Nyt heinäkuun viimeisenä päivänä vastaan vihdoin Tiian kesähaasteseen. Kiitos haasteesta Tiia♥
1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.
En jaksa uskoa, että sitä on enää paljoakaan sillä lehdistö ja televisio ovat lähestyneet näiden blogivuosieni aikana ja sen lisäksi me kirjabloggaajat olemme aika ajoin tehneet kevennyksenä paljatuslistoja, joissa on pitänyt kertoa liiankin monia asioita, mutta toki lukijoita on tullut lisää, joten tässä joillekin ehkä muutama uusi:
Minulla on nollatoleranssi rasismille. Lapsuuteni toiveammatit olivat eläinlääkäri ja kirjailija. Olen sairastanut melanooman. Suosikkikaupunkini on Salzburg. Näen enneunia, jotka ovat toteutuneet. Olen tunteellinen ja romantikko. Olen heikompien puolesta. Olen aika ihastunut Ville Valoon...ollut jo kauan. Stingiä kuitenkin kuuntelen vähintäin yhtä paljon, mutta Villestä kerään kuvia Pinterestiin! Vuonna koivu ja tähti ajoin automme lunastuskuntoon 13. pvä perjantaina lumisohjossa Satakunnassa, sen jälkeen en ole ajanut talvella autoa. Minulla on hoitotahto. Perheeni on voimavarani. Pidän lauseesta: "Me kaikki seisomme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat taivaan tähtiin." - Oscar Wilde -
2. Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?
Aloitin kirjoittamalla kuin lukupäiväkirjaa. Olin ihan tyytyväinen ja en odottanut mitään suosiota. Kun kommentteja alkoi tulla, sopeuduin nopeasti: Monista lukijoista tuli tuttujani, osan kanssa meilaan, toisten kanssa tapailemme hyvän ruoan äärellä ja/tai kirjamessuilla ja osasta on takuulla tullut ikiystäviä. En voi kirjoittaa miellyttääkseni kaikkia, sillä olen rehellinen, mutta uskon, että minua lukevat he, joita tyylini miellyttää. Tätä myös toivon, sillä mitä ihmeen järkeä on lukea blogeja, joista ei pidä!
3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?
Olen blogissani ihan itsenäni, mutta olen oppinut tekemään rajaa julkisuuden ja privaattielämän suhteen niin, että ihan kaikkea ei tarvitse kertoa. Lukijat yleensä haluavat tietää edes jotain blogin kirjoittajasta, mutta en ole ihan niin avoin, miltä vaikutan, joten suodatin toimii.
4. Mikä saa sinut nauramaan?
Brittiläinen huumori. Lumimies ja paras ystäväni Anne.
Ehdottomasti myös tyttäreni Meri
jonka kanssa saatamme saada mielettömiä naurukohtauksia. Muut eivät välttämättä tajua, mille nauramme;)
5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?
Elämäntapa. Ilma jota hengitän.
6. Ketä läheistäsi ihailet?
Puolisoani, jonka kanssa vietämme tänä vuonna jo 30-vuotishääpäivää. Juhlistamme merkkipäivää matkustamalla sinne, missä R. kosi minua eli alpeille.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Kärsimättömyyteni, näppisvirheet, liika idearikkaus eli aivoni alkavat suoltaa ideoita vaikka mistä juuri kun pitäisi nukkua...
Näiden ensimmäisestä opintolainasta ostamieni tuolien uuden värin piti olla Marilyn, mutta tienkin yöllä sain päähäni, että löytyy just joku muu oikeampi sävy ja niin aloin googlata aamutähtien sammuessa uutta sävyä ja löytyihän se eli Pioni. Olisi ehkä voinut tuonkin ajan nukkua, mutta hyvät näistä tuli ja nyt on neljä lisätuolia ruokapöydän ympärille tarvittaessa. Kuvia lisää jutussa Tuumailua ja tuunailua
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Tähän olen jäävi vastaamaan, mutta olen saanut kuulla olevani luotettava, tunnelmien luoja, kaikkien aistien juhlien vaalija sekä heittäytyjä. Minua pidetään myös hyvin iloisena, vaikka itse tunnen usein kaunista alakuloa...
9. Mikä sinusta tulee isona?
Jatkan polkuani elämän kauneuden ihmettelijänä...
10. Uskotko onnellisiin loppuihin?
Ehdottomasti!
Ojennan tämän haasteen edelleen Saralle, Marjatalle, Lumiomenalle ja Kaisa Reetalle♥
Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!
Love
Leena Lumi
Hauska tutustua näihinkin elämäsi puoliin ♥
VastaaPoistaSirkkis, kiitos ♥
PoistaIhana Leena kiitos kun toteutit tämän. Että naurattaa nuo tuolit ja yölliset ideat, silloinhan ne parhaat ideat syntyy, yön pikkutunneilla. ;) Mieli ei lepäåä ennen kuin hommissa on. .)
VastaaPoistaKaunis alakulo tai surumielisyyden verho, kuten mieheni sanoo. Miten voi olla tämäkin niin samaa. <3 Pidetään iloisena täälläkin, vaikka itse pidän hieman surumielisenä itseäni. Eikö jänniä nämä jutut, taidetaan vaan pohdiskella liikaa.
Upeaa viikonloppua ihanuus <3
Tiia, nyt on tehty yhdessä viikossa kolme kirjaa ja ensi viikolla on menoviikko, joten tämä sopi just nyt. Eikö olekin kauheeta;) Ehkä en lepää ikinä...
PoistaSe on täälläkin. Mistä lie tullut.Samaa tämä ja myös edellinen kohta taitaa olla samaa <3 Me ollaan varmaan jossain elämässä oltu sisaruksia...Tytärkin prosessoi paljon ja sama vika täällä.
Kiitos samoin sinulle ihana Tiia <3
Itsekin pidän kovasti tuosta WIlden lainauksesta. Tästä postauksesta tuli hyvä mieli, Leena. Ihanaa viikonloppua! :-)
VastaaPoistaKaisa, se on tosi hyvä! Kiva kuulla, kiitos <3 Kiitos samoin sinulle Kaisa!<3
PoistaOlen ostanut jääkaapin oveen kortin jossa oli tuo Wilden lause..:)
VastaaPoistaIrmatiina, wau!, olisipa minullakin <3 Se kertoo yllättävän paljon...
PoistaPalaan sinun vastauksiisi vielä paremmalla ajalla, mutta tulin nyt ensin kiireen keskeltä huikkaamaan, että ihana haaste, kiitos! <3
VastaaPoistaOlen ollut pari viikkoa kesälomalla sekä töistä (tarkoituksella) että blogista (puolivahingossa ja ennalta suunnittelematta, kun ihanat lomapuuhat veivät niin mennessään, etten ole ehtinyt blogiin ollenkaan, huh!), mutta olen tänään palaamassa sekä töihin että blogiin intoa puhkuen. :) Pistän nämä kysymykset mietintämyssyyn ja palaan asiaan lähipäivinä!
<3 sinne!
Sara, kiva, että pidät, ole hyvä <3 Jos ehdit tehdä, huikkaa ainakin ensi viikolla, sillä olen silloin kovasti menossa ja haluanhan nähdä mitä kirjoitat ja mitä kuvia laitat.
PoistaNo sinähän sitten olet energiaa täynnä. Kiva kuulla, että innostuit tästä kevennyksestä <3
<3 sinne!
Vastattu, olipa mukavaa! Kiitos vielä haasteesta, ja kaunista sunnuntaita sinne! <3
PoistaSara, kiva. Ole hyvä <3 Tulen kohta ja kiitos samoin <3
PoistaMukava lukea, vaikka paljon tiedänkin: kiitos tuunnustuksista Leena-IHaNainen♥♥♥
VastaaPoistaAili, minusta tuntuu, että sinä tiedät minusta kaiken! Ole hyvä ja kiitos, Aili-IhaNainen♥♥♥
PoistaVoi Leena, kiitos tavattomasti tästä haasteesta, otan tämän ilolla vastaan ja palajan aiheeseen ensi viikon aikana! <3
VastaaPoistaViehättävät vastaukset! <3
Kaisa Reetta, kiva kuulla, että ehdit. <3
PoistaKiitos! <3
Kivoja juttuja ja kuvia, Leena! <3
VastaaPoistaKiitos haasteesta! En ole ihan niin nopea kuin eräs Leena Lumi, mutta olen kirjoittanut tämän lapulle tietokoneen viereen, joten vastaan kyllä.
Itsestään on hauska kirjoittaa. Kenetpä sitä paremmin tuntisi. :)
Marjatta, kiitos! <3
PoistaOle hyvä! Teet sitten kun ehdit. Eräs Leena Lumi on sitten välillä taas vähän hitaampi, nyt teen kuin varastoon.Kiva!
No, juu...,mutta onneksi ei tarvitse olla koko ajan esillä.
Kiitos haasteesta. <3 Tähän vastaamisesta saakin tulla lomanlopettajaispostaukseni muutaman päivän sisällä. Loman loppuminen on todella haikeaa, mutta tällainen haaste tekee siitä helpomman.
VastaaPoistaNollatoleranssi rasismille on asia, jota arvostan. Hyvä sinä - kunpa kaikilla olisi samanlainen asenne! <3 Nuo pionin sävyiset tuolit ovat ihanat. Äidillä ja isällä on samantyyliset tuolit vintillä. Ehdotin jo, että maalaisivat ne jollain kivalla värillä.
Minä huomaan sinussa iloisuuden, mutta myös tuon alakulon, hyvän melankolian. <3
Katja, ole hyvä <3 Mitä parhaiten sopii ja sinulla on varmasti mitä upiempia kuviakin jemmassa.
PoistaMinä en edes tajua muuta. Enkä ymmärrä vihapuheita: Ne lietsovat pahaan...Hyvä sinä myös <3 Ne ovat niin syötävän suloiset ja kaikille on löytynyt paikka talossa, kun ei tarvita pöydän ääressä. Ehkä äitisi innostuu myöhään sykysyllä niitä maalaamaan ja sitten on joulun aikaasn kivanvärisiä lisätuoleja.
Katja, kuin myös minä sinussa <3 Tiedäthän, että en ole helleihminen, mutta tänä kesänä olen kaivannut aurinkoa, valoa...Kaunis alakulo, hyvä melnakolia...ei niin paha <3
Sydäntä lämmittävä postaus Leena :) Olisi mukavaa lukea enemmänkin sinun ja Merin läheisestä suhteesta :)
VastaaPoistaAnni, kiitos <3 Hyvä idea, kiitos. Olen vähän itsekin sitä miettinyt ja Meri varmaan riemumielin suostuisi. Viivettä on aiheuttanut se, että Merillä meni avosudhe katkolle loppuvuodesta ja tässä on ollut monta kipuilijaa. Nyt kootaan voimia ja aurinko paistaa, jos ei oikeasti, niin ainakin henkisesti. Palataan tähän, sillä tästä olisikin kerrottavaa;) Meri siis opiskelee Hesassa, kuvassa hän työpöytänsä ääressä, josta toisesta ikkunasta näkyy puisto ja edessään Merille näkyy meri. Mutta olemme tosi paljon yhteyksissä ja meillä olisi takuulla molemiilla mahdolliseen juttuun paljon annettavaa. Kumpikin saisi vaikka kertoa toisen hyvät ja pahat etc.
PoistaMä olen varmaan jostain hatusta vetänyt ajatuksen, että sä toimisit vähän sellaisella verkkaisemmalla kesämoodilla (ehkä kun mä olen sellaisella...), mutta mitä, täällähän on ziljoona uutta postausta sitten viime käyntini. Kiva postaus, tämäkin.
VastaaPoistaMun pitäisi ommella yksi paita loppuun ja tehdä yksi synttärikortti, mutta olen tähän mennessä vaan epäonnistunut ja tai yritänyt edes aloitaa... Ja nyt mä olen jo aika lailla tympääntynyt.;)
Hauskaa viikonloppua! Kokeile viikonloppuna jotain erilaista, vaikka laiskottelua!;) (mun viikonloppuna siihen ei taida olla mahdollisuutta, pöh.)
Sanna, mikä kesämoodi tulee kun heti kun yritän ulos sataa. Toki pidän lämpimästä syyssateesta, mutta nyt on koleaa ja kosteaa, vain puutarha tykkää. En muista koska olisimme ollet grillaamatta heinäkuun vikalla viikolla, mutta nyt niin on käynyt. Olen silti jälejssä vaikka teen nyt hektisesti, sillä pausseja tulossa...Ensi viikolla jo jotain ja sitten...
PoistaSnna, sä olet tympääntynyt siksi, kun et ole saanut aurinkoa! Minä viis veisaan helteistä, mutta haluan lämimät uimavedet ja aurinkoa. Haluan istua terasilla syömässä ja katsella kun aurinko putoo Päijänteeseen.
Kiitos samoin sinulle <3 Aiomme laiskotella, syödä hyvin, lukea, valkkaria on kylmässä etc. Miten niin muka ei ole?
Tajuan sun kesämoodin puutteen. Mä olen tympääntynyt tänään ihan siitä, kun mikään ei onnistu. Mutta olen todellakin tympääntynyt näistä ilmoista. Mä en kaipaa hellettä, mutta mekko ja paljasvarvaskelejä kaipaan ja sitä että pystyisi ihan vaan istuskelemaan ulkona (silleen että tarkanee!). Ja uiminen! Kun vedet olisi sen verran lämpöisiä, että voisi uida pidempään ja vähän vaan lillua siellä vedessä. huokaus.
PoistaArvasin että tuo kuva Meristä on hänen kotoaan.:) (Kommenteissa asiasta mainitsit) Väreistä arvelin, ettei teiltä. Kaunis, iloinen kuva Meristä.
Viikonloppunne kuulostaa oikein hyvältä ja nautinnolliselta.:) (Mulla on tiedossa ihan kivaa vkonloppuna, muttei siihen varmaan juurikaan laiskottelua, elämäni eliksiiriä;), mahdu.)
Ihan tosi? Mulla oli sellainen päivä eilen ja sitten se kuin tarttui kaikkiin lähelläni: Tapahtui vaikka mitä, mutta ei mitään kivaa. Niin minäkin. Alan arvostaa aurinkoa, sillä tämä ottaa nyt jo päähän. Toisekseen, minä uin vain vapaissa vesissä ja matkaa: olen odottanut heinäkuuta, että voisin uida, mutta jäädyn hyisessä vedessä, jäykistun, kuolen. Ulkona on tosi ikävä istuksella, sillä jos olisi vain kylmyys, siitä selviää untuvatakilla, mutta kun on kylmää ja kosteaa, minä en vain kestä, siinä kulkee mun raja. Minäkin haluisin lillua, kellua ja sukeltaa.
PoistaIhana kuva minsutakin. Merillä on lapsesta asti ollut lilaa jossakin, mutta kaikki mitä minä ostan vaikka jouluksi tms. pitää olla mustaa, valkoista ja/tai punaista. Noista verhoista pidän kyllä vieläkin vain. Tuo on siis Merin työnukkraus, jossa on ikkuna sivulla ja edessä, joten ei pahat näkymät ja parvekkeella näkee meren istuen.
Edellinen oli ihan muuta ja seuraava myös, joten nyt näin. Se vain, että en muista, milloin olisin hauduttanut ruokaa uunissa tunteja HEINÄKUUSSA. Sulla on sitten vuorossa taidetta! Ei paha, joten huomaathan: Tummillakin pilvillä on hopieset reunukset. Nauti♥
Sinä olet esteetikko ja voimanainen <3
VastaaPoistaKikka, kiitos samoin <3
PoistaIhanat vastaukset Leena ja niin ovat kuvatkin. Tyttärenne on niin kaunis kuvassa, voi että.
VastaaPoistaMyöskin minulta nollatoleranssi rasismille ehdottomasti.
Ps, ehkäpä haetaan tuolit ullakolta ja kunnostetaan sitten syksyn pimeinä päivinä, Omasi ovat kyllä upean väriset.
Hyvää ja aurinkoista elokuuta ♥
Minttuli, kiitos <3 Hän on äidinkin mielestä ihan kaunotar, mun pikkuinen♥
PoistaEhdottomasti!
PS. Minä ajattelin, että se olisi just kivaa aikaa sille. Olet ladannut energiaa ja sitten joulun odotus lisää poweria: Minusta just silloin on kiva alkaa maalata ja kunnosta jotakin. Voit matkia ihan vapaasti eli Tikkurilan Pioni. Ei ole ihan vaaleanpunainen, vaan mukana onj ripaus vanhaa roosaa. Maalaisn nyt kaikki Pionilla, mutta R. kauhistelee...;)
Kiitos samoin sinulle ♥
Tämä oli ihana;niin hyvät vastaukset Leena:) Ja mikä ihana koiruli sinulla on ensimmäisessä kuvassa?
VastaaPoistaJael, kiitos <3 Toinen hoitokoiruus, Monika. Ihan naapurista. Katsos kun sinä ja minä kävelimme vain kauungilla ja puutarhassa ja mitä me tehtiinkään se muu aika...;) Onneksi just silloin sattuivat ne kuivat, aurinkoiset päivät. Niin, mehän syötiin ja testattiin sitä yhtä sun viiniä, jossa oli tallia, nahkaa ja puuta;)
PoistaFantastinen postaus, upeasti kerrot itsestäsi haasteen kysymyksiin. Olet upea nainen, sanot suoraan ja kirjoitat vahvasti. Ei voi muuta kuin ihastella persoonallisuuttasi. Postauksiasi on aina ilo lukea.
VastaaPoistaAnja, kiitos ♥ Kiitos samoin sinä Anja ♥ Kiva kuulla ja pysytään linjoilla, olisi mukavaa joskus ehtiä tavatakin...
PoistaIhana postaus, ihana Leena! <3 Tästä jutusta välittyi juuri sellainen kaikilla aisteilla eläminen, vahvat ajatukset ja suuret tunteet, joiden vuoksi alun alkujaankin blogiisi ihastuin! -Taru
VastaaPoistaTaru, kiitos <3 En osaa tehdä mitään, mitään ilman suuria tunteita ja intohimoa. Ilmankos Anna Karenina tuli luettua niin monasti ja nyt ostin sen uusimmankin filmatisoinnin. Kiva kuulla ja toivon, että pysyt messissä♥
PoistaPS. Sulla ei ole vieläkään bloiga...nyyyh.
PoistaMitä olisi elämä ilman intohimoa..! Eli ilman muuta messissä pysytään, suurien tunteiden äärellä! <3
PoistaJa sinun blogisi on niin laadukas, että kynnys omaan lienee turhan suuri! :D
Taru, äläpä muuta virka! Hsuka kuulla <3
PoistaÄläs nyt...;)
Itsestään täytyy antaa, jos tahtoo toistenkin antavan. Mutta alasti ei tarvitse ruveta, eikä ammentaa tyhjiin, itseään tai muita. Minusta mielenkiintoisinta on juuri se, kun toinen avaa riittävästi, mutta jättää tunteen, että hänessä on vielä paljon muutakin mielenkiintoista olemassa. Tämä nykyaika, jolloin on tarve paljastaa enemmän kuin kukaan edes haluaisi nähdä, on minusta ihan kummallista.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, juu, luin jostain, että on menossa joku alastonjuttu televisiossa tai jossain...Minä olen aina ammentanut isolla kauhalla, mutta eiköhän elämä sitäkin astiaa pienennä. Ei tarvitse katsoa ellei halua. Minä katson televisiosta vain tarkoin valitut ja usein tallennettuna. Luen blogeja, joita haluan lukea. Miksi tuhlata aikaansa katsomalla, mitä ei halua nähdä...siihenkin elämä on liian lyhyt.
PoistaOli niin mielenkiintoista lukea sinun sanojasi. vaikka olenkin paljon jo sinusta lukenut ja kuullut, aina saan kuulla uusia ajatuksiasi.
VastaaPoistaKokonaisuudessaan todella ihastuttava postaus =)
Hanne, kiva kuulla! Mehän olemme tevanneetkin...Ja kiitos taas 'Ledasta' <3
PoistaKiitos!<3
♥Ihana Leena ja ihanat Te! Lähetä ehdottomasti juttu tuleman: romulyyli@hotmail.com Kiitos jo etukäteen! Iloista sunnuntaita♥
VastaaPoistaIhana Riitta Sinikka, kiitos! Laitan tulemaan. Se on siis PDF:nä. Ole hyvä ja kiitos samoin♥
PoistaTuo Wilde-sitaatti on kyllä niin hieno! Ja voi, minusta tuntuu että maailma tarvitseekin juuri elämän kauneuden ihmettelijöitä <3
VastaaPoistaKatja, se on niin jotenkin totta sateenkaaren tuolle puolen. Täysin samaa mieltä! <3
PoistaOnkos sitä muka joku muu aika luoville ajatuksille kuin se yöaika? 😉
VastaaPoistaVoi kuinka monta kertaa sitä on kaivanut esille vaikkapa rullamittaa jos ei nyt aina maalipensseliä vaikka olisi ollut juurikin se aika kun ne yöunet olisi ollut paikallaan 😄
Vaan ei kaikkien tarvitsekaan olla tuikitavallisia seitsemästäneljäänihmisiä!
Pepi, nyt sairaana on. Nyt on aikaa ajatella muulloinkin kuin sudenhetkenä.
PoistaNo, sinä kaivat esiin rullamitan ja/tai pensselin, minä vihon, johon kirjoitan milloin mitäkin. Nyt menee jo yöt nukkuen. Toistaiseksi.
Täysin samaa mieltä. Olenkin aina sanonut, että vaikka olemme R:n kanssa yökyöpeleitä ja mielusti nyt nukumme aamut pitkään, kanssan itsessäni myös esiesi-isiemme geeniä ajalta jolloin elettiin 4 tunnin perioideissa. Kuulimme siitä kerran R:n kanssa esitelmän ja tajusime, että juuri silloin kun esiesi-isämme menivät noin klo 16-17 nejän tunnin unille me torjumme väsymystä teehetkellä.