Viihde- ja lukuromaanin raja on hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois. Vastasin itsekin tänään yhdessä kommentoinnissa reippaasti oikaisten kun puhuttiin Bolšoin perhosesta. Syy: Vetää raja siihen, kumpaan ryhmään vaikkapa juuri ko. kirja kuuluu, on subjektiivinen näkemys ja riippuu paljolti myös lukijasta. Painotan sanaa myös, sillä uskon että suurin osa paljon lukevista osaa määritellä selkeän viihderomaanin. Viihderomaaneistakin tosin löytyy omat helmensä, jotka ovatkin sitten siinä oudossa viivasssa hiekalla eli ehkä jo onkin kyse lukuromaanista tai sitten ei.
Minulla ei ole mitään vastaan viihdettä, vaikka itse en olekaan kovin viihteellinen, vaan kaipaan enempi syvää, tummaa ja puukolla kirjoitettua. Moni muukin asia toki vaikuttaa. Aihe. Oma tunnetila. Kirjoittajan kieli. Tarinan rakenne. Myös kirjan äärellä on lupa viihtyä! Se on ihan yhtä arvostettua kuin viihtyä elokuvateatterissa tai konsertissa. Toiset pitävät vain siitä ja toiset tästä. Itse olen kuitenkin niin kova lukija yli sadan vuotuisen kirjani kanssa, että haluan vaikuttua. Samahan kävi minulla musiikissakin. Pidin ennen musikaaleista, mutta lopulta ooppera voitti. Nautin silti ihan mielettömästi kun äitini kantaa kirjastosta eräitä kirjoja ja oikein odottaa suomalaisen painoskuningattaren seuraavaa kirjaa. Se on hänen viihtymistään, minun viihtymistäni ovat lukuromaanit ja dekkarit. Blogissani haluan kuitenkin ehdottomasti edes yrittää tarjota melkein kaikille jotain eli seinät ovat kaukana ja ovet ja ikkunat auki ikään, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta. Sitten jos vähennän sadasta kirjasta viiteenkymmeneen, kaikki onkin hieman toisin...
Tämän päivän Helsingin Sanomissa (19.4.2011) Hannu Harju Tammelta toteaa Jukka Petäjän jutussa Moneen kirjaan kohdistuu kovat odotukset, mutta myynti jää pieneksi, että:
"Viihde- ja lukuromaanin välimaasto on haastava alue, paremmin olisivat voineet myydä esimerkiksi Anne Fortierin historiallinen Julian rakkaus, Leila Meachamin kartanoromaaniRuusut ja Janice Y.K.Leena Pianotunnit."
"Joe Hillin modernin goottijännityksen toivoisi uppoavan paremmin suomalaisiin. Petina Gappahin menestystä Ruotisissa tai Karin Slaughterin palvontaa Hollannissa voi vain kadehtia. Ja mikä meitä suomalaisia vaivaa, kun Alice Munrolla ei ole moninkertaisesti enemmän lukijoita."
"Viihde- ja lukuromaanin välimaasto on haastava alue, paremmin olisivat voineet myydä esimerkiksi Anne Fortierin historiallinen Julian rakkaus, Leila Meachamin kartanoromaaniRuusut ja Janice Y.K.Leena Pianotunnit."
"Joe Hillin modernin goottijännityksen toivoisi uppoavan paremmin suomalaisiin. Petina Gappahin menestystä Ruotisissa tai Karin Slaughterin palvontaa Hollannissa voi vain kadehtia. Ja mikä meitä suomalaisia vaivaa, kun Alice Munrolla ei ole moninkertaisesti enemmän lukijoita."
Nyt olisikin kiinnostavaa kuulla, mihin ryhmään lasket vaikka kirjat Bolšoin perhonen, Paluu Rivertoniin, Meriharakat, Hyviä ihmisiä ja Kaikki mitä rakastin?
Vai onko sillä mitään väliä, mihin ryhmään kirjat kuuluvat? Minulle ei ole, mutta kartan syvästi vain täydellistä siirappihöttöä, mutta kertoa, mitä se on, on vaikeampaa kuin sen karttaminen: Sen kertoo vaisto. Ainakin minulla.
Ja entäs sitten Näkemiin taivaassa tai
Koska samaisessa Hesarin jutussa Touko Siltala Siltala-kustantamosta mainitsee mm. Philip Rothin eräässä yhteydessä, niin minä suosittelen: Lukekaa Philip Rothin Ihmisen tahra (The Human Stain)!
Pidän Humisevaa harjua yhtenä maailmankirjallisuuden parhaista klassikoista. Mikä sen erottaa ns. lukuromaaneista, sillä eikö senkin äärellä ole viihdytty, kiihdytty ja nautittu? Sekö, että se on kestänyt aikaa? Onko Jalna -sarjan lukeminen pois venäläisiltä klassikoilta? Minulla ei ollut, sillä muistan lukeneeni niitä samoihin aikoihin. Olisiko lukemisen hyväksi syytä poistaa luokittelut ja vain kannustaa kaikellaan lukemista, jonka nyt väitetään laskevan hurjaa vauhtia. Me kasvoimme lukijoiksi ja kirjastojen suurkäyttäjiksi, emmekä tienneet kirjaa parempaa lahjaa, mutta entäs miten on laita jälkikasvumme esimurrosiässä ja sen jälkeen? Vievätkö koneet ja harrastukset niin menneessään, että me olemme viimeinen sukupolvi joka elää lukeakseen? Tai lukee elääkseen?
Entä sitten kirjailijat: Onko Joyce Carol Oates laadukkaampaa kuin vaikka Jayne Anne Phillips? Minulla molemmat ovat samalla viivalla ja siihen mahtuu myös Carol Shields ja Lionel Shriver ja keitä kaikkia.
Mihin kuuluu mielestäsi Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi? (Lukuvuoteni 2012 paras kirja!)
Mihin olisit sijoittanut Pelon Jokapäiväinen elämämme ELLEI se olisi voittanut Finlandia -palkintoa? Kuulen tavan takaa, miten monet ostavat jouluna lahjaksi Finlandia-palkitun kirjan, vaikka eivät olisi ikinä lukeneet kyseistä kirjailijaa. Onko yhden ison palkinnon 'PYHITYS' liian iso? Jättääkö se kirjallisia timantteja katveeseen ja oi totisesti, en nyt tarkoita Pelon kirjaa, sillä minulle se on Sinuhesta seuraava, mutta noin yleensä?
terveisin Leena Lumi, joka nyt uppoutuu Pirjo Rissasen kirjaan Terveisiä Armille ja sen jälkeen Sadie Jonesin teokseen Ehkä rakkaus oli totta.
PS. Puheenvuoro: Kotimainen kirjallisuus
PPS. Tammikuinen sunnuntaikirje intohimosta ja sen vajeesta
Helsingin Sanomissa oli tänään monta kiinnostavaa juttua, joista kirjan Anna Ahmatova Fontankan talossa väliin leikkasin talteen jutun, jossa käsiteltiin Ahmatovan kolmatta aviomiestä Nikolai Puninia, joka kuoli Stalinin vainojen uhrina 1953. Asiasta Anneli Ahosen jutussa Pietarissa muistetaan vainojen uhreja.
Antti Majanderin jutussa Kosmoksesta kunnon kustantamo kerrotaan, miten Mikko Aarne pääsi toteuttamaan unelmansa yhdessä Pekka Ruuskan kanssa. Kyseessä on uusi Kustannusosakeyhtiö Kosmos, joka lupaa elinvuosia painetuille kirjoille. Hurraa!!! Minun silmäni eivät kestää mitään näyttötauluja yhtään enempää kuin niitä jo nyt tuijotan. Mikko Aarne kertoo:
"Pääsemme aloittamaan puhtaalta pöydältä ja keskittymään heti sen ajattelemiseen, mikä on oikeasti sellaista sisältöä, joka sopii nimenomaan kirjaksi."
Kauno ja tieto lähestyvät hänen mukaansa kovaa vauhtia toisiaan, ja syntyy asiaproosaa. Jos sen tarina on hyvä, mielellään aika laveakin ja ennen muuta vie syvälle, syntyy kirja, jonka ihmiset haluavat jatkossakin nimenomaan painettuna, eivät digitaalisessa muodossa. (Majander)
Hurraa ja kauan eläköön kirjakirja!!!!
Marjatta on kirjoittanut jutun Viihdettä, lukuromaaneja, taideromaaneja...
Haastan lisäksi mukaan Katja/Lumiomenan sekä Kaisa Reetan ja myös Ompun!
Omppu: Viihde- ja lukuromaani kirjallisuuden lajeina
Kaisa Reetta: Viihdettä, lukuromaaneja, korkeakirjallisuutta...
kuva Ramón Casas y Carbo
Mihin olisit sijoittanut Pelon Jokapäiväinen elämämme ELLEI se olisi voittanut Finlandia -palkintoa? Kuulen tavan takaa, miten monet ostavat jouluna lahjaksi Finlandia-palkitun kirjan, vaikka eivät olisi ikinä lukeneet kyseistä kirjailijaa. Onko yhden ison palkinnon 'PYHITYS' liian iso? Jättääkö se kirjallisia timantteja katveeseen ja oi totisesti, en nyt tarkoita Pelon kirjaa, sillä minulle se on Sinuhesta seuraava, mutta noin yleensä?
terveisin Leena Lumi, joka nyt uppoutuu Pirjo Rissasen kirjaan Terveisiä Armille ja sen jälkeen Sadie Jonesin teokseen Ehkä rakkaus oli totta.
PS. Puheenvuoro: Kotimainen kirjallisuus
PPS. Tammikuinen sunnuntaikirje intohimosta ja sen vajeesta
Helsingin Sanomissa oli tänään monta kiinnostavaa juttua, joista kirjan Anna Ahmatova Fontankan talossa väliin leikkasin talteen jutun, jossa käsiteltiin Ahmatovan kolmatta aviomiestä Nikolai Puninia, joka kuoli Stalinin vainojen uhrina 1953. Asiasta Anneli Ahosen jutussa Pietarissa muistetaan vainojen uhreja.
Antti Majanderin jutussa Kosmoksesta kunnon kustantamo kerrotaan, miten Mikko Aarne pääsi toteuttamaan unelmansa yhdessä Pekka Ruuskan kanssa. Kyseessä on uusi Kustannusosakeyhtiö Kosmos, joka lupaa elinvuosia painetuille kirjoille. Hurraa!!! Minun silmäni eivät kestää mitään näyttötauluja yhtään enempää kuin niitä jo nyt tuijotan. Mikko Aarne kertoo:
"Pääsemme aloittamaan puhtaalta pöydältä ja keskittymään heti sen ajattelemiseen, mikä on oikeasti sellaista sisältöä, joka sopii nimenomaan kirjaksi."
Kauno ja tieto lähestyvät hänen mukaansa kovaa vauhtia toisiaan, ja syntyy asiaproosaa. Jos sen tarina on hyvä, mielellään aika laveakin ja ennen muuta vie syvälle, syntyy kirja, jonka ihmiset haluavat jatkossakin nimenomaan painettuna, eivät digitaalisessa muodossa. (Majander)
Hurraa ja kauan eläköön kirjakirja!!!!
Marjatta on kirjoittanut jutun Viihdettä, lukuromaaneja, taideromaaneja...
Haastan lisäksi mukaan Katja/Lumiomenan sekä Kaisa Reetan ja myös Ompun!
Omppu: Viihde- ja lukuromaani kirjallisuuden lajeina
Kaisa Reetta: Viihdettä, lukuromaaneja, korkeakirjallisuutta...
kuva Ramón Casas y Carbo