Iki-ihanaista Naistenpäivää Ihanille Naisille!

Nainen on aina kaunis. Hän on kaunis nuorena ja vanhana, pyöreänä ja timminä. Hän on kaunis odottaessaan lasta ja kaunis leikkiessään lastenlasten kanssa. Nainen on kuin tuuli ja hän voi vaihtaa suuntaa, mutta se on ehkä juuri se, joka pitää miehet varpaillaan ja on saanut heidät kautta vuosisatojen varoittelemaan tästä yllätyksellisestä luonnonvoimasta. Esimerkiksi Mika Waltarin tuotannossa nainen usein kietoo miehen pikkusormensa ympärille niin hyvässä kuin pahassa:

"Varo naista, joka sanoo 'kaunis poika' ja houkuttelee sinua luokseen, sillä hänen sydämensä on verkko ja pyydys ja hänen sylinsä polttaa kuin tuli", evästää köyhien lääkäri Sammut poikaansa Sinuhea.

Sinuhessa isän opit eivät kuitenkaan itäneet, vaan hän palvoo naista:

"Totisesti, tällaista naista emme koskaan ole tavanneet, sillä hänen suunsa on kuin sula hunaja ja hänen rintansa kuin ovat kypsät omenat ja hänen sylinsä on kuuma kuin hiillos, jolla paistetaan kaloja."

"Naisen rakkaus on oikullinen ja se on valloitettava joka kerta uudelleen."

"Naisen tapana on näet kysyä lakkaamatta neuvoa muilta ja sitten tehdä kaikki kuitenkin vain oman päänsä mukaan."

"Uneksin hänestä aivan hiljaa, - viinissä on kirpeä mullan ja auringon maku, - saksofonin ääni liukuu varjoihin. Hän on juuri se tyyppi, josta jokainen mies kerran uneksii, jonka kylmyys on tulta ja kuolemaa, jonka saavuttamattomuus voi viedä maailman loppuun."

"Tutustuimme toisiimme, ja pohja putosi hänenn altaan. Hän oli hyvin kylmäverinen, hyvin koskematon. Hän oli kuin suolainen lähde, joka koskaan tyydyttämättä tekee juojansa janon vain tulisemmaksi. Join pettävän maljan tietämättä mitä tein. Milloin oikeastaan tiedämme mitä todellisuudessa teemme."

Kuva Leena Lumista toukokuun syntymäpäivänä 2009, samana vuonna kun olin blogannut muutaman kuukauden eli aloitin 14.2.2009. Uskallan laittaa itseni likoon, mutta en tee sitä tänään, sillä tämä ei ole se 'minäminäminä -juttu'. On kuitenkin kiva raottaa ihan pikkuisen mitä tapahtuu kulisseissa. Tuo ranskalainen pikkumusta, joka on ylläni, on nyt minusta edelleen 5 kilon päässä. Vihaan sanaa dieetti, joten 'kiitos ei' sille, mutta olen päättänyt pikkumustani nimissä kutistua tähän mekkoon ja sitten siihen Marimekon viidakkomekkoon, jossa juhlin vielä saman vuoden 2009 suvella:

Mieheni täytti pyöreitä samalla viikolla kun puutarhaamme kuvattiin Ihana piha -ohjelmaan= Mikä sattumusten summa taas kerran! Vuodesta 2009 on ehtinyt tapahtua paljon, mutta koska nyt on tarkoitus puhua naisasioista, voin kertoa, että ylimmistä kuvista jo vuoden 2011 naistenpäivään on tapahtunut murrosta:

On naistenpäivä 2011 ja ollaan tultu kaupungilta lounaalta. Yllä on uusi takki, kädessä uudet kesäkorkkarit ja ruusuja. Naisen ilme kertoo, että menossa on murros. Tämä oli se hetki, jolloin tajusin, että elämästä ei selviä hengissä ellei tajua alkaa asettaa rajoja. Oli tehtävä jotain sellaista, johon ei helposti ryhdy nuorempana: Opettelin sanomaan 'kiitos ei' ja sillä tiellä olen vieläkin. Olen auttamaton maailmanparantaja ja sitä ei muuta mikään, mutta pitääkö minun olla todellakin ihan kaikkien pelastaja, pitääkö olla alati läsnä ja tavoitettavissa ja pitääkö mukana kantaa ihmisiä, joiden kanssa ei ole vastavuoroisuutta eli kannattaako jatkaa, jos tuntee itsensä riistetyksi ja uupuneeksi vai luottaa siihen intuitioon, että mikään elämässä ei ole parempaa kuin muutama tosi ystävä. 

Edellisestä kuvasta tähän toukokuun kuvaan on pidetty blogia runsas viisi vuotta, kärsitty lukuisista selkäkivuista kiitos liian runsaan istumisen, kasvettu 5-7 kiloa, valvottuja öitä satojen kirjojen kanssa, vahvistuttu omissa tärkeissä asioissa, niissä ihan itselle tärkeissä, päätetty vaihtaa pienempään lautaseen, mutta edelleen syödä viikonloppuna kuin ruhtinatar, tehty lisää remppaa, löydetty vaaleanpunainen väri, opittu oman elämän tähdeksi, saatu rakas 47 vuoden jälkeen pois työelämästä, opittu olemaan ilman suuriruhtinatar Olgaa, ollaan vielä tiedottomia siitä, että kohta irtoaa silmän lasiainen, tulee upea tarjous, josta kieltäydyn, koska haluan olla minä ja oman aikani valtias, Lancomen ryppyvoidetta ja tuhkimotippoja on kulunut, löydetty ihana kasvonaamio, tajuttu, että nainen ei voi elää ilman suklaata eikä sisustuslehtiä:

Vaikka olen periaatteessa ollut niin kyllästynyt jo pari vuotta nykyiseen sisustustrendiin, en ole kertaakan hylännyt ruotsalaista skönä hem -lehteä. Nyt olikin yllätys, kun luin eilen tyttärelleni ostamaa Unelmien Talo&Koti -lehteä, sillä jo kansi on kuin toisesta maailmasta. Aloinkin heti etsiä po. juttua ja se olikin lehden alussa: Kirjoittaja on Ilona Pietiläinen ja kuvat ovat Hanne Manelius eli tuttuja henkilöitä ja tosi ihana juttu. Vaan kaiken kuningatar on tietenkin kauniin kodin emäntä Malena, jolla on just sitä tyyliä, mistä itse pidän: Ei kaikki valkoista, ei kaikki räjähtävää värimyrskyä, paljon vanhaa, kaakeliuuni ja soma ripaus romantiikkaa. Ja kodin valtiatar on kaunis kuin kotinsa! Kunpa tämä linja lisääntyisi...

Tässä ollaan jo viime syksyssä, jolloin on koettu monen monta ja silmääkin on käyty hoidattamassa, eräs lähiomaisen kriisi on vasta tulossa, mutta nainen se vain jaksaa, vaikka tietääkin, että pitäisi lukea vähemmän, kävellä enemmän. Ryppyvoide on sama, sisustusasenne myös, kokkaamiseen hän kaipaa lisää aikaa, nimenomaan kokeiluihin, mutta päättääkin siirtää blogistaan aikaa puutarhaan eli keväästä on tulossa jännittävä, sillä syksy 2014 oli uusien kokeilujen syksy. Nyt on se aika, jolloin keksin, että minä olen poncho-tyyppiä ja kashmirista en luovu ikinä. Mutta se on niin yellistä, että vain yksi harkittu ostos harvoin.

Naiseen liittyy usein mies. Tässä sitten pariskunta, joka on ollut aviossa tänä vuonna 30 vuotta. Se on niin pitkä aika, että olen usein miettinyt, miten näin levoton tuhkimo onkaan kesyttäjänsä löytänyt. Uusimmassa Kotiliedessä on aivan mahtava Eppu Nuotion juttu Yhdessä, joka kertoo Epun 30:sta yhdessäolon vuodesta miehensä kanssa. Ei enempää totta voi olla;) Viikon sitaatti menee Epulle:

"Rakkaus on epätäydellistä ja ihmiselle hyväksi."

Liityin just Animaliaan ja suosittelen sitä muillekin. Kuvassa ihailemani Catherine Deneuve lemmikkinsä kanssa.

Ja muuntautumiskykyinen Jessica Lange, mm. loistavan elokuvan Frances tähti. Hän on horoskoopissa härkä kuten minäkin. Jos on härkänainen, huomaa jossain vaiheessa, että on hauskempaa olla onnellinen kuin oikeassa...

Elämä ja naiseus on ihan hauskaa, kun sen oikein oivaltaa. Helppoa se ei ole, mutta kuka helppoa on luvannutkaan. Tärkeintä on ehkä että kipinä ja kapina säilyvät: Elämän pitää olla kiinnostavaa ja haasteellista!

Aina ei voi kuitenkaan olla hauskaa. Huomenna meiltä kaatuu pari tosi isoa puuta. Toinen on niin iso ja vanha haapa, että olin siitä jo toivonut liito-oravalle kotia. En rakasta puiden kaadattamista, mutta nyt pakko mikä pakko. Toinen on alhaalta laho ja toinen on saanut salaman iskun. Puusavotassa siis menee naisten päivä täällä, mutta olimme eilen kaupungilla lounaalla, joten se oli sitten siinä...tänä vuonna. Sisällä kukkii hortensia ja ostin uuden muratin talvella menehtyneen tilalle.

Oikeastaan Naistenpäivän paasaukseni on kirjoitettu jo syyskuussa, sillä juttuni Nainen, olet kaunis, kurvikas ja puolukkainen lienee ajaton. Olkaa hyvät!

Koska niin moni elää kovassa kevään odotuksessa, olkoon nyt kukkina sitten nämä Sir Winstonit viime keväältä. Kevät on jo täällä, sillä eilen näin näitä jo myynnissä eli voisi istuttaa ruukkuihin ja alkaa vähitellen kouluttaa ulos.

Iki-ihanaista Naistenpäivää teille kaikille Ihanille Naisille!

Love
Leena Lumi

Waltari-sitaatit kirjasta Mika Waltarin mietteitä, toimittanut Kalevi Haiko, WSOY 1982