Kantarellipiirakka on varmaankin yksi ensimmäisistä herkuista, joka tulee näinä päivinä mieleen.
Ensimmäiset kantarellit meillä kuitenkin kuullotetaan pannulla voissa sipulihakkeluksen kanssa ja syödään silleen tai ruisleivän päällä.
Ja sitten on aika valmistaa
kantarelli-pinaattifrittataa, joka on yksi oivallinen tapa käyttää ylijääneet uudet perunat. Minä oikein keitän perunoita vähän yli, sillä niistä saa ainesta paitsi tähän herkulliseen frittataan myös
niistä voi valmistaa herkullisen
perunasalaatin, joka käy monen ruoan oheen.
Perunasalaatti uusista perunoista sopii myös grillatun lohen oheen. Kuvassa Hasselbackan perunoiden kera talviaikaan, jolloin myös usein grillaamme ulkona! Koska Lumimiehen lohi on niin suosittua, niin kerron tässä, miten yksinekertaiesti se valmistuu. Noin kilon merilohifilee otetaan jääkaapista noin 30 minuuttia ennen valmistusta. Siihen ripotellaan suolaa ja heikkivainaan hyppysellinen sokeria. Annetaan imeytyä. Sitten sitruunapippuria. Grilli kuumaksi ja ensin paistetaan nahkapuoli ja sitten filee käännetään. Ja siinä se on! Nyt vain minä keksin, että kun tätä tehdän myös talvella uunissa (200 astetta, 25-30 min.), että laitetaan siihen päälle purkillinen laktoositonta kalakermaa, sitä jossa on tillin, valkoviinin ja sitruunan makua eli
tätä. Etenkin uunissa tekee kivan säväyksen, mutta toimii grillissäkin, jos on kunnon grilliparila. Äiti tuli kerran meille jouluksi. Hän saapui aaton aattona ja oli puhunut, että miten hyvää vävypojan grillattu lohi on. No, me yllätimme äidin ja niinpä Lumimies grillasi aaton aattona lumisateessa ja äiti oli ikionnellinen. Onneksi on keksitty untuvatakit!
Katkarapusalaatti helposti ja herkullisesti voi olla patongin ja tzazikin kanssa pääruokakin, mutta voin sen tarjota kalapöydän lisukkeenakin.
Ikinä en väsy kertomaan, miten luin professori
Sinikka Piipon kirjasta
Puhdasta ravintoa maailman terveellisimmästä salaatista eli
tomaatti-mozzarellasalaatista, jolla on muitakin terveysvaikutuksia, mutta takuulla laskee kolestrolia, sillä me teimme ihmiskokeen! Kaksi kertaa viikossa tätä ja kolestroliarvot ovat huippuhyvät. Nautimme ensimmäisenä päivänä kera patongin ja tokana lisukkeena eli teen kunnon satsin. Nyt jos koskaan tämä on myös edullista, sillä ostin tässä yhenä päivänä kymmenen isoa Närpiön tomaattia ja pussi maksoi 0,99!!!
Munakoisovuoka valmistuu tosi helposti ja maistuu hyvältä. Tässä en rullannut koisoviipaleita, vaan leikkasin poikkisuuntaan, itkettelin, kuivasin ja paahdoin etc. Tosi helppoa!
Zarzuela eli katalonialainen kalaäyriäispata on melkein parasta mitä tiedän. Ihan tätä varten kasvatan persiljaa isossa, laakeassa ruukussa.
Jälkkäriksi voi sitten nauttia vaikka
letut mansikoilla taikka
Mustikkaiset skonssit.
Elokuun alussa taidamme nauttia slaavilaishenkisen ystäväni kanssa
Romanovin mansikat Siinä Yhdessä Paikassa...
eli täällä. En valita...
Guten Appetit!
Leena Lumi
Pöllöwaarin viinipihan kuva
Marko Kauko
Ruokareseptit Leena Lumissa
Ruokakirjat Leena Lumissa
Minä olen kerännyt kesäkiloja. Onneksi ei ole niitä rantakelejä. Kaikkea hyvää tekee koko ajan järkyttävästi mieli. Eikä tällaiset kuvat paljon auta asiaa. Toisaalta ihmisen täytyy joskus saada nauttiakin. Joten syödään nyt kauden herkkuja...
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, surraan niitä vasta ensi keväänä, jos silloinkaan;) Jotenkin on nyt ajatukset ihan muualla....levottomat tuulet preerialta aika menossa. No. älä kuule välitä: Jäätelö on tässä talosa nyt kova sana. Tänään noudamme ensimmäisen satsin mansikoita ja mikä sen kanssa maistuukaan paremmin kuin vaniljaKERMAjäätelö, jota onneksi saa laktoosittomana (Valio). Nämä kuvat ovat kuule terveysruokaa: Opin edesmenneen anopin keittiössä monta niksiä, mutta oli kolme pyhää asiaa eli kerma, voi ja haudutus. Mieti nyt: Meidän vanhempamme eivät syyllistyneet nauttiessaan rruoasta tai herkkua. Oma äitini täyttää lokakuussa 88 vee ja pitää puutarhaa täysillä, kävelee päivässä vähintäin 4-5 km, lukee kaikki lehdet, monet kirjat, katsoo montaa sarjaa, on ihan ajantasalla ja keittää Mehumaijalla mehuja, mutta ei ikinä, ikinä voisi kuvitella, että kahvipöydässä ei olisi kakkua, pullaa tai muuta hyvää. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi. Minusta myös elämästä pitää nauttia! Sydään ja nautitaan oiken isosti;)
PoistaTuli taas vesi kielelle. Me syötiin myös paljon kantarelleja, kun olimme viime viikolla Schwazwaldissa, ihan joka ravintola tarjosi niitä vaikka missä muodossa.
VastaaPoistaAllu, hauska kuulla. Minä olen niin sienihullu, että olemme istuttaneet tammia tryffelien toivossa;) Lokakuussa syön sielläpäin vieläkin paremmin kuin keväällä eli kyllä on herkkuja luvassa. Suomi on nyt kyllä tällä hetkellä just oikein onnela: Olemme juuri lähdössä noutamaan mansikoita ja joka toinen aamu Lumimies kiipeää vuorten etelärinteille poimimaan mustikoita. Hän poimii käsin ja puhdasta heti. Seuraavaksi kantarellit, jotka aina parhaita tuoreina, mutta nyt tekisi mieli kokeilla myös pikkelöintiä. Kantarelli ei toimi kuivattuna: Maku katoaa.
PoistaNo voi mahoton! Näyttää ihan ravintolatasoisilta annoksilta! Kanttarelleja en muista syöneeni aikoihin. Kanttarelli on varmasti metsän kaunein. Perunasalaattia olen tehnyt viitenä päivänä peräkkäin. Viimeisessä versiossa oli peperoni-siivuja ja meetvurstia, vaikka periaatteessa syön kasvispainotteista ruokaa. Aina välillä hairahdun meetvurstiin. Ihanat valokuvat sivulla! ;)
VastaaPoistaTuija, kiitos <3 Mieheni sanoo usein, että ravintolassakaan ei saa niin hyvää, kuin kotona;) Noista anoksista vain Romanovin mansikat on kuvattu ravintolassa. Kantarelli on niin kaunis...ja herkullinen. Teillä on peruansalaatin kanssa sitten vähän sama meno kuin meillä;) Tytär on myös perso metwurstille. Kiitos <3
PoistaVesi herahti kielelle kuvia katsellessa...onneksi liedellä porisee nakkikeitto..:DDD No saahan silläkin vatsansa täyteen.
VastaaPoistaYstävällä eilen nimipäivät ja saanut sangollisen kanttarelleja lahjaksi.
Irmastiina, niin mullakin, kun noita kantarelleja ei nyt ainakaan omasta lehdosta löydy: Ne lähtivät sen kuusen mukana, jota emme itse pois päiviltä toimittaneet. Uusi kuusi on siinä kasvamassa. Monet sienet elävät symbioosissa puiden kanssa.
PoistaMulla huomenna nimpparit ja tarjoan vain suklaakahvia sekä mansikoita kera kermavaniljajäätelön. Se on suven maku. kantarelleja sangollinen lahjaksi on kova juttu. Minulla on ystävä joka kerää minulle supppikset, koska hän tykkää niitä kerätä, mutta hänen miehensä ei syö mitään sieniä...
Oi mitä herkkuja! Pitää nyt vain katsella kuvia ja odottaa aikaa parempaa kunhan taas voi nautiskella!
VastaaPoistaMinttuli, eikö vain! Just noudimme ensimmäisen laatikon Suonenjojen mansikkaa. Otimme merkkiä Honey, ei eruon hintaeron takia, vaan Polka oli poimittu osin raakana. Ostin mysö vadelmia, joita laitan kuningatarsoppaan eli plompsautan ne ihan lopussa kokonaisina mustikkasoppaan.
PoistaOta nyt ihan hiljaa vaan...lopussa kiitos seisoo ja herkut odottavat sinua <3
Olipas herkullinen postaus, niin moni näistä on myös meidän suosikkejamme!
VastaaPoistaNärpiön tomaatit ♥ täällä pääkaupunkiseudulla todella kaipaan niitä! En tiedä miksi tomaatit täällä eivät maistu samalta kuin Pohjanmaalla ... luulen, että kyse on ennemminkin tomaattien tuoreudesta eli kuljetusmatkan pituudesta kuin lajikkeesta.
Herkullista kesän jatkoa ♥
Marietta, kiitos ja kiva kuulla <3
PoistaMeille tulee Närpiön tomaatteja Jyväskylään ympäri vuoden. Mutta talvella niitä en ole löytänyt Prismasta, vain sittarista ja sinne olen ison kiitoksen asiasta antanut. Ne ovat kotimaisia ja hyviä. Niiden hillijalanjälki on pienempi kuin Espanjasta rahdatun tomaatin. Ne maksavat talvella paljon, mutta nyt taas tänään ostin 10 suurta, niitä oli jopa Prismassa nyt, ja maksoviat vain 1 euron. No eihän mikään peruna ole kuin luvialaisen Heikki Tienhaaran siikli ♥ Keskisuomalaiset saavat siiklinkin jauhoiseksi...
Kiitos samoin ♥
Sinä onnellinen saat Närpiön tomaatteja kotikulmiltasi ympäri vuoden! Täytyy tunnustaa, että minulla on usein pussillinen tomaatteja kassissa kun Pohjanmaalta etelään lähden ... ehdottomasti kotimaisia ympäri vuoden!
PoistaSiikli ♥ ja voin kuvitella, että Luvialta saa parhaita, perunasuosikkini on kuitenkin keskipohjalaisessa hiekkamaassa kasvanut puikula :)
Ai, mitä herkkuja. Nälkäisenä tällaisia kuvia on ihan rikollista katsoa.
VastaaPoistaKanttarellit on vielä maistamatta, mutta tämän vuotiset mansikat ovat suorastaan taivaallisen makuisia ja parasta mahdollista laatua.
Between, minä just tein jokailtaiset voileipäni valmiiksi: Niiden kera sitten lukemista;) Nälkäisenä ei pidä mennä kauppaan, mutta näitä kuvia et voi syödä, mutta voit miettiä, mikä olisi just sun herkkusi.IKINÄ ei ole ollut niin hyviä mansikoita kuin tänä vuonna. Ostin tänään ensimmäisen laatikon ja nyt se alkoi. Tuli syötyäkin paljon, mutta mansikka on niin terveellinen marja, että et uskokaan, sillä on lääketieteellistäkin vaikutusta mm. vatsaan ja ihoon ja mihin kaikkeen. Siitä oli paljon juttua Piipon jossain kirjassa, mutta kun en muista missä niistä. Nyt laitetaan mansikkaa hulluina ja syödään myös!
PoistaOi mitä herkkuja...nälkä tulee...onneksi jääkaapissa on kulho mansikoita :)
VastaaPoistaKikka, onneksi minullakin jäi jääkaappiin kulho mansikoita;) Kiitos <3
PoistaLeena sanon kaikelle aah ja nyt eritoten tuolle kantarellipiirakalle. Sitä alkoi tekemään palavasti mieli <3
VastaaPoistaNyt on neljä päivää mennyt seurustelun ja herkuttelun merkeissä ja tänään huomasin, että kuminauha kiristää. Joten ruotuun ja mars.
Tiia, sienipiirakat vain ovat niin ois ja aah <3
PoistaMinä olen nyt ihan ruoduton ja sitten kuukauden ruotu ja sitten taas ruodutonta <3
Herkkuja ja mikä parasta, kaikki kotimaisia! Mansikat ja kantarellit ovat parhaimmillaan ja pian saadaan tatteja, lampaankääpiä ja monia muitakin sieniä.
VastaaPoistaSuloista Leenan päivää!
Marjatta, Suomi on kesän ja syyskesän herkkujen kultamaa. Aion pitkästä aikaa kerätä rouskujakin, sillä jolupöytään haluan nyt omatekoista sienisalaattia.
PoistaKiitos paljon <3 Sain ystävältäni lahjaksi Sibeliuskonsertin Petäjäveden vanhassa kirkossa: Voiko paremmin iltaansa viettää: Unieni kirkko ja Sibeliuskonsertti <3
Olen vuosia sitten käynyt Petäjäveden vanhassa paanukirkossa. Jos olisi lähempänä, saattaisin tulla tänäkin iltana. Sinulla on upea ilta tiedossa, nauti!
PoistaMarjatta, minulle Petäjäveden vanha kirkko ja Olavinlinna ohittavat kaikki muut maailman musiikkipaikat! Olen kieltäytynyt jopa italialaisen ystävämme tarjouksesta lähteä La Scalaan, kun olimme Decenzanossa...Lähdimme sen sijaan Veronaan. Kuvittele siellä joulun välipäivien konsertteja, joista olen vain kuullut, enkä nyt tiedä, vieläkö niitä järjestetään. Muissa konserteissa olen siellä kyllä ollut ja paras ystäväni on vihitty Petäjäveden vanhassa kirkossa. Ihan hyvin voisit tulla, sillä liput voi ostaa ovella. Tämä oli vielä yllätys, jonka sain kuulla vasta tunti sitten. Nautin, kiitos <3
PoistaOijoi, mitä herkkuja! <3
VastaaPoistaKantarelli- ja tattikausi on alkanut, nyt on aika herkutella! <3
Onnellista nimipäivää, Leena! <3
Kaisa Reetta, Suomi tarjoaa tällaisia herkkuja <3
PoistaNimenomaan! <3
Kiitos Kaisa Reetta! <3
Rakastan munakoisoa ja laitan sen yleensä ruokiin tuolla helpolla tavalla, jonka opin Kyprokselta. Sikäläinen lähikauppias opetti sen minulle.
VastaaPoistaPalace-hotellin savustetttu munakoisokeitto on kyllä jäänyt mieleen parhaana munakoisoaruokana, jota olen maistanut. Se oli nähtävästi sama, joka heillä on arkistossa Smoke & Fire -teemana vuodelta 2011. (Aubergine Fumee: savustettua munakoisoa, valkosipulijugurttia ja minttua) En ole kokeillut sen valmistamista. Pidän makumuistona.:)
Anna, niin minäkin! Muankoisosta saa herkkua helpolla ja tämä ohje onkin sellainen helppo.
PoistaOijoi, Palacen savustettu munakoisokeitto kuulostaa makumuistojen aatelilta <3
Leena, laitoin sinulle haasteen blogiini, sellaisen kivan joka ei vie tuhottomasti aikaa ... <3
VastaaPoistaKaisa Reetta, kiitos katson kohta. Tulin juuri aivan ihanasta Sibelisu.konsertista Petäjäveden vanhasta kirkosta...euforiaa...>3
PoistaIhania herkkuja:) Kantarelleja,saispa niitä.Se on kyllä ehkä paras sieni:) Ja se munakoisovuokasi on taivaallisen hyvää:)
VastaaPoistaJael, pitäisit! Sen on herkullinen, mutta ehdottomasti parasta tuoreena. Tosin hiukan tekisi mieli kokeilla sitä pikkelöitynä, joka oli siinä yhdessä viime vuoden sienikirjassa ohje. Kiitos <3 Siinä ruoka, josta sinä pidät eli pystyn sentään tyydyttämään kulinaariset odotukseksei yhdessä ja R. taas ehkä lohessa. Muistan aina teidät syömässä sitä kuorta;) R. sanoi, että hän syö sitä seuraavallakin kerralla...
PoistaMiten ihania ruokia! Taidat olla ihan mestarikokki!
VastaaPoistaKanttarellimuhennoksen valmistin viime viikolla veneessä. Olimme ystävien veneellä ja koska itse en osaa purjehtia, toimin kokkina.
Lohta me syömme myös vähintään pari kertaa viikossa. Siihen en kyllästy.
Hyvä, että laitoit tuo mozarellasalaatin tuohon. Sitä en olekaan muistanut tänä kesänä vielä valmistaa.
Taidan myös hankkia noita kanttarelleja, namskis!
Ihanaa lämmintä viikkoa!
Irene, kiitos <3 En pärjäisi sinulle, arvaan sen. Olen huono leipomuksissa, teen vain tiikerikakkua ja omenapiirakkaa, joskus tuplasatsin joulupipareita. Sienipiirakan olen päättänyt opetella. Mutta ellei olisi tätä blogia, kokeilisin uutuuksia innokkaammin ja nytkin tykkäisin kokeilla ja kehitellä, mutta aika, aika...ei riitä. Olen ollut innokas kokkaaja jo 11-vuotiaasta...
PoistaOi, älä sano! Me emme ole vielä saaneet yhtään kantarellia, kun lehtomme nyt sen kuusen menetyksen myötä, ei sitä tuota. Tällä saarella en tiedä kantarellipaikkoja, joten menemme torille ja sitten pari päviää herkuttelua. Ihan kiva olla purkkarissa gastina, mäkin haluaisin, ja siitä hyvästä kyllä kokkaisin;)
Meillä ihan sama juttu! Ja se on ympäri vuoden.
Mietin, että toistan sitä koko ajan, mutta usko tai älä: Minulla on nyt maksimaalisen hyvä kolestroli ja R:lläkään ei mitään hätää. Sen voi kyllästyessään korvata tomaattisalsalla eli kaikki sama, mutta mozzarela pois ja tomaatit ihan pieniksi. Tänään illalla nautimme tomaattimozzarellasalaattia kera patongin.
Minäkin...kantarelleja.
Kiitos samoin sinulle <3
Oijoi joko niitä kanttarelleja saa!
VastaaPoistaAnsku, saa niitä. Me tosin joudumme näillä näkymin niitä ostamaan, sillä yhden tärkeän puun menetys lehdossamme mitä ilmeisemmin vei kantarellit. Monet sienet kasvavat symbioosissa puiden kanssa ja isäntäpuu voi olla melkein mikä vain. Meillä se oli kantarelleille kuusi. Uusi kuusi on tilalle istuettu, mutta nyt on odoteltava. Tammiakin istutimme useita, sillä niistä vasta sienet istäntpuina pitävätkin.
Poista