Suomen kauneimmat puutarhat

Innokkaana puutarhaharrastajana tiedän, että mikään ei niin innosta puutarhailun ensivuosina kuin puutarhalehdet ja –kirjat. Vasta paljon myöhemmin sitä alkaa etsiytyä katsomaan muidenkin puutarhoja sillä silmällä ja alkaa jakaa kokemuksia toisten samasta lajista innostuneiden kesken. Itselleni tuli todella kauan Viherpiha –lehti ja sitäkö ’syyttäisin’ siitä, että lopulta puutarha vei melkein kaikki vuorokauteni tunnit runsaat kymmenen vuotta ja sen jälkeenkin aimo määrän eli tänä vuonna tulee 30 vuotta puutarhaharrastusta. Julkisuus tosin alkoi eräästä kuvasta ja jutusta maakuntalehdessä vuonna koivu ja tähti: Olimme palanneet kesämatkalta Itävallasta ja en tietenkään ollut kehdannut pyytää naapuria tekemään muuta kuin pakolliset kastelut. Niin hirveän näköinen ei puutarhamme ollut vieä ikinä ollut, mutta olin hövelisti luvannut jutun, joten ei muuta kuin antaa palaa...Tuli muuten tosi lyhyt juttu järkyttävän isolla kuvalla minusta jättimäinen krysanteemiruukku sylissäni. Sen jälkeen vuonna 2003 sain kirjoittaa puutarhastamme jutun toukokuun Viherpihaan ja ammattilainen puutarhakuvaaja kävi meillä useammankin kerran, mistä jaksan vieläkin iloita kiitos paitsi ihanan yhteistyön myös Arto Rantasen tuoman ristinummiruusun, josta on tullut aivan suosikkini. Siitä tuli sitten taas lisää kaikenlaista ja lopulta se televisiointi, joka siirtyi ja siirtyi järkyttävästi myöhässä olevan kesän takia, niinpä minulla olikin sitten samalla viikolla kuvaukset ja mieheni pyöreiden syntymäpäivien järjestelyt...Vaikka se oli kivaakin, niin nyt minun foorumini on blogini, jossa voin tarjota puutarhamme ilot ja harmit, muutokset ja mietteet, mutta aina yhtä hanakasti tartun juttuihin muiden puutarhoista. Tällä kertaa lähdemme Viherpihan mukana tutustumaan kahteenkymmeneen lehdessä esiteltyyn puutarhaan, jotka sijaitsevat eri puolilla Suomea, etelästä aivan pohjoiseen ja saamme sekä vinkkejä että virkistystä, kuten puutarhamatkoilla on tapana saada.

Suomen kauneimmat puutarhat (Minerva 2015) on toimittanut puutarhaopettaja ja kokenut puutarhaneuvoja Kirsi Tuominen. Toteutus on yhteistyö Viherpiha-lehden kanssa. Ja tulos on runsas. Kuin se kuuluisa räsymatto, mutta tässä kaikki vain niitä iloisia ja kiinnostavia ’raitoja’, kunnes tarkentaa katsetta ja huomaa, että jokaisella puutarhalla on omat värinsä, omat tarinansa, jotka takuulla erottuvat toisisistaan. Tarjoilen teille kuvia ja piipahduksia ihan mutu-tuntumalla ja ne puutarhat, joita ei tässä tuoda esiin, ovat aivan yhtä kiinnostavia ja kauniita kuin ne, joissa nyt lyhyesti visiteeraamme.

Tämä itämaisen puutarhan kuva on vangitseva. Kyseessä on Raija ja Juhani Hautalan puutarha Seinäjoella. Kyseessä kasvuvyöhyke IV, pinta-ala 900 neliötä. Kuvateksti ei kerro mitä kuvassa ovat nuo sykkyräpuut, mutta kun katson tarkasti näen ainakin pihlajan lehdet, joten nyt otaksun, että kyse on tästä:

Etupihalla huomion kiinnittää tumma kasviryhmä. Ison marjakuusen vieressä kasvaa kolme riippapihlajaa, joiden reidenpaksuiset oksat ovat sykkyröityneet tippaleipämäiseksi katokseksi.

Tämä puutarha on ollut itämaisessa muodossaan kolmetoista vuotta, mutta suunnitelmissa on vielä kahdeksankulmainen kasvihuone hyötykasvimaalle.

Tämä kuva on kuin taideteos, mutta kuvateksti ei kerro kuin luonnonkivistä, laatoista ja kuunliljoista... Minusta tämä on jotain enemmän. Kuva on Sirpa ja Jukka Hämäläisen puutarhasta Mikkelistä. Pariskunnan kohtalokas matka 2000-luvun alussa Barcelonaan vei heidät arkkitehti Antoni Gaudin mosaiikkitöiden lumoihin ja jo seuraavana kesänä puutarhassa alkoi mosaiikkivallankumos. Uskomattomia kuvia mm. kuusimetrisestä muurista, joka on toteutettu mosaiikkitekniikalla. Kaikki on kuin taideteosta eikä mitään ikävää, tylsää nurmikkoa! Tämä pari ei jätä mitään puolitiehen, vaan vuonna 2007 Sirpa ja Jukka kävivät bysanttilaisen ja roomalaisen mosaiikin kurssin Roomassa, missä tekniikka kehitettiin huippuunsa jo Rooman valtakunnan aikaan. Waude! 

Yllä olevassa kuvassa Juha Laitamäen ja Hanna Wallenius-Laitamäen viherhuone. Sijainti on Seinäjoki ja aivan erityistä on upea viherhuone ja laaja patio. Hanna ja Juha toivoivat pitkään kotiinsa lisää valoa, sillä 1970-luvun talojen ikkunathan tiedämme...

Me halusimme myös tilan, johon voi kävellä puutarhasta ja josta voi kävellä suoraan puutarhaan, Hanna kertoo.

(Arvaatkaa vaan, olenko jo vuosia halunnut avata meillä seinän takkahuoneesta suoraan puutarhaan kaksoisovilla...)

Hannalta ja Juhalta on paljon komeita kuvia ja antavia yksityiskohtia.

Kuva on Eija Klaucken puutarhasta, jonka sijainti on Loviisa ja koko 1 hehtaari. Vyöhyke on II ja Eijan puutarha on matkailukohde, eikä ihme, sillä Eija on puutarhasuunnittelija, jonka taitavan suunnittelun alla Eija’s Garden tarjoaa elämyksiä, joissa kohtaamme paljon englantilaista Cottage Garden -tyyliä, mutta myös muita tiloja eli huoneita kuten Eija sanoo. Eija jakaa ilolla osaamistaan sekä puutarhassaan että kirjoissaan.

Muurien, kasviaitojen ja köynnössäleikköjen avulla luodaan syvyyden vaikutelmaa ja usein piilopaikkoihin johtava kaareva polku kiehtoo mielikuvitusta.

Jokaisessa teemapuutarhassa on juuri siihen tunnelmaltaan sopivat kasvit ja rakenteet. Esimerkiksi muuripuutarhaan Eija tilasi valmiiksi patinoituneen näköiseksi käsitellyt tiilet suomalaisen tiilitehtaaan tytäryhtiöltä Belgiasta.

Muuripuutarhaa värittävät havut ja kesäkukkien täyttämät ruukut ja patsas tuo oikean salaisen puutarhan ja menneen maailman tuulahduksen.

Yllätys, yllätys, yllättäen olemmekin Tampereella Marko Pilven puutarhassa. Markon puutarhan kuvia olen ihaillut jo jonkin aikaa hänen omilla sivuillaan ja myös facebookin puutarha ja piha -ryhmässä. Pilven puutarha on vyöhykkeellä II ja pihan koko on 1 800 neliötä. Tämä puutarha paljastaa isännän intohimon puutarhailuun, sillä tilankäyttö on tarkalleen harkittu, jokainen kasvi on just oikealla paikallaan ja ellei ole, isäntä nukkuu yön yli ja aamuksi on kasvin oikea paikka valjennut. Marko luo puutarhaansa intuitiolla, mutta myös taidolla, sillä hän on nykyään puutarha-alan ammattilainen. Entinen ammatti Tampereen teatterien valomestarina näkyy puutarhan loistavassa valaistuksessa, joka sytyttää Markon suosikkikasvit atsaleat, alppiruusut ja ikivihreät kuin näyksi, jossa näyttelijät, kasvit, voivat tarjota parastaan.

Suuri japaninlehtikuusi suojaa pation ruokailuryhmää ja taloa paahteelta ja on kaunis talvellakin neulasensa karistettuaan. Japaninlehtikuusen vyöhykkeet ovat I-III ja se on menestynyt hyvin. Pilven puutarhassa menestyy myös arempi verijapaninvaahtera sekä mantšurianjalopähkinä. Kasvien juuret tavoittavat helposti pohjaveden, sillä tontti on vain muutaman kymmenen metrin päässä Pyhäjärven rannasta. Nurmikkoon kyllästynyttä ilahduttavat lukuisat kivetyt ja laatoitetut polut sekä tiheä kasvillisuus, joka myös vähentää rikkaruohojen kitkemistä. 

Siirtolapuutarhassa Helsingissä, keitaassa kaupungin keskellä, tapaamme yksisirkkaisiin ihastuneen runoilija Thomas Brunellin, jonka lemmikkikasvit ovat koristeheinät, iirikset, päivänliljat, kielot ja kuunliljat. Thomas selittää:

En tiedä miksi. Mutta jokin selkeys siinä on, kun ei ole erikseen lehtiruotia ja lehteä. Se on jollain tavllalla niin yksinkertaista, vaikka itseasiassa yksisirkkaiset ovat paljon erikoistuneempia kuin kaksisirkkaiset, jotka ovat suhteellisen uusia tulokkaita verrattuna moniin muihin kasveihin. Esimerkiksi orkideat, joilla on aivan huikeita ominaisuuksia, ovat yksisirkkaisia.

 Brunellin puutarhassa takan vieressä kasvaa alppiruusu ’Nova Zembla’.

Laihialla käymme Tarkan markan puutarhassa, joka onkin kovasti hyödyksi, sillä ainakin itselläni sokein piste on se, miten paljon puutarha vie. Sitä on intohimonsa viemä ja toisaalta antaahan puutarha moninverroin takaisin, mutta Laihialla opimme, että näyttävyyttä saa nuukaillenkin. Uudisraivaajan urotyössä, luemme ingressistä, että:

Tähän suureen pihaan on saatu mahtumaan kaikki, mistä moni haaveilee: omassa puutarhassa voi saunoa, katsella veden välkettä, nauttia oman maan antimista ja ihailla kauniita istutusryhmiä. Niin koriste- kuin hyötykasvit kuin ihmiset ja eläimetkin mahtuvat kasvamaan sopuisasti rinta rinnan.

Kankaanpään perheen puutarha sijaitsee Loviisassa, vyöhyke on II ja kokoa puutarhalla on 4 000 neliötä. Erityistä suuri kasvihuone.

Kirjan osassa Vuodenaikojen vaihtelua kohtaamme Ylöjärvellä Pirjo ja Markku Mutasen 7 000 neliön puutarhassa alkusuven, jossa maanpeittokasveina katseen vangitsevat runsaat sammalleimumatot. Pirjon kaareutuva penkki kukkii varhaiskeväästä myöhäiseen syksyyn omakotitalon takana viiden aarin kaksoiskaarena. Istutuksen runkona ovat upeamuotoiset kartiovalkokuuset Mutasilta nappaamme vinkin rusakkojen talvituhojen torjumiseksi: Mutaset karsivat tontin rajalla kasvavista tuomista maahan painuvia oksia, joita he levittävät pensaiden ja puiden väleihin. Tuomenoksat saavat rusakot luulemaan, että tarjolla on vain pahanmakuista tuomea eivätkä ne edes pyri jyrsimään istutuksia.

Töttermanin puutarhassa Helsingissä ollaan ruskan räiskeessä sekä istutaan untuvatakit yllä nuotiopaikalla herkuista nauttien. Puutarhassa on erityisen paljon ikivihreitä: tuiviota, rohtokatajaa, pesäkuusta, katajia, pöytä- ja kartiovalkokuusia.

Talvea tervehdimme Eeva Saukon puutarhassa Espoon Nuottaniemessä, joka osaa lumipuutarhaa arvostaa, sillä se tuo kauniisti esiin kasvien muodot ja pehmentää. Lisäksi Eevalla on oikea orangerie eli talvipuutarha, joka on rakennettu talon viereen. Siellä talvetetaan talvenarkoja kasveja. Lämpöitila on vain muutaman asteen plussan yläpuolella, mutta ilmasto on kuin Välimeren ja pelargonit kukkivat orangeriessa koko talven.

Suomen kauneimmat puutarhat on puutarhaharrastajalle innoittavan runsas. Jokainen puutarha esitellään runsain tekstein ja kuvin. Ainoa miinus ovat ainakin aloittelevalle puutarhailijalle epäslevät kuvatekstit, mutta selitystä löytyy sitten kyllä tekstistä. Jutut ja kuvat ovat Viherpiha -lehdestä ja lopussa kerrotaan kaikkien tekijöiden nimet. Kirja jakautuu viiten osaan: Vaikutteita  maailmalta, Rehevää kerroksellisuutta, Hyötypuutarhassa, Etelästä pohjoiseen ja Vuodenaikojen vaihtelua. 

Koska kuljemme kohti uutta kevättä, joka jo melkein on täällä, piipahdamme lopuksi Loviisassa Else ja Vesa Leivon puutarhassa, joka on kuuluisa erityisesti historiallisista tulppaaneista. Luettuani Elsen ja Vesan kirjan Tulppaanitarhan lumo, sain oikein herätyksen ja aloin istutella joka vuosi uusia tulppaaneita, joista olin jo kauan pidättynyt kiitos myyrien. Kaikkiin lajeihin myyrät eivät tunnu koskevan tai sitten on ollut vain tuuria. Tämä ihastuttava Cottage Garden –tyylin puutarha on  kantaa mukanaan menneiden vuosisatojen kukkatunnelmia. Yläkuvassa näkyvä ’Lac van Rijn’-lajike on ensimmäisiä viljetyjä tulppaaneja ja peräisin 1620-luvulta.

Cottage Garden –tyylissä kasvien sijoittelu näyttää hyvin vapaalta ja luonnolliselta, vaikka istutukset voivat olla rajattuja. Kukkia ei istuteta jäykästi penkkeihin, vaan niiden annetaan aaltoilla. Väreihin kiinnitetään erityistä huomiota, samoin ryhmien yhdistelyyn, mutta asiaan kuuluu, että mukana on myös hyötykasveja, kuten hedelmäpuita ja marjapensaita sekä yrttejä. Juuri tällaisessa puutarhassa viihtyvät taiteilijapihojen digitalikset, jotka itse valitsevat kasvupaikkansa, sillä itsetietoinen kaunotar tietää tasan tarkkaan, missä hän näyttää kauneimmalta. Juuri tällaisissa puutarhoissa julivat keijut, sillä akileijat saavat täällä kasvaa missä haluavat.

Jokainen puutarha on jutun arvoinen ja sitä tämä kirja juuri on: Tarinoita puutarhoista.

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa