keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta ja mitä kaikkea kuuluisa kirjasto voikaan aiheuttaa!

Tänään 15.7.2015 kirjabloggajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice-blogista.

Kuvassa minä kesäkuun kylmällä menemässä yhteen maailman kuuluisimmista kirjastoista. Kirjasto on osa Säynätsalon kunnantaloa, joka on eräs Alvar Aallon kansainvälisesti tärkeimpiä töitä. Säynätsalon kunnantalo aloitti Aallon tuotannossa uuden kauden, jonka näkyvimpänä merkkinä on punaisen tiilen käyttö.

Tässä näkymä kirjaston alakerran päädystä kuvattuna. Takana näkyy lukusali, jossa käymme ensiksi.

Lukusalissa voi lukea monenlaisia aikakauslehtiä sekä tietenkin tärkeimmät päivälehdet.

Lukijat voivat valita rauhallisen pöydän ja välillä katse voi hiipiä vaikka kauniiseen männiköön. Olemme siis Säynätsalon saarella Jyväskylässä, jota kansa myös kirkkosaareksi kutsuu. Seuraava saari on Lehtisaari eli koulusaari ja viimeinen saari, jossa mekin asumme, on Muuratsalo eli huvilasaari. Muuratsalossa sijaitsee Aallon kuuluisa huvila, jota tullaan ihmettelemään ympäri maailmaa:

Ei mitään ihan tavallista mikään täällä...,mutta tämä on kirjastojuttu, joten palaamme nyt pääsaarelle:

Alakerran päädyn nurkkaus likellä mm. runoutta.

Sama lukunurkkaus  kuvattuna toiseen kerrokseen meneviltä rapuilta.

Pyöräytin vähän telinettä ja sain esille oman suosikkisisustuskirjani ikinä eli Clare Nolanin Sydämellä sisustettu.

Tulen kirjastoon kuin pyhättöön. Tähänkin, vaikka tämä ei ole se lapsuuteni Luvian kirjasto, josta luin varmaan aika tarkkaan kaiken. Lapsuuteni kirjasto oli kuin toinen koti: tuttu ja turvallinen. Ja mikä parasta, se opetti minut arvostamaan kirjastolaitosta. Miten olisin voinut lukea kaikki maailman kiinnostavat kirjat ilman kirjastoa. Jos oppii lukemaan hyvin alle kouluikäisenä ja sitten alkaa elää kirjoista, ei kenenkään tavallisen vanhemman rahat voi riittää tyydyttämään sitä lukujanoa, joka lapsella on. Kirjasto on minusta jokaihmisen perusoikeus, jota kukaan ei voi, ei saa ottaa meiltä pois! Kun kävelin puolen kilometrin matkan kirjastosta kotiini, sylissäni oli pino kirjoja, joita tuin leuallani. Tyyli oli takuulla napattu Peyton Placen Allisonilta (Mia Farrow), sillä sain kylän pojilta nimen Allison.

Luin yöt peiton alla taskulampun avulla, sillä tietenkään en olisi vanhempieni mielestä saanut valvoa öitä lukien. Paras keino tehdä lapsesta lukija, on yrittää estää häntä siitä. Tuputus vain lamaa ja tappaa himon lukemiseen. Tästä on mainio teksti Herman Kochin kirjassa Naapuri,



joka mennen tullen kyllä antaa sapiskaa opettajille, kirjailijoille ja kirjastonhoitajille, mutta ei ikinä lukemiselle. Tässä hänen eräs sanomansa lukutilaisuudessa eräälle äidinkielenopettajalle:

'Taasko sinä istut nenä kirjassa?' isäni kysyi. 'On kaunis ilma. Mikset menisi pelaamaan jalkapalloa?' Kun äitini tuli illalla antamaan hyvänyön suukkoa, hän tunnusteli tyynyni alta, etten ollut piilottanut sinne kirjaa. 'En halua, että pilaat silmäsi', hän sanoi ja silitti päätäni. Mutta olin salakuljettanut kirjan huoneeseeni jo aikaisemmin illalla. Se oli maannut jo hyvän aikaa vaatakaapissani kaksien viikattujen housujen välissä. Odotin kunnes äitini oli mennyt ja napsautin lukulampun päälle. Luin ja pidin samalla korvat höröllä. Kun vanhempani olivat menossa nukkumaan ja kävivät vuoron perään makuuhuoneeni vieressä olevassa kylpyhuoneessa, minun oli sammutettava lamppu. Tiesin, että valo näkyisi raosta oven alta. Pysyttelin hiirenhiljaa sen aikaa kun he pesivät hampaitaan tai irrottivat tekohampaansa ja laittoivat ne yöksi vesilasiin. Kun he lopulta makasivat vuoteessaan, sytytin valon jälleen. Luin pikkutunneille asti, aamulla minua ei saanut ylös sängystä kirveelläkään. Koulutunnit vietin pääasiassa torkkuen. Mutta en välittänyt. Opettajien jorinat eivät vetäneet vertoja sille, mitä luin yöllä kirjoista. Mikset mene pelaamaan jalkapalloa? En halua, että pilaat silmäsi. Parasta mahdollista kirjallisuusopetusta. Sen enempää ei todellakaan tarvita, jotta joku innostuu lukemisesta.


Nyt lähdemme kulkemaan Aallon upeita tiilirappuja ylös kirjaston toiseen kerrokseen.

Lukija nousee rappuja, mutta ei voi itselleen mitään, sillä katse vain vetää ulos, eikä suotta, sillä Alvar Aallon kunnantaloa luonnehtiva päätekijä on sisäpiha, patio. Aalto tarkoitti sen ihmisten kanssakäymistä varten luoduksi piazzaksi.

Ensin näemme tämän, mutta sitten...

jo suihkulähteen sekä Wäinö Aaltosen Tanssijatar veistoksen. Kunnantalon yksi arkkitehtonisista ratkaisuista on kuuluisa valtuuston istuntosalin katto, jossa on jätetty näkyviin puiset kattotuolit. Aalto nimesi kattorakenteensa "perhosiksi". Alvar Aalto suunnitteli kunnantalon kokonaistaideteoksena, jossa kirjasto on yksi osa. Hän oli tarkka pienimmistäkin yksityiskohdista ja nimenomaan tähän rakenukseen tarkoitettujen huonekalujen suunnittelusta.

Vähän katsetta vasemmalle kääntämällä lukija näkee yhden upeimmista köynnöshortensioista ikinä. Aallon yksi harvoista suosikkikasveista...akileija on toinen, jonka tiedän.

Tähän kohtaan voinen liittää lupaamani paljastuksen, mitä voi viattomalle naisparalle tapahtua liian kuuluisan kirjasto-kunnantalon tähden. Kunnantaloa käyvät vuosittain katsomassa arkkitehtiopiskelijat ympäri maailmaa. He kuvaavat taloa, he istuvat nurmikoilla ja piirtävät rakennusta. Nuoret saattavat palata kaupunkiin liftaten...Yhtenä kauniina kesäpäivänä vuonna koivu ja tähti ajelin turkoosilla avoautollani viemään Meriä tyttöystävänsä kanssa kaupunkiin. Huoltoaseman kohdalla oli kaksi liftaripoikaa reput selässä. Minä ajoin ohi ja sain kuulla kahdesta suusta, että 'miten saatat ohittaa tuollaiset pojat...' Mikä samperi minuun meni kun tein nopean U-käännöksen ja niin vain otin liftarit kyytiin. Kävi ilmi, että pojat olivat sveitsiläisiä arkkitehtiopiskelijoita. Vihreäsilmäinen istui niin, että kun puhuin hänelle, saatoimme vaihtaa katseita peilin kautta. Ensinnnäkin olen sen sortin kuski, että olisi parempi keskittyä vain ajamiseen ja toisekseen lähelleni ei saisi tulla kukaan, jolla on alppijärvenvihreät silmät. No, saavuimme kuitenkin hegissä kaupunkiin ja pysähdyimme ensimmäisiin liikennevaloihin. Jotain kiinnostavaa juttua oli menossa ja kun valo vaihtui vihreäksi, minä näinkin vain vihreät silmät ja eteenpäinmenon sijasta peruutin! Siis peruutin perässäni olevan auton etuosaan. Meri alkoi häpeästä vajota etupenkin jalkatilaan, jonne mahtui hyvin. Hänen ystävänsä sai pidäkkeettömän kikatuskohtauksen, mutta pojat olivat kiitettävän cooleja: Ehkä he useinkin aiheuttivat tällaista? Ehkä en ollut ainoa vihreiden silmien uhri! No, minä nousin autosta ja toisesta autosta nousi painijanoloinen naishenkilö. Valuin tuskanhikeä ja ennen kuin ehdin harkita mitään myönsin täydesti olevani syyllinen ja annoin osoitteeni ja kaikki. Nainen siitä sitten rauhoittui ja matka jatkui hiljaisuuden vallassa. Mitä nyt poikien hymyä ilmassa ja hyvin ymmärtäväinen vihreä katse peilissä suoraan kohti minua...Mitään ymmärtäväisyyttä en sitten kokenut kotona, sillä Lumimiehen mielestä 'ei saa ikinä myöntää syyllisyyttää tuollaisessa tilanteessa ja perässä tuleva on aina syyllinen, sillä hän oli ilmeisesti ajanut liian liki sinua, plaa, plaa, plaaa...' Ihan kauheeta. Onneksi nyt jo voimme asialle nauraa.

Ja tässä ensimmäinen näkymä yläkertaan.

Tässä kuvattuna pation puoleisen ikkunan kohdalta.

Yläkertaa, jossa oikealla esiin nostettuja kirjoja. Mukana mm.

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme sekä

Colm Tóibínin loistava novellikokoelma Äitejä ja poikia.


Lastenkirjat yläkerrassa. Huomatkaa erikoiset ikkunarakenteet. Ne ovat nyt remontin alla eli ainakin ulkopuolelta ne on kaikki nyt hiottu ja odottavat uutta pintaa päälle. Hyvä että kirjastoja pidetään kunnossa! Vuonna 1981 kunnantalo saneerattiin Museoviraston valvonnassa. Tällöin kirjaston alapuolella sijainneet liiketilat muutettiin kirjaston lukusaliksi ja kerrokset yhdistettiin toisiinsa uusilla portailla. Kiinteistö on todella kiinnostava, sillä rakennuksessa sijaitsevat mm. vierashuoneet Alvari ja Elissa, joita voi vuokrata. Huoneet ovat yhden hengen huoneita ja niissä on liinavaatteet, jääkaappi etc. sekä etenkin näkymä patiolle. Kun ystävämme rakensivat kotiaan Muuratsaloon, he asuivat tässä rakennuksessa kotinsa valmistumiseen asti. Tyttäremme Meri taas on käynyt vuosia pianotunneilla yhdessä alakerran huoneista...

Rauhallisia lukunurkkauksia.

Ja sitten kauniita rappusia alas kuittamaan lainauksia.

Himolukija ja kirjastotäti. Näin se on aina ollut ja tulee olemaan. Todellista tasa-arvoa on se, että kaikilla on yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus lukemiseen. Lukeminen on jokamiehen oikeus, johon älköön kukaan kajotko! Konkreettisesti tunnen outoa menetystä aina kun tilaan pääkirjastolta Aksel Sandemosen teoksen Kadonnut on vain unta, sillä saan kirjan pääkirjaston varastosta. Kerta kerralta sivut ovat yhä haperommat ja osa irtoilee. Eräänä päivänä tuokin mestariteos on kuin unta vain...

Elämä ilman kirjoja on kuolemista, joten ei mitään leikkauksia kirjastoille! Kirjat, kukat ja rakkaus, siinä monen ihmisen elämänsyke ja syy nousta uuteen päivään. Mitä kirjat ovat minulle merkinneet saa kertoa Mika Waltari:



"Ilman kirjoja minun olisi vaikea elää. Ne tarjovat minulle koko elämän rikkauden, ihmisajatusten rannattoman valtameren. Uupuneina hetkinä ne tarjoavat paon mielikuvituksen maailmaan, huumausaineen, jonka jälkeensä jättämä kohmelo on kohmeloista viattomimpia. Mutta oman kehityksen juuttuessa tavan ja ajatustottumusten kuolleeseen pisteeseen ne tarjoavat räjähdyspanoksia, jotka laukaisevat kehitystä sulkevan ruuhkan ja katkovat mielestä ennakkoluulojen ja auktoriteettiuskon sitkeät kahleet. Ihminen kasvaa henkisesti lukemiensa kirjojen mukana. Kirjat ovat tarjonnet minulle rajattoman vapauden, määrättömän onnen, etsimisen ja löytämisen rajun riemun. Siksi rakastan jokaista kirjaa, joka saa minut tuntemaan etten vielä ole valmis, että edessäni on yhä määrättömästi etsimistä ja löytämistä, erehtymistä ja ymmärtämistä, hylkäämistä ja omaksumista hengen maailmassa." 

4-ever kirjastojen puolesta
Leena Lumi

70 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus kaikkineen, Leena, ja niin kaunis ja viihtyisä kirjasto teillä!!! <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, valtavan runsas taas, ylitsetulviva virta...Kiitos <3<3<3 Puhutaan maailman kauneimmasta kirjastosta, mutta sehän on tietty myös makukysymys, mutta olen viihtynyt.

      Poista
  2. Voihan vihreät silmtä sentään :-D
    Upea lähikirjasto teillä. Tulin niin surulliseksi, kun lapsuuteni kirjasto Kulosaaressa Helsingissä purettiin. Se edusti hienosti 60-luvun betoniarkkitehtuuria ja oli Osmo Lapon suunnittelema. Kalustuskin oli suurelta osin 60-lukua, mm. oranssinpunaiset nahkaiset lukutuolit ja korkealta katosta riippuvat oranssit pallovalaisimet pyöreiden lukupöytien yllä, pieni kulmapihakin löytyi. Ylhäällä katonrajassa olevista ikkunoista näkyivät viereisen lastentarhan pihalla olevien honkien latvat. Nyt sen tilalla on sieluton valkoinen mikälie kenkälaatikko-sosiaalitila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, niinpä;) Onneksi tuosta alkaa olla aikaa, joten perhe ei aina muista kaivaa sitä esille joka rakosessa...

      Tämä on todella vaikuttava, hyvällä tavalla vaikuttava, ei pramea. Oi, oranssinpunaiset nahkaiset lkutuolit kuulostavat ihan vintagelta jo ja samanväriset pallovalaisimet. Nyt tuli mieleeni, että onkohan Suomen kirjastoista tehty kattavaa teosta. Ellei, paljon on menetetty. Aalto vanoi honkien nimeen, joten niitä meidän kirjastossa näkyy joka ikkunasta, myös kunnantalorakennuksen keskellä olevan pation takana on vain niitä. Muuratsalon Haikan asemakaavaanhan hän ja Lönn vaikuttivat paljon ja siellä puusto oli määrä olla pääsoin koivua ja petäjiä eli honkia. Sen näen joka kerta lenkillä, Aallon ja Vivi Lönnin vaikutuksen.

      Minäkin pidän menmeen maailman tuulista, joten liian moderni ei ole makuuni. Aalto oli hyvin käytännöllinen ja maanläheinen ihminen.

      Poista
  3. Upea esittely hienosta kirjastosta. Tekisi ihan mieli käydä siellä. Ja mikä muratti / humala (joku muu?) köynnös seinustalla. Olet onnekas, kun saat käydä tuollaisessa lähikirjastossa.

    Kirjastot ovat onneksi ylipäätään onni. Mikään muu palvelu ei tarjoa samanlaisia elämyksiä ilmaiseksi, tasa-arvoisesti - jokaiselle.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos <3 Mikä estää: Tervetuloa! Nyt nuo puuosat on poistettu maali tai lakka ja niitä käsitellään parhaillaan, sateet kai hidastivat. Huvilalla on se humala tms. en ikinä muista mikä, mutta köynnöshortensia on kirjasto-kunnantalon seinässä ja se kukkii juuri nyt juuri noin kuvan upeasti.

      Helposti en jaksa uskoa, että kirjastoihin kosketaan, mutta onhan niiden määrärahoihin jo koskettu, kertovat ainakin kirastotädit, kun kyselen jonkun harvinaisemman kirjan perään. Tämä kuuluu kaikille ja siitä ei leikata!

      <3

      Poista
  4. Kirjastot ovat näytelleet tärkeeää roolia minunkin elämässäni, siellä oli myös kaikki tieto ennen Internetiä. Kaikkein parhaiten kijastoja voi tukea lainaamalla kirjoja, paljon kirjoja. Kun lainausluvut laskivat, alettiin kehitellä kirjastoihin kaikenlaista oheistoimintaa. Toivon sydämestäni, että kirjastot säilyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, miten internet voitti kirjastot? Tämä kiinnostaa.

      Se on tosi ja siksi minäkin siellä käyn, vaikka kirjoja on yltäkyllin, mutta haluan joskus lukea myös jotain vanhaa, jota ei ole omassa kotikirjastossa. Kuvassa minulla on vain kaksi kirjaa, siinä viimeisessä, mutta kun kotona oli vielä muutamia kirjaston lainakirjoja odottamassa...

      En jaksa uskoa kirjastolaitoksen häviämiseen/näivettymiseen Suomessa. Muista kaikki köyhät nälkärunoilijamme ja -kirjailijamme: Mistä he olisivat kehittyneet ilman kirjastoja!

      Poista
  5. Ihana postaus Leena ja vau mikä kirjasto! (Enkä voi olla nauramatta tuolle paljastukselle...) Kiitos, että olet mukana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, eikö vain: Kyllä kelpaa käydä lainaamassa kirjoja. (Syytän siitä kolarista karjalaista puolta veressäni;)

      Kiitos sinulle, että jaksoit rakentaa haasteen näin tärkeästä asiasta! <3

      Poista
  6. Upea kirjasto ja ihanasti esittelet sen parhaat puolet. Kyllä tuolla viihtyy ja varmasti palvelutkin ovat erinomaiset.

    Voi miten itse nautin kun sain olla kirjastossa töissä viimeisinä työvuosinani eri pituisia sijaisuuksia tehden. Joka päivä oli ilo mennä töihin. Huolestuttaa minuakin lähikirjastojen tulevaisuuden näkymät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, upea on. Kiitos <3 Kaiken saa: Jos ei ole paikalla tilaavat Jyväskylän pääkirjastolta tai jostain sivukirjastosta. Sama kortti, Aaltl kirjasto -kortti käy kaikkiin näihin muihinkin kirjastoihin.

      Sehän oli sitten ihan auttuutta, ei mitään työtä;) Katsotaan uskaltavatko koskea...

      Poista
  7. Komea kirjasto kaikkineen. Ja sisältö, kirjat se tärkein. Noni kirjasto on vuosien saatossa tutuksi tullut.
    Noin sitä pitää vihreisiin silmiin upota ajaessaan että peruuttaa toisen nokkaan. Onneksi ei pahemmin päässyt käymaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, tämä on. Minulle Luvian kirjasto oli se tärkein, sillä kun 25 vuotta (lapsuus, nuoruus, osa aikuisikää) käyttää samaa, siitä tulee se nostalginen juttu. Tosin nyt tunnen aina upeaa väristystä, kun kuljen Aallon upeassa krijastossa ja sekin on vähitellen tullut hyvin tutuksi. Meiltä sinne on yksi saari välissä...

      Hitsi vieköön, juuri niin: Pitää olla mitä muistella ja mille nauraa;)

      Poista
    2. Vileä vähän lisää. oletko käynyt Aaltokeskuksen Seinäjoen kirjastossa? Ne on kaikki Aallot siinä, kirjasto, teatteri kaupungintalo ja kirkko.

      Poista
    3. Mummeli, en ole ikinä edes käynyt Seinäjoella;) Kiinnostavaa kuulla: Kiitos vinkistä! Edesmennyt anoppini oli Teuvalta ja erään lapsuudenystäväni mummola Kaskisissa, siinä sitten mun Pohjanmaa-kokemukseni, vaikka olenkin kotoisin Satakunnasta.

      Minulla on kyllä Alvar Aallosta ja hänen töistään kirja, pitäisi lukea se uudelleen.

      Poista
  8. Ihana kirjasto! Kyllä tässä pienimuotoinen kateus alkaa nakertaa. Ei ole Helsingissä mitään vastaavaa. Ihailen erityisesti puulattioita, tiilistä ulkoseinää ja mitkä maisemat! Kannattaa olla ylpeä omasta kirjastostaan!

    Muutenkin kannatan tätä kirjastotempausta, vaikka en siihen itse osallistukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, samaa mieltä! Ja valo: Kaikessa on mietitty miten valo tulee sisälle...Ymmärrän mainostaa tätä kohdetta myös Kotimaan matkavinkeissä.

      Tämä on tärkeä asia, joten Katri teki tosi hyvän työn aloittaessaan tämän.

      Poista
  9. Hieno kirjasto ja suuri...kun vertaa tuohon meidän pikkuiseen kyläkirjastoon. Vihreät silmät ovat vaaralliset..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, pienestä kirjastosta minäkin luin 25 vuotta. Nekin voivat olla niin tärkeitä ja ovatkin. Komea ja vaikuttava tämä on ja kaunis.

      Enpä ole vastaavia aitoja sen jälkeen onneksi nähnytkään, kun ne olivat niin vihreät...;)

      Poista
  10. Moi,
    Kyllä on kaunis kirjasto. Hyvin lämmin väritys, lämpimän keltaruskeaa lattioita myöten. Luvian vanha kirjasto on pieni, puu rakennus, mutta omassa sarjassaan hyvin kaunis. Toimii nyt vapaa-aikatoimiston tiloina. Minulla on tietyt asiat palanneet vuosi toisensa jälkeen samanlaisena uniini ja yksi sellainen on, että saamme Pekan kanssa ostaa tuon vanhan kirjaston kahdelta vanhalta piialta (anteeksi sanonta, mutta on niin yleistynyt kieleemme) vanhoine huonekaluineen kaikkineen. Unessa ihastelen yläkerran huoneita, isoa lasiterassia, jota talossa muuten ei lainkaan ole. Eli tämä rakennus on vanginnut minut itseensä.
    Olinpa unohtanut tuon hauskan jutun vihreistä silmistä. Ei voi mitään, mutta vihreät silmät ovat IHANAT!. Miksi itsellä on vain hieman vihertävät?? Minäkin olen innostunut nyt lukemaan, kun työelämä jäi taakse ja jäi voimaa tehdä muutakin. Ilman kirjastoa en pystyisi lukemaa eli ne ovat todella tärkeitä. Ihan oikeasti on onneksi paljon ihmisiä, jotka lukevat kirjoja, eivätkä tuijota kaiken maailman tabletteja lukien sieltä. Mielestäni ihan kornia, sorry, tablettien käyttäjät. Olen todella vanhanaikainen ja mitä enemmän noita ko. laitteita käytetään. sitä enemmän syömme työpaikkoja. Kannattaisi joskus pysähtyä miettimään kerrannaisvaikutuksia....
    Mukavaa viikon jatkoa ja rentouttavia lukuhetkiä,
    Lämpöisin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Merja!

      Etkö ole tätä vielä nähnyt...Luvian vanha kirjasto, se puurakennus, on minulle suurta nostalgiaa. Nyt sekään ei sitten enää toimi kirjastona. Sehän onkin todellinen helmi. Kumma juttu, varmaan joku petrhevika: minä näen myös paljon unia rakennuksista. Mekin aina ostamme jonkun ja sitten kuitenkin ikävöimme tätä valkoista villaamme täällä Aallon huvilasaarella...

      Vihreiden silmien takia mitä vain, vaikka pieni auton peltien kolina! Minullakin on vihertävät, mutta eivät tarpeeksi, nyyyyh. Kirjastoista saavat pitää leikkurinsa irti: KAIKILLA tulee olla yhtäläinen oikeus nauttia kirjoista. Minä kun en ala lukemaan edes siitä meidän tabletista. R. on nyt sinne kai jotain kirjaa lataamassa, mutta minä lykkään hänelle Kochin uusimman, oikean kirjan käteen, niin johan iPadit unohtuvat. Se on ihan turha vehje: Olen katsonut sieltä vain Solsidania;) Ole hyvä vain: Minä ihmettelen kun me se ostettiin ja lähtökohta oli, että voin Luvialla ollessa pitää blogiani edes kommenttien osalta ajan tasalla. Ensi kerrallakin olen mieluummin Merimestassa ja äidin puutarhassa!

      Kiitos samoin! Soitin tänään äidille ja sovimme jo sen ajankohdan.

      Kiitos samoin!

      Poista
  11. Vau, Leena! Ei ikinä tylsää tekstiä. Mää niin ymmärrän - sekä kirjaston kuvauksen että muun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, kiitos <3 Kyllä koira koiran tuntee;)

      Poista
  12. Vau, miten upea kirjasto. Ja vielä upeampi köynnöshortensia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, täysin samaa mieltä. Tuo käynnöshortensia on jotenkin erityisen tiheä ja paksu ja kukkii aina niin hyvin. Omatkin voivat varsin hienosti, mutta tuohan olisi vielä enemmän...Pitäisi varmaan kysellä kaupungin puisto-osastolta, mitä tuo Alvarin hortensia oikein nauttii ravinnokseen.

      Poista
  13. Intohimoinen ja upea postaus, kuten aina! ;) Kirjasto näyttää todella hienolta, pitäisikin harrastaa eri kaupunkien/kuntien kirjastoissa vierailua niin pääsisi näkemään tällaisia enemmän :)

    Ja huh vihreät silmät! Minulla ei ole käynyt mielessäkään, että vahingossa voisin pistää pakin päälle vaihteen sijaan! Meidän autossa, kun ne ovat vielä aivan lähekkäin.. No, kommelluksestasi otan nyt varovaisuutta omaan ajooni! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, virta ei voi kuin virrata....kiitos <3 Minulla on jemmassa erikoisin kirjasto: Ihan tahallani en tuonut sitä tähän;) Kirjastomatkailu olisikin kova juttu...

      No, olen yrittänyt koko ikäni olla cool ja lady lake ja esikuvani on Grace Kelly, mutta ei se vaan tunnu onnistuvan...Nyt on paljon pahempi tilanne:Meidän uudessa autossa on pakki etusuuntaa, kun ennen oli takasuuntaan, joten arvaa vaan, kuinka monta kertaa olen lähtenty ajamaan pakittaen...;) Juu, on niitä sattunut ja kerran ihan uusi auto meni lunastukseen, kun ajoin Luvialle, oli perjantai 13. pvä joulukuuta ja...

      Poista
  14. Kaunis kirjasto teillä:) Tuon rakennuksenhan olette minulle esitelleetkin:)
    Minä melkein elin kirjastossa lapsena;kirjasto oli lähellä ja Suomen kirjastot ovat mahtavia;toivottavasti säilyvät sellaisina jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, eikö vain! Ihan takuulla jo ekalla kerralla kun visiteerasit meillä.

      Minullakin on aina ollut kirjasto lähellä, paitsi nyt pitää lähteä täältä viimeiseltä saarelta sinne pääsaarelle. Uskon/toiovin, että suomalaiset pitävät kirjastonsa tiukassa syliotteessa.

      Poista
  15. Onpa todella kaunis kirjasto, tuota kannattaakin esitellä. :) Oulun betonipömpeli ei oikein ulkonäöllä hurmaa, mutta kirjatunnelmaa kyllä löytyy kun sisälle uskaltautuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, on se komia. Mitä tänään katselin muiden juttuja sen mitä tähän mennessä ehdin, niin Tampereen Sampolassa oli nojatuolit ja Turun kirjasto oli muuten vaikuttavan upea. Oulu vaikutti ulkoapäin suurelta ja antavalta.

      Poista
  16. Onpa komea kirjasto, varmasti siellä käy ihan ilokseen! Kiitos esittelystä ja ajatuksista. Alkoi heti tehdä mieli mennä tuohon omaan kirjastoon: ihan vaikka vaan istuskelemaan. Tuli niin innostunut olo itsellekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, no on tuonne meno aina jotenkin sellaista, että alkaa hyristä kuin kissa. Ole hyvä ja kiitos <3

      Poista
  17. Kirjastot on ollut elämäni tärkeimpiä paikkoja koko elämäni. Suhde alkoi kotitien kirjastoautosta, sitten tuli kaupungin sivukirjasto ja nyt suuri rakkauteni on tuo Kotkan kaupungin kirjasto. Ja Waltarin kanssa olen samaa mieltä. Kirjat ovat avanneet elämääni lukemattomia ovia, joista kulkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, sama täällä. Ja niistä emme luovu!

      Minäkin olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Ehkä minua ei olisi ilman kirjoja...Kirjat ovat tosiaankin ovia ja myös ikkunoita: Oppii näkemään niin monelta kantilta ja järki kasvaa, kuten Waltari lupasi;)

      Poista
  18. Minä tykkään kirjastoista ♥ en halua ostaa kaikkia kirjoja joista saatan tykätä ja siksi käytän kirjaston antia hyväkseni. Minulle ei tule kuin pari lehteä ja muita käyn lukemassa kirjastossa. Meidän kirjastossa on vaihtuvia taidenäyttelyitä jotka vetävät sinne katselemaan ja nauttimaan .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, niin minäkin ♥ En minäkään halua omistaa kaikkia kirjoja, joita luen. Minulle myös pari lehteä ja se nyt riittää. Äitikin lukee kirjastossa paljon lehtiä ja myös lainaa kirjoja. Hän ei halua enää pitää sellaista kotikirjastoa kuin oli isän vielä eläessä. Sehän vasta ihanaa onkin: Kuvataiteet ovat sielulle kuin pulahdus lähteeseen.

      Poista
  19. Kenenkään tavallisen vanhemman rahat ei voi riittää tyydyttämään sitä lukujanoa, joka lapsella on. Tämä kohta kirjoituksessasi on tärkeä. Tähän me vetoamme, jos uhka kirjastojen alasajosta kasvaa, lasten tasa-arvoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, noinhan se oli. Vaikka oli varaa tilata ompelija kotiin kun oli kyse kahden tyttären kevätjuhlamekoista ja varaa kotiapulaiseen, ei kukaan voinut ostaa kirjoja kuin harvoin. Kotimme oli kuitenkin lukeva koti eli kirjahyllyssä oli kirjoja ei koriste-esineitä. Sain kirjan syntymäpäivä- ja joululahjaksi, vaikea muistaa muuta. Tietty niitä sitten saattoi tulla monilta silloin, mutta se oli vain silloin.

      Ehdottomasti vetoamme lasten tasa-arvoon, jos kaikilta aikuisilta aiotaan leikata tasaisesti! Olen nähnyt viimeaikoina lapsia, joista näkee, että...,mutta heitä näkee vain jos liikkuu marketeissa erikoisiin aikoihin. Pysävtkö he tarkoituksella piilossa? Köyhät vanhemmat ja heidän lapsensa? Yksi tyttö oli kuin sadun tulitikutyttö...

      Marjatta, palauta vain mieleesi 'vanhat hyvät' ajat: Meillä on rutiinia vetää porukat vielä kerran barrikadeille!

      Poista
  20. Leena, tuo kirjastohan on paratiisi maan päällä! Se on niin kaunis ja valoisa, että sydän sulaa. Ei ihme, että kirjaintosi jatkuu vilpittömänä tuollaisessa miljöössä! ❤

    Hienoja tekstejä olet löytänyt pohdintoihisi. Voi tuota Waltarin viisautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, sitähän se on! Turistimekka ja kotikirjasto samassa paketissa. Jatkuu, jatkuu ja loppua ei ole näkyvissä! ♥

      Kiitos ♥ Waltari oli monessa viisas.

      Poista
  21. Meillähän onkin yhteinen lempi-/lähikirjasto. Tykkään tuosta Säynätsälon kunnantalon miljööstä. Käyn aina kun vain on mahdollista kesäisin Säykki-päivien aikaan ostamassa edullisia poistettavia kirjoja. Aina on löytynyt jotain kivaa. Viime vuonna kunnantalon avoimien ovien päivänä sanoinkin yhdelle valvojalle, että puuosia pitäisi vihdoinkin ryhtyä kunnostamaan. Mitä pitempään odotetaan sitä kalliimmaksi korjaukset tulevat.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Baskerville, ihan tosi...,mutta eivätkös baskervillet liiku öisin ja kaihda valoisia rakennuksia ja valoa ylipäätään;)

      Minäkin olen sanonut vaikka kenelle mitä, mutta ei vain toimi. Miksi muuten kunnantalon edessä ei ole puistonpenkkejä? Oletetaanko, että kaikki makoilevat nurmikoilla vaatteista viis tai että kaikki jaksavat koko ajan kävellä/seisoa? Miksi meidän tie on vieläkin ilman asfalttia ja helvetillistä nimismiehen kiharaa? Miksi...

      Minä taidan olla Säkyki-päivien aikana länsirannikolla...Yyterissä uimassa, sillä vesien on pakko lämmetä ja sitten Merimestassa nauttimassa mailman parhaita merikaloja ja sitten...

      Nyt sateet ovat hidastaneet puuosien käsittelyä eli oikein piti seurata, että saatiin päivä, jolloin ne telineet eivät olleet siinä ihan edessä. Hyvä kun kunnostavat. Ja kirjasto/kuunantalo on pääsaaren helmi.

      Poista
  22. Minä en voi lukea kirjaston kirjoja... =( Valitettavasti.

    Ihmiset tupakoivat kirjoja lukiessaan tai muuten vaan asunnoissaan ja se haju jää totaalisesti kirjoihin. Kirjat saattavat vierailla myös hometaloissa ja sekin jää huokosellisiin kirjoihin... =(

    Kun astmaatikko avaa tällaisen kirjan, ei lukemisesta tule mitään.

    Olen joskus erehtynyt ostamaan nettitutulta kirjan, ja sekin oli tupakoitu kirja, jota en pystynyt siksi lukemaan. En tiennyt että hän polttaa kuin korsteeni... =(


    Siksi ostan mieluummin ikioman kirjan.

    Saatan sen myydä halvalla eteenpäin tai antaa sen jollekulle, mutta se kirja on varmasti puhdas ja soveltuu kenen tahansa luettavaksi.

    Itse kohtelen kirjoja rakkaudella. <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Una, ymmärrän. Sinulla on ihan todellisia syitä. Silti en voi olla manitsematta, että Herman Kochin kirjassaa Naapuri kirjailija M., joka pitää luentatilaisuutta kirjastolla taas kerran saa kohtauksen siitä, että ihmiset yleensä lainaavat kirjoja ja hän vaatii kuulijoita tilille siitä miksi he eivät osta kirjoja. Voisit nauttia tuosta kirjasta!

      Jotkut kirjat on pakko omistaa. Sille ei vain voi mitään.

      Sama täällä <3

      Poista
  23. Ihan mahtava juttu ja tuo kirjasto on KAUNIS! Alvar kyllä osasi! Itse kun opiskelin Liikunnalla, nautin aina siitä, että sain opiskella niin kauniissa rakennuksessa. Ajatella, että tuo kaikki kauneus on ihan meidän jokaisen saavutettavissa ja käytössä. Toivottavasti näistä aarteista pidetään aina huolta! Muutenkin kaikissa (ainakin niissä joissa mina olen käynyt) kirjastoissa on sitä jotain... tunnelmaa. Kirjat sen tekevät mutta usein arkkitehtuuri on myös hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOnna, kiitos <3 Ihailen Alvarin töitä. Arkkitehdit ovat takuulla onnessaan myös sateenkaaren tuolla puolen siitä, että kaikki voivat nauttia heidän töistään. Kirjat ovat taikaa, jotka rakentavat tunnelman. Niistä tihkuu tarinoiden magiaa, joka tekee arjesta unelmaa. Kirjat, arkkitehturi, musiikki, kuvataide...

      Poista
  24. Oi vau, mikä paikka! Ja mikä postaus - kiitos! Olipa aivan kuin kylässä käynti :-) Ja lisäksi lukuvinkkejä, ja lasten lukemiseen patistusvinkkiäkin voisin kokeilla lapsenlasten kanssa, kun kirjaan tarttuminen tuntuu olevan vaikeaa. Alankin kieltää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, no juu, on tämä aikamoinen kirjasto. Kiitos <3 Otimme 50 kuvaa kahtena eri päivänä;) Viimeisenä kuvauspäivänä liika aurinko meinasi tulla esteeksi, mikä on tietysti hiukan hassua edes sanoa tällaisena kesänä;)

      Kokele tuota! Minä tuputin ja niinpä vain toisesta tuli lukija, kunnes onneksi sitten ilmestyivät Potterit...

      Poista
  25. Aivan upea kirjasto, loistotempaus <3 Upea on rouvakin, täällä oikein tihrustelen noita kuvia ja käytän koneen suurennustoimintoa. Olet kuules upea pakkaus Leena ja kiitos kaikesta vertaistuesta blogiin, että mainiota luettavaa ja tässäkin asiassa sielunsiskoja, hih. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, eikö vain: Molemmat <3 Pahus vieköön koko suurennostoiminnon, mutta vuorin vieraissa;) Ekalla kerralla oli järkyttävän kylmä ja toisella aurinko haalisti mekkoni värit ja hiukset ovat jotenkin oudosti...Kiitos Aurinkoni <3

      No kyllä viimeksi nin nauratti kyynelten läpi, että vielä tämäkin asia sama...Mitähän seuraavaksi;) <3

      Poista
  26. Voi kuinka kaunis on tuo teidän kirjastonne, sinne voisi melkein jäädä asumaan (kuten teki Haruki Murakamin Kafka rannalla -kirjan päähenkilö).

    Sivistysvaltiona itseään pitävän maan velvollisuus on huolehtia niistä asioista, jotka muodostavat sivistyksen selkärangan. Kirjastolaitoksen alasajo, johon hallituksen toimet nyt käytännössä tähtäävät, on pöyristyttävän lyhytnäköistä
    politiikkaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kun ystävämme asuivat tässä talossa talonsa valmistumisen aikoihin, olin heidän huoneissaan ihan kuin muissa maailmoissa, sillä Aallon jälki, ideat näkyivät kaikessa. Olisin voinut jäädä asumaan.

      Sivistysvaltion mitta on miten se pitää huolta heikommistaan ja kirjastolaitos on yksi osa tuota systeemiä: Tasa-arvoinen mahdolisuus lukemiseen kaikille. Katsotaan, ketkä nimet siihen uskaltavat koskea.

      <3

      Poista
  27. P.S. Tarina vihreästä katseesta oli ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos! <3 Oli siinä ripaus vaaraakin...

      Poista
  28. Oma kirjastoni, jonka tiedätkin, ei ole mitenkään erityisen viihtyisä, mutta siellä on erittäin hyvä kirjavalikoima. Toinen kirjastoni, Turun kaupunginkirjastoni, on viihtyisä, valoisa ja kuin olohuone! Opin lukemaan nelivuotiaana ja siitä asti kirjastot ovat kuuluneet elämääni, missä sitten olenkin asunut. Ensimmäisiä hankintoja uudella asuinpaikkakunnalla on ollut aina kirjastokortti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeilija, tiedän, mutta en ole siellä ollut. Olen kuuluut, että kirjoja on hyvin ja eivätkös meidän kirjastot kuulu molemmat Aalto -kirjastoihin...Vaikutuin Turun kirjastosta kun luin muiden bloggauksia sieltä. Opime lukemaan saman ikäisinä. Minä en muista Säkylän vuosilta kirjastoa, vaikka pitäjä on muuten minulle läheinen eli isän kotipitäjä etc., mutta luin niitä, mistä opin lukemaan eli Aku Ankkoja! Minusta siis kukaan ei saa sarjakuvien vastustajaa;) Tätini kyllä toi minulle silloin jo ensimmäisen aapiseni, mutta luin siitä vain lorut ja tarinat, sillä silloin osaisin jo lukea. Kirjastokortti on elämän ehto. Hauska detalji yhteisestä tutustamme: Minun nykyisen kirjastoni juuri eläkkeelle jäänyt kirjastotäti muistaa edelleen A:n kirastokortin numeron!

      Poista
  29. Jopas oli verevä postaus, hyvä kirjastot!

    VastaaPoista
  30. Onpa teillä IHANA kirjasto, niin hieno esittely kuvineen kaikkineen! Kiitos Leena! Jos sinne suunnalle eksyy, pitää ehdottomasti käydä katsastamassa tämä kirjastokaunotar,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos <3 Kirjasto on kaunis, se on kuuluisa, se on silti kodikas, valo tulee sisälle upeasti...Suosittelen! Ole hyvä <3

      Poista
  31. Ihastuttava ja hieno kirjastojen ja kirjaston ylistys!:)

    Vastaisuuden varalle kun otat vihreäsilmäisen liftarin kyytiin: käytä hyvää mielikuvitustasi ja kuvittele sinne takapenkille myös Grace Kelly. Aina kun katsot peruutuspeiliin, näet siellä komistuksen vieressä Gracen viileän elegantin muistutuksen... ;) Tämmöisiä ideoita kun putkahtaa päähän, pitäisi varmaan miettiä, että mennäkö saman tien nukkumaan vai ryhtyä tosissaan puuhaamaan ohjekirjaa elämän yllättäviin pulmatilanteisiin ja hämmentäviin hetkiin.;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos <3

      Nimenomaan just niin pitää tehdä! Sinulla on aina niin napakoita ohjeita. Nyt voisit sitten yrittää muistella, että mistä KIRJASTA on Simonsuuren runo "Ja puotava lehti muutti puun/ Paljasti talven, mustan paratiisin/ Ja viimeien pelko joka..."?????

      Poista
    2. Mä muistelisin, että tämä on siitä kirjasta, jonka LUULIN omistavani, mutta enpä sitten omistanutkaan...ensin oli suuri etsintäoperaatio sitten suuri pettymys. Eli kirja on (ehkä) Rakkaus tuli kun lähdin maan ääriin. Mä voin vielä tarkistaa sen huomenna.

      Poista
    3. Sorry, että olen myöhässä, olen ollut menossa ja liehunut siellä sun täällä. Jos viitsit, mutta laitatko minulle sitten kiitos: Kirjan nimen, kustantajan ja kirjan ilmestymisvuoden. Säästyy paljon aikaa minulta ja muista sinua sitten taas jollain. Katsos ilman noita tietoja en voi...Sitten alkaa kuvahaku;)

      Poista
    4. Se on tuo muistamani Rakkaus tuli... Kustantaja on Tammi, vuosi 2000. Ihana, ihana teos (jonka haluaisin). Mun täytyy laittaa siitä sulle yksi syksyinen, jota en muistaakseni ole lähetänyt.

      Näin eilen sen sun suosituksien avulla ostamani kärhön. Se on kasvanut aivan mielettömästi! Ihan mahtava.

      Poista
    5. Sanna, prima! Nyt minäkin haluaisin tämän kirjan...Tuokin runo on syksyinen, tavallaan, johon nyt alan etsiä kuvaa. Lumikarpalo elää, vaikkakin hitaalla vaihteella. En saanut sitä linkkiä enää laitettua takaisin;) Muistuta mua, että 'I owe you'.

      Se on ihan super ja Meri kasvattaa kahta sellaista Aurinkolahden parvekkeella!

      <3

      Poista