Otavan Sininen Kirjasto Leena Lumissa

Tänään tapahtui jotain sellaista, jota ette halua tietää...ainakaan kaikkea siitä. Annan pikkuvinkit: Taloon tuodut valokuitukaapelit, Lumimiehen into saada ne käyttöön supernopeine yhteyksineen ja muine kotkotuksineen, vaikka minä nimenomaan sanoin, että talon eniten käytetty kone, tämä minun rakas, vanha, mutta vahva työkoneeni selviää kaikesta muusta, mutta ei hänen ns. 'uudistuksistaan'. Kun h-hetki koitti, minä en päässyt edes sähköpostilleni. Se ei toimi vieläkään, ehkä ei enää koskaan, joten jos nyt tapahtuu pahin, kun tilattu asiantuntija vihdoin meille keskiviikkona ehtii, niin ainakaan en ikinä katsele palkissani mitään keskeneräistä 'tähän tulossa' lupausta, vaan naputan nyt tämänkin unelmani valmiiksi. Miettikää vähän, miltä tuntui tänään kuulla naapurien sanovan, että 'eivät he mokomaa ota muuta kuin valmiustilaan asti, vanhoilla mennään, ne pelittävät'...Olen täysin samaa mieltä, mutta ravut, joiden nouseva merkki on härkä, runnovat kaikki ideansa läpi, vaikka talo kylpisi kyynelissä. En pysty millään kuvailemaan, miten tätä tässä nyt kirjoitan, mutta en ainakaan sillä lelulla, iPadilla, enkä oikeasti edes omallani tai läppärillä, vaan... No eipä mitä, minusta tällainen loma on rasittavaa ja odotan vain sitä kirjallista lupausta, että tästä lähin minä päätän teknisistä ratkaisuista! Otavan Sininen Kirjasto on yksi suosikkikirjastoistani, toivottavasti teidänkin, olkaa hyvät:

 Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi

Carol Shields: Pikkuseikkoja

Carol Shields: Ruohonvihreää

Carol Shields: Kivipäiväkirjat

Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann

Carol Shields: Ellei

Carol Shields: Rakkauden tasavalta

Ian McEwan: Lauantai

Ian McEwan: Sovitus

Ian McEwan: Sementtipuutarha

Ian McEwan: Amsterdam

Ian McEwan: Vieraan turva

Ian McEwan: Polte

Ian McEwan: Rannalla

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

Ian McEwan: Ajan lapsi

Ian McEwan: Makeannälkä

Philippe Claudel: Harmaat sielut

Philippe Claudel: Varjojen raportti

Richard Yates: Revolutionary Road

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta

Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma

Siri Hustvedt: Lumous

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Nir Baram: Hyviä ihmisiä

Ian McEwan: Lapsen oikeus 

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta 

Javier Marías: Rakastumisia

Carol Shields&Blanche Howard: Kuiva kausi

Sadie Jones: Kotiinpaluu

Michael Ondaatje: Divisadero

Ian McEwan: Pähkinänkuori

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat (The Uninvited Guests, Otava 2017, suomennos Marianna Kurtto)

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran ( Det var vi, Otava 2018, suomennos Jaana Nikula)

Anne Svärd: Vera (Vera, Otava 2018, suomennos Jaana Nikula)

Per Petterson: Miehet minun tilanteessani (Menn i min situasjon, Otava 2019, suomennos Katriina Huttunen)

Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta (Memories of the Future, Otava 2019, suomennos Kristiina Rikman)

Anne Svärd: Jackie (Jackie, Otava 2021, suomennos Jaana Nikula)

Tietysti nälkä kasvaa syödessä ja Tammen keltainen kirjasto sekä WSOYn Aikamme kertojia voisivat olla seuraavat kirjastot, mutta sitä ennen paljon kirjoja ja vähän muutakin. Olettehan huomanneet, että Teemakirjastot Leena Lumissa löytyvät blogiini lukemat kirjat aihealueittain. 

sinisin kirjaterveisin
Leena Lumi

Talvi jatkuu, talvi jatkuu....ja yksi numerokorjaus

Talvi jatkuu, talvi...ja lomailen lukien ja vähän kuntoillenkin, mutta nyt on aika korjata yksi oma virheeni. Olen jossain vaiheessa ottanut kantaa susien murhaamiseen Suomessa ja toistuvasti laittanut Suomessa olevien susien määräksi 1 500 yksilöä, mutta susia onkin maassamme vain 150 yksilöä! Pahoittelen!!! Vaikka luen jokaisen eläintieteilijä Sesse Koiviston kirjoituksen susien puolesta ja niiden tappamisen lopettamiseksi, en ole saanut oikeaa lukua itseeni, sillä jo 1 500 on tuntunut minusta Suomen kokoisessa maassa todella pieneltä. Sain herätyksen tänään kun luin Helsingin Sanomista Jukka Harjun juttua Kaksitoista sai tuomiot susijahdista. Jutussa kerrotaan miten kaksitoista 'urhoollista' miestä Pohjanmaalta oli murhannut luvattomasti kolme sutta. Kolmen metsästäjän tuomiot kaaatuivat sillä perusteella, että he eivät olleet osallistuneet jahtiin aktiivisesti.Tuomioksi tuli vuoden ja kahden kuukauden ehdollinen törkeästä metsästysrikoksesta. Jokainen tuomittu sai myös neljän vuoden metsästyskiellon, vaikka syyttäjä oli vaatinut kuutta vuotta. Lisäksi tuomituille kertyi oikeudenkäyntikuluja muutamista tuhasista euroista yli 11 000 euroon. Lisäksi jokainen tuomittu menetti valtiolle aseensa.

Moni eläinsuojelija ihmettelee edelleenkin, että eläinten salamurhista saadut tuomiot ovat ehdollisia. Tällä menolla Suomesta kadotetaan koko susikanta, sillä kuten Sesse Koivisto kirjoittaa Helsingin Sanomissa 9.1.2015 niin maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon (kok) ajama lupa sallia yhteensä noin 58 suden metsästys tänä ja ensi vuonna, olisi kuolinisku susille. Näin Sesse Koivisto:

"Susilauma on perhe, jossa vain johtajapari lisääntyy. Jos toinen kuolee, laumaa uhkaa vaarallinen sisäsiitos, ellei sitten joku nuorista lähde etsimään kumppania ja löydä sitä. Juuri näihin nuoriin metsästys aiotaan kohdistaa, eikä lauma pääse lisääntymään ja saamaan uusia geenejä."

"Susi kilpailee saaliista metsästäjien kanssa. Se on sen oikeus."

Tekisi kyllä mieli jatkaa, että sudella on siihen suurempi oikeus, sillä sudella ei ole muuta mahdollisuutta, kun taas ihminen voi kävellä lähimpään kauppaan säilyäkseen hengissä. Mitä taas tulee turkkeihin, niin eläin tarvitsee oman turkkinsa kipeämmin kuin ihminen, jolle on keksitty mitä kauniimpia tekoturkiksia. Alla lankoni, lehti- ja luontokuvaaja Pekka Mäkisen kesäinen kettukuva:

Odotan sitä hetkeä, jolloin ei enää tarvitse lukea susimurhista eikä 'urheista' mieslaumoista, jotka aseineen jahtaavat puolustuskyvyttömiä eläimiä, kuten susia tai kettuja. Muistissamme on vieläkin, miten Sarah Palin ampui susia helikopterista ja tätä 'harrastusmuotoa' järjestetään myös Venäjällä, kertoo tämän päivän Helsingin Sanomissa Sesse Koivisto.

Vuonna koivu ja tähti ensimmäisellä opintolainallani ostetut tuolit ovat nyt saamassa uutta väriä. Tikkurilan sävy Pioni oli niin oikea ratkaisu, että olen nyt lähdössä kauppaan ostamaan samaa sävyä lisää. Värikartassa se näytti pinkimmältä mitä oli, netissä taas lilammalta, mutta todellisuus on pinkki taittuen vanhaan roosaan. Ainoa mahdollinen paikka maalata on nyt takkahuoneessa leivarin edessä, mutta onneksi maali kuivuu nopeasti. Tarkoitus on maalata kaksi tällä pinkkiroosalla ja yksi vanhalla vihreällä. Jostain syystä emme nyt löydä kuin kolme tuolia..., mutta sekin on riittävä määrä lisätuolitarpeeseen.

Eräs suosikkiväriyhdistelmäni näkyy tässä Pinterestin kuvassa eli pinkin ja vihreän liitto on minusta lumoava kunhan vain sävyt osuvat kohdilleen.

Lumen valoa viikonloppuunne!

Love
Leena Lumi

lumoava kettukuva Pinterest

Olen hengissä, mutta...

Onko kauniimpaa nähty kuin tämä Anne-Marie Siltalan kuva puutarhastaan! Kun tällaista näkee, tuntee ikuisesti toivoa, näkee aina valoa. Tämä olisi upea puutarhakirjan kansi: Usvainen, vähän kelttiläinen etc.  Tuo kärhö on Clematis viticella Alba Luxurians ja kukkii kuulemma syksyyn asti. Tätä olenkin kaivannut, sillä alppikärhö, Clematis Albina, kukkii alkusuvesta ja sitten se on ohi...Tosin alppikärhölläkin voi olla vaikka lime syysyllätyksensä. Anne-Marie on paitsi puutarhataitaja myös kuvataiteilija!

Olen siis hengissä, mutta nettipaastoni toisella viikolla sattui niin, että menin vähän vilkaisemaan, mitä tapahtuu facebookin Puutarha ja piha -ryhmässä...Sitä edellisenä yönä oli lukeminen venähtänyt pikkutunneille. No siellä tapahtui vaikka mitä ja siinä on nyt sitten muutama ilta mennyt aika lujaa: Onpa ollut kiinnostavaa! Nyt alkaa kyllä himoittaa päästä kuopsuttamaan jo puutarhaan ja katsokaa: On vasta tammikuu!

Löysin Puutarha ja piha -ryhmästä paljon kiinnostavia henkilöitä ja yhden kuvalla tässä nyt koreilen: Kuva on Marko Pilven, jolla on niin uskomaton puutarha, että siitä saisi kirjan. Olen vaikuttunut, mykistynyt, saanut uusia ideoita ja jälleen yhtä innostunut puutarhailusta kuin olin vielä suuriruhtinattaren eläessä. Ylä- ja alakuva Markolta:

Jos teistä nyt joku muukin kuin minä haaveilee kunnon matkasta, käykääpä Tuitiinalla kurkkaamassa, miten helposti matkakassaan saa jemmattua kuin huomaamatta vähän shoppailurahaa.

Aion jatkaa lomailua ja lupaan yrittää pysyä pois myös facesta. Sain vihdoinkin ostettua ensimmäisen maalin tänään: En ottanutkaan sävyä Marilyn vaan valitsin Pionin  Siis jos joku ei muista, aion maalata ensimmäisellä opintolainallani ostamat wieniläistuolit kaikki erivärisiksi. Niistä tulee tarpeellisiä lisätuoleja taloon ja etenkin ruokapöytään silloin kun se on isona eli jatko on käytössä.

Voikaa hyvin! Meillä muhii uunissa nyt tämä

Love
Leena Lumi

Windmills of Your Mind