tiistai 26. toukokuuta 2009
VASTAAN SOOLOILIJAN HAASTEESEEN
Minusta on kyllä ihmisrääkkäystä, että saa valita vain 5 kirjaa kaikista maailman ihanista kirjoista. Viisi kirjaa, jotka ovat minulle tärkeitä ja ovat vaikuttaneet minuun 'and I've got them under my skin'. No, toisaalta pidän kauhusta...ja ellen joudu kuulemaan sanaa 'linkitys', suostun! Elävöittäjäksi tulee maailman kaunein kansi ja kyllä kirjakin olisi mahtunut mukaan, jos olisi saanut ottaa 15 vaikuttavinta kirjaa...
1) John Irving: Leski vuoden verran (Tammi, 1998)
2) Aksel Sandemose: Kadonnut on vain unta (Gummerus, 1965)
3) Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (WSOY, 1945)
4) Richard Powers: Laulut joita lauloimme (Gummerus, 2008)
5) Virginia Woolf: Mrs. Dalloway (Otava, 2003)
1) John Irving: Leski vuoden verran (Tammi, 1998)
2) Aksel Sandemose: Kadonnut on vain unta (Gummerus, 1965)
3) Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (WSOY, 1945)
4) Richard Powers: Laulut joita lauloimme (Gummerus, 2008)
5) Virginia Woolf: Mrs. Dalloway (Otava, 2003)
VASTAUKSET HANNELEN HAASTEESEEN
4 paikkaa, joissa olisin nyt ovat: 1) paatin kannella tekemättä mitään 2) alpeilla 3) missä tahansa meren rannalla 4) jossain (Galwayssa, Decenzanossa, Pargassa, Afrikassa, Luxorissa, NovaScotiassa, Baden-Badenissa, Salzburgissa, Zürichissä...)
4 lempiruokaani ovat: 1) korvasienikeitto 2) graavi merisiika ja uudet perunat 3) halstrattu kampela ja uudet perunat 4)Apfelstrudel mit vanille Sauce;-)
3 internetsivustoa, joilla käyn melkein päivittäin: 1) blogit 2) sähköposti 3) Taloussanomat
4 työtä, joita olen tehnyt elämäni aikana: 1) henkilöstösihteeri/työhönottaja 2) toimittaja 3) kotiäiti 4) vapaa kirjoittaja
4 suurkaupunkia, joissa olen lomaillut: 1) Berliini 2) Pariisi 3) Zürich 4) Dublin
TV-ohjelma, jota katson: Perhesiteet
JAEL,SUSANNE JA SOOLOILIJA, HUHUUUUU! HEITÄN TÄMÄN HAASTEEN NYT TEILLE!
4 lempiruokaani ovat: 1) korvasienikeitto 2) graavi merisiika ja uudet perunat 3) halstrattu kampela ja uudet perunat 4)Apfelstrudel mit vanille Sauce;-)
3 internetsivustoa, joilla käyn melkein päivittäin: 1) blogit 2) sähköposti 3) Taloussanomat
4 työtä, joita olen tehnyt elämäni aikana: 1) henkilöstösihteeri/työhönottaja 2) toimittaja 3) kotiäiti 4) vapaa kirjoittaja
4 suurkaupunkia, joissa olen lomaillut: 1) Berliini 2) Pariisi 3) Zürich 4) Dublin
TV-ohjelma, jota katson: Perhesiteet
JAEL,SUSANNE JA SOOLOILIJA, HUHUUUUU! HEITÄN TÄMÄN HAASTEEN NYT TEILLE!
VASTAAN HANNELEN HAASTEESEEN
Vastaan Hannelen haasteeseen 4 paikkaa, joissa olisin mielelläni nyt, 4 lempiruokaani, 4 suurkaupunkia, joissa olen ollut, 3 internetsivustoa, joilla käyn melkein päivittäin, 4 työtä, jota olen tehnyt ja TV-ohjelma, jota katson.
maanantai 25. toukokuuta 2009
ORVOKIT
Mikä on aforismi, kysyit.
Lyhyin oikotie
kahden pitkän ajatuksen välillä,
vastasin paikoillani.
Mutta kerran alettuaan kukkia
orvokki kukkii
myöhäisimpään syksyyn asti, vielä jäänkin alla.
- Mika Waltari -
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
AURINKO LASKI...
Aurinko laski yli meren vaahdon
ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen
ne olivat kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse
ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.
- Edith Södergran -
ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen
ne olivat kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse
ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.
- Edith Södergran -
lauantai 23. toukokuuta 2009
.JPG)
perjantai 22. toukokuuta 2009
RAKAS, KIINNOSTUNUT LUKIJANI!
Hi You! Sinähän tiedät, että minua ei ole olemassa ilman Sinua. En halua huutaa tuuleen, enkä kirjoittaa pöytälaatikkoon. En halua kulkea täällä yksin, vaan yhdessä Sinun kanssasi. Jaan kanssasi lukukomemukseni, mutta aikaa myöten huomaat, että jaan kanssasi myös puutarhani, mietelauseeni, lemipilauluni, parhaat ruokareseptini, lemmikkieläimeni, harrastukseni, sieluni...
Kerron Sinulle huikeimmat elämykseni, yösukellukseni, uinnit pitkin kuunsiltaa...saat herkullisimmat omenahilloreseptini, rohkeimmat runoni...eräänä päivänä lähetän sinulle matkakirjeitä maailmalta, mutta joulut olen aina kanssasi Suomessa (paitsi yhden). Suomen suvet ovat ainutlaatuiset sataa tai paistaa, joten täällä pysyn ja nautin joka hetkestä.
Aion nyt suvea kohden tarjota varsin paljon puutarhaa, koska se on yksi monista intohimoistani, mutta luen koko ajan jotain, josta kertoa Sinulle. Ajattelin juhannuksen tienoilla koota lukuvinkkipaketin, johon etsin monia kiinnostavia aiheita dekkareista harrastekirjoihin.
Lukijani, jos olet hyvin tarkka, huomaat, että blogini on pitkässä juoksussa päiväkirja. Se elää vuodenaikojen sylissä, ilojen ja surujen tuulissa, sen tuoksu on äiti maa, väri tulee merestä ja muoto on lumihiutaleen, tuon maailman ainoan uniikin ja jäljittelemättömän.
Huomenna olen ratsastamassa Hrönnillä, islanninhevosella, jonka samettiturpa saa pehmeän suukon ja minä hyvän mielen. Issikkaratsastus on pelkästään ihanaa, kokeile vaikka!
Olen mietelausefriikki ja lopetan tämän vuodatuksen nyt Mika Waltarin tekstiin teoksesta Mikael Hakim:
"Ah, Mikael el-Hakim, elämä on vain harvinainen leikki, outo kukka, unohtuva laulu ja harhauttava unennäkö."
Kiittäen
sinun Leena Lumi
Kerron Sinulle huikeimmat elämykseni, yösukellukseni, uinnit pitkin kuunsiltaa...saat herkullisimmat omenahilloreseptini, rohkeimmat runoni...eräänä päivänä lähetän sinulle matkakirjeitä maailmalta, mutta joulut olen aina kanssasi Suomessa (paitsi yhden). Suomen suvet ovat ainutlaatuiset sataa tai paistaa, joten täällä pysyn ja nautin joka hetkestä.
Aion nyt suvea kohden tarjota varsin paljon puutarhaa, koska se on yksi monista intohimoistani, mutta luen koko ajan jotain, josta kertoa Sinulle. Ajattelin juhannuksen tienoilla koota lukuvinkkipaketin, johon etsin monia kiinnostavia aiheita dekkareista harrastekirjoihin.
Lukijani, jos olet hyvin tarkka, huomaat, että blogini on pitkässä juoksussa päiväkirja. Se elää vuodenaikojen sylissä, ilojen ja surujen tuulissa, sen tuoksu on äiti maa, väri tulee merestä ja muoto on lumihiutaleen, tuon maailman ainoan uniikin ja jäljittelemättömän.
Huomenna olen ratsastamassa Hrönnillä, islanninhevosella, jonka samettiturpa saa pehmeän suukon ja minä hyvän mielen. Issikkaratsastus on pelkästään ihanaa, kokeile vaikka!
Olen mietelausefriikki ja lopetan tämän vuodatuksen nyt Mika Waltarin tekstiin teoksesta Mikael Hakim:
"Ah, Mikael el-Hakim, elämä on vain harvinainen leikki, outo kukka, unohtuva laulu ja harhauttava unennäkö."
Kiittäen
sinun Leena Lumi
torstai 21. toukokuuta 2009
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
IRLANTILAINEN AAMIAINEN
Egoolin kylässä Irlannissa kesällä 2008 Hanna Tuuri kirjoitti: ”Tulin Irlantiin kerran syksyllä 1990 juuri koulun päättäneenä ylioppilaana. Oli sunnuntai, katolilaisten pyhäpäivä, ja koko kaupunki sen vuoksi suljettu. Yhtään avointa pubia, kauppaa tai kioskia ei löytynyt. Se ei nälkäisiä matkalaisia huvittanut, mutta poiskaan ei päässyt. Ei ennen maanantaiaamua, mutta silloin Irlanti oli jo meidät lumonnut.
Myöhemmin asuin Itävallassa, opiskelin neljä vuotta Saksassa ja opetin kahdeksan vuotta Kuopiossa, mutta Irlanti ei unohtunut. Syksyllä 2004 palasin.”
Kirjassaan Irlantilainen aamiainen / Kertomuksia vihreältä saarelta (Otava, 2009), Hanna kertoo katselleensa Euroopan karttaa etsien maata, jonka kielen osaa, ja jonka ilmasto on sellainen, että puutarhat viheriöivät talvellakin. Valinta ei ollut hänelle vaikea. Nyt hän asuu irlantilaisen avomiehensä kanssa Mayossa, nummien keskellä, pienessä muutaman talon kylässä, jossa heillä on puutarhakoulu.
Nyt on pakko paljastaa pieni yhteensattumus. Minä olin Mayon alapuolella Galwayssa ’86 kaksi viikkoa eli neljä vuotta ennen Hannan matkaa tarujen saarelle. Meidän piti muuttaa Galwayhin mieheni työasioiden takia pariksi vuodeksi ja ehkä pidemmäksikin ajaksi. Peruimme kuitenkin muuttomme, sillä minulla oli riskiraskaus ja Irlanti oli silloin ja ehkä vähän tänäänkin erikoislaatuinen terveydenhuoltotasoltaan…kuulette kohta, mitä Hanna siitä paljastaa ja tajuatte tekemämme ratkaisun oikeaksi. Jotain kuitenkin tapahtui! Me jouduimme kelttisaaren lumoamiksi. Hannalle se tapahtui vuorokaudessa, meille kahdessa viikossa. Varmaan osa oli taikuutta, mutta paljon ihanaa tapahtui. Olen nyt kuitenkin Hannan Irlantilaisella aamiaisella, joten kerron meidän tarinamme matkasta ja sen seurauksista vaikka omana kertomuksena myöhemmin.
Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen on rauhallinen kirja. Varmaankin tarinoiden saarelta on häneen tarttunut viehättävä vanhanaikainen tapa kirjoittaa tapahtumat omina otsikollisina kertomuksinaan. Otsikollisten kertomusten kirjaa on miellyttävä lukea, koska sen voi välillä laskea pois tarinan siitä kärsimättä. Luvussa Hammashoito hoituu päästään suoraan jo mainitsemaani Irlannin epämääräiseen terveydenhuoltotasoon:
”Irlannin lääkäreistä kuulee tarinoita, yleensä kauhukertomuksia saamattomuudesta ja ammattitaidottomuudesta. Suomalainen lääkärityttö vakuuttaa, että Irlannissa voi toimia yleislääkärinä muutaman iltakurssin käytyään.
Irlannissa asuva tuttu amerikkalaispariskunta matkustaa joka vuosi lapsineen Suomeen kahden viikon ’lääkärilomalle’. Koko perheelle varataan ajat yleistarkastukseen ja hammaslääkärille. Suomalaiselle yksityislääkärille maksetaan mielellään: se on irlantilaista halvempi ja lääkärin ammattitaito taattu.”
Aiheet, jotka Hanna on valinnut kirjaansa ovat varmasti useimpia kiinnostavia tai sitten minut on luettava jääviksi. Kuvaillaan kauhistuttava Irlantilainen aamiainen, jossa mm. sianlihamakkaraa ruskeaksi paahtuneena, viipale valkoista ja mustaa vanukasta voissa paistettuna, kaksi paistettua munaa ja kuppi teetä tai läpinäkyvän laihaa kahvia. Valkea ja musta vanukas, white pudding ja black pudding, ovat kotitekoisen makkaran kaltaisia. Valkeassa on sianlihaa, ohraa ja ihraa. Musta verivanukas saisi jokaisen tamperelaisen riemuitsemaan…Kerrotaan Kelttikiemuroista, Kollikissasta, Kivistä, Janesta ja Harrysta, Kaveruksista…
”Traktori on uurtanut pellon muraiseen maahan syvät jäljet, kumisaappaat luiskahtelevat ikävästi. pellolle ajetun heinäpaalin luona mies viheltää sateeseen. Kummun takaa vastaa iloinen törähdys, ja esiin pistää pienen, ravan roiskiman aasin pää. Aasi höristää villaisia korviaan, ravistaa turkkiaan. Miehen tunnettuaan eläin ravaa hyväntuulisena heinäpaalille ja puskee ystävällisesti turvallaan märkää manttelia, kurkistelee uteliaana otsatukkansa alta.
Mies kaivaa takin povitaskusta muovipussin, johon on säilötty vaalean leivän loppuja, antaa aasin ensin syödä kädestä ja kippaa loput leivät maahan heinäpaalin viereen. Aasin syödessä mies rapsii hellästi eläimen korvien taustan takkuista märkää karvaa. Vesisade yltyy. Heinäpaalin luona seisovat mies ja aasi vieretysten katoavaa maailmaa katsomassa.”
Hanna kertoo myös Puuttoman maan puista sekä aivan erityisen tarinan Kasvun iloa, jossa minäkin kohtasin oman hortonomisieluni vimman Hannan yrittäessä kasvattaa siemenestä omaa nenäliinapuuta. Puun löysi 1800-luvulla jesuiitta, isä David läntisen Kiinan vuorilla matkatessaan. Puu sai löytäjänsä mukaan tieteellisen nimen Davidia involucrata. On toukokuun alku, kun Hanna näkee puuvanhuksen kukkivan ja näkee tuulenväreen saavan valkeat liinat leijaamaan ja riipukset välkähtämään. No, innostunut puutarhurihan haluaa tietysti tuollaisen puun itse siemenestä kasvattaa ja ainakin botanistit innostuvat taatusti Hannan idätyskertomuksesta. Itse luin sitä kuin jännittävää seikkailukertomusta!
Minusta Hanna Tuurin Irlantilaisen aamiaisen ainoa miinus on valokuvien puuttuminen. Irlanti jos mikä on luontovisualistin mekka, joten olisi voinut kuvata maisemia, Aransaarten neuleita, kalastajia, Connemaran poneja, puutarhoja…
Hannan kertomuksissa on maanläheistä multaa ja juurevuutta, mutta myös tarujen saaren utua on tarttunut mukaan. Hanna ei kaihda kertomasta, että Irlannissa mikään ei ole yksiselitteistä tai yksinkertaisesti toimi. Kaikki kuitenkin järjestyy, sitten kun on pakko. Hän paljastaa myös, että Crossmolinan pikkukaupungissa ei vuonna 2007 ollut yhtään sateetonta päivää ja että Irlannissa melkein aina sataa tai on sumuista. Irlanti on kuitenkin yksi maailman parhaimmista paikoista pitää puutarhaa ja ehdottomasti paras puiden kasvua ajatellen. Utua tulee esille kertomuksissa Muinaisten mailla, Puuttoman maan puut, Kaverukset, Hautajaiset ja Aamuisia ajatuksia.
Suosittelen Hannan kirjaa Irlanti-matkakuumeeseen, innokkaalle puutarhurille lahjaksi ja myös jokaiselle kohta vapaavuosille jäävälle, sillä mikä olisikaan eläkepäivinä kiinnostavampaa kuin asua kylmän Atlantin rannalla, vaeltaa Connemaran nummilla ponilaumojen ravatessa sivuitse, astua aitoon irkkupubiin ja kuunnella vanhaa jazzia tai kelttimusiikkia. Ja nyt vaikka on kevät, sallittaneen tunnelmapala Irlannin syksyä ja kuvitelkaa itsenne näihin virkkeisiin:
”Irlannissa syksy ei saavu hetkessä vaan hivuttautuu pikku hiljaa. Tähtikirkkaita iltoja seuraavat utuiset aurinkopäiviksi kirkastuvat aamut, metsän lehtikuuset alkavat yksi toisensa jälkeen värjäytyä kultaisiksi ja yhtäkkiä vain tietää: on syksy. On aika tuumia tulevan talven töitä, kerätä piiraaseen pensaspöheikössä kypsyneet karhunvatukat ja istua illalla takkatulen ääreen juomaan tuoksuvaa kardemummateetä hyvää kirjaa lukien”
Ainakaan minua ei edes täydellinen irlantilainen aamiainen kauhistuttavine ihravanukkaineen, the full Irish breakfast, pelasta Irlanti-kuumeelta!
Myöhemmin asuin Itävallassa, opiskelin neljä vuotta Saksassa ja opetin kahdeksan vuotta Kuopiossa, mutta Irlanti ei unohtunut. Syksyllä 2004 palasin.”
Kirjassaan Irlantilainen aamiainen / Kertomuksia vihreältä saarelta (Otava, 2009), Hanna kertoo katselleensa Euroopan karttaa etsien maata, jonka kielen osaa, ja jonka ilmasto on sellainen, että puutarhat viheriöivät talvellakin. Valinta ei ollut hänelle vaikea. Nyt hän asuu irlantilaisen avomiehensä kanssa Mayossa, nummien keskellä, pienessä muutaman talon kylässä, jossa heillä on puutarhakoulu.
Nyt on pakko paljastaa pieni yhteensattumus. Minä olin Mayon alapuolella Galwayssa ’86 kaksi viikkoa eli neljä vuotta ennen Hannan matkaa tarujen saarelle. Meidän piti muuttaa Galwayhin mieheni työasioiden takia pariksi vuodeksi ja ehkä pidemmäksikin ajaksi. Peruimme kuitenkin muuttomme, sillä minulla oli riskiraskaus ja Irlanti oli silloin ja ehkä vähän tänäänkin erikoislaatuinen terveydenhuoltotasoltaan…kuulette kohta, mitä Hanna siitä paljastaa ja tajuatte tekemämme ratkaisun oikeaksi. Jotain kuitenkin tapahtui! Me jouduimme kelttisaaren lumoamiksi. Hannalle se tapahtui vuorokaudessa, meille kahdessa viikossa. Varmaan osa oli taikuutta, mutta paljon ihanaa tapahtui. Olen nyt kuitenkin Hannan Irlantilaisella aamiaisella, joten kerron meidän tarinamme matkasta ja sen seurauksista vaikka omana kertomuksena myöhemmin.
Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen on rauhallinen kirja. Varmaankin tarinoiden saarelta on häneen tarttunut viehättävä vanhanaikainen tapa kirjoittaa tapahtumat omina otsikollisina kertomuksinaan. Otsikollisten kertomusten kirjaa on miellyttävä lukea, koska sen voi välillä laskea pois tarinan siitä kärsimättä. Luvussa Hammashoito hoituu päästään suoraan jo mainitsemaani Irlannin epämääräiseen terveydenhuoltotasoon:
”Irlannin lääkäreistä kuulee tarinoita, yleensä kauhukertomuksia saamattomuudesta ja ammattitaidottomuudesta. Suomalainen lääkärityttö vakuuttaa, että Irlannissa voi toimia yleislääkärinä muutaman iltakurssin käytyään.
Irlannissa asuva tuttu amerikkalaispariskunta matkustaa joka vuosi lapsineen Suomeen kahden viikon ’lääkärilomalle’. Koko perheelle varataan ajat yleistarkastukseen ja hammaslääkärille. Suomalaiselle yksityislääkärille maksetaan mielellään: se on irlantilaista halvempi ja lääkärin ammattitaito taattu.”
Aiheet, jotka Hanna on valinnut kirjaansa ovat varmasti useimpia kiinnostavia tai sitten minut on luettava jääviksi. Kuvaillaan kauhistuttava Irlantilainen aamiainen, jossa mm. sianlihamakkaraa ruskeaksi paahtuneena, viipale valkoista ja mustaa vanukasta voissa paistettuna, kaksi paistettua munaa ja kuppi teetä tai läpinäkyvän laihaa kahvia. Valkea ja musta vanukas, white pudding ja black pudding, ovat kotitekoisen makkaran kaltaisia. Valkeassa on sianlihaa, ohraa ja ihraa. Musta verivanukas saisi jokaisen tamperelaisen riemuitsemaan…Kerrotaan Kelttikiemuroista, Kollikissasta, Kivistä, Janesta ja Harrysta, Kaveruksista…
”Traktori on uurtanut pellon muraiseen maahan syvät jäljet, kumisaappaat luiskahtelevat ikävästi. pellolle ajetun heinäpaalin luona mies viheltää sateeseen. Kummun takaa vastaa iloinen törähdys, ja esiin pistää pienen, ravan roiskiman aasin pää. Aasi höristää villaisia korviaan, ravistaa turkkiaan. Miehen tunnettuaan eläin ravaa hyväntuulisena heinäpaalille ja puskee ystävällisesti turvallaan märkää manttelia, kurkistelee uteliaana otsatukkansa alta.
Mies kaivaa takin povitaskusta muovipussin, johon on säilötty vaalean leivän loppuja, antaa aasin ensin syödä kädestä ja kippaa loput leivät maahan heinäpaalin viereen. Aasin syödessä mies rapsii hellästi eläimen korvien taustan takkuista märkää karvaa. Vesisade yltyy. Heinäpaalin luona seisovat mies ja aasi vieretysten katoavaa maailmaa katsomassa.”
Hanna kertoo myös Puuttoman maan puista sekä aivan erityisen tarinan Kasvun iloa, jossa minäkin kohtasin oman hortonomisieluni vimman Hannan yrittäessä kasvattaa siemenestä omaa nenäliinapuuta. Puun löysi 1800-luvulla jesuiitta, isä David läntisen Kiinan vuorilla matkatessaan. Puu sai löytäjänsä mukaan tieteellisen nimen Davidia involucrata. On toukokuun alku, kun Hanna näkee puuvanhuksen kukkivan ja näkee tuulenväreen saavan valkeat liinat leijaamaan ja riipukset välkähtämään. No, innostunut puutarhurihan haluaa tietysti tuollaisen puun itse siemenestä kasvattaa ja ainakin botanistit innostuvat taatusti Hannan idätyskertomuksesta. Itse luin sitä kuin jännittävää seikkailukertomusta!
Minusta Hanna Tuurin Irlantilaisen aamiaisen ainoa miinus on valokuvien puuttuminen. Irlanti jos mikä on luontovisualistin mekka, joten olisi voinut kuvata maisemia, Aransaarten neuleita, kalastajia, Connemaran poneja, puutarhoja…
Hannan kertomuksissa on maanläheistä multaa ja juurevuutta, mutta myös tarujen saaren utua on tarttunut mukaan. Hanna ei kaihda kertomasta, että Irlannissa mikään ei ole yksiselitteistä tai yksinkertaisesti toimi. Kaikki kuitenkin järjestyy, sitten kun on pakko. Hän paljastaa myös, että Crossmolinan pikkukaupungissa ei vuonna 2007 ollut yhtään sateetonta päivää ja että Irlannissa melkein aina sataa tai on sumuista. Irlanti on kuitenkin yksi maailman parhaimmista paikoista pitää puutarhaa ja ehdottomasti paras puiden kasvua ajatellen. Utua tulee esille kertomuksissa Muinaisten mailla, Puuttoman maan puut, Kaverukset, Hautajaiset ja Aamuisia ajatuksia.
Suosittelen Hannan kirjaa Irlanti-matkakuumeeseen, innokkaalle puutarhurille lahjaksi ja myös jokaiselle kohta vapaavuosille jäävälle, sillä mikä olisikaan eläkepäivinä kiinnostavampaa kuin asua kylmän Atlantin rannalla, vaeltaa Connemaran nummilla ponilaumojen ravatessa sivuitse, astua aitoon irkkupubiin ja kuunnella vanhaa jazzia tai kelttimusiikkia. Ja nyt vaikka on kevät, sallittaneen tunnelmapala Irlannin syksyä ja kuvitelkaa itsenne näihin virkkeisiin:
”Irlannissa syksy ei saavu hetkessä vaan hivuttautuu pikku hiljaa. Tähtikirkkaita iltoja seuraavat utuiset aurinkopäiviksi kirkastuvat aamut, metsän lehtikuuset alkavat yksi toisensa jälkeen värjäytyä kultaisiksi ja yhtäkkiä vain tietää: on syksy. On aika tuumia tulevan talven töitä, kerätä piiraaseen pensaspöheikössä kypsyneet karhunvatukat ja istua illalla takkatulen ääreen juomaan tuoksuvaa kardemummateetä hyvää kirjaa lukien”
Ainakaan minua ei edes täydellinen irlantilainen aamiainen kauhistuttavine ihravanukkaineen, the full Irish breakfast, pelasta Irlanti-kuumeelta!
tiistai 19. toukokuuta 2009
PERHESITEET TÄÄLLÄ TÄNÄÄN!
Kuka on koukussa TV-sarjaan Perhesiteet (Brothers & Sisters) istukoon tänään MTV3:n ääreen klo 20. Ohjelmistoon palaa kiinnostava sarja, jossa seurataan Walkerien perhe-elämää. Jos pitää Mullan alla -sarjasta (Six Feet Under), pitää tästäkin. Molemmissa on sitä jotakin. mitä paitsi minä yleensä tunnen jääväni amerikkalaisten sarjojen osalta. Mukana mm. loistava, uskomaton Sally Field perheen äitinä ja yhtenä tyttäristä on Calista Flockhart.
maanantai 18. toukokuuta 2009
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
MARILYN MONROE OLI ENEMMÄN
Katsoin eilen ennen Sopeutumattomia tulleen dokumentin ko. filmin teosta. Haluan nyt kumittaa eräät väärämieliset mielipiteet sieltä pois ja siksi annan teille uusinnan Marilynin yhdestä elämänkerrasta tehdystä arvostelustani. Lukekaa, sisäistäkää ja lukekaa rivien välit, mutta ennenkaikkea lukekaa itse kirja!
Marilyn oli enemmän kuin mitä on annettu ymmärtää. Hänen ympärillään pyöri miesten maailma, jossa hänet haluttiin pitää matalana ja miesten halujen tyydyttäjänä. Häntä moittivat naiset sen sijaan taisivat olla kateellisia ja katkeria sillä Marilyn oli tahtomattaan kaikkien märkä uni: herrojen ja narrien, homojen ja lesbojen, heteroiden ja biseksuaalien. Oikeasti hän oli paljon enemmän. Vain harva, mutta sitäkin ylistävämpi kiitos ja ylistys hänestä on läpäissyt muurin, joka hänen ympärilleen oli rakennettu. Kuka tietää, että hän oli huippumalli! Kuka tietää, että hän oli luotu kameralle, kamera rakasti häntä! Kuka tietää, että hän yritti aloittaa teatterialan opinnot, mutta 'ystävät' ympärillä ehkäisivät nämä pyrkimykset! Kuka tietää, mitä hän oli kokenut lapsena! Kuka tietää, että hän oli todella lahjakas näyttelijä, jolle tarjottiin keskinkertaisia rooleja! Hän oli älykäs, lahjakas, herkkä, kaunis...Jumalatar vailla vertaa!
Marilyn oli enemmän kuin mitä on annettu ymmärtää. Hänen ympärillään pyöri miesten maailma, jossa hänet haluttiin pitää matalana ja miesten halujen tyydyttäjänä. Häntä moittivat naiset sen sijaan taisivat olla kateellisia ja katkeria sillä Marilyn oli tahtomattaan kaikkien märkä uni: herrojen ja narrien, homojen ja lesbojen, heteroiden ja biseksuaalien. Oikeasti hän oli paljon enemmän. Vain harva, mutta sitäkin ylistävämpi kiitos ja ylistys hänestä on läpäissyt muurin, joka hänen ympärilleen oli rakennettu. Kuka tietää, että hän oli huippumalli! Kuka tietää, että hän oli luotu kameralle, kamera rakasti häntä! Kuka tietää, että hän yritti aloittaa teatterialan opinnot, mutta 'ystävät' ympärillä ehkäisivät nämä pyrkimykset! Kuka tietää, mitä hän oli kokenut lapsena! Kuka tietää, että hän oli todella lahjakas näyttelijä, jolle tarjottiin keskinkertaisia rooleja! Hän oli älykäs, lahjakas, herkkä, kaunis...Jumalatar vailla vertaa!
lauantai 16. toukokuuta 2009
perjantai 15. toukokuuta 2009
KAHDENMAATTAVA MAKUUPUSSI
Näimme sen kerran Norjassa: kahdenmaattavan makuupussin. Miksemme sitä ostaneet.
Olisi ollut yhteiset untuvat yllä ja alla, paljon yhteistä ihoa.
- Mikko Kilpi -
Hellyydestä
Olisi ollut yhteiset untuvat yllä ja alla, paljon yhteistä ihoa.
- Mikko Kilpi -
Hellyydestä
AAMUYÖLLÄ
Onko murheellisempaa ääntä kuin kaukainen junan huuto aamuyöllä kun rakkaus on kuollut.
- Mikko Kilpi -
- Mikko Kilpi -
torstai 14. toukokuuta 2009
ANNE B. RAGDE
"Anne B. Ragden kolme avioliittoa hajosivat, mutta kirjoissaan hän ymmärtää miehiä. Tarina Neshovin sikatilan veljeskolmikosta on ollut menestys. Oikeassa elämässä hänelle riittää miessuhde, joka kestää kahden aamiaisen verran."
"Anne B. Ragde rakastaa possujen lisäksi koiria. Pojan hääkuvan vieressä on suuri, kehystetty valokuva, jossa jäntevä boxeri hyppää veteen, kuva on ikuistettu juuri ennen kuin koira läjähtää veteen."
"Kun saavuin kiertueeltani kotiin, olisin halunnut olla vain rauhassa, mutta mies hääräili koko ajan ja kyseli sitä sun tätä."
"Kun olin kirjoittanut tarinan, huomasin hämmästyksekseni, että ainut onnellinen pari romaanissa on homopari."
Nämä lainaukset ovat uusimmasta Annasta ja toimittaja Ulla Janhosen jutusta. Olen nyt lukenut kaksi kokonaista 'possukirjaa' ja kolmatta olen puolivälissä, joten olen sisällä. Tiedän nyt paljon enenmmän sioista, peräkammarin 'pojista', ennakkoluuloista ja niiden murtumisesta, kiintymyksestä, tragikomiikasta...Vahvasti yhdyn Ragdeen siinä, että kirjan homopari Erlend ja hänen Krummensa ovat taivaallisen onnellisia, joskin Erlendin naisellinen hössötys saa nauramaan kyyneliin asti. Mutta ihanneparilla onkin menossa Kööpenhaminassa jotain vallan erikoista!
Nyt possut rulettaa! Kaupoissa on suloisia, pinkkejä possukortteja kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin (ehkä ei hautajaisiin) ja niitä on tullut lähetettyä eräitä. Ja kaikki alkoi eräältä norjalaiselta sikatilalta ja eräästä kuolemasta kirjassa Berliininpoppelit.
TERVEISIÄ NESHOVIN SIKATILALTA
Olen täysin koukussa Anne B. Ragden Neshovin sikatilasta kertovaan ja Tammen kustantamaan kirjasarjaan. Olen kaksi aikaisempaa, Berliininpoppelit ja Erakkoravut jo teille kehunut. Mikään muu verbi näiden kirjojen kohdalla ei tule kysymykseenkään. Luen parhaillaan kolmatta, mutta puutarhatyöt hieman hidastavat lukutahtiani. Lupaan kirjan ennen maanantaita! Sen voin kuitenkin jo nyt kertoa, että Ragden taso on säilynyt ja tragikoominen tatsi on kova.
Kirjojen juoni jatkuu kirjasta kirjaan niin tiukasti, että suosittelen lukemaan kirjat ilmestymisjärjestyksessään. Ainakin tämä uusin Vihreät niityt edellyttäisi minun mielestäni lukemaan vähintäin edellisen eli Erakkoravut (Tammi, 2008).
Jos haluatte tietää enemmän kirjailija Ragden henkilöstä, ostakaa uusin Anna -lehti eli numero 20!
Kirjojen juoni jatkuu kirjasta kirjaan niin tiukasti, että suosittelen lukemaan kirjat ilmestymisjärjestyksessään. Ainakin tämä uusin Vihreät niityt edellyttäisi minun mielestäni lukemaan vähintäin edellisen eli Erakkoravut (Tammi, 2008).
Jos haluatte tietää enemmän kirjailija Ragden henkilöstä, ostakaa uusin Anna -lehti eli numero 20!
TÄRKEINTÄ ELÄMÄSSÄ
"Tärkeintä elämässä ovat inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus."
- Mika Waltari -
- Mika Waltari -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)