikkeen kera,
Kantarelli-chorizo-pecorinopizza, Rapubruschetta kantarellien ja omenan kera
sekä tietysti Uunissa paistetut omenat ja sipulit sweet chili-pekonin kera:
Muutamia
päiviä on jo mennyt puutarhassa ja huomasin esikkojen ja sinivuokkojen lisäksi
raparperin nostavan jo terhakkaasti kasvuaan, joten nautimme nyt jälkiruoaksi
Kylmäkohotetut raparperi-vaniljapullat, joiden yhteydessä Lisa toteaa:
Suurimman
osan siitä, mitä tiedän leivonnaisista ja kakuista, olen oppinut mummultani.
Muun muassa sen, että käyttämällä hänen versiotaan ”kylmäkohotuksesta” ja
rutkasti voita syntyy oikea pullien pulla.
30 pullaa,
30 + 95 minuuttia
Vehnätaikina
175 g voita
9,5-10 dl
vehnäjauhoja (plus hieman jauhoja leivontaan)
50 g hiivaa
2,5 dl
jääkaappikylmää täysmaitoa
1 muna
0,5 dl
kirkasta siirappia tai 70 g sokeria
0,5 tl
suolaa
Täyte
1
vaniljatanko
200 g
raparperia
1 ¼ dl
sokeria
100 g
raastettua mantelimassaa
25 g
huoneenlämpöistä voita
vettä
sokeria
Halkaise
täytteeseen tuleva vaniljatanko pituussuunnassa kahtia, raaputa siemenet irti
ja laita ne ja tanko kattilaan (ei alumiiniseen). Suikaloi raparperit ohuiksi
ja laita ne kattilaan. Kiehauta ja lisää sokeri, kun raparperista alkaa irrota
nestettä. Alenna lämpöä ja anna raparperin kiehua vielä hiljalleen ilman kantta
noin 15 minuuttia.
Ota kattila
liedeltä ja anna hillokkeen jäähtyä hieman. Poista vaniljatanko ja sekoita
joukkoon mantelimassa sekä voi. Sekoita huolellisesti ja siirrä hilloke
syrjään.
Sekoita
taikinaan tuleva voi jauhoihin joko monitoimikoneella tai leivinpöydällä
pilkkomalla se ensin veitsen avulla. Seoksesta on tarkoitus tulla ryynimäinen.
Murenna
hiiva kulhoon ja liota se maitoon. Lisää joukkoon muna, sokeri ja suola ja
sekoita ainekset keskenään.
Vaivaa
jauhoseos ja taikinaneste notkeaksi taikinaksi, mielellään yleiskoneessa noin 5
minuuttia tai käsin kulhossa noin 10 minuuttia.
Kumoa taikina
jauhotetulle leivinpöydälle ja jaa se kahteen palaan. Alusta toista palaa tovi
ja kaulitse se sitten ohueksi (4-5 mm), 50 x 30 cm:n kokoiseksi
suorakulmaiseksi levyksi. Leikkaa suorakulmiosta 10x10 cm:n ruutuja ja laita
reilu ruokalusikallinen täytettä jokaisen ruudun keskelle. Taita ruudut
kaksinkerroin ja nypi saumat kunnolla umpeen niin, ettei täyte pääse valumaan
ulos. Muotoile nyyteistä pyöreitä pullia ja laita ne pullavuokiin uunipellille
sama alaspäin. Tee samoin toiselle taikinanpalalle.
Kohota
pullat huoneenlämmössä leivinliinan alla kaksinkertaisiksi, noin 1,5 tunnin
ajan. Laita sillä aikaa uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Paista
pullia uunin keskitasolla noin 8 minuuttia ja anna niiden jäähtyä ritilällä
leivinuunin alla. Sivele pullat kevyesti vedellä ja pyörittele ne sokerissa, kun
ne ovat vielä hieman haaleita.
Vinkki:
Muista pakastaa heti jäähtymisen jälkeen pullat, joita ei syödä saman tien.
Siten ne pysyvät mehevinä. Sivele pullat vedellä ja sokeroi ne silloin ennen
tarjoilua.
No voihan Lemke!, sillä tässä on täydellinen ruokakirja kesäkokille. Löysin heti
vähintään kymmenen ohjetta, joita aion kokeilla. Herkullinen, rento lahja
kenelle vain ja etenkin sopiva kesätuliainen suvijuhlien järjestäjille.
Tuon uunipannupiiraan reseptin otan talteen, pidän kovasti punajuurivuohenjuustoyhdistelmästä.
VastaaPoistaAllu, sama täällä. Serkkuni bravuuri alkukeittona on punajuuri vuohenjuustokeitto ja sitä minä santsin;)
PoistaSiis tuo pulla!!! Kukahan tekis sitä mulle?!!
VastaaPoistaMinähän en enää pullaa leivo enkä osta pakkaseenkaan kun joku syö ne :D
Kuola valuen lueskelen kun ruokataukoa tässä odottelen alkavaksi!
Pepi, mää keksin jo: R. saa leipoa tuota herkkua;) Minulla tulee pullasta aina kovaa vaikka mitä tekisin.
PoistaTäytyy olla tajuttoman hyvää kun raparperia ja vaniljaa ja katso tuota kuvaa...mullakin sylkirauhaset alkoivat kiihtyä.
Mise en place on minulle tuttua ajoista,jollin olin hotellialalla;D
VastaaPoistaMm,ihania herkkuja tuossa kirjassa!Uunipannupiiras kuulostaa herkulliselta!
Jael, niin että kaikki on kohdillaan ja valmiustilassa kun asiakkaat saapuvat.
PoistaTässä on paljon sellaista, joka kelpaisi sinullekin;) Tuota uunipiirasta tekee mieli kokeilla, kun punajuuret vain ovat niin hyviä.
Vilkaseppa, mitä ruokakirjoja on eniten luettu...
Kiitos Kuikka-kirjasta joka tuli eilen. Olinpas osannutkin valita ihanan kirjan, kovin on mieluinen ♥♥♥
VastaaPoistaSude, ole hyvä. Kiva kuulla, että valintasi osui nappiinsa♥♥♥
PoistaOmpa mahtava kirja, ihanasti tuli mieleen aiemmat kesät silloin ennen, kun lastenlasten kanssa ulkokeittiössä kokattiin. Kaikenlaisia sörsseleitä, mutta toki lapsille oli parhaita nuo letut joita saivat itsekin paistaa. Tuossa kirjassa on niin upeita ohjeita, mutta kuolaamiseksi jää minulla kun ei enään ole kesäkeittiötä eikä syöjiäkään niinkuin ennen. Tai no, voishan niitä sisälläkin tehdä vain itselleen.
VastaaPoistaOikein mukavaa tämän viikon loppupuolta!
Mummeli, letut ovat kuin osa suvea;) Vois tehdä itselleen ja vain pienemmällä annoskoolla. Äitini, 86 vee, kokkaa joka päivä ainakin yhden lämpimän aterian. Minä olin meillä aina se innokkain ruoanlaittaja, joten äiti soittaa välillä ja kysyy, miten jotain tehdään, etenkin jos joku uudempi resepti menossa.
PoistaKiitos samoin sinulle!
Kiitos hienosta esittelystä! Kirja vaikuttaa oikein hyvältä juuri kun "ulkoruokintakausi" on alkamassa. Tuo kasvispaistos kuulostaa herkulliselta, mutta itse jättäisin perunan pois ja korvaisin sen jollakin muulla kasviksella ja ehkäpä lisäksi voisi ajatella esikypsentämistä mm. punajuurelle.
VastaaPoistaMakoista viikon jatkoa ♥
Minttuli, ole hyvä ja kiitos. Miten sinä tulitkin mieleeni kun tätä luin...Paljon hyviä uusia ohjeita. Mietin muuten itse samaa, vaikka en olekaan äärimmäinen perunan välttäjä. Millähän se olisi herkullisinta korvata? Sopiiko palsternakka, josta itse pidän kovasti vai ei? Punajuuret todellakin vaativat esikypsennyksen. Olen niitä nyt käyttänyt siihen sun tähän ja kestävät kauan kypsyä.
PoistaKiitos samoin sinulle♥
(Jos ihmettelet, että mitä minä nyt täällä teen, niin se meno siirtyi huomiselle;)
Palsternakka olisi varmaan tosi hyvä vaihtoehto, nam! Perunan käyttö meillä on vähentynyt kun tuota jonkunmoista ruokaremonttia isännän sydänjuttujen takia ollaan tehty.
PoistaTerveiset ♥
Palsternakka sopii aika moneen korvaamaan perunan. Niin, se on kai se glykeeminen indeksi. Onneksi se on tosi matala tai ihan olematon uuden perunan kohdalla, sillä olisihan se kauheeta, jos te ette voisi niillä herkutella. Meillä menee pari-kolme viikkoa uusilla perunoilla ja graavikalalla tai uusilla perunoilla ja sillillä. Sitten taas kaipaa jo muuta.
PoistaKirjassa on muuten aika näyttävä kuva herkullinen ohje Perunamuffinit kuminajuuston kera ja se tehdään varhaisperunaan.
♥
Vaikuttaapa herkulliselta teokselta! Kiitokset tästäkin ♥
VastaaPoistaMinä hössötän noiden sisustuskirjojen kanssa, tänään lainasin kirjastosta pari teosta, joista ei ole edes tarkoitus postata. Ne ovat only for me ;)
Annika, ole hyvä♥
PoistaSulla on ihan selvästi kevättä ja muutoksen tuulia mielessä;) Joskus minäkin luen only for me...
Tämä vaikuttaa aivan minun keittokirjaltani. Eniten vieraita käy juuri kesäaikaan ja aina kun mahdollista oleillaan puutarhassa. Minulla on aina ongelmia ruokamäärien hahmottamisen kanssa, liian usein sitä on aivan liikaa. Ystäväni osaa tehdä ruokaa aina juuri tarvittavan määrän, mutta hän onkin puoliammattilainen. Kiitos taas esittelystä, vaihtelua ruokarepertuaariin.
VastaaPoistaCheri, sama täällä: Meillä on enää juhannus vapaa ja sen pidämme itsellämme. Ennen karkasimme silloin vesille paatilla viikoiksi;) Koko kesä on jo buukattu, joten kekseliäisyyttä tarvitaan ja uusia vinkkejä.
PoistaMe olemme ihan hullja: Sateellakin syödään ulkona. Isolla parvekkeella on vain puolikate ja sitten jättimäinen varjo, mutta nyt sinne on tulossa jotain outoa, joka ei ole valokate...En halua ruokailua alaterassille tai puutarhaan kuin poikkeustilassa, sillä on kiva astioiden kannalta kun keittiö on likellä kesäpöytää ja grilliä.
Minäkin valmista ruokaa kuin olisin ollut entisessä elämässä aremijan muonitusmestari. Tässä oli niin hyviä vinkkejä, että taidan jättää kirjan omaan hyllyyni. Tarvitsen just tätä nyt. Ole hyvä. Useinhan sitä jämähtää aina vain niihin samoihin ruokiin viikosta toiseen.
Herkullisia ohjeita. Kirja kuulostaa myös mukavalta, hyvin maistuvaa luetun perusteella.
VastaaPoistaArleena, just niin ja uusia ideoita. Monta näistä tulee kokeiluun meidän kesäkeittöissämme.
PoistaMukavaa loppuviikkoa!
Ihana kirja! Varmaan niin sun juttu. Muistan niin meidän kesäiset ruokailut, vappubrunssin, retket jne. Kaipaan usein tässä talossa keittiön läheisyyteen patiota katteella, teillä se on ihan täydellistä. Jännää mitä olet katteeksi keksinyt. Tämä on sopiva lahja kaikille, tähän aikaan sopiva. Mukavaa viikonloppua, toivottavasti saamme lämpöä ja aurinkoa.
VastaaPoistaAnne, ja sun! Kuten tänään sulle puhelimisessa kerroin, siihen on tulossa parannusta, mutta se ei ole valokate. Tavallaan siis kesäkeittiön taso kasvaa ja edelleen ollaan keittiön likellä eli ei sitä astioiden kuskaamista. Puutarhamaailma 2013 esittelee myös upean kesäkeittiön...
PoistaEhdit ilm. nähdä meidän uuden jutun ennen lähtöämme.
Kiitos samoin sinulle!
Ai niin SE vappubrunssi...;)
PoistaKirja vaikuttaa hyvältä.. Oivallinen idea vaikkapa viemisiksi kesäiseen vierailupaikkaan. Kiitokset tästä! :)
VastaaPoistaKaisa, ole hyvä. Erinomainen mökkituliainen etc.
PoistaHoukuttelevan näköinen kansikin kirjassa :)
VastaaPoistaMari, hyvin kirjan henkeen eli rento!
PoistaNyyttikestit kivoja, juhannuksena sopii, namia Suomen perinteiset Tampereen Mustamakkara ja Hvitfeltin makkarat, nakki ja lihapiirakka Turun Tuomiokirkon kioskissa... Korvapuustit paljon parempia kuin vaniljapullat.
VastaaPoistaHannele, nimenomaan! Me ollaan nyyttäreitäkin pidetty ja silloin tietty jokainen tuo jotain. Annen (bessun) bravuuri ovat täytetyt herkkusienet, jotka hän tuo grillaamista vaille valmiina etc.
PoistaTampereen mustamaa makkaraa olen seisonut usein Tammelan torilla syömässä, mies on kotoisin niiltä nurkilta;)
Kokeiles joskus Nokialla Nokian kuumaa koiraa. Se on erään naistenlehden mukaan maailman erikoisin kuuma koira:munkki, jonka välissä on lenkkimakkaraa tykötarpeineen;)
Oikein hyvä korvapuusti on aina parasta, mutta en osaa sanoa 'ei' vaniljapullalle.
Herkullinen, ihastuttava kirja. Minäkin tykkäisin tehdä jonkun ruokaan liittyvän opuksen ;). Itse pisän eniten niistä kirjoita, missä on ihana valo ja selkeät huolella otetut valokuvat, tietysti ohjeetkin pitää olla hyviä, mutta monet ihmiset ostavat kirjoja kuvien perusteella.
VastaaPoistaSarppu, sinullahan on koko kirjan matsku jo valmiina eli siitä vaan!
PoistaKuvat ovat kaiken a ja o. Hyvä esimerkki on tämän vuotinen the ruokakirja Matkalla huipulle, jossa Sami Revon kuvat.
Minä olen ihan kuvafriikki, joten se vaikuttaa kyllä myös kirjavalintoihinikin.
Tuo uunipannupiiras pitää testata, olen niin hulluna punajuuriin.
VastaaPoistaKoska en ole mikään varsinainen emäntä, niin haluaisin ruokkia ystäviäni ja sukulaisiani aina rennosti ja ronskilla otteella. Isot piiraat ja kuumat padat ovat minulle niin paljon rentouttavampia ruokia tarjota kuin vaikeat ja piperrettävät ruuat. Kotiväelle jaksan pipertääkin viikonloppuna kun naurulla kuitataan ne jotka pipersin vähän niin ja näin ;-)
Birgitta, onkohan se joku ravitsemusvajaus, kun koko aika pitäisi saada punajuurta...Tuo peruna olisi kiva korvata jollakin...ehkä.
PoistaMinäkään en piiperrä, en keittiössä enkä puutarhassa. Ollaan sitten tällaisia rentoja, ronskeja, mutta romantikkoja;)