maanantai 10. maaliskuuta 2014

Sonja Lumme: Kotipihan kasvihuone

Meidän pihaamme ilmestyi ensimmäinen kasvihuone, kun olin kymmenen vanha. Se oli sellainen kaarien varaan rakennettu yksinkertainen muovihuone, jollaisia kotipihoihin tuolloin pystytettiin kasvukautta pidentämään. Vaatimaton rakennelma, mutta täytti tehtävänsä. Äiti kasvatti siellä tomaatteja ja kurkkuja, ja auringon kypsyttämät hedelmät maistuivat käsittämättömän hyviltä.

Kun sitten sain oman puutarhan, oli selvää, että sinne tulisi kasvihuone. Ensimmäinen oli vaatimaton seitsemän neliön kasvari, mutta se tuntui unelmien täyttymykseltä. Punnitsin ja kirjasin puutarhapäiväkirjaani jokaisen kasvattamani tomaatintaimen tuottaman sadon, ensimmäisen hedelmän kypsymisen ja lajikkeiden makuvivahteet. Homma taisi vähän ryöstäytyä käsistä…

Näin kuvailee Sonja Lumme teoksessa Kotipihan kasvihuone (Tammi 2014) oman kasvihuone-elämänsä alkutaivalta. Sonja on innokas puutarhailija, joka esittelee meille Kotipihan kasvihuoneessa mielestäni hyvin tyhjentävästi kaiken, mitä kasvihuonetta halajavan tarvitsee aiheesta tietää. Ainakin minulle tämä on ensimmäinen kasvihuonepuutarhakirja, jonka olen lukenut/kohdannut. Sinänsä hämmästyttävää, sillä kun vierailee puutarhablogeissa, mikä siellä enemmän on ympäri vuoden kiinnostuksen kohteena kuin kasvihuone. Kirjan kuvitus on runsas sisältäen niin tunnelma- kuin hyötykuvia. Kuvien takaa löytyy valokuvaaja Arne Nylander, jota kiitän mukavasta yhteistyöstä.

Koska kirja on muhkea ja tiivis tietopaketti sisältäen kaiken alkaen kustannuksista, materiaaleista, perustuksista, varustelusta, kasvattamisen nikseistä, kasvatettavista kasveista aina tuholaisiin asti, tarjoan teille mieluusti muuta kuin kasvihuoneen rakentamista. Liitäkäämme Arnen kuvilla lumoavanrosoisiin kasvihuonetunnelmiin:

Astuessamme sisälle kasvihuoneeseen muistelemme samalla, mistä kasvihuone on saanut alkunsa: Euroopan hoveissa 1700-luvulla herrasväki halusi harrastaa eksoottisia kasveja, kuten vaikkapa ruukuissa appelsiini- tai sitruunapuita ja herkkiä kukkakaunottaria. Talvetussuojat tulivat yhä komeammiksi kunnes niissä alkoi olla jo suihkulähteitä, viinirypäleitä, persikkapuita, upeita juhlia…nämä olivat orangerioita, talvipuutarhoja, jotka saivat nimensä appelsiinin, orangen, mukaan. Suomessa kartanoissa oli talvipuutarhoja, missä oli, mutta herrasväen orangeriat muuttuivat nopeasti leviäväksi jokamiehen ansareiksi, joissa vaikkapa tomaatit voitiin kasvattaa itse tehdyn muovisen kasvihuoneen suojissa. Näitä vaatimattomia juttuja näkee yhä edelleen vaikkapa parvekkeilla ja ne toimivat ihan yhtä hyvin kuin komeammat ja suuremmat sukulaisensa, mutta selvästi odotukset kasvihuoneelle ovat yleisesti kasvaneet. Nyt kasvihuoneista on tullut lasipalatseja, joissa on usein ruokapöytä, jonkinlainen minikeittiö, lukunurkkaus tai jopa sänky, mutta toki siellä on edelleen myös kasveja ihan omistajan innostuksesta riippuen.

Kattokruunu siellä kuitenkin on melkein aina. Tunnen rouvan, jonka kasvihuoneinnostus alkoi hänen löydettyään pinkin kattokruunun! Nyt sen ympärille on rakentumassa sitten lasinen kasvihuone kaikilla herkuilla. Minä itse pidän eniten brittiläisestä tyylistä, jossa kasvari tai talvipuutarha sijoitetaan joko ulkorakennuksen tai itse päätalon seinään, jolloin huoneiden välillä on ovi. Usein tällöin kasvihuoneen rakennusta vastaan oleva seinä on tiiltä tai kiveä, joka varaa tehokkaasti lämpöä kasvihuoneen käyttöön. Yläkuvan kasvihuone on minusta aivan ihana! Tätä kauniimpi minulle on vain eräs talvipuutarha, jonka perhe keksi rakentaa hylättyyn maakellariin. Siellä lattiat ovat käsintehtyä tiiltä ja seinät ovat luonnonkiveä. Hyllyjä sekä ruukuille että viinipulloille ja keskellä on iso pöytä, jota peittää välimerellinen pöytäliina…Kuva on ollut jo vuosia mapissani, jonka selkämyksessä lukee: Make you dreams come true. Saahan sitä unelmoida…

Kasvihuoneen käyttöaika kasvaa huomattavasti, jos sinne saadaan varhaiskeväällä ja loppusyksylle lämmitystä. Kuvan vanha kamiina ja tiiliseinä lämmittävät niin kasveja kuin ilahduttavat silmää. Tämä on myös mukavuutta hänelle, joka käyttää kasvihuonetta ruukuttamiseen. Yksi pitkä pöytä voisi olla pelkästään ruukuttamiseen ja olisihan se kiva jos kasveja voisi alkaa idättää jo varhain keväällä kasvarissa käyttäen apuna lisälämmitystä ja vaikkapa hallaharsoja. Tällä systeemillä voisi toteuttaa myös kasvien hyötämisen:

Kasvihuoneen valtiatar voi istuttaa mitä upeimpia sipulikukkaryhmityksiä isoihin ruukkuihin ja saada niistä takuuvarmaa iloa varhain keväällä, kunhan pitää huolen, että istutukset eivät kuivu eivätkä jäädy. Aion itse tehdä tämän ilman kasvihuonetta lumikelloille kellarissamme, jossa on juuri oikeat olosuhteet tähän puuhaan. Ja koska myyrät eivät salli minulle lumikelloja niin…

Jokainen puutarhailija kaipaa vesipistettä, jossa voi pestä sekä ruukkuja että omia käsiä. Ja pitäähän puutarhatyökalutkin pestä jo kasvitautien ehkäisemiseksi.

Kasvihuoneessa voi kasvattaa mistä eniten pitää, mutta useinhan into alkaa tomaateista, mikä ei olekaan yhtään huonompi juttu, sillä tomaatti on yksi kymmenestä syöväntorjujasta. Ja sen lisäksi siitä saa maailman terveellisintä salaattia eli capresea  Ja siihen taas tarvitaan basilikaa, joten mikä sen somempaa kuin tämä hauskannäköinen hylly, jolla ruukuissa kasvaa kreikkalaista pienilehtistä basilikaa:

Kotipihan kasvihuone on täydellinen tietoteos kasvihuonetta himoitsevalle. Löytyy kaikki perustamisesta huoltoon, puuhastelusta nauttimiseen. Yksi asia tuli kuitenkin kirjaa lukiessa esille ja se oli se, että kasvihuoneen lisäneliöitä ei kadu. Ei siis kannata tehdä liian pientä kopperoa, jos hommaan ryhtyy. Mikä sen ihanampaa kuin ottaa kasvarista kaikki irti ja tehdä siitä viihtyisä lisähuone, jossa eletään nauttien rauhasta, kasvun ihmeestä, kasvien tuoksuista, sisään lehahtavista perhosista, nukahdetaan suvisena iltapäivänä ruusujen makeaan tuoksuun, herätään korentojen häälentoon suih, suih, suih…ja kohta jo tajuammekin hyvällä syyllä alkaa kutsua rakkainta huonettamme talvipuutarhaksi.

*****

50 kommenttia:

  1. Kiitos tästä!
    Minulle hiipi tunne, että kyllä maallemuuttaja tarvitsee välttämättä kasvihuonekirjan, jos kerran aikoo jotakin puutarhassaan väkertää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkku, ole hyvä.

      Pysy linjoilla: Laitan vielä ennen kesälomia, ehkä toukokuulla arvonnan, jossa mm. paljon puutahrakirjoja etc. muuta mukavaa.

      Maalla asuva tarvitsee niin monenlaista, mitä kaupunkilainen ei voi eds kuvitellakaan.

      Poista
    2. Nyt vasta hoksasin, että asut Jyväskylässä, meidän tulevan maallemuuttokunnan Kangasniemen naapurissa. Onko Kangasniemi sinulle tuttu?

      Poista
    3. Sirkku, asun Jyväskylän saarella.

      Olen ajanut ehkä pari kertaa Kangasniemen läpi, mutta se on varmaan viehättävä ja rauhallinen pitäjä, jossa innostut puutarhailusta ja ties mistä kivasta;) Siellä on kuulemma hyvät marja- ja sienimaastot, kertoi siellä visiteerannut ystäväni.

      Poista
  2. Kasvihuonetta meidän pihalle ei kyllä mahdu. Harmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, meille mahtuis, mutta kun...mää haluaisin sellaisen mihin olisi muurattu vähän seiniä luonnonkivistä ja...Ehkä kaikkia unelmia ei ole tarkoitettu toteutettavaksi, vain pelkästään unelmoitaviksi.

      Poista
  3. Oi oi oi....onneksi ei mahdu....eikä taida saadakaan mahtua :)
    Ja joku rikkois sen kuitenkin...

    Kasvatellaan tomskut edelleen amppelissa Lillan nurkalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, olisin ihan valmis tähän touhuun, mutta kun ...

      No, tässä kirjassa on käyty läpi myös hiukan tuota ilkivalllan mahdollisuutta. Onhan se aika houkutus, kun lasiseinien läpi näkee kaikkea upeaa.

      Kyllä ne niinkin kasvaa. Itse olen kasvattanut entisessä elämässä puutalon seinän vieressä ja kyllä tuli satoa. Näissä jutuissa kyllä haetaan paljon muutakin kuin vain hyöytyä...ja tietty sitten noita talvehdittamisia eetc.etc.

      Poista
  4. Kasvihuone, viherhuone, orangeria ... kaikki ovat jossain vaiheessa olleet haaveissa ja haaveksi taitavat jäädäkin ...

    ... mutta isoisäni kasvihuoneet, toinen kurkuille ja toinen tomaatille, ovat pysyviä tuoksu- ym. muistoja lapsuudesta. Miten ihanaa oli, kun sai käsi/jalkapumpulla suihkuttaa vettä kasvihuoneen kattoon ... se vesipisaroiden ropina, kostean ilman henkäys, mullan ja kasvuston tuoksu sekä vastapoimittujen tomaattien maku ...

    ... ajatella, että me lapset saimme siellä myös touhuta, vaikka kasvihuoneiden tuotto meni osittain myös myyntiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, minusta tuntuu aika samalta eli voisi laulaa: "Yhtä en vain mä saa..." Toisaalta, unemoida siitä voi sateenkaaren tuolla puolenkin. Joka kevät kaipaan isoa kasvaria hulluna, kun alakerran takkahuoneesta menee osa ruukutuksille. Sitten idätykset, joita on pitänyt vähentää, sillä niitä ruukkja oli vuosia täynnä koko talon pöydät ja söimme pari kuukautta seisten! Ostan sitten valmiita, tyyriitä taimia, koska ei ole talvipuutarhaa.

      Sinulla on ihania muistoja! Aivan tunnen kasvihuoneen ihanan, raskaan toksun ja kosteuden. Minun lapsuudessani likellä asui sadun puutarhuri, joka kulki siimespuutarhassaan linnut olkapäillään...ehkä kaikki alkoi minulla siitä. Hänkin salli lasten olla, mutta minä kävin siellä yksin ja vietin tunteja vanhojen hedelmäpuiden siimeksessä pienten laululintujen seurassa. Nyt tuli taas sellainen tunne, että mikään ei voita puutarhailua...Tänään aionkin sitä tehdä ja unohtaa kirjat.

      Poista
  5. Ihana kasvihuone ♥
    Hyvää uutta viikkoa Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, eikö vain ♥

      Kiitos samoin sinulle Seijastiina.

      Poista
  6. Kovin innostunut on Sonja puutarhastaan, antaa varmasti mukavaa vastapainoa elämän kiireissä.
    Sonja oli aikoinaan tyttäreni luokkatoveri Kaustisen musiikkilukiossa. Ei silloin vielä osannut ajatella häntä kasvihuoneeseen, vaan laululavoille. ja niissähän hän taitaa vieläkin tunnetumpi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mumeli, minusta Sonja on aidosti innostunut puutarhailusta. Hänen äitinsäkin oli sitä. Samoin minun äitini on vieläkin. Kiinnostavaa: Sonjahan voi muistaa sinutkin! Sonja oli tekemässä Ihana piha -ohjelmaa, jossa minäkin sain esitellä puutarhaani. Sonja vika ei ole, että kuvaaja ei ollut ihan puutarhaverinen...Minä en tunne Sonjaa laulajana,mutta olen muutenkin huono Suomi-iskelmissä. Sonjassa minua kiinnostaa hänen paneutumisensa puutarhailuun ja hän on sitä tosi vahvasti: innostunut.

      Poista
  7. Oi, tuollainen olisi ihan herkku :) Tämä täytyy ehdottomasti lukea.
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, eikö vain. Olisko tämä nyt sitä rustiikkia vai mitä...Suosittelen!

      Poista
  8. Kuvat saivat aikaan syvää huokailua. Kasvihuonehaave kytee ja muuttuu ehkä joskus todeksi. Toistaiseksi kaikki saa rehottaa avomaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, sama täällä. Minulla vain tuo kasvarihaave menee vähänöveriksi, joten ehkä en siksi sitä koskaan saa: Sinne pitää mahtua ruokapöytä, lämmitin, ruukkujen pesui, ruukutuspöytä, tila työkaluille, istutusseinä, löhötuoli lukemiseen, kattokruunu, aito tiililattia, yksi seinä luonnonkiveä...huoh.

      Sulla on ainakin sitten siinä avomaalla tila valmiina;)

      Poista
  9. Voi että, vaikka en yhtään viherpeukaloa omistakkaan tämä kiehtoisi niin. Vanhoja tiiliä lattiaksi, ikkonoista seinät ja ja ... Hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, no...ehkä just en ikinä saa kasvaria saakaan, kun haaveilen sen kivestä...tiiltä ja luonnonkiveä. Tässäpä kirja, joka antaa unelmille liitoa.

      Poista
  10. Hurmaavat kuvat, pakko saada tämä(kin) kirjastoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ehkä sinä perustat sitten kasvarin, kun kuupuutarhasi on valmis.

      Nämä kuvat ovat hurmaavat!

      Poista
  11. Tähän täytyy tutustua, mulla kun on kasvihuoneen hankinta käsillä. Olihan mulla jo yksi, jonka Eino syksyllä tuhosi. Nyt haluan tilalle ainakin tuplasti isomman;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, tämä on sitten sinulle ihan tilauistyö: Tässä on kasvihuoneista kaikki, kaikki. Suosittelen tätä kuumasti, sillä kun luet tarkkaan, tajuat, että kannattaa tehdä kerralla sitten vähän isompi. Odotan jännittyneenä kasvihuonettasi ja mitä sinne laitat. Vaikka tulisikin pieni ruokapöytä ja kristallikuruunu, minusta yksi seinä on oltava ruukutusta varten, se on minulla koko kevään ja alkusuven suurin ongelma. Ja on kiva, jos edes yhtä seinää varten on varjostusta (minulla se olisi muurattua luononkiviseinää;), sillä eivät kasvit eivätkä ihmiset yleensä pidä liiasta kuumuudesta. Suunnittelen varmaan hautaan asti unelmieni kasvaria...ja ihailen, mitä muut ovat saaneet aikaiseksi.

      Poista
  12. Vau, olisipa niin iso piha, että voisi värkätä vielä sinne kasvihuoneenkin. Miniä varsinaisena viherpeukalona kuitenkin haaveilee kasvihuoneesta, joten tässäpä olisi hänelle oiva synttärilahja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, tämä on sitten miniälle ihan täydellinen lahja, sillä tuskin muuta kasvihuonekirjaa vielä Suomesta löytyykään ja tähän on koottu kaikki mitä kasvihuoneharrastajan tai sellaiseksi aikovan pitää aiheesta tietää.

      Poista
  13. Ihania kuvia. Ja todellakin tästä aiheesta pitää olla kirja, hyvä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pivi, eikö vain. Nyt se on ja veikkaanpa, että tänäkin suvena tästä moni innoittuu ja ammentaa.

      Poista
  14. Oi, tuo kasvihuone, jossa on tiiliseinä ja vanha käsienpesuallas, on hurmaava. Niin ja pieni kamiina on tietysti plussaa.
    Oma kasvarini on pikkiriikkinen. Siellä kasvattelen siemenkylvöksiäni keväisin. Talvisin se toimii puutarhavarastona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, no nämä kuvat ovatkin ihan unelmaa....Kuvitelen itseni lämmittämässä tuota kamiina tuulella ja tuiskulla varhain keväällä ja sitten taas myöhään syksyllä ja kaikki ne kasvit siinä. Meillä on takkauoneen apukeittiötaso nyt ruukutuspöytänä.

      Pikkiriikkisistäkin saadaan isoja satoja huomasin viime kesänä kun serkkuni sellaisen hankki. Siellä tulivat niin kurkut, tomaatit kuin munakoisotkin. Meillä on puutarhavarastona Merin entinen leikkimökki. Se että se on kivestä on saanut mielikuvitukseni laukkaamaan, mutta perheen Järki jarruttelee;)

      Poista
  15. Eläköön elämä ja Sonja Lumme, molemmat sopivat jo nimensä puolesta tällaiseen kasvihuonekirjaan. Hieno kirja, hieno bloggaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokka juuri niin! Ja Sonja on minusta aidon kiinnostunut puutarhailusta.

      Kiitos.

      Poista
  16. Just näin jetsuleen Leena, näin se on! Ihastuttava kirja!<3
    Minua on aina tai niinkauan kuin muistan kiehtoneet kasvihuoneet.
    Minulta on jopa kysytty alkaisinko markkinoimaan niitä, mutta en ollut siihen hommaan innostunut. Nykyisin kasvihuoneita näkee valtavan paljon kaikkialla ja ne ovat huimasti lisääntyneet ja kehittyneet. Paljon on kauniita ja ihan super viehkeitä kasvihuoneita. Eikä ihme sillä niiden suosio on verraton. Se on totta, että kasvihuonetta ei kannata tehdä liian pieneksi, mutta minkäs teet jos ei isompaa mahdu ja sellaisen haluaa sydämestään:)) No minä olen edelleen onnellinen ja viihdyn hyvin pienessä kasvihuoneessani vieläkin ihan täysillä:) Hyvin sinne mahtuu aikalailla kaikenlaista mielihyvää tuottavaa katseltavaa ja hoidettavaa ja on juuri minulle sopiva rauhan tyyssija.

    Unelmat ovat sitä varten, että ne jonain päivänä toteutuu, Leena hyvä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkka, tämä on. Sama täällä: Kaikki alkoi ehkä niinkin oudosti kuin luettuani Aksel Sandemosen Ihmissuden, jossa Felicia Venhaugilla oli unelmainen kasvihuone lintuineen kaikkineen...

      Jopa parvekkeille sienä vasten asetetut 'kasvihuoneet', joita paljon näkee myynnissä, tuottavat kivoja helpotuksia taimettajalle ja tuovat mukavaa satoa.

      Jokaisen pitää mitoittaa oman tarpeensa mukaan. Minä olen ilman, koska en voi saada sellaista, jossa olisi yksi seinä kiveä. Olen sujut asian kanssa ja takkahuoneen suuri apukeittiön pöytä saa toimia niin ruukutuspäytänä kuin muutamien kasvien taimettamisessa. Osan siemenistä kyvän ulos vasta kun kylmät yöt ovat ohi. Nimenomaan rauhan tyyssija, sitähän kasvihuone parhaimmillaan olisi. Ehkä se oli sitä myös Villa Mairean valitattarelle, jolla oli isossa ruukutushuoneessaan nojatuolikin. Ja iso allas, jossa pestä ruukkuja.

      Juuri niin, juuri niin. Ja tässä sama asia Sinikka Svärdin sanomana:

      "Tarvitsemme
      täyttymättömiä toiveita,
      ehkä enmmänkin
      kuin todeksi tulleita,
      sillä ilman niitä
      meistä tulee
      sietämättömän pöyhkeitä,
      ahneita ja armottomia.
      Ilman niitä
      eivät pettymykset saa
      tilaisuutta opettaa meille
      ihmisyyttä.
      Ilman niitä
      emme oivalla olennaista."

      Poista
  17. Taivaallisen ihania valokuvia. Kasvihuone on ollut toinen unelmani. Laittaisin sen mieluiten juuri talon yhteyteen ja tekisin siitä niin suuren, että kaminat ja kruunut sinne mahtuisivat. Mummollani oli iso veranda talonsa yhteydessä, siellä oli aina ihana pelargonioiden tuoksu ja tunnelma kuin pienessä taivaassa.

    Ostin parvekkeelle ison liudan narsisseja ja nyt katsoin uutisista, että lunta ja kylmää on tulossa viikonloppuna. Saas nähdä selviävätkö kukkaseni ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, minä niin näen sinut kasvihuoneen valtiattarena. Se sopisi sinulle! Ja pitäisi siellä olla kamina ja yhteys taloon, että jos sinne vaikka sitten mahtuisi yksi pieni ruokapöytä niin astioiden kuljettaminen ees taas ei rassaisi.

      Verandat, suuret sellaiset ovat ihania. Pysy linjoilla viikonloppuna, niin näet unelmaverandan. Mummolan tuoksu on minulla ruusujen sydänsuven tuoksu ja joskus sen joukossa on kamferttia...

      Me teimme tänään R:n kanssa täydet 8 tuntia ulkona. Syömässä välillä kevyesti ja sitten vaan takaisin. Koska talvi oli tällainen kuin oli, niin saisi jo tulla suoriksi toukokuu! Minä luin lehdestä, että voi istuttaa muka jo taimia ja ne eivät pikkupakkasista htkähdä. No juu just, ehkä orovkkeja, ei muita. Minulla jouluruusut tunkevat uusia alkuja puutarhassa ja sipukikukat nostavat jo itseään kohti kevättä. Heitä niiden päälle kylmiksi öiksi hallaharso, ne selviävät sillä.

      Poista
  18. Voivoi, minusta kasvihuone olisi niin ihana. Kuvittelen itseni sinne juomaan roseviiniä ja lukemaan kirjaa. En kyllä sitten tiedä, kuka hoitaisi ne kasvit kukoistaviksi. Minä kun en ole mikään viherpeukalo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, niin minustakin. Olen jo monta vuotta laulanut: "Yhtä vain mä en saa..." Minä ottaisin kirjan ja chablista. Ja kasvit, teidäthän sen, ne kasvavat kuin itsestään kasvarin ihanassa lämmössä ja sopivassa kosteudessa, jossa lukijankin olisi hyvä hengittää. Arvaas mitä, paras ystävänikään ei ole, mutta minä olen hänelle opettanut, että sellaiseksi voi tulla, jos vain innostuu.

      Poista
  19. Oi, ihana kirja! Minä haaveilen kasvihuoneesta, joka olisi suuri, jossa voisi viettää aikaa, mutta jossa ei välttämättä tulisikaan ensimmäisenä vastaan tomaatintaimia...

    Kiitos tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä on, tämä on. Minä olen haaveillut isosta kasvarista jo kauan, mutta aina joku muu asia menee sen ohi. Nyt olen saanut tuon kiviseinäpinttymän, sillä näin erään kuvan ja luin siitä jutun: Olin liian myyty. Se kaikki tai ei mitään!

      Just niin, että niiden taimien ei tarivsisi ollakaan siinä heti kun oven aukaiset, siinäpä se jutun pointti;)

      Ole hyvä.

      Poista
  20. Voi tätä ihanuutta ja viherpeukalon malttamatonta vispausta puutarhakirjojen ja lehtien maailmassa.
    Jälleen upeita kuvia ja uusia ideoita muhimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, älä muuta virka. Olen ollut jo kolmatta päivää tuntikausia puutarhailemassa. Nyt luvataan kylmää kautta, joten tullenee pieni paussi.

      Tämä kirja on mahtava ja tarjoaa kaiken mitä kasvihuoneista tarvitsee tietää.

      Poista
  21. Aivan ihania kuvia!'
    Mulla on ansari, mutta tuo sinun haaveesi , josta Cherille kerroit on juurikin minun. Tuollaisen olen aina halunnut, mutta... haaveena se vielä on pysynyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, eikö vain: Poimin rusinat pullasta. Pidin just näistä!

      Unelmani on ylimitoitettu, mutta pitäähän niitä olla, unelmia. Katsotaan...Ehkä me molemmat vielä koemme ihmeen;)

      Poista
    2. Mulla olisi vanhan mökin ikkunoita, et jotain on jo haaveen eteen tehtykin :)

      Poista
    3. Me olimme niitä jo viime suvena hankkimassa eli olisimme tehneet Merin entisestä, kivisestä leikkimökistä viherhuoneen, mutta sinne ei olisi kuitenkaan mahtunut kuin vain kasvit tai vain pöytä eli se tysssi siihen.

      Hienoa: Kohta saamme varmaan kuvia kasvaristasi.

      Poista
  22. Minuun n iskenut kova kasvihuonekuume ja tilasinkin jo Sonjan kirjan ja tämä postauksesi vain vahvisti kuumetta: Kiitos :) Ja onneksi minulle on postissa tulossa tämä kirja. Annan sen ukolle, joka vannoi osaavansa tehdä minulle kasvihuoneen. Pitää varoa,mitä lupaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulrika, no samaa kuumetta täällä podetaan, mutta kun olen vasta toipumassa remonttikuumeesta ja taas iski alppikuume, niin perheen Järki tuossa toppuuttelee...Ole hyvä. Tuo lause 'Pitää varoa, mitä lupaa' on niin hyvä;) Sen toinen versio myös: 'Pitää varoa mitä toivoo.' Minä kuitenkin toivotan sinulle upeaa kasvihunesuvea! Ja muista sitten se kristallikruunu sinne...

      Poista