lauantai 21. elokuuta 2021
Rakastaja
keskiviikko 18. elokuuta 2021
Ihania uutisia, ihania uutisia!
Nyt on niin, että meistä on tulossa Oma&Opa tai sitten nonna/mumma ja nonno/ukki♥
Tuo pieni paketti tuossa kummitätinsä sylissä ja Annin ihmeteltävänä, oli ihan vasta juuri vauva...
Tämmönen suloinen nyytti♥ Rakkauspakkaus, joka sai kaikki hymyilemään♥
Hän oli jotenkin meille niin suuri ihme...
Ja nyt meidän bambina odottaa vauvaa♥ Vaavi on nyt kukkakaalin kokoinen. Olemme tunteneet suuria tunteita, sen vakuutan!
Pitäneet vauvapalaveria vanhan omenapuun varjossa ja suunnitelleet...lastenhuonetta. Päättäjä on nyt kuvaamassa, joten ei näy. Vauvanhuoneeseen satavuotiaan talon yläkertaan on tulossa kaikkea ihanaa, mutta saan paljastaa vasta tämän ja se huone ei ole vielä valmis, mutta suunnitelmat ovat::
Vaavia odottaa ainakin karusellisoittorasia, jossa pienet hevoset...
Ensimmäiset vauvanvaatehankinnat tein Lohjalla kesähelteillä. Kaksi erikokoista pukua, joissa pitkät hihat ja kuvat ovat kettua, karhuja...Ja toinen on ensi suvelle ja sen sisällä on silloin pikkuinen ihme, jolla on jo oma nimikin ja persoona. Ensimmäiseksi tuleva äiti pyysi Tiiitiäisen satupuuta ja saakin omansa, jossa lukee ensi kansien välissä: Merin ihan ensimmäinen kirja, jonka äiti osti hänelle heti kuultuaan odottavansa vauvaa.
Ja muumipuku on ihan must. Ensikengät jo lähtivät. Merin hyvät popot, joilla oli reissattu Saksassa ja opittu kävelemään Zürichissä.
Vauva syntyy kun...
ja kun...sunnuntai 15. elokuuta 2021
Linka Neumann: Norjalaisia villapaitoja 2
Linka
Neumannin Norjalaisia villapaitoja 2 (Villmarksgensere 2, WSOY 2021, suomennos
Heli Mäntyranta) tarjoaa upeita malleja niin lapsille kuin aikuisille arktisiin
seikkailuihin kaikkina vuodenaikoina, sillä käsite arktinen kesä on olemassa!
Kukapa arvaisi, että tuo luonnonvalkoinen, Léttlopi, on minulle kuusen alle odotetuin joululahja. ”Niin sinua” sanoi tyttärenikin. Ja Lumimies tykkäsi myös. Käytän villaneuleiden alla erilaisia pooloja, sillä ihoni on herkkä villalle. Näin saan vanhatkin poolot kulutettua loppuun ja ulkona kiedon yhden omista kaulaliinoistani, siitä pehmeästä Teddystä kudotusta, kaulan ympärille.
Kirja on kuviensa puolesta kuin ahmittava herkkukirja. Se on värikylläinen ja
täynnä lumen tuoksua sekä metsää. Esipuheessaan Linka hämmästelee kirjan Norjalaisia
villapaitoja 1 saamaa suosiota Instagramissa ja jatkaa:
Sanouduin
irti vakituisesta työstäni ja keskityin pelkästään käsityöhön. Palkkatyöstä
luopuminen vähän pelotti, mutta en ole katunut päätöstä. Nyt minulla on
mahdollisuus oleskella enemmän tunturimökissämme. Siellä ei ole sähköä tai
vesijohtoa, ja siellä olen voinut rauhassa paneutua luovaan työhön.
Mallin suunnittelu
on pitkä prosessi. Mieluiten piirrän mallin paperille ennen kuin laadin
kaaviot. Monet ovat ehdottaneet suunnitteluohjelmien käyttöä, mutta pidän
enemmän vanhoista menetelmistä: kynästä ja paperista! Kun kaavio on valmis alan
neuloa versiota, jota kutsutaan prototyypiksi.
Esipuheen jälkeen tuleekin juttu langoista. Tuotteiden on kestettävä pyryt ja tuulet, myrskyt ja räntäkelitkin. Linka kertoo tarkkaan mitä lankoja käyttää ja lohduttaa herkkäihoisia sillä, että mitä enemmän villaneuletta pesee, sen pehmeämmäksi se tulee. Neuleissa on käytetty sekä norjalaisia että islantilaisia lankoja. Mukana seuraa sitten myös tarkka pesuohje…
Neulemalleihin
Linka antaa hyviä ohjeita jutussa Ennen kuin aloitat. On haku malliin, mittoja,
neuletiheyttä, hyödyllisiä välineitä ja vinkkejä.
Tässä sitten arktisia kesämalleja perheen yllä. Naisella on himoitsemani Léttlopi, luonnonvalkoinen. Miehellä on Arktinen kesä, Léttlopi, laivastonsininen.
Neulekirjassa
on tietenkin paljon kuvia ja useita kuvaajia, jotka kaikki löytyvät kirjan
alusta. Myös eettisyys on otettu huomioon eli esiin tulee luonto- ja
eläinrakkaus. Elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Kirjan lopussa, josta löytyy
paljon pipo- lapasmalleja, mainitaan useimpien kuvien olevan Norjan tuntureilta,
Folldalin lähistöltä. Kuvatekstissä mainitaan valokuvaaja Marte Stansland
Jorgensen, koulutettu lehtikuvaaja valjakkoajaja.
Norjalaisia
villapaitoja 2 sisältää myös useita lastenmalleja Yhteensä neulemalleja on kaksikymmentä
neulottavaksi niin norjalaisista kuin islantilaisistakin malleista. Lasten koot
ovat 1-10 -vuotiaille ja aikuisten koot S-XXL.
Tässä taas Musta susi, joka voidaan neuloa puoliksi lampaan- ja alpakan villasta.
torstai 12. elokuuta 2021
Ilona Pietiläisen Tummuvien iltojen taikaa on arvonnassa voittanut...
Ilona Pietiläisen kirjan Tummuvien iltojen taikaa on arvonnassa voittanut Saaripalstan Saila! Onnea voittajalle♥ Oletko ystävällinen Saila ja laitat minulle tulemaan osoitteesi.
Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille♥
keskiviikko 11. elokuuta 2021
Karin Slaughter: Vaikeneva vaimo
Jeffreyn kanssa Sara oli tiennyt, että oli olemassa kymmeniä, luultavasti satoja muita naisia, jotka voisivat rakastaa Jeffreyä yhtä kiihkeästi kuin hän rakasti. Willin kanssa Sara tiesi täsmälleen, että hän oli ainoa nainen maan päällä, joka voisi rakastaa Williä sillä tavalla kuin tämä ansaitsi tulla rakastetuksi.
Karin Slaughterin Vaikeneva
vaimo (The Silent Wife, Harper Collins 2021, suomennos Päivi Paju) on
dekkarikuningatttaren tapaan julma ja tavaton, suorastaan naskalilla
kirjoitettu paksu teos, joka ei olisi löytänyt minulle lukuun ilman
dekkarimaanikkoystävääni. Enhän minä pidä näin
kovista dekkareista…Se oli eräs ystäväni, joka vuonna kirves ja kivi kantoi
minulle väkisin Slaughterin Grant County–sarjan kirjoja Sokaistu,
Riistetyt, Piinattu…Valitin ja vaikersin kunnes ilmestyi Triptyykki ja sen
jälkeen olen jo aikaa sitten myöntänyt itselleni, että minussa asuu myös
tietynlaisten verellä kirjoitettujen, piinaavien, vahvoilla persoonilla
kirjoitettujen trillerien himoaja. Ja lopulta luin ehkä elämäni parhaan
trillerin Minette Waltersin Kuvanveistäjän jälkeen, ja se oli Karin Slaughterin Yli rajan. Alun sitaatti ei vaikuta merkittävältä,
siinä ei ole Kivun jälkien sähäkkää paneskelua, ei Pettävän hiljaisuuden Lena
Adamsin mielen pimeitä huoneita, ei Triptyykin varakasta, varjoissa seisovaa,
kauniisti ikääntynyttä Lydiaa nauttimassa muiden kärsimyksistä…ei tällä kertaa
mitään näistä, vaan paljon mystisellä tavalla murhattuja naisia, Saran ja
Willin suhdejumia sekä kirjailijan yllätys: Hän halusi tuoda Jeffreyn mukaan
tähän kirjaan. Siihen on syynsä…
Metsistä alkaa löytyä naisia, joiden
murhatapa on käsittämätön. Sitten alkaa löytyä vanhempia uhreja, kadonneiksi
ilmoitettuja, joita Jeffrey oli aikanaan tutkinut. Ilmaan leviää kuin
myrkyllinen kaasu: Olisiko Jeffrey tehnyt virheen tai jopa tahallaan
häivyttänyt jotain, sillä varsin sekopäinen Lena Adams sohlasi kaikessa mukana,
vaikka oli rohkea ja ylittämätön hänelle sopivissa tapauksissa. Slaughter
paljastaa kuitenkin hillityn
lastenlääkärin Sara Lintonin rajattoman vihan rikosylikonstaapeli Lena Adamsia
kohtaan. Hänen koskaan muuttumaton käsityksensä Lenan työparin, Saran
edesmenneen miehen Jeffreyn kuolemasta nousee pintaan, kun... Sanomattakin
on selvää, että Lena on oman pimeytensä vanki, kuten saimme lukea Pettävässä
hiljaisuudessa, mutta Saran raivo sokaisee hänet niin, että hän ei
näe Lenalla olevan jo muitakin huoneita.
Vaikenevassa vaimossa on sekä
aikahyppelyitä hetkiin, jolloin Jeffrey tutki murhia ja todellista matkaa Atlantan
ja Grantin piirikunnan väliä. Se mikä alkaa olla selvää, saadaan tietää eloonjääneiden
kertomusten perusteella: murhaajalla on Ted Bundyn tapa palata murhapaikalle uhrinsa
luokse, mutta hänellä on myös koko ajan etumatkaa rikostutkijoihin, kuten oli Michelle
McNamaran True Crime -teoksessa Katoan yön pimeyteen. Hän on kuin ajatusten
lukija, jolla on sadistinen tapa murhata. Se on julma ja tavaton. En ole ikinä
lukenut mitään tällaista…
Ihmissuhdekuviot ovat monien ’slaughteristien’
kovasti odottamat asiat, sillä mikä ihme siinä on, että kun Sara olisi myötään,
Will keksii jotain ollakseen vastaan. Pitäisi antaa korkokengillä kipittävän
minikokoisen noin eläkeikäisen, sähisevän Amanda Wagnerin karjahtaa: "Willbur,
ole kuin mies ja kosi!" Willistä, lastenkodissa kasvaneesta, on tullut Amandan
salainen lapsi. Oi, niin pidän Amandasta, että en sanotuksi saa! Hänen paras
ystävänsä on rikosylikomisario Faith Mitchellin äiti, Evelyn, entinen poliisi,
jonka Will oli joutunut siirtämään eläkkeelle. Mikään ei ole kesyttänyt Evelyniä,
mutta ei voi muuttaa sitäkään, että Amanda pitää Faithia kuin suojattina, jolle
hän oli tämän lapsuudessa Mandy-täti. Mikään ei estä häntä kuitenkaan sanomasta
kahdesta erikoisesta suojatistaan raivoten äänijänteet kireinä:
Vähä-älyinen, raivohullu dyslektikko ja hallitsemattomasti sikiävä paksu diabeetikko, joka ei tajua syntyvyydensäännöstelystä yhtään mitään.
Jos haluat aloittaa Slaughterin Will Trent&Sara Linton kirjoista, aloita Will Trent -dekkarista Yli rajan, niin saat enemmän irti Vaikenevasta vaimostakin. Yli rajan on minulle edelleen paras kaikista Slaughterin kirjoista, mutta lopulta ne yhdessä ovat osiensa summa: Täydellistä rikoskirjallisuutta!
Yli rajan kertaa lahjakkaasti sekä Grant County-sarjan lastenlääkäri Sara Lintonista kertovan että Atlanta-sarjan etsivä Will Trentin vaiheet piinaavimman ikinä lukemani trillerin vieriessä mielen sisään kuin vereen kastetun filminauhan. Ja sen filmin viimeinen jakso on Vaikeneva vaimo. Dekkarikuningattaren älyllisin ja vaativin ikinä!
*****
*****
Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä
maanantai 9. elokuuta 2021
Ilona Pietiläinen: Tummuvien iltojen taikaa
Ilta tummuu, taivas sytyttelee yksitellen tähtiään ja laittaa kuun päälle – loppukesän lumo valtaa maiseman. On aika kokoontua sadonkorjuujuhliin, tehdä retki kotimetsään, leipoa omenapiirakoita isoäidin tapaan ja huumaantua loppukesän tuoksuista. Tähtiä ja hiutaleita on koko kirja täynnä: nappaa mukaasi tähtiä valaisemaan tietä ja hiutaleita lapasellesi ihasteltavaksi niiden kauneutta.
Sujahda
mukaan kirjan tarinaan, ota matkaan kokeilunhalua, iloa ja rakkautta. Sytytä
kynttilät ja käperry peiton alle. Hyvä olo alkaa pienistä asioista.
Sisustusseikkailu on loppumaton tarina, joka ei pääty koskaan – sisustella voi
aina vähän. Asujan ilo heijastuu kodin jokaisesta ikkunasta…Luulen, että elämän
kuuluu olla ihmeellistä, niin ihmeellistä, että sitä on jopa hieman vaikea uskoa
todeksi.
Ilona
Pietiläisen uusin sisustuskirja Tummuvien iltojen taikaa (Docendo 2021) vie
meidät syksystä jouluun: ensin puutarhasta leviää kypsyvien hedelmien raskaanmakea
tuoksu hämärtyvään iltaan, sitten eräänä päivänä tunnet lähestyvän ensilumen
tuoksun…Kun nyt alan esitellä teille kahdeksattatoista Ilonan kirjaa tuntuu
samalla sekä tutulta että haikealta. No, ehkä jatkamme näin sateenkaaren taa, sillä
niin monta kivaa on ollut näiden vuosien aikana. Tapani mukaan valitsen Ilonalta
ne asiat, jotka kiehtovat minua ja sitten te voitte poimia omasta kirjastanne
omat herkkunne ja suosikkinne. Nyt on sitten myös niin, että joka tähän
kommentoi ja antaa jotenkin yhteystietonsa, on mukana Ilonan kirjan arvonnassa.
Arvonta-aika on torstaihin kello kahteentoista eli jos hyvin käy kirja lähtee
mukanani postiin jo perjantaina, jolloin olen cityssä.
Ilonan
kirjan herkut ovat ruoka, sisustus, askartelu, visiitit, kaikki kaunis ja tietysti
vuodenaika, jossa nyt nappaamme mukaan syksyn lisäksi itselleni niin rakasta joulua.
Tosin syyskesä on suosikkivuodenaikani…
Alussa nautimme luumupiirakkaa, jonka ohjeen löydät kirjasta. Kannellinen luumupiirakka on syyskesäpöydän kruunu. Paistamisen jälkeen piirakan annetaan levätä hetki ja jäähtyä. Minä kutsun tuota vaihetta ’vetäytymiseksi’ mitä ikinä valmistankaan. Minulla tähän liittyy myös suuria tunteita, sillä ystäväni Eve saapui meille tekemään saksalaista luumupiirakkaa ja viihtyi koko viikonlopun. Even muistolle valmistan tänä vuonna kirsikkaliköörin lisäksi myös luumulikööriä jouluksi.
Oijoi,
Ilonalla on pyörillä kulkeva lasihuone. Minä kirjoitin eilen upean lasihuoneen
mainokseen instassa, että ’yhtä en vain mä saa…’ Kirjassa on idea, joka helpottaa
tuskaa. Aika helppo toteuttaa ja samoilla lämmöillä uusimme sisääntulon syksyisemmäksi
runsailla väreillä ja hedelmien tuoksuilla. Myrsky on tulossa kalasta isäntänsä
kanssa. Valmistamme hiukopalaksi ahven-katkarapuleipiä. Vitsi, että tuli nälkä,
sillä ahven on herkullinen kala. Ja myös Suomen kansalliskala. Isomman nälän
yllättäessä valmistamme täytettyjä lettuja.
Olen niin satavarma, että puuteripinkillä voi tehdä mitä vain! Minä uusin sillä opintolainalla ostetut pinnatuolit ja vähän muutakin äidin roskalavalta löytynyttä. Ilona tuunasi äidiltään saamansa munamankelin ketjuja ja kumeja myöten. Tietysti kahteen kertaan, että saamme kestävän tuloksen. Niin samaa mieltä Ilonan kanssa: ” Aina on hyvä aika pinkille – puuteriselle pinkille vielä paremmin."
Terassikalustusta jatketaan sisältä tuoduilla tyynyillä, huovilla, pöytäliinoilla ja tietysti paljon kynttilöitä. Ulos on jo ripustettu ledejä ja sitkeimmät jatkavat ulkoruokinnassa untuvatakkien avulla. Syyskesän illat…onko niiden voittanutta ja lepakot suih, suih, suih.
Tarjolla on ainakin punaista kvinoasalaattia sekä pastasalaattia aurinkokuivatuilla tomaateilla, rouheaa maalaisperunasalaattia sekä kermaviilikastiketta grillatulle kalalle. Sekä hyvää seuraa!
Ihastuin niin kun näin aikaisemmin Ilonan blogissa Tentsile-puuteltan, joka leijuu ilmassa. Kolme vahvaa kuormaliinaa kiinnitetään kolmeen puuhun eikä ole hyttysongelmaa. Kaiken aikaa maisema näkyvissä, kunnes uni saapuu. Myrsky on ollut mainio teltan mannekiini, mutta nyt hän esittelee teltan käyttöä maassa.
Ollaan matkailemassa kotimaassa. Ensimmäinen kohteemme on Mustion linna. Linnan paviljonki on kauttaaltaan hurmaavan köynnöshortensian peitossa. Suvi on ollut tuolle viehättävälle kasville erittäin hyvä. Historian siipien havinassa kuulemme menneiden aikojen ääniä, kuiskattuja vieraskielisiä lauseita ja kuuluvampia ihastuksen huudahduksia.
Metsän
kultaa ovat kantarellit. Tämä vuosi on ollut kuiva, mutta rihmastot voivat
vielä virkistyä, jos saavat sadetta. Yhtäkään kantarellia ei ole vielä
lehdostamme löytynyt, mutta pakko ostaa, sillä kantarelleista saa herkkua. Valmistamme nyt Ilonan kanssa yhdessä kantarellipiirakan:
Pohja:
100 g voita
2,5 dl
vehnäjauhoja
1 tl suolaa
loraus vettä
Täyte:
1 l
kantarelleja
2 rkl voita
1 iso sipuli
1 pkt
tuorejuustoa
1 tl suolaa
mustapippuria
1 kananmuna
Sekoita
jauhot ja suola, nypi se seos voin sekaan. Lorauta kylmää vettä sekaan, muutama
ruokalusikallinen riittää. Taputtele taikina pyöreään vuokaan.
Paloittele sienet ja paista niistä neste pois paistinpannulla. Lisää joukkoon voi sekä kuorittu ja pilkottu sipuli. Kuullota sipuli sienien kanssa.
Kääntele
pannun sisältöön tuorejuusto mukaan. Lisää suola ja pippuri sekä kananmuna.
Kaada täyte pohjataikinan päälle. Kypsennä piirasta 200 asteessa noin 35-40
minuuttia.
Tummuvien
iltojen taikaa sisältää monia piipahduksia erilaisissa perheissä. Piipahdan kunnolla vain yhdessä, mutta voisinpa sanoa, että maalaismaisemassa Sallalla ja Nikolla on
lastensa kanssa säpinää... Romantiikasta pidetään kiinni vaikka
rakkausviestein. Sallalta Nikolle kirje päättyi PS. Edelleen hulluna sinuun,
komistus! Nikolta Sallalle päättyi …pysy aina juuri tuollaisena kuin olet: oma,
helposti rakastettava itsesi. Suussa maistuu rakkaudella tehty omenapiirakka…
Ilonan mielestä sisustukseen on hyvä kätkeä naurua, hyvää oloa ja pientä kujeilua. Minäkin pidän miniatyyrimaailmoista. Yhden rakkaan juuri lahjoitin tyttärelle. Ilonan hiirulaiset ovat ihanat ja mistä sitä tietää, vaikka postissa olisi jo tulossa hiirulaistaulu tai toinenkin…eräälle.
Riihimäellä poikkeamme Kirsin ja Matin luona. He tekivät paluun ulkomailta Kirsin lapsuuden kotipaikkakunnalle ja kun unelmien koti löytyi, se oli hetki ’klick!’ Minulle oli ihan ’klick!’ perheen sisustus sekä heidän rakkautensa koiriin. He antoivat hyvän, rakastavan kodin kahdelle hylätylle ja ihan pakahdun ilosta! Niin sisustuksesta…eli pönttöuunihuone kauniine tapetteineen sekä oviaukosta näkyvä Singer-huone ihan erilaisella tapetilla. Olen tapettimaanikko!
Tämän perheen tarinassa Kirsi tarjoaa vinkit aarteiden metsästykseen. (Miten hauskaa, tyttäreni soitti juuri matkalla huvilalle jostain vanhain tavarain kaupasta ja oli löytänyt itselleen ja meille Kuura -laseja, joita ei enää valmisteta…). Kirsi sisustaa vanhoilla tavaroilla eli niin mekin. Makuuhuoneessa odotti tunnelmoijan unelma. Tästä lähti ajatus, että jos Lumimies innostuisi…
Ensilumen aika on minulle aina taikaa. Ihan oikeasti haistan sen tulon kuin joku villieläin. Nyt tuli sellainen olo kun Kivelän tila lähestyi, että siellä on jotain juuri minulle, ehkä myös sinulle. Ja siellähän oli alpakoita! Niiden ikiaikaisessa katseessa ja olemuksessa on jotain värisyttävää. Ne ovat myös hyödyllisiä, sillä niiden villasta kudotut tuotteet ovat seitsemän kertaa lampaanvillaa lämpimämmät. Oi, Felix, Filip, Robin ja William!
Jokainen nainen tietää, että elämässä pitää olla vähän glamouria. Sen ei tarvitse olla kallista ollenkaan, vain mielikuvitus siivittää tulosta.
Nyt sataa ensilumen ja matkani Ilonan kahdeksannentoista kirjan kanssa kaartuu kohti loppuaan. Paljon näimme, mutta paljon jäi näkemättä. Ota hiljainen hetki ja kirja käteen silloin.
Kirjan Loppusanat ovat Ilonan viestejä perheelleen, saatte lukea ne omassa rauhassanne.
Alkusanat olivat Ilonan, joten nyt minä lopetan:
Ilona,
kiitos kaikista näistä herkkujen ja vinkkien vuosista. Sinä tiedät, mikä
minulle olisi viides vuodenaika. Haluaisin, että se kirjoitettaisiin isolla
alkukirjaimella. Sinulle minun ei tarvitse selittää miksi juuri tuo kuva, tai
miksi sanotaan noin tai miksi juuri tämä kirja on ihanin taas kerran. Sinä vain
tiedät sen. Ymmärrät myös, että ohitan askartelut. Jätän ne muille. Sen sijaan
kaikki herkut ja reseptit, kiitos tänne! Meille joulu on varmaan se vuodenaika,
jolloin jouluyönä tähdet kirkkaimmin valaisevat, ettemme kulkisi harhaan ja
lumihiutaleet saavat meidät ihmetyksen valtaan kuin lapsina, kun katsoimme lapasiamme.
Joulun pöytä kutsuu…ei vielä, mutta kohta, kohta. Ilona, kiitos, että olet. Et
osaa aavistaakaan, milloin kannoit minut yli synkän virran…Perhe on parasta,
mutta joskus ystävä näkee paremmin. Voi rakkaasti, Ilona ja Myrskylle suukkosia♥
*****
lauantai 7. elokuuta 2021
Kentillä kasteisilla hämärä käy yli maan. Valkea niittyvilla...
torstai 5. elokuuta 2021
Nea Siemannin hurmaavia kuvia nyt myös Leena Lumissa!
Nea Siemannin värisyttvät kuvat löytyvät nyt myös oikean palkkini kautta helposti. Pöllöt tietysti nyt kansikuvatähtinä, sillä niitä rakastan, mutta kaikkia eläimiä löytyy Nealta kuten koskettavia pikkukettuja, supeja, kauriita....
Arvatkaapa vaan, mikä on suosikkivillieläimeni♥ Kiitos Nea♥
Käykää ahkerasti kurkkimassa ja nauttimassa, mitä ihmeitä Nea Siemann on meille luonnosta löytänyt!
keskiviikko 4. elokuuta 2021
Elokuun tarassille muutamia ruokavinkkejä ja jos kantarelleja on löytynyt niin...
Caprese eli tomaattimozzarellasalaatti sopii sellaisenaan tai vaikka valkosipulipatongin kanssa. Me teemme niin, ettävalmistamme tätä ison annoksen, ja nautimme pitkänä ruokana vaikka lauantai-iltana tarassilla kera jonkun grillatun. Siitä jää sitten seuraavaksi päiväksi hyvä brunssi ja jos näyttää vähäiseltä, voi lisätä tomaattia etc. Jälleen tuhdimpaa, jos haluaa patongin tähän oheen. Tämä on se maailman terveellisimmäksi kutsuttu salaatti, joka laskee kolestrolia.
Perunasalaatti uusista perunoista
Kantarelli-pinaattifrittata
Melonisalaatti - helppo ja herkullinen terassille ilta-aurinkoon
Cantaloupemelonia syömme joka päivä, sillä se vain on niin hyvää ja melonit ovat nyt myös sesonkiherkkua, sillä kilohinta on yleensä euron.