tiistai 3. maaliskuuta 2015

Sandra Boart&Karolina Ehrenpil: Ripaus sokeria

Tehän tiedätte, takuulla tiedätte, että olen ylen heikkona Apfelstrudel mit Vanille Eis. Se tarkoittaa, että jos reissaamme kaksi tai kolme viikkoa Keski-Euroopassa, joka iltapäivä nautitaan hyvää, haudutettua teetä 'mit...Kävi sitten kerran niinkin, että päätimme käydä, ihan vain poiketa Meissenissa teellä. Siellä saimme jotakin niin hyvää, että juutuimme tunneiksi ko. kaupunkiin, mutta emme Meissenin posliinin takia vaan..no juu,  nautimme yhden konditorian kakkupaloja kera teen ja sitten tilasimme uusiksi...Eurooppamme on kartoitettu ravintoloiden ja konditorioiden mukaan. Niinpä kun näin kannen kirjasta Ripaus sokeria olin myyty ja mietin: Tämän täytyy olla jotain aivan erityisen herkullista, jotain sellaista, joka on samalla hyvin kaunista ja hyvin makuhermoja viettelevää: Herkkutaivaan tähtiin kirjoitettu liitto!

Sandra Boartin&Karolina Ehrenpilin Ripaus sokeria (En nypa socker, Mäkelä 2015, suomennos Laura ja Olga Jänisniemi) on yksi kauneimmista herkkukirjoista, jonka olen ikinä nähnyt. Kirjan reseptit ovat Sandran ja puuteriutuiset valokuvat Karolinan, joka on hääkuvauksiin erikoistunut kuvaaja.  Kondiittori Sandra Boartin kirjan henkeen sopiikin, että johdannon ja Näin onnistut –vinkkien jälkeen alkavat polttarit. Niiden jälkeen seuraa Häämietteitä, Juhlan tuntua, Vauvakutsut, Lastenkutsut, Makeaan kevääseen...Varsinaisten reseptien ja  reseptikuvien lisäksi on todella paljon innoittavia tunnelmakuvia, jotka minusta kuin kohottavat lukijan ylempiin sfääreihin.

Häät todella tuntuvat kirjassa, eikä ihme, sillä Sandra järjestää miehensä kanssa vuodessa sadat häät! Näin Sandra heidän konditoriastaan, jonka nimi on tietenkin En nypa socker:

Huhtikuussa 2012 avasimme kauniin liikkeemme, johon asiakkaat poikkeavat päivittäin kahville tai lounaalle, suunnittelemaan häitään tai sunnittelemaan salaa parhaan ystävättärensä polttareita. Tilaisuuksia on joka lähtöön, ja autamme asiakkaitamme tekemään juhlapäivistään ainutlaatuisia niin maultaan kuin muultakin toteutukseltaan!

Lukiessani kirjan alusta Näin onnistut, kiinnitin ilahtuneena huomioni siihen, että Sandralle on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten tuotantoeläimiä kohdellaan. Iso bonus! Osuva ohje on mielestäni se, että stressaantuneena ei kannata yrittää mitään huimaavia luomuksia.

Reseptejä on laidasta laitaan, mutta tässä pääsette vähän maistelemaan: Rapea marenkileivos, Passionmacaronit, Hääkuppikakut, Röyhelökakku, Rapeat pikkupizzat, Mansikkabruschetta, Metsämansikkamacaronit, Lentokone- ja pilvipikkuleivät, Äitienpäiväkakku (oih!), Mustikka-limettijuustokakku, Ylellinen katkarapuvoileipä, Emelien cookiet, Omenapiiraat, Haamuleivokset, Suklaa-omenaunelma...

Yllä Mustikkaiset kuppikakut, joka kertoo sekä kuvaltaan että konditoriatoteutukseltaan paljon kirjan tasosta. Pysäyttävää parhautta!

Minulla on nyt kuitenkin mielessä kevät, se aika kun raparperi nousee puutarhassa, omenankukkkia kaikkialla ja tulee mieleen äiti ja isoäiti. Mitä jos leipoisimme Isoäidin raparperipaistoksen vaniljakastikkeella, josta Sandra mainitsee, että ’parempaa raparperipiiraan reseptiä saa hakea – tämä herkku katoaa lautasilta silmänräpäyksessä’:

12-15 hengelle

Paistaminen: 200 astetta, 45 minuuttia

Täyte:

800 g raparperia
1 tl vastajauhettua kardemummaa
4 kananmunaa
4 dl taloussokeria
1 dl vehnäjauhoja

Rapea murotaikina:

100 g normaalisuolaista voita (kylmää)
3 dl vehnäjauhoja
3 dl fariinisokeria

Vaniljakastike (8 dl):

6 kananmunankeltuaista
2 vaniljatankoa
2,5 dl kuohukermaa
2,5 dl täysmaitoa
1,5 dl taloussokeria

Valmista täyte:

1.  Kuori ja pilko raparperit. Laita palaset piirasvuokaan (halkaisija 30 cm) ja ripottele kardemumma päälle.

2.  Vatkaa kananmunat, taloussokeri ja vehnäjauhot yhteen ja kaada taikina raparperipalojen päälle.

Valmista murotaikina:

3. Kuutioi voi. Lisää vehnäjauhot ja fariinisokeri ja sekoita murotaikinaksi.

4. Ripottele murotaikina täytteen päälle ja paista uunin keskitasolla noin 45 minuuttia.

Valmista vaniljakastike:

1. Laita munankeltuaiset kulhoon.

2. Halkaise vaniljatangot. Raaputa siemenet kattilaan ja heitä joukkoon myös vaniljatangot.

3. Lisää kerma, maito ja taloussokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Kun seos pulpahtaa, kaada se keltuaisten joukkoon samalla vatkaten.

4. Kaada vaniljakastike takaisin kattilaan ja jatka keittämistä, kunnes se sakenee hieman. Vatkaa koko ajan, ettei vaniljakastike pala pohjaan tai juoksetu.

5. Kaada sakeutunut vaniljakastike kylmään kulhoon. Jos haluat kastikkeesta aivan sileää, voit siivilöidä sen.

Mitenkään salaamatta on tiedossa, että minä en leivo muuta kuin tiikerikakkua ja omenapiirakkaa, mutta nyt alan leipoa tätä! Jos nämä lämpökelit jatkuvat, kohtahan se raparperi sieltä jo nousee...

Kaikille kirjallisille herkuttelijoille tarjoan nyt  S´mores-kuppikakut, joista Sandra toteaa, että ’...nämä kuppikakut ovat taivaallisia. Kun tuomme ne kahvilassa esille, ne myydään loppuun tuossa tuokiossa!’

Noin 12 kpl

Paistaminen: 175 astetta, noin 15 minuuttia

Kuppikakut:

3 huoneenlämpöistä kananmunaa
3 dl fariinisokeria
1 tl aitoa vaniljasokeria
50 g suolatonta voita
100 g kermaviiliä
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
 1 tl kaakaojahetta
150 g tummaa suklaata (70 % kaakaota)

Kinuskikastike:

1 dl taloussokeria
50 g rypälesokeria
1 dl kuohukermaa
 20 g normaalisuolaista voita

Italialainen marenki:

1 ¼  dl taloussokeria (sokeriliemeen)
0,5 dl vettä
4 kanamunanvalkuaista
1 ¼ dl taloussokeria

Muuta:

Digestive- tai muita keksejä

Valmista kuppikakut:

1. Vatkaa munat, fariinisokeri ja vaniljasokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi, noin 15 minuuttia.

 2. Sulata voi ja kaada se kermaviilin joukkoon. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

3. Kääntele jäähtynyt kermaviiliseos muna-sokeri-vaahdon joukkoon.

4. Siivilöi kuivat aineet kulhoon ja kääntele taikinan joukkoon.

5. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikroaaltouunissa.

6. Sekoita sula suklaa varovasti taikinan joukkoon. Sekoita huolellisesti pohjaa myöten, ettei suklaa jähmety ja tartu kulhoon.

7. Pursota tai lusikoi taikina muffinivuokiin. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia – kuppikakut saavat jäädä keskeltä hieman taikinaisiksi. Anna jäähtyä.

8. Tee kuppikakkujen keskelle reikä omenaporalla ja täytä kolo kinuskikastikkeella.

Valmista marenki:

9. Mittaa kattilaan vesi ja 1¼ dl taloussokeria ja kuumenna sokeriliemi 121-asteiseksi.

10. Vatkaa valkuaisia sähkövatkaimella teräskulhossa ja lisää vähän kerrallaan 1¼ dl taloussokeria koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes marenki on kovaa ja kiiltävää.

11. Kaada sokeriliemi ohuena nauhana marenkivaahdon joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista kunnes marenki on jäähtynyt.

12. Pursota marenki kuppikakkujen päälle ja anna sille hieman väriä kaasupolttimella. Koristele kuppikakku keksinmuruilla.

Onko tässä vuoden makein ja suloisin kirja! Onko kansi niin kaunis, että se lähtee mukaan vuoden 2015 kaunein kansi –kisaan ja olisiko tässä yksi ihanuuslahja itselle ja ystävälle, joka rakastaa leipoa tai olisiko tämä peräti lahja häitä suunnittelevalle ystävälle, sillä teoksen osassa, jossa esitellään morsiusparien suosikkeja, on paljon romantiikka ja metsämansikkasuukkosia


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Katja


*****

Ruokakirjat Leena Lumissa

PS. Tämä houkuttava kirja sai nyt muistelemaan ja eräälle lukijalle tuli mieleen Vironperän kakku. Minäpä kysyin Ireneltä sitä ja tässä, olkaa hyvät: Vironperän kakku!

39 kommenttia:

  1. Ai, ai mitä herkkuja myt juuri, kun pitäisi päästä "bikini"kuntoon :)
    Kirjan kansi on herkullisen kaunis!
    Mukavaa maaliskuun alkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, ei auta, ei auta;) Minä olen aikaa sitten hylännyt kaikki kevyttuotteet ja keinotekoiset makeuttajat, joista viime mainituista lääkäri jopa varoitteli, sillä ne eivät kaikille sovi. Yirtän nyt parhaan ystäväni kanssa beach-kuntoon käyttämällä pienempiä lautasia eli mittasimme mun lapsuuden ajan lautaset: Ne ovat samaa kokoa kuin Arctican alkupalalautaset eli eipä ihme, että vanhempamma olivat hoikkia, vaikka kaikki eivät tehneet ruumiillista työtä.

      Kansi on täydellisen herkullinen!

      Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  2. Sanokoot muut mitä sanoo, mutta kyllä sokeri on parasta!;)

    VastaaPoista
  3. Oih mitä herkkuja kauniissa kattauksessa.
    Noita kuppikakkuja täytyy kokeilla ja raparperipaistos on melkein sama mitä teen kerran pari kesässä.

    Juu, voita ja sokeria, mutta kohtuudella aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, äläpä muuta virka.

      Sinä olet aina leiponut, mutta tiedät minut;) Olen enempi ruoanlaittaja, mutta tätä rapareperireseptiä aion kokeilla.

      Ilman muuta oikeaa voita ja sokeria!

      Poista
  4. Ooooooo....mikä kirja. Vesi kielellä heti!
    Niin keski-Euroopassa on niin herkullisia kahviloita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, älä muuta sano;) Tämän kansi on nyt enne...eli sisusta on samaa linjaa.

      Minä kasvan joka reissulla eli bonusviikko on aina x kiloa lisää, mutta onpahan sitten nautittu sekä konditorioista että muusta. Etenkin se yksi erityinen Kuchen siinä yhdessä kuvassa, se suli suuhun, kukaan ei tiedä, mtä se on, miten sellainen tehdään. Pidän paljon mantelista ja olen alkanut miettiä, että jos se olisi leivottu mantelijauhoon, mutta se on vain pieni osa tuosta nautinnon kliimaksista...;)

      Poista
  5. Ooh, onpa kaunis kirja! Kuten tiedät, minä olen harrastajaleipuri ja nyt haluan päästä selailemaan tätä ja innostumaan tästä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, napakymppi! No, minä leivon vain muutamia juttuja, sillä olen aika innokas taas ruokapuolella, mutta tuo raparperipiirakka odottaa nyt vain raparperien nousemista. Minulla on eräs intohimoinen harrastajaleipuriystävä ja ajattelin, että taidan hankkia tämän hänelle joulupakettiin. Paljastus ei spoilaa mitään, sillä hän ei viihdy netissä;)

      Katso sitten kuvia, kirjasimia, asemointia, kaikkea...Näin tehdään laatua.

      <3

      Poista
  6. Minnekähän mun kommentti katosi. Luin postauksesi autossa ja onneksi oltiin juuri matkalla kivaan konditoriaan Düsseldorfissa, joten ei tarvinnut pitkään olla vesi kielellä kadehtimassa herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, sie hukkasit sen;) Hyvä sieltä konditorioiden ihmemaasta on kiusoitella, kun toinen ei saa samoja herkkuja...nyyyyh. Hoikistun nyt, että voin sitten syksyllä taas kasvaa.

      Poista
  7. Minäkin muistan saksalaisten kahviloiden ihanat leivonnaiset.
    Tykkään myös itse leipoa ja nautin aina päiväkahvin pullan tai leivoksen kera. Koulussa ei ollut mitään rauhaa, joten silloin päivän herkkuhetki jäi pitkälle iltapäivään kotiin tuloon asti.
    Kuten tuolla alussa Hannelle vastasit, niin ei mitään kevyttuotteita, vaan pienet lautaset, niille kaikkea hyvää, mutta vähän. Eikös tämä ole myös se ranskalaisten naisten salaisuus?
    On kyllä kauniita nuo mustikkaiset kuppikakakut! Ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, emme unohda niitä koskaan!

      Onneksi paras ystäväni viettää välitunnit opettajanhuoneessa, joten hän ei voi kutistua minua nopeammin;) Meillä on menossa pieni kisa...

      Tiedätkö, meidän äiti ja hänen siskonsa etc. eivät voisi kuvitellakaan päiväkahvia ilman pullaa tai leivosta tai kakkupalaa. Seuraavaa sukupolvi ei saisi nauttia mitään herkkuja. Minulla oli vuoden ensimmäinen pulla eilen iltapäiväteellä...

      Ranskattaret eivät liho keittokirja on minulla blogissakin. Herkkuja kyllä mutta määrä ratkaisee. Mieti nyt vaikka kevytjuustoa: Juuston maun yksi osa on hyvä rasva, sen olemus on se ja suutuntuma. Minä olen ennen ilman juustoa kuin ostan kuivaa kengänpohjaa. Mutta emme ole ilman, joka viikko ostamme 3-5 juustoa, jotka kaikki eri tarkoituksiin eli siinä on sitten jo viikonlopun homejuustot, capresen mozzarella etc.etc. Minä sairastun keinotekoisista makeutusaineista, se on nyt oikein tutkittu. Niitä ovat: sorbitoli, maltitoli, mannitoli ja ksylitoli. Sorbitolia yritetään kätkeä myös E-koodin taakse, mutta avaan sen nyt eli se on E420.

      Kaikki kirjan kuvat ja jopa tekstisivut ovat unelmaa. Haluan antaa tämän lahjaksi ystävälleni joka rakastaa leipomista eli ei kun kauppaan!

      Poista
    2. Samaa mieltä juustoista, ehtaa tavaraa eikä mitään korvikkeita. Ne kevyttuottet ovat kuin muovailuvahaa tai jotain pomppupalloja.

      Mutta Leena, miten sinä voit olla ilman pullaa! Minä siirryn mieluummin vieläkin pienempään lautaseen - kahvitassiin jos tarve vaatii - kuin jätän herkkuhetkeni pois! ;)

      Poista
    3. Marjatta, kerran nyt innoitin sinua, niin kerron, että kävin specialistilla kokeissa ja kaiken syy olivat nuo helskutin keinotekoiset makeutusaineet. Kerroin samalla sisätautilääkärille, että viisi juustoa lähtee kaupasta viikossa ja illan päätän aina kahteen hapankorppuun juustolla. Tähän tohtori sanoi, että' täydellisen terveellistä, eikä likaa juustoa, mutta nyt voimme puolittaa kalkin.' Eli nyt kalkkia vain 400 mg/vrk, kun normi on 800 mg.

      No en voikaan! Pääsiäinen ollaan äidillä joten sitten kyllä on pullaa ja kakkuja etc. Tämä johtuu siitä harhasta, että uskon kutistuvani kaappini ihaniin kotelomekkoihin, kun vain tuurisyön pullaa;) No, sanoin minä tänään R:lle, että 'kohta en enää kestä, ostetaan edes viikonlopuksi suklaacookies tms.' Tämä on masokistista touhua...

      Poista
  8. Varmaankin ihana kirja,ja kuvat näyttävät upeilta:) Täällä on aivan ihania leipomoita,sinä takuulla tykkäisit;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on sellainen vuoden täydellinen herkkukirja. Tiedän, tiedän ja eihän sitä koskaan tiedä, mitä teemme sitten kun emme hiristele enää Keski-Euroopan teillä;) Täytyy aina vähän kutistua ennen reissuja, sillä en voi vastustaa....haluan antautua herkuille!

      Poista
  9. Kävin katsomassa leipurin sivuja;herran jestas mikä kokoelma macaronseja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, huomasin! Etsin Pavlovaa ja sieltä löytyi minisellainen, mutta en löytänyt vielä kuvaa...

      Poista
  10. Elämme Vaarallisia Aikoja. Paaston aikana ei pitäisi klikata tällaisia postauksia lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, oikeassa olet: Meinasin syödä tämän kirjan;) Nautin eilen vuoden ensimmäisen pullani. Seuraavaan on matkaa...Täytyy vähän kutistua, että sitten taas voi herkutella. Aion nimittäin nyt ottaa ohjelmaani tuon raparperipiirakan.

      Poista
  11. Oi ihanuus, kuinka kaunis kirja! Ja raparperipiirakka testataan ihan varmasti :)

    Tämä taitaakin olla vallan mainio lahja nuorimmaiselleni (16v), hän kun rakastaa leipomista ja onkin taitava siinä. Blogistani löytyy linkki hänen blogiin (perhe bloggaa- sivupalkissa), jossa muutamia taidonnäytteitä esille tuotu :)

    Minä en osta light-tuotteita enkä suosittele niitä koskaan! Samoin keinotekoiset makeutukset menee samaan kategoriaan. Voita ja sokeria, mutta hillitysti :))) Ja kunnon herkuttelu välillä ja sitten taas ne pienemmät annokset!!!

    Keväisiä tuulia ja valoisaa maaliskuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuitiina, ehkä kirjavuoden kaunein...Jopa minä aion tuota kokeilla;)

      Toiset ovat leipojia, toiset eivät. Piirakoihin olen kyllä päättänyt sukeltaa. Tyttäreni joulupiparit ovat taikaa.

      Sama täällä. Moni niistä sairastuu ja maksaa sitten kalliin rahan tutkimuksista. Katson nykyään tuoteselosteet, ne millinkokoisetkin tarkaan. Onhan se outoa, että herkuista täytyisi tuntea syyllisyyttä. Eivät meidän äidit eivätkä isoäidit tunteneet.

      Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  12. Voi ihqu mikä kirja päältä ja sisältä. Joka sivu varmastikin hurmaava. Olen heikkona raparperi/omenapaistoksiin, joko kauramuro/tai tuollaisella taikinaseoksella ja päälle vaniljakastiketta. Aah muuta ei tarvitakaan ja sukulaatipötkyläkin jäisi sivuun. Tämän kirjan haluan. <3

    Hyviä unia Leena ja kiitos mahtavista zemppiviesteistä blogiin. :) Olet super.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, eikö vain. Tähän kuin putoaa, silleen ihanasti. Minä olen heikkona omena-kaneli-paistoksiin, mutta nyt sain vihdoinkin reseptin, joka houkuttaa minua hyödyntämään raparperejä, jotka nousevat ihan kohta. Vaniljakastiketta tietysti;) Minäkin ostan tätä yhden ystävälle ja sitten ehkä vielä yhden itselle. Tämä takuulla menee arvonnassa.

      Hyvää uutta päivää ja kiitos samoin sinulle ja ole hyvä <3 Kuin myös sinä!

      Poista
  13. Kiitos esittelystä jälleen, raparperipiirakka ohjeen jo vihkooni kopioin, täytyy tuota sokerimäärää vähän säädellä ja ehkäpä vaniljakastikkeen ostan valmiina, sitä en koskaan ole ennen tehnyt. Vironperänkakkuresepti, kai täältä olen senkin keksinyt, on helppo tehdä, onnistuu aina ja sitä on nytkin jääkaapissa odottamassa iltapäiväkahviamme. Houkuttelen nyt tässä kokeilemaan, ei hassumpi herkku olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, ole hyvä. Minä olen nuoremilta ystävilltäni aikaa sitten keksinyt, että ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse: Käytän itsekin Blå Bandin Vanhan ajan vaniljakastiketta, mutta teen sen jo edellispäivänä valmiiksi ja laitan yöksi jääkaappiin. Kun vain ehtisin, kertoisin, missä kaikessa voi mutkia oikoa jopa juhlaruoassa maun siitä kärsimättä.

      Vironperänkakkuresepti? En muista...Luulin, että olet Vironperän Irene;, mutta jostain syystä tänään anonyymi;) Laitoin jo Irenelle vinkkiä hänen blogiinsa. Sepä olisikin kiva saada, sillä teen kuivakakkuja vaikka silmät ummessa. Meillä oli teehetki ilman mitään hyvää ja olihan se vähän puisevaa. Huomenna on oltava jotain cookies tms. Toki kokeilen heti kun reseptin löydän. Luin just naapurini tuomia naistenlehtiä (harvinaista herkkua nykyään) ja siellä oli esittelyssä Kodin Kuvalehdessä maustekakku. Se oli ensimmäinen kakku ikinä, jonka tein, mutta äidin ohjeella, jossa en muista olleen mitään piimää. Täytyy kysyä nyt äidiltä. Se on kakku, joka on yli viikonkin jälkeen vielä hyvä.

      Poista
  14. Onpas suloinen sokerikirja! Todella ihanaisen romanttisia kuvia. Meillä oli tyttären häät viime kesänä. Tästä olisi varmasti saanut inspiraatiota.
    Meillä leiviotaan kesäisin monta raparperipiirasta. Tämän reseptin panin visusti talteen. Mutta luulen, että vaniljakastikkeen ostan valmiina.
    Laitoin blogiini linkin Vironperän kakkuun. Se on mausteinen kuivakakku ja todella helppo tehdä, kun vaan kaikki aineet sekoitetaan eikä tarvitse vatkata ollenkaan. Kyllikki ei liian monimutkaisia reseptejä harrastanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, tässä on just paljon häistä ja sitten lastenkutsuista myös. Äitienpäiväkin on mukana etc.

      Minäkin aion tehdä tätä. Ties vaikka kävisi samoin kuin omenapiirakan kanssa, että niitä tuli sitten tehtyä pari kuukautta koko ajan. Mutta onneksi, onneksi, ne kestivät hyvin pakastusta. Hyvä sinä!: Vaniljakastike on niin ihanaa vlamiina! Minä teen siitä Blå Bandin jauheesta ja leipuriystäväni käyttää jotain purkissa olevaa valmisvaniljakastiketta. Ei ihan kaikkea enää tarvitse tehdä enää alusta asti itse.

      Hyvä juttu. Voisin ehkä linkittää sen tähän juttuuni...Mausteinen kuvaikakku minulla on nyt haussa. Se, mitä äiti teki. En ehtinyt soittaa hänelle vielä, mutta hän ei ole tehnyt sitä varmaan vuosikymmeniin, joten liekkö ohje tallessa. Turhan monimutkaiseen innostun vain harvoin ja sekin tapahtuu sitten ruokapuolella;) Kiitos <3

      Poista
  15. Oi, miten kaunis kirja!

    S'mores-kuppikakutkin näyttävät niin ihanilta, että niitä täytyisi kokeilla...

    Huimia kuvia, kauniita asetelmia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ehkä vuoden kaunein...

      S'mores on nyt valittu tähän ihan kirjabloggaajia ajatellen, joten siitä vain;) Minulle tuo ohje oli hieman haastava, sillä olen enempi innokas ruokakokeilija, mutta tuo raparperipiirakka tehdään heti ensimmäisitä raparpereista. Suosittelen muuten tätä kirjaa sinulle isosti <3 Arvostaisit kirjan visuaalisuutta taitosta kuviin ja kaikkea siltä väliltä.

      Täysin samaa mieltä: Kiitos <3

      Poista
  16. Minäkin tulen huonovointiseksi makeutusaineistä.mKun ne olivat uutta, maistoin jotain light-mehua tai -limsaa, ja kurkkua alkoi karvastella, poskia kihelmöidä ja tuli todella kummallinen olo. Joskus kylässä olen tietämättäni juonut myöhrmminkin tekopelillämmakeutettua ja samat oireet. Jossain dokumentissa oli, että ne ovat täysin ihmiselle sopimattomia aineita, mutta niin vain elintarvikebisnes jyllää ja tuottaa jos minkälaista moskaa. Tänään sain Uudet kirjat -kerhoon liittymislahjana Kinuskikissan helpot herkut. Jospa tällainen jauhotonpeukalokin niillä ohjeilla onnistuisi. (P.S. Luin blogistasi innostuneena vihdoin Anna Ahmatovaa ja jotain postasinkin. Kiitos vinkistä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, moni tulee, mutta ei tiedä, mistä syystä. Meillehän yritetään tuputtaa ihan mitä vain, mutta koko ajan pitää yrittää olla itse tiedossa kiinni ja valita ne, jotka itselle sopivat. Olen anoppini keittiössä oppinut, että oikea voi ja sokeri sekä kerma, kuuluvat elämään, eivät mitkään kevyttuotteet. Kinuskikissa on hirveän suosittu! Kävinkin jo lukemassa. Hyvä sinä. Ole hyvä <3

      (Anteeksi, että vastasu viipyi, mutta meillä on nyt menossa puiden kaadot pakon edessä.)

      Poista
  17. Miten ihminen voisi selvitä Itävallassa ilman Apfelstrudelia?! Miten ihminen voisi selvitä kesästä ilman raparperia: joudun ehkä palaamaan , kopioimaan tai ostamaan kirjan. Leipomukseni tosin vain äärimmäisen harvoin näyttävät kuin kuvissa, mutta maku kai onkin pääasia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, ei mitenkään! Mutta laskeppa vähän kertoen 2.3 viikon matka ja joka ip ihana strudel;) Silti: En ole niitä nauttimatta! Meillä raparperi on ollut miltei koristeena vuosia, ennen tein siitä satakuntalaiseen tyyliin kiisseliä ja sen kanssa sitten tippa kermaa kumoamaan oksaalihapon vaikutukset. Nyt aion kokeilla tätä ohjetta ja voipi olla, että kestää pakastuksen yhtä hyvin kuin omenapiirakka. No, tuossa kuvassa on noita omenankukkia...;)

      Poista
  18. Raparperipiirakkaa täytyy ehdottomasti kokeilla. Ensin täytyy vain odottaa raparperiaikaa ;-)

    Odotan niin, että pääsen kesällä käymään Saksassa. Ihanaa, ei siihen enää niin kauaa aikaa ole...

    VastaaPoista