maanantai 3. maaliskuuta 2014

On niin hiljaista, että kuulemme...

On niin hiljaista, että kuulemme
eilen lauletun laulun:
"Sinä menet vuorten kautta ja minä laakson..."
Vaikka kuulemmekin - emme usko.

Hymymme ei ole surun naamio,
eikä hyvyytemme uhraus.
Ja jopa enemmän kuin kannattaisi
säälimme heitä jotka eivät rakasta.

Olemme niin hämmästyneitä itsestämme,
että mikä voisi enää hämmästyttää meitä enemmän?
Ei sateenkaari yöllä.
Ei perhonen lumessa.

Ja kun nukahdamme,
näemme unessa eron.
Mutta se on hyvä uni,
mutta se on hyvä uni,
koska me heräämme siitä.

- Wislava Szymborska -
Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)
kuva Iines

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Omppu, kiitos psta. Täysin samaa mieltä.

      Poista
  2. Tunnen entuudestaan tämän Szymborskan hänen yhdestä runostaan: Kissa tyhjässä talossa.
    Leena, sait minulta kuvahaasteen blogistani. Jos jaksat vastata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, aivan, se on minullakin kokoelmassa Ihmisiä sillalla: "Kuolla - näin ei kissalle tehdä./ Sillä mitäpä tekemistä kissalla on / tyhjässä talossa?/ Teroittaa kynsiä seinään./ Kyhnätä sohvan..."

      Kiitos, haaste otettu vastaan. Ei minulla useinkaan kyse jaksamisesta, vaan ajasta. Nyt otan sen ajan;)

      Poista
  3. Ihastuttavaa kuvan kera.
    Leenalle ihanaa kevätpäivää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, kiitos♥

      Kiitos samoin Seijastiinalle!

      Poista
  4. Kiitos et toit runon meidänkin luettavaksi..:)

    VastaaPoista