Sonja Lumme: Kotipihan kasvihuone

Meidän pihaamme ilmestyi ensimmäinen kasvihuone, kun olin kymmenen vanha. Se oli sellainen kaarien varaan rakennettu yksinkertainen muovihuone, jollaisia kotipihoihin tuolloin pystytettiin kasvukautta pidentämään. Vaatimaton rakennelma, mutta täytti tehtävänsä. Äiti kasvatti siellä tomaatteja ja kurkkuja, ja auringon kypsyttämät hedelmät maistuivat käsittämättömän hyviltä.

Kun sitten sain oman puutarhan, oli selvää, että sinne tulisi kasvihuone. Ensimmäinen oli vaatimaton seitsemän neliön kasvari, mutta se tuntui unelmien täyttymykseltä. Punnitsin ja kirjasin puutarhapäiväkirjaani jokaisen kasvattamani tomaatintaimen tuottaman sadon, ensimmäisen hedelmän kypsymisen ja lajikkeiden makuvivahteet. Homma taisi vähän ryöstäytyä käsistä…

Näin kuvailee Sonja Lumme teoksessa Kotipihan kasvihuone (Tammi 2014) oman kasvihuone-elämänsä alkutaivalta. Sonja on innokas puutarhailija, joka esittelee meille Kotipihan kasvihuoneessa mielestäni hyvin tyhjentävästi kaiken, mitä kasvihuonetta halajavan tarvitsee aiheesta tietää. Ainakin minulle tämä on ensimmäinen kasvihuonepuutarhakirja, jonka olen lukenut/kohdannut. Sinänsä hämmästyttävää, sillä kun vierailee puutarhablogeissa, mikä siellä enemmän on ympäri vuoden kiinnostuksen kohteena kuin kasvihuone. Kirjan kuvitus on runsas sisältäen niin tunnelma- kuin hyötykuvia. Kuvien takaa löytyy valokuvaaja Arne Nylander, jota kiitän mukavasta yhteistyöstä.

Koska kirja on muhkea ja tiivis tietopaketti sisältäen kaiken alkaen kustannuksista, materiaaleista, perustuksista, varustelusta, kasvattamisen nikseistä, kasvatettavista kasveista aina tuholaisiin asti, tarjoan teille mieluusti muuta kuin kasvihuoneen rakentamista. Liitäkäämme Arnen kuvilla lumoavanrosoisiin kasvihuonetunnelmiin:

Astuessamme sisälle kasvihuoneeseen muistelemme samalla, mistä kasvihuone on saanut alkunsa: Euroopan hoveissa 1700-luvulla herrasväki halusi harrastaa eksoottisia kasveja, kuten vaikkapa ruukuissa appelsiini- tai sitruunapuita ja herkkiä kukkakaunottaria. Talvetussuojat tulivat yhä komeammiksi kunnes niissä alkoi olla jo suihkulähteitä, viinirypäleitä, persikkapuita, upeita juhlia…nämä olivat orangerioita, talvipuutarhoja, jotka saivat nimensä appelsiinin, orangen, mukaan. Suomessa kartanoissa oli talvipuutarhoja, missä oli, mutta herrasväen orangeriat muuttuivat nopeasti leviäväksi jokamiehen ansareiksi, joissa vaikkapa tomaatit voitiin kasvattaa itse tehdyn muovisen kasvihuoneen suojissa. Näitä vaatimattomia juttuja näkee yhä edelleen vaikkapa parvekkeilla ja ne toimivat ihan yhtä hyvin kuin komeammat ja suuremmat sukulaisensa, mutta selvästi odotukset kasvihuoneelle ovat yleisesti kasvaneet. Nyt kasvihuoneista on tullut lasipalatseja, joissa on usein ruokapöytä, jonkinlainen minikeittiö, lukunurkkaus tai jopa sänky, mutta toki siellä on edelleen myös kasveja ihan omistajan innostuksesta riippuen.

Kattokruunu siellä kuitenkin on melkein aina. Tunnen rouvan, jonka kasvihuoneinnostus alkoi hänen löydettyään pinkin kattokruunun! Nyt sen ympärille on rakentumassa sitten lasinen kasvihuone kaikilla herkuilla. Minä itse pidän eniten brittiläisestä tyylistä, jossa kasvari tai talvipuutarha sijoitetaan joko ulkorakennuksen tai itse päätalon seinään, jolloin huoneiden välillä on ovi. Usein tällöin kasvihuoneen rakennusta vastaan oleva seinä on tiiltä tai kiveä, joka varaa tehokkaasti lämpöä kasvihuoneen käyttöön. Yläkuvan kasvihuone on minusta aivan ihana! Tätä kauniimpi minulle on vain eräs talvipuutarha, jonka perhe keksi rakentaa hylättyyn maakellariin. Siellä lattiat ovat käsintehtyä tiiltä ja seinät ovat luonnonkiveä. Hyllyjä sekä ruukuille että viinipulloille ja keskellä on iso pöytä, jota peittää välimerellinen pöytäliina…Kuva on ollut jo vuosia mapissani, jonka selkämyksessä lukee: Make you dreams come true. Saahan sitä unelmoida…

Kasvihuoneen käyttöaika kasvaa huomattavasti, jos sinne saadaan varhaiskeväällä ja loppusyksylle lämmitystä. Kuvan vanha kamiina ja tiiliseinä lämmittävät niin kasveja kuin ilahduttavat silmää. Tämä on myös mukavuutta hänelle, joka käyttää kasvihuonetta ruukuttamiseen. Yksi pitkä pöytä voisi olla pelkästään ruukuttamiseen ja olisihan se kiva jos kasveja voisi alkaa idättää jo varhain keväällä kasvarissa käyttäen apuna lisälämmitystä ja vaikkapa hallaharsoja. Tällä systeemillä voisi toteuttaa myös kasvien hyötämisen:

Kasvihuoneen valtiatar voi istuttaa mitä upeimpia sipulikukkaryhmityksiä isoihin ruukkuihin ja saada niistä takuuvarmaa iloa varhain keväällä, kunhan pitää huolen, että istutukset eivät kuivu eivätkä jäädy. Aion itse tehdä tämän ilman kasvihuonetta lumikelloille kellarissamme, jossa on juuri oikeat olosuhteet tähän puuhaan. Ja koska myyrät eivät salli minulle lumikelloja niin…

Jokainen puutarhailija kaipaa vesipistettä, jossa voi pestä sekä ruukkuja että omia käsiä. Ja pitäähän puutarhatyökalutkin pestä jo kasvitautien ehkäisemiseksi.

Kasvihuoneessa voi kasvattaa mistä eniten pitää, mutta useinhan into alkaa tomaateista, mikä ei olekaan yhtään huonompi juttu, sillä tomaatti on yksi kymmenestä syöväntorjujasta. Ja sen lisäksi siitä saa maailman terveellisintä salaattia eli capresea  Ja siihen taas tarvitaan basilikaa, joten mikä sen somempaa kuin tämä hauskannäköinen hylly, jolla ruukuissa kasvaa kreikkalaista pienilehtistä basilikaa:

Kotipihan kasvihuone on täydellinen tietoteos kasvihuonetta himoitsevalle. Löytyy kaikki perustamisesta huoltoon, puuhastelusta nauttimiseen. Yksi asia tuli kuitenkin kirjaa lukiessa esille ja se oli se, että kasvihuoneen lisäneliöitä ei kadu. Ei siis kannata tehdä liian pientä kopperoa, jos hommaan ryhtyy. Mikä sen ihanampaa kuin ottaa kasvarista kaikki irti ja tehdä siitä viihtyisä lisähuone, jossa eletään nauttien rauhasta, kasvun ihmeestä, kasvien tuoksuista, sisään lehahtavista perhosista, nukahdetaan suvisena iltapäivänä ruusujen makeaan tuoksuun, herätään korentojen häälentoon suih, suih, suih…ja kohta jo tajuammekin hyvällä syyllä alkaa kutsua rakkainta huonettamme talvipuutarhaksi.

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa