Kun näin Stellan ensimmäisen kerran sairaalankäytävän
toisessa päässä, hän oli juuri tavannut Martinin, miehen joka olisi hänen
kohtalonsa aina kuolemaan saakka. Sana ei ole minun vaan hänen. Kohtalo, hän
sanoi. Höpön höpön, sanoin. Jos ei olisi ollut Martinia, olisi ollut joku
toinen. Eipäs, hän sanoi päättäväisesti. Kohtalo! Minun kohtalonani ovat olleet
oma ikääntyvä ruumiini, nivelkivut, hyvin epämiellyttävä tunne, että minun
alituiseen täytyy käydä tarpeillani, mutta vaikka mitään ei kuitenkaan tule, tunne
ei silti lakkaa, mikä on yhtä sietämätöntä kuin...Ja kohtalonani on Oslon
tielaitos, joka ei hiekoita jalkakäytäviä talvisin, kohtalonani on talvi, sillä
tammikuussa on jäistä ja liukasta ja kesällä olen pyörällä päästäni lämmön ja
armottoman valkoisen valon vuoksi...
Linn Ullmannin teos Kun olen luonasi (Når jeg er hos deg,
WSOY 2002, suomennos Tarja Teva) on putoamisten kirja, jossa pääosassa ovat
pariskunta Stella ja Martin. Teos on avioliittoromaani, jossa Stella
konkreettisesti putoaa korkealta ja jälkeenjäävät puidessaan Martinin
mahdollista syyllisyyttä asiaan, kertovat samalla omista elämistään tavalla,
jossa he tuntuvat roikkuvan itse jossain kauhistavan korkealla, risaisen köyden varassa, hyvin likellä putoamista, sitä kaivaten tai sitä kauhistellen.
Linn Ullmann on kiinnostanut minua lähtien kirjasta Aarteemme kallis, joka oli lukuvuoteni 2012 neljänneksi paras teos. Ullmannin tyylissä on
jotain häijyä, jotain tahallista halua satuttaa, saada lukija kavahtamaan,
töytäistä lukija uskomaan, että ’tällaista paskaa tämä elämä on.’
Aarteemme
kallis oli varsin lohduton kuva eräästä avioliitosta, mutta kirjan potenssia
nosti seitsämänkymmentäviisivuotisjuhliinsa ryyppäämällä valmistautuva Jenny
Brodal, joka on kuin syntynyt mehiläiskuningattareksi, ei parhaaksi
mahdolliseksi äidiksi tyttärelleen. Kun olen luonasi kirjassa 'tavallaan' Jennyn
tilalla on iäkäs Axel, joka on montaa mieltä sekä Stellasta että Stellasta ja
Martinista parina. Omaan elämäänsä pettynyt Axel Åkerman Grutt listaa mieluusti
ja mitään kaihtamatta elämän ikäviä asioita, mutta niin kokemuksellisen rosoisesti, että
hänestä melkein pitää. Pitäminen ei kuitenkaan lohduta lukijaa, sillä Axel toivoo vain joka aamu päivän olevan elämänsä viimeisen...
Stellan ja Martinin avioliitto on kuin syväjäädytetty. Miten
kauhistavalta sen kumiseva tyhjyys tuntuukaan. Miten Martin, huonekalukauppias
on voinut päättää naida jokaista asiakasta, joka ostaa avakadonvihreän
sohvan...ja sen tekeekin. Yksi asiakkaista on Stella ja siitä se sitten alkaa,
Stellan kohtalona pitämä suuri rakkaus. Stellan Amanda-tytär on vielä Martinin
siedon piirissä, mutta kun yhteinen lapsi Bi syntyy, Martin osoittautuu täysin
kyvyttömäksi kiintymään omaan tyttäreensä. Stella saa huomata, miten hiljainen,
kuin kuollut heidän kotinsa on ja sen vastapainona Martin haluaa kuitenkin heidän
olevan sukurakkaita hänen sukunsa suuntaan. Stella on kuitenkin ollut alusta
saakka kuin syrjästäkatsoja:
Martinin perhe tuntuu minusta vieraalta myös
tulevaisuudessa. Me olemme usein heidän kanssaan, aina on suuria juhlia kuten
nämä syntymäpäivät, mutta he ovat itseriittoisia eivätkä välitä minusta. Kun
vähitellen otan Amandan mukaani ja sitten myös Bin, joka on Martinin oma tytär,
tunnen itseni edelleen tunkeilijaksi...On kuin minua ei olisi olemassa. Minulle
he ovat kuin varjoja seinällä, joten ehkä minäkin olen varjo heille. Martin
sanoo, että...vika on minussa.
Frederikke Moll, todistaja:
Katolla on mies ja nainen. Naisella on yllään punakeltainen
kevätleninki – sellaiset leningit minä ompelen itse – ja pitkät punertavat
hiukset. Jalassa punaiset sandaalit.
Kaikki tapahtuu yhä uudestaan, he syleilevät toisiaan ja hän
putoaa, sillä tämä hetki toistuu loputtomasti enkä minä voi tehdä mitään
pysäyttääkseni sitä.
Mietin jo ottavani pitkälle syyslomalle mukaan Ullmannin
esikoisteoksen Ennen unta, mutta en voi. Luen sen joskus myöhemmin, sillä Linn
kirjoittaa tavalla, jolle olen liian altis. Hän kirjoittaa suoraan mieleeni.
Martinin narsistisuus kauhistuttaa ja Kun olen luonasi ei ole enää kaunista
alakuloa, vaan jotain aivan muuta...Aarteemme kallis ei ollut näin kuolettavan kyyninen. Ei minusta. Siinä Ullmann teki rosoisen kauniin työn, josta saatoin todeta: ”Linn
on kirjoittanut sumulla, joka aamulla onkin kiveä tai valkoinen kukka Mailandin
puutarhassa. Jostain tulee tuoksu: L’ Air du Temps. Ja on joulukuu.”
Kun Stella on kuollut, yksi todistajista on hänen tyttärensä
Amanda. Amanda, joka yrittää suojella pikku Bin elämää pahalta. Amanda, joka on
vasta viidentoista. Amanda, jonka nimi tarkoittaa: se jota tulee rakastaa.
*****
Osallistun tällä kirjalla Kirjallinen retki pohjoismaihin haasteeseen
*****
Osallistun tällä kirjalla Kirjallinen retki pohjoismaihin haasteeseen
Mulla onkin nyt puolitoista viikkoa hyvää lukuaikaa ja taidan etsiä jommankumman noista ! Kiitos vinkistä, haluan kokeilla vaihteeksi jotain tuollaista luettavaa :)
VastaaPoistaRiitta, Aarteemme kallis on tosi, tosi hyvä. Toisaalta Kun en ole luonasi, on hyvä, mutta hyytävä ja mulla oli tätä ennen takana tuo Eläimet yhteiskunnassa ja Viimeinen sana...Ota molemmat Ullmannit! Ole hyvä <3
PoistaOlen aina pitänyt Linn Ullmannin kirjoista sekä hänen äidistään näyttelijänä ja kirjailijana. Sinunkin, Leena Lumi, kirja-arviointeja olen usein lukenut ja huomannut, että näytät pääsevän kirjan kuin kirjan sisälle, joskus suoraan sen ytimeen.
PoistaHarvemmin olen blogiasi kommentoinut, johtuen varmaan siitä, että niin hölmö olen, että otin ja loukkaannuin kun kerran kommentoin täällä ja sijoitit minut ns. "huonojen kirjojen" ystäviin, se tuli näkyviin vastakommentistasi. :) Oikeastaan en uskaltanut kommentoida. Nolotti. Nyt tämä "ystävämme", jota luulit minun tarkoittaneen, esiintyykin tv:ssä usein nähtynä hahmona, joten ei hänkään mikään halveksittava henkilö näytä olevan. Muistatko lauseesi, "Minä en lue sellaisia kirjoja!"
Vastakin varmaan seuraan aina silloin tällöin blogiasi, mutta kommentointia yleensä olen joutunut vähentämään, ajanpuutteen takia. Vaikka se kivaa minusta on, edelleen.
No, tämä on sinun luettava nyt jonkinlaisena oman mieleni puhdistusoperaationa. Heh, kyllä minä arvostan sinua bloggaajana.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaLiisu, positin edellisen kommentin näppisvirheiden takia.
PoistaSiis Liisu, kiva kuulla.
Voi, en mitenkään voi muistaa, mutta edellenkin elämä on minulle liian lyhyt lukeakseni huonoja kirjoja. Mikä on huono kirja, on jokaisen lukijan oma subjektiivinen näkemys, sillä eihän kirjoja lueta toisten mieliksi. Televisiossa esiintyminen ei mitenkään tee ihmisestä minulle erityistä. Olen siellä itsekin ollut.
Kuten haluat.
Mitä vain asiakkaideni eteen. Olen kauppiaan tyttärenä oppinut palvelemaan asiakkaita. Cision litasi minut 2013 parhaaksi kirjabloggaajaksi erityisesti painottaen vuorovaiktustaitojani. Kiitos.
Aarteemme kallis on luettu. Taidan tarttua tähän toiseenkin. Siinä elämässä, jossa ehdin ja jaksan taas lukea.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, siis pidit, koska jatkat. Minäkin aion jatkaa vielä Linnin esikoiseenkin, mutta en juuri nyt. Uskallatko lukea edellisen eli Rinteen Viiminen sana. Kiinnostaisi kuulla mielipiteesi siitä.
PoistaKaikelle oma aikansa...Minunkin pitäisi jo olla ihan muualla...
Kirja, jota silloin suosittelin sai (2008) valtion palkinnon, joten ei se voinut huono olla. Minuun se kirja teki suuren vaikutuksen, ja olin pettynyt sanoistasi. Se on Rakel Liehun runoteos Bul, Bul (julk. 2007 WSOY). Ehkä sekoitit nimen yhteen toiseen Rakeliin (Lignell?).
PoistaEn oikein ymmärtänyt vastaustasi. Ja joka tapauksessa oli hullua minulta kaivella menneitä. Sitä pyydän anteeksi. (Se jäi vain ikävästi kaivertamaan mieltä, siis oma tyhmyyteni, ja ajattelin suoraan puhumalla päästä siitä tunteesta eroon. Niin hassu olen.) Kerrankos sitä sattuu, vahinkoja. Kuten sanoin: haluan korostaa, ettei minulla ole mitään sinua vastaan, kysymys oli oman mielen puhdistamisesta pikkumaisuudesta.
Se oli sitä aikaa, kun vasta aloittelin bloggaamista, ja tuntosarvet oli säädetty erityisherkiksi. Nykyisin olisin valmis vain nauramaan koko asialle, ja toivoisin, että sinäkin nauraisit! Kaikkea vain sattuu.
Pidän tavastasi kirjoittaa myös tästä Ullmannin kirjasta. Aion sen hankkia, koska sitä en ole lukenut. Kiitos, että sain tiedon siitä tämän blogisi kautta.
Liisu, no eipä tietenkään;) Tosin olen harvoin samaa mieltä esim. Finlandia-palkinnosta, mutta Pelon kirjan kohdalla olin sitä potenssiin ziljoona eli hypetys vain ärsyttää minua, sillä haluan itse päättä, mistä pidän ja mistä en. Meidän kotiapulainen kutsui mua 'mää ittkesi'. No, Raakelista pidän todella paljon ja olen itsekin ollut vaikuttuntu, miten hänen runonsa ja Hannele Salmelan kuvat soivat yhteen. Olen muutenkin runon viemä, joten sei ei tarkoittanut Liehua, tuskin toistakaan Rakelia, josta en ole mitään mieltä eli kun tekee tätä 60 tuntia viikossa ja enenn usein vielä yömyöhään, nyt olen laittanut rajat, mitä vaan on voinut tulla väärinkästiystä, mutta pyrin aina kättäytymään, sillä kammoan rumaa nettikäyttäytymistä. Annan takaisin vain anonyymeille huutelijoille ja en sitäkään oikeastaan enää, sillä tuskin koskaan heidän kommenttejaan vapautan.
PoistaSelliasta voi sattua netissä. Sen tähden henkilökohtainen tapaaminen on aina parempi, ja jos sitä ei tapahdu, voi käyttää sitä paljon parjattua hymiötä, sillä se antaa jo viitettä, missä mennään. Netissä on pakko käytää noita avuja, kun ei ole ilmeitä eikä toisen tuntemusta. Ole hyvä vain ja minä olen pahoillani, jos olen sinua ehdottomasti tahtomattani loukannut, sillä sellaista ei ole ollut tarkoitus. Miten meillä olisi toisiamme vastaan, kun emme edes tunne...Hyvin monet olen tavannut jo livesti ja toisten kanssa meilaan tms. Ja sitten se, että jonkun kanssa sitä vaan on heti jo näissä kommentiessa niin samoilla linjoilla, että aivan tuntee, että mitään ei tarvitse selittää. Toisten kanssa pitää olla tarkempi ja selitellä enemmän. Melkein seitsemän vuotta jo bloggaamsita, joten pakko sattua yhtä sun toista, mutta onneksi useimmiten kivaa. Otetaan relasti vain puolin ja toisin <3
Kiitos <3 Olen ihan oma itseni ja ensimmäinen luonteenpiirteeni taitaa olla rehellisyys ja sellaisen tuliksen sain pari päviää sitten jossain hassussa facebookin testissäkin, että 'olet rehellinen ja boheemi'. Ei nin paha;)
Ole hyvä <3 Missoni on löytää kiinnostavia kirjoja ja aina jotkut innostuvat samoista kuin minä. Aion lukea kaikki Ullmannin teokset, mutta tämän jälkeen on vähän huokaistava, eli luen nyt jotain kaunista, mutta hyvin kirjallista...eli Elämän mittainen lukupiiri. Pitäisit!
Auts, että tällainenkin kirjailija on olemassa. Sinulta saa niin usein hyviä vinkkejä, pistetäänpä korvan taa, jälleen kerran.
VastaaPoistaBleue, juu, auts! Kokeileppa tätä ja kerro mitä olet mieltä. Aarteemme kallis on parempi, minusta, mutta tämä tuntuu enemmän. Kiitos, kiva kuulla. Vuoroin vieraissa;)
PoistaKylläpäs nyt viettelet tätä lukemaan. Minulle Ullman on vieras (paitsi kerran aloitin sitä Ennen unta, mutta se jäi kesken, vaikka ei sen takia, etten olisi siitä pitänyt, mutta lukemisessa tuli niin pitkä tauko, että en enää sitten jatkanut). Pitäisikin kaivaa se esiin.
VastaaPoistaJotain kamalaa, kylmää, narsististakin - tämä kiinnostaa kyllä. Jossain vaiheessa tulee varmaankin lukuun. Olen nyt vaan ostanut tänä kesänä noin 30 kirjaa alesta, joten lukuajankohdasta en uskalla sanoa mitään. Juuri nyt olen kirjastosta lainatun Susanin vaikutuksen alaisena. :)
Omppu, ihan tosi;) No, oli tämä sen verran hyvä, että R. aikoo tämän myös lukea. Tämä on myös satuttava. Minusta Aarteemme kallis oli vahva, tyylikäs maku, Tämä on sirpaleinen, kipeä maku. Ehdottomasti lkemisen väärti. Aion lukea Ennen unta, mutta en nyt, jolloin alan kaivata jotain kevyempää...
PoistaJust kaikkea tuota! Tämän lukee illassa tai kahdessa, vaikka aloittaisi vasta klo 22. Sivuja on 279. Ah, niin Susan...
elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin tytär ei halunut näyttelijäksi vaan opiskeli englantilaista kirjallisuutta.
VastaaPoistaHannele, varmaan enemmän hänen tiensä ja ainakin kirjalijana erittäin kiinnostava.
PoistaP.S.
Poistaarvaatkohan minun merisen elokuvani?
Hannele, Meri sisälläni tai sitten Hannele kannella;)
PoistaOot kait nähnyt filmin jossa Leonardo DiCaprio? Poikani nyt menosssa Norjaan Huippuvuorille (Svalbard), siellä tuulee! Mutta ympäri Ruorsia päästiin! Ennen kuin junalla kotiin.
PoistaHannele, Titanic, ihana leffa. Olipa heino reissu.
PoistaPS. Valkoiset horsmat kukkivat.
Hienoa että viihtyvät, kuin englantilaisen linnan puutarha!
PoistaHannele, kirjoitin niistä jo täällä ja linkitin sinut, mutta et tainut huomata: http://leenalumi.blogspot.fi/2015/07/puutarhasta-eilen-ja-tanaan.html Nyt niitä on enemmän, mutta saatan odottaa horsmien kanssa jo ensi vuoden runsautta, sillä ne ovat selvästi alaneet lisääntyä. Kerroin aatelisten horsmien tarinan myös facebookin Piha- ja puutarharyhmässä...
PoistaLeena, taas minun täytyy tehdä niin, että palaan tänne lukemaan tämän ja edellisen jutun paremmallla ajalla - haluan aina ajatuksella keskittyä lukemaani.
VastaaPoistaOmpun klassikkohaasteen julkaisupäivä on huomenna ja minä vasta aloittelen omaa juttuani. Pientä kiirusta siis...
Ihanaa torstaipäivää sinulle! <3
Kaisa Reetta, ei kiirettä, ei kiirettä...minulla sama, että otan aikaa lukemiseen.
PoistaYmmrrän ja minä en voinut osallistua siihen, kun tajusin viime hetkillä. että 'klassikko, jota ET ole lukenut'. Olisin lukenut kolmanteen kertaan Taikavuoren...,mutta olen mainostanut palkissani Ompun hienoa haastetta.
Kiitos samoin sinulle! <3
Tätä Ullmannin kirjaa en ole vielä lukenut (olen lukenut Aarteemme kallis, Ennen unta ja Armon, jotka kaikki huikeita! - pitäisi blogata noista kahdesta jälkimmäisestä, ja ehkäpä nyt sinusta inspiroidunkin tekemään niin lähiaikoina :). Mutta tämäkin kuulostaa upealta. Ehdottomasti lukulistalla! Kiitos houkuttelevasta arviosta. <3
VastaaPoistaSara, miten minusta niin tuntuukin, että olet Ullmannin lukija! Armosta en ole vielä kuullutkaan...kiitos vinkistä. Esikoisesta olen lukenut kehuja eli Ennen unta tulee lukuun kunhan olen ensin toipunut tämän teoksen vahvasta jälkimausta. Tämä on jotenkin armottomampi kuin Aarteemme kallis, mutta silti siis hyvä. Ole hyvä <3
PoistaAi että, Aarteemme kallis on yksi lempikirjoistani. Muuta en ole Ullmanilta lukenut, haluan säästellä, odottaa täydellistä hetkeä. Ehkä iltojen pimetessä voisin tarttua tähän. Kiitos Leena.
VastaaPoistaMaisku, sama täällä! Tässä lukijaa ei armahdeta, mutta sille ei vain voi mitään, että Linn kirjoittaa kuin minulle,ehkä myös sinulle;) Minä luen sitten Ullmannin esikoisen...Ole hyvä <3
PoistaMinulla on Ullmann yhä lukematta, mutta niin vahva etiäinen minulla hänen teoksistaan on, että olen ostanut jo kaksi kirjaa hyllyyni odottamaan. Toisen piti olla kirjani Oslon-matkallemme, mutta matka peruuntui käsimurtuman vuoksi vuodenvaihteessa ja kirjakin jäi odottamaan.
VastaaPoistaKatja, minä uskon, että pidät. Olisikin kiva kuulla, mitä olet mieltä, sillä minusta Ullmann on hyvin omaääninen kirjailija.
PoistaOlen lukenut Ullmanilta pari kirjaa, en edes muista mitkä.
VastaaPoistaLuin tuosta keskustelustasi Liisun kanssa - ja olen huomannut muutoinkin - ettet ota vastaan kommentteja anonyymeiltä. Minulla oli alkuun sellainen rajoitus päällä, että anonyyminä ei voinut kommentoida. Sitten Taivaslaulu -kirjan yhteydessä joku mainitsi asiasta erään toisen blogin keskusteluosiossa ja että että hänellä olisi asiaa, mutta ei pääse sitä kertomaan. Minähän riensin äkkiä poistamaan esteen, ja mielipiteitä alkoi tulvia. Hyviä kommentteja, joista seurasi kiinnostavaa keskustelua.
Minusta on inspiroivaa kuulla ihan vastakkaisiakin ajatuksia, koska silloin keskusteluun tulee uutta, vähän kirpeyttä. Muutama anonyyminä kommentoiva käykin säännöllisesti blogissani.
Marjatta, ok.
PoistaOtan kyllä, jos ne ovat asiallisia, mutta en ymmärrä, miksi ei voi esiintyä asiansa takana nimellään, kun minäkin olen esillä itsenäni. Liisu ei le minulle anonyymi. Ilmitan erikseen, kun anonyymit eivät voi kommentoida.
Minusta ei ole ollut inspiroivaa saada viestejä, joissa kuvaillaan, mitä kaikkea joku hourupää haluaisi mun kanssa sängyssä touhuta! Siitä ei tullut uutta kirpeyttä vaan polisiijuttu. Poliisi avaa tarvittaessa ja tositilanteessa anonyymit auki. Paljon on ihmisiä, jotka putkavat omaa pahaa oloaan tms. anonyymeinä ja osa on tosissaan tapauksia, jotka eivät kyllä inspiroisi sinuakaan. Olen saanut ohjeet miten toimia, ja näillä on menty hyvin jo monta vuotta.
PS. Laitoin sulle privattipostia.
PoistaOk, juu tiedän Liisun. Käymme toistemme blogeissa ja ihailen hänen luovia kirjoituksiaan.
PoistaAha, että sellaista postia. No, se ei ole tietenkään hyväksyttävää. Ikävä juttu. Minäkin poistaisin asiattomat viestit.
Marjatta, niin...Minulla oli bloggaamisen alkuvuosina aikaa lukea enemmän luovia kirjoituksiakin, mutta nyt hyvä kun selviän kirjoista. Ihmettelin juuri eilen Reimalle, että 'miten jaksoin yötä myöten olla koneella alkuvuodet..' Joku on muuttunut tai sitten se on se, mistä Raili Mikkanen minulle sanoo, että olen niin perusteellinen kirjojeni kanssa. Itse kyllä humaan, että en jaksa enää lukea aamutunneille. Tänä vuonnakin on ollut vain pari poikkeusta, jotka veivät aamuneljään.
PoistaNo juu. Ne vain poistetaan.
Leena, minä olen lukenut tuon Ullmannin esikoisteoksen Ennen unta... En saa siitä mieleeni nytmitään muuta kuin että se oli vaikuttava, hiukan etäännyttävä... Ehkä jotain samaa kyynisyyttä kuin mitä tässä kerroit aistivasi. Minä muistan jonkilaisen 'viileyden'...
VastaaPoistaNyt kun ryhdyin oikein miettimään, miksi en muista Ennen unta -juonesta mitään, hain kirjan hyllystä ja selailin..enkä vieläkään muista. Pitäisi ehkä tarttua kirjaan joskus uudelleen...
Ihanasti kirjoitat tästä Kun olen luonasi -teoksesta! :)
Kaisa Reetta, Siri Hustvedt on sanonut, että' hyväkin kirja unohtuu, kun kannet suljetaan', joten en jaksa uskoa, että olisit unohtanut sen huonuden takia, etkä sitä väitäkään. Linn on etäännyttäjä joka kirjoittaa silti pelottavasti suoraan mieleeni. Minusta tämä oli hyvä, vaikuttava, antoi muistijäljen. Hän on myös viileä, kyyninen, ilkamoivakin, leikkii lukijan kanssa, on häijykin...Pakko silti lukea tuo esikoinen. Tai ehkä juuri kaiken tämän takia.
PoistaArvaappa mitä, en ole unohtanut yhtään mitään kirjasta Kirjan kansa! R. ottaa sen niin usein puheeksi, että ei olisi mahdollisuuttakaan.
Kiitos <3 Taidan olla Ullmannin kohderyhmää...
JohaNna, kiitos <3 Minäkin liityin sinulle eli sait mukavan tasaluvun: Onnea <3
VastaaPoistaOlen kirjabloggaaja, mutta on täällä välillä muutakin;)
Tervetuloa lukijakseni! Päset mukaan arvontoihini, joita on 3-4 vuodessa. Koska lomailen lokakuun on seuraava arvonta marraskuulla eli voi voittaa vaikka uuduenuutukaisia kirjoja joululahjaksi tai iitselle. Vuoden viimeissä arvonnassa on mukana yleensä joku elokuvakin tms.