perjantai 21. maaliskuuta 2014

Onnenpensasunta, lunta, ensi viikon haastetta, viikonlopun leffa ja vähän muutakin...

Luonto (ja Ukraina) ovat sekoittaneet kevätkelloni. Muutama viikko sitten teimme jo monta pitkää, lumottua päivää puutarhailua. Olin hulluna innosta ja tajusin, että vaikka olen syysihminen enemmän kuin kevätihminen, niin puutarha, ah!, sitä nyt just kaipaan. Toki kaipasin koko pitkän, lumettoman talven valkeaa ja hellää lunta, mutta just nyt, kun olimme jo jalka kevään oven raossa, tämä ei nyt ollutkaan odotetun täydellistä. Mutta mikä elämässä on täydellistä. Puutarha, jos mikä on vuosien aikana opettanut sietämään epätäydellisyytta. Yhtäkkiä tarvitsen paljon unta. Ja kuvaa kuten kirjasta Pihan puut ja pensaat. Kevätkeijut lupaavat: 'Kuussa, jossa onnenpensaat kukkivat kaikki on valoisaa ja vahvaa.' Puutarhailusta voimme saada edes kaikkivoipaisuuden harhan, kuten kirjailija Kirsti Ellilä toteaa kirjassa Puutarhamaailma 2012:

"Todellisuudessa me emme hallitse maailmaa, emme edes omaa elämäämme. Mutta puutarhakasvien kanssa askarteleminen suo meille lohduttavan tunteen siitä kuin elämän hallitseminen olisi mahdollista."
Bleue haastoi minut osallistumaan tulevan viikon lastenkirjatapahtumaan. Haaste on otettu vastaan: Kiitos! Menkää katsomaan kaikki blogista Sininen keskitie osallistumisohjeet ja lähtekää joukolla mukaan.
Viikonloppuna syömme mm. aurajuustoperunoita ja siikasoppaa Sain tänään isoja merisiikoja ja keitin niistä herkullisen kalaliemen: vettä, kalojen päitä, selkäruodot, laakerinlehtiä, pippureita, tillinvarsia, muutama lohkottu sipuli sekä tomaatti, yksi kalaliemikuutio sekä heikkivainaan hyppysellinen suolaa. Siiat on jo fileoitu ja vain odottavat keittoon pääsyä. Laitan melkein kaikkeen tomaattia. Syömme ympäri vuoden erinomaista kotimaista tomaattia. Kotimaisen kasvihuonetomaatin hiilijalanjälki on paljon pienempi kuin vaikka Espanjasta rahdatun ja bonuksena päälle tulee loistava maku.
Suvimekko -projekti voi hyvin sillä mahdutan helposti viiteen päivään viikossa 5 kilometriä reipasta sauvakävelyä ja 5  km kuntopyöräilyä. Jos kävely menee himoksi eli 10 kilsaa, jätän pyöräilyn välistä, mutta teen niskajumpat ja nostelen vähän kahvakuulia. Liikunnan himo on pään sisällä heti kun on päässyt sen rytmiin kiinni. Siinä eivät kelit mitään meinaa. Ensimmäinen leninkisovitus on noin kahden viikon päästä ja ellei silloin mekot sujahda päälle kuin voilla voideltuna, lisään mukaan yhden takuuvarman jutun, jonka paljastan myöhemmin. 
Kukaan ei voine kieltää, että lumen alla nukkuu jotain ihanaa, jonka jo soisi näkyvän...vaikkapa näiden Winston Churchill-narsissien.
Viikonlopun leffan katsomme tällä kertaa elokuvateatterissa ja brittileffan nimi on Le Week-End. Sen on ohjannut Roger Michell ja pääosissa nähdään Lindsay Duncan ja Jim Broadbent. Elokuvan tarina kertoo pariskunnasta, joka lähtee viettämään 30-vuotishääpäivää Pariisiin. Liippaa siis ensi vuonna tosi liki meitä, joten toivon, että tarina on elämyksellinen. Jim Broadbentin näimme viimeksi Mike Leigh'in ohjaamassa Vuosi elämästä (Another Year), joka oli niin hyvä, että ostimme sen myös kotiteatteriimme ja filmi on kestänyt uusintakatsomisetkin. 

Ensi viikolla sitten lastenkirjajuttua, puutarha- tai ruokakirja sekä jos ehdin kirjoittaa ulos, niin yksi tiiliskividekkari. Erään suomalaisen mieskirjailijan yllättävästi kiinnostava teos on nyt luvun alla. Ihan vähän vain kurkkasin ja sitten siihen jäin kiinni: Laatutekstin tunnus.

Levollista viikonloppua kaikille tasapuolisesti ♥

Love
Leena Lumi

Delphine de Viganin kirjan nimi Yötä ei voi vastustaa, tulee Alain ja Jean Fauquen kirjoittamasta kappaleesta Osez Josephine, jonka tumman ja rohkean kauneuden Delphine kertoo seuranneen häntä kirjoitustyön aikana.

48 kommenttia:

  1. Meillä vauva on siirtynyt kevätaikaan: hän herää aamuisin pian kuuden jälkeen. Mutta se ei haittaa, sillä nautin valoisista kevätaamuista ja tänäkin aamuna oli pakko pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan lintujen laulua. Ihana kevät!
    Mukavaa viikonloppua sinulle, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, meinasin ottaa osaa, mutta jos se ei sinua häiritse, niin eihän se sitten mitään. Meidän Meri oli siitä erikoinen, että nukkui alkukuukausien jälkeen klo 21-9! Esikoinen oli toista maata, mutta olin itse silloin niin nuori, että se ei maailmaa kaatanut.

      Minä en ole yhden yhtää aamuihminen. En ole aina ollut näin, mutta kun R:n myötä opin yökukkujaksi, niin pakkohan ne unet on jostain ottaa. En muista milloin olisin mennyt nukkumaan ennen puolta yötä. Tiedän, että iltauni olisi terveellisempää, mutta sisäinen kelloni nyt vain menee näin, on mennyt jo parisenkymmentä vuotta. Kun oli koiruus, hän pääsi aamulla aikaisin puutarhaan tarpeilleem, kun hain lehden, ja sitten molemmat takaisin nukkumaan;)

      Minäkin seuraan nyt,miten linnut alkavat pesiä pönttöihimme, mutta suuri kiinnostuksen kohteeni on istua suviöinä puutarhassa seuraamassa yön eläimiä. Heinäkuun lopulla etenkin lepakkoja etc. ja kettuja yms.

      Kiitos samoin sinulle, Jonna!

      Poista
    2. Oli kamalaa, kun esikoinen aikanaan heräsi kuudelta joka aamu pimeimmän talven aikaan. Nyt kevätaamuina aikaiset herätykset eivät tosiaan haittaa. :)

      Minun vuorokausirytmini on muuttunut päinvastaiseen suuntaan kuin sinun. Aiemmin olin aamu-uninen ja saatoin alkaa iltayöstä siivouspuuhiin, mutta nykyään menen mieluummin aiemmin nukkumaan ja herään aikaisemmin. Kesällä taas sitten on ihanaa valvoa valoisina öinä ja lukea! Ja tuo luonnon elämän seuraaminen kesäöinä kiehtoo.

      Poista
    3. Jonna, marraskuussa onkin kurja herätä vaikka klo 6....

      Me varmaan vaihdoimme niitä keskenämme;) Minä olen huomaamattani mukautunut puolisoni yökukkujarytmiin. Nyt tämä sujuu jo kuin pyörälläajo enkä osaa muuta kaivata. Aamuvirkujen mielestä tosin menetän jotain, mutta melkein 15 vuotta koiruuden kanssa eläneenä olen kokenut monet aamukasteetkin.

      Poista
  2. Minun puutarhakin nukkuu tänä aamuna lumen alla, yöllä on satanut muutama sentti puhdasta uutta lunta.Lämpötila on tosin jo reilusti plussalla, joten ohimenevä (kyseenalainen) ilo tämä on. Kova kevään ja kasvun kaipuu on täälläkin,kuten varmaan arvaat :) Ja mulla on ihan oikeesti aina ollut kevätväsymys, varmaan tuo valon määrä vaikuttaa syksyllä syntyneeseen hiukka uuvuttavasti. Monta vuotta oli suoranainen inho maaliskuuta ja sen kovaa,kirkasta valoa kohtaan.Nyt väsymyskin on tosin huomattavasti lievempää kuin aiemmin.Olettaisin,että päivittäinen luonnossa liikkuminen koiran kanssa antaa virtaa tähänkin vuodenaikaan, odottelun ja kärvistelyn vuodenaikaan...Ihania herkkuja olet taas kokkaillut, pitänee ottaa vähän mallia;) lumoavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, erittäin ohimenevä ilo: Eilisen puuterilumi on tänään loskaa. Magnolialta nyt pian huppu pois, sillä laitoin sen hallaharson alle heti pakkasten alettua. Sehän on vasta ensimmäistä talveaan. Tiedän, että jos se selviää, minuta tulee magnoliaihminen!

      Kevätväsymys on tunnettu ja tunnustettu juttu. Minulla on ollut sitä aina huolimatta koirista ja ehdottomasti riittävistä vitamiineista, unesta ja liikunnasta. By the way: Minä olen syntynyt toukokuussa ja siinä kukaudessa on vieläkin taikaa paljon enemmän kuin vaikka maalis-, huhti- tai kesäkuussa, mutta elo- ja syyskuu ovat suosikkini. Ja marraskuusta on tullut salarakas, jossa on monta upeaa asiaa.

      Luonnossa liikkuminen koiran kanssa auttaa kaikkeen! Minulla kun nyt ei sitä koiruutta ole Olgan jälkeen tullut niin...tietty rytmi puuttuu ja kodista tuli talo. Ovi on raollaan uudelle perheenjäsenelle, mutta ei vielä.

      Hyvin sanottu: Kärvistelyn vuodenaika!

      Jotenkin kalasoppakin palasi pitkän ajan jälkeen. Ja siinä pitää olla paljon hyvää merisiikaa ja vähän lohta hyvää rasvaa tuomaan. Eikä yhden yhtä ruotoa, vaikka on tuoreesta kalasta tehty.

      Nuo aurajuustoperunat ovat tuossa kanan ja fetasalaatin kanssa, mutta sopii hyvin mille tahansa lihalle lisukkeeksi.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  3. Se lumeton keväthetki oli niin mieleinen, että meinasin laittaa parvekkeeni kesäkuntoon. Onneksi en aivan ehtinyt mielenliikkeitteni matkaan. Eilen illalla käveltiin lumituiskussa ja nyt täällä sataa vettä.

    Olen poikkeuksellisesti perjantain kotona. Kävin pitkällä aamukävelyllä ja vasta sitten istuin aamukahville. Tämä on niin luxusta, että ottaisin aamuihini aina tällaisen hitaan alun. Olen vähän ja vähän enemmänkin kade sinulle ;-)

    Minun kesämekkoni ei sujahda kauniisti kiinni vielä kahden viikon kuluttua, olen siis selvästi sinua jäljessä. Ehkä parin viikon päästä vasta aloitan paluuta normaaliin kokooni...

    Kalasoppasi kuullostaa todella herkulliselta. Se tekisi minun makunystyröille ja linjoilleni nyt hyvää.

    Nautinnollisia viikonlopun hetkiä teille sinne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, minäkin olin niin täynnä virtaa ja ennen kaikkea puutarhassa, en koneella. Minäkin sulattelin nuoria hedelmäpuita eli kastelukannu jo kädessä...

      Täällä on kauhea loska.

      No eikö vain olekin luxusta: Hitaaseen aamuun ei voi kyllästyä. Hitaat aamut koittavat vielä sinullekin. Me käynnistymme nykyään hitaasti, mutta toiminta kiihtyy päivän mittaan eikä ikinä nukkumaan ennen puolta yötä.

      Haloo!, en ole punninnut, olen vain päättänyt;) Se on kaksi eri asiaa. Taidamme syödä terveellistä kalasoppaa kolme päivää...Se on jotenkin kevyttä.Huhtikuun alku on oikea aika aloittaa kevättiivistyminen!

      Sitähän minäkin, että se on sekä terveellistä että vyötäröystävällistä.

      Kiitos samoin sinulle & co ♥

      Poista
    2. Mä juuri sovittelin mustia vaatteita huomiseksi ja olin Pöyristynyt (lue siis myös Pyöristynyt) niin kamalasti, että sain sätkyn. Tiesin, että lantiomuodot on kasvaneet, mutta noin paljon. Huhtikuu on siis toiminnan aikaa... todellakin ;-)

      Taidan laittaa kaalia lounaaksi ja taidan lähteä toiselle lenkille. Mä haluan myös jonkin kauniin päärynämekon, jotta voin nähdä itseni erilaisen mehukkaana keväällä ja kesällä!

      Poista
    3. Birgitta, et voinut olla niin pöyristynyt (lue: pyöristynyt) kuin minä viime suvena kun olimme Jaelin kanssa lähdössä kaupungile ja hän ei saanut vihreäkuvoisen Marimekkoni vetoketjua kiinni: 'Leena kuule, ei tämä mene.' Joulukuussa piti lähteä yhteen tapaamiseen pikkumustassa ranskalaisessani ja se ei mennt kiinni ja juuri sitä mekkoa ostaessani olin sanonut:'Tämä on minulle sopiva 4-ever!' Ei pitäisi sanoa kaikenlaista...;)

      Minäkin kiristän sitten sun kanssa huhtikuussa. Tämä päivä karkaa mlta nyt käsistä: Tiikerikakku on uunissa, juu, R. tykkää kun on la ja su aamuna tiikerikakkua aamukahvilla;) Sekin loppuu hihtikuussa. Sitten lounasta ei ole vielä nähtykään ja leivariin pitää laittaa tulet ja niitä vahtia. Varmaan tekosyitä, mutta keli on tosi kakkamainen ja taidankin nyt enisn kuntopyöräillä vaikka 5 ja sitten myöhemmin toiset 5. Huomenna pitkä saunalenkki.

      OLEN LUVANNUT ITSELLENI TOISEN 'PÄÄRYNÄMEKON' HETI KUN 5 KILOA ON POISSA! Palkitkaamme itsemme hyvin tiukan urakan jälkeen, mutta ei ennen sitä ♥

      Poista
  4. Ihanaa viikonloppua sinulle myös Leena <3 minulla on tiedossa huomenna tuija-aidan leikkausta mr Karlssonin kanssa...kerrankin sekin innostuu jostain puutarhahommista, niin silloin on heti toimittava. Kirjoittelen sitten blogiin mitenkä se onnistui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos samoin ♥ Kuulostaa kiinnostavalta. Meillä R. hoitaa kuusiaidan leikkuut kuin joku mestari eli minä en saisi sitä tehdä missään tapauksessa. Aita on jämpti kuin mummon röijy.

      Kiva kuulla ja nähdä, miten tuija-aidan kanssa meni.

      Poista
  5. Huomiseksi on luvattu aurinkoista ja lämmintä tänne etelärannikolle, jotain aion ja voin pienessä pihassani tehdä, koska oletan viimeistenkin (uusien) lumirippeiden sieltä puoleenpäivään mennessä lähteneen.
    Yksi paras asia Välimeren maihin matkustamisessa on se, että siellä kurkut, tomaatit & kaikki hedelmät maistuvat ihan erilaisilta, taivaallisilta. Siksi kärsinkin täällä Suomessa etenkin lopputalvesta ja alkukeväästä kun suomalaiset kasvihuonevihanneksetkin ovat valjuja, vaikka toki parempia kuin Espanjasta raahatut. Nyt odotan kuitenkin parsaa...
    Ihanaa viikonloppua Sinulle Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, niin tännekin, kertoo sääprofeettamme R.

      Minulla on asia ihan päinvastoin eli kun matkustan vaikka Italiaan, kaipaan sitä erityistä makua, jonka pitkät yöttömät yöt tuovat tomaatteihimme ja marjoihimme. Asia on muuten kerrottu ja perusteltu professori Piipon kirjassa Suomalaiset marjat. Minusta jopa mansikat etelässä maistuvat valjuilta. Ja myös lyhyiden päivien kasvien terveysarvot ovat todistetusti eri kuin Suomen pitkän suven kypsyttämissä. Jos taas puhutaan Suomen kasvihuoneviljelystä niin vertasin Espanjan tomaattia kotimaiseen viimeisen hyväksi. Maussa. Fanitan Närpiön tomaattia ihan hulluna ja maksan siitä, että sitä ei ole poimittu jossain raakana, käytetty kasvinsuojeluaineita ja sitten rahdattu päiviä ja kauemminkin. Minä rakastan parsaa ja miten se taas on minusta aina parempaa Saksassa kuin Suomessa;) R. sanookin, että käyn paaaljon edullisemmaksi (sic!) kevätmatkalla Keski-Eurooppaan kuin syysmatkalla. Vaan ei ole Italian jäätelön voittanutta...ai niin, se ei olekaan vihannes, ei edes hedelmä, vaan pala taivasta.

      Kiitos samoin sinulle!



      Poista
    2. Niin, tarkennan vielä, etten puhunut marjoista mitään, niissä on täällä pohjoisessa toki aivan oma makunsa (paitsi sitten Bekaan laakson punaisessa mullassa kasvaneet ja Libanonin kevätauringossa kypsyneet mansikat, niitä olen kuitenkin päässyt maistamaan vain kerran!). Mutta kyllä minä Turkissa olen syönyt parhaat tomaatit ja kurkut, sille en vain voi mitään, mutta makuasioistahan ei kannata kiistellä.
      Saksassa olen opisekluvuosinani oppinut parsaa syömään ja pidän enemmän juuri valkoisesta kuin vihreästä. Kun olin joitakin vuosia sitten toukokuussa Jenassa, Weimarissa ja Leipzigissa ystäväkollegan kanssa, hän syötti minulle joka päivä parsaa...

      Poista
    3. Et todellakaan, minä vain jatkoin;) Olen niin hulluna Piipon kirjoihin, että elän niistä ja jospa tietäsit minkä avun sain hänen kirjastaan Puhdasta ravintoa...

      Juu, makuasiat ovat makuasioita.

      Minäkin söin ensimmäiset parsani kevätmatkoilla, joita ennen sinne taajaan teimme. Ja sitten taas viime keväänä ja...Valkoinen parsa, nyt meillä meni maku yhteen. Minäkin voin syödä joka päivä parsaa muutaman viikon automatkan aikana keväisessä Keski-Euroopassa eikä yhtään kyllästytä.

      Poista
  6. Kiitos kiitos Leena Lumi tuestasi!
    Luin eilen ihka uuden kotimaisen boheemin elämänkerran ja mietin, että mitähän sinä sanoisit siitä kirjasta, hmm.
    Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, luonnollisesti ja ole hyvä ♥

      Minä olen itse varsin boheemi. joten kuulostaa hyvältä. Lukemattomien lukemattomat pinot vain huojuvat, mutta kerro ihmeessä, mikä on kirjan nimi. Tai ehkä olet jo blogannut siitä...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. Innostuin jo bloggaamaankin :)!

      Poista
  7. Täällä on samat fiilikset. Just kun pääsin kevään ja pihahommien makuun, tuli noin 20 cm lunta. :0( Kivaa ja keväistä viikonloppua, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, lunta oli odotettu niin kauan, että sitten tuli jo fiilis: Nyt kevät ja pian!

      Kiitos samoin sinulle, Satu!

      Poista
  8. Ihanaa viikonloppua ja mukavaa leffailtaa! Toivottavasti saamme kevään pian takaisin, mä meinaan pudota ihan tähän loskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos samoin sinulle. Kuvittele nyt, se leffa kertoo pariskunnasta, joka lähtee viettämään 30-vuotishääpäivää...;) Siinä on oltava TÄYDELLINEN LOPPU JA KOKO MATKA.

      Täällä samoja fiiliksiä. Eikö ole luvattu lämpimämpää...

      Poista
  9. Mmm,siikasoppaa! Ja mukavaa leffailtaa sinulle ja R:lle! Täällä heti lämpeni kun alkoi kevät virallisesti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, se on niin hyvää, että en sanotuksi saa. Liemi on tehty jo, mutta itse soppa valmistuu huomenna. Kiitos, joskus on kiva lähteä 'oikeisiin elokuviiin'.

      Täällä loskaa, harmaata, ei lehteä puussa, epäkevät, välitila...mikä lie. Kiitä onneasi, että et nyt ole täällä. Toukokuussa olen sitten toista mieltä.

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Lurps, kuinka herkullista! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, juu, aika hyvää;) Kiitos samoin!

      (Menkää tekin katsomaan Le Week-End...)

      Poista
    2. Eilen oltiin leffassa ja tykättiin kovasti. Filmi oli sikäli elämyksellinen, että juhlimme tasavuosiani Ranskan kansallispäivänä juuri noissa maisemissa. Puhumattakaan monista muista elämään liittyvistä yksityiskohdista.Vaimokin tykkäsi ja lähti kanssani kuviin, se ei ole ihan tavallista. Kiitos sinulle vinkistä ja rohkaisusta mennä katsomaan juuri tuota kuvaa.

      Poista
    3. Reijo, me olimme su iltana ja pidimme myös. Sehän sattui;) Meille osui sikäli, että sama edessä ensi vuonna eli 30 vuotta avioliittoa tulee täyteen, mutta ehkä emme juhlista sitä Pariisissa, vaikka se olikin ensimmäisen yhteisen matkamme kohde vuosikymmeniä sitten.

      Filmin miespääosassa on sama henkilö, joka oli loistavassa ja palkitussa Vuosi elämästä -elokuvassa. Se oli niin hyvä, että ostimme elokuvan heti kun se tuli myyntiin ja katsomme silloin tällöin. Siinäkin about sqamanikäinen pari kuin tässä Le Week-End leffassa.

      Minusta Le Week-End oli hyvin realistinen eli tehty varmaan brittityyliin.

      Ole hyvä ja kiva, että piditte.

      Poista
  11. Jos ei oltaisiin lähdössä, olisi parvekepuutarhuri jo täydessä vauhdissa. Mutta nyt pitää jarrutella. Ei ole mitään järkeä pistää rahoja kukkiin, joita ei voi kauaa edes ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, no säästät intoasi sitten Suomen oikeaan puutarhaan. Säästät nekin rahat kaikkin ihanuuksiin, joita lähikauppapuutarhasi tarjoaa.

      Poista
  12. Luultavasti tuo vähäinen lumi sulaa nyt viikonlopun aikana. Meidän kukkapenkissä tulppaanit ehtivät melkein kukkimaan. Nyt ne tököttää pystyssä ja vieressä on lunta...hauskaa, luonto on niin ihmeellinen ;)
    Onko dieetti sujunut sillain tunnepuolelta okei? Meidän työpaikalla on viiltävän raastava tunnelma, kun naiset vuoronperään laihduttavat. Ilmoitin tänään, että en enää syö työpaikalla, vaan aloitan dieetin, että voin kiukutella muiden seurana...suorastaan romahin...ei kukaan jaksa semmoista määrää negatiivisuutta...
    Onneksi on kevät ja pian kesä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, meillä näyttää nyt hyvin lupaavan keväiseltä ja maa on taas paljas.

      No kun sen ei ole tarkoitus olla dieetti, mutta kahden viikon päästä siitä voi tulla sellainen ellen mahdu pariin mekkooni...Liikunan hyöty on kuulemma vain 20 prosenttia. Dieettihän on jo sanana hiukan mieletön, sillä sillä on alku ja loppu sekä se on täynnä kieltäytymistä. Se ei ole kuin osa normaalia elämää, mutta jos hätä on suuri, olen valmis hetkeksi kieltämään nautiskelijan itsessäni.

      Luojalle kiitos! Ja sitten tulevat heinäkuun illat ja elokuu...

      Poista
  13. Hei Leena, sinä lumen tytär! Kurkattiin kevääseen. Nautin niin lumettomista poluista Ruissalon vanhojen tammien tuntumassa. Miten siellä ajatuksetkin ovat lempeämpiä kun muualla.
    Oli taas niin kiva lukea tarinaasi. Itse en ole vielä puutarhaan ehtinyt pohtia, ne 'keväiset' hetket taisin noita polkuja tallata, ja töyhtöhyyppiä ihailla, niitä oli isoja parvia Ruissalossa.
    Jotenkin nuo puutarhamietteesi sopivat oman elämäni pohdintoihin, elämän arvaamattomudesta. Maaliskuu noita ajatuksia herättää.
    Teillä huomenna siikakeittoa, delicious!! Minä ostin lohifileen, grilliin menee. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, täällä en näe edes töyhtöhyyppiä, Luvialla niitä oli kuin Saharassa hiekkaa. Äitini puutarhassa vaeltavat myös fasaanit...

      Maaliskuu on tällaisena poikkeustalvena kuin pidennetty huhtikuu. Jospa saisimme huhtikuussa toukokuun ja kevät oliisi raju ja syvä.

      Se on niin delicius että...Mekin lähdemme vielä noutamaan soppaan lohta vähän mukaan. Viime viikonloppuna grillasimme lohta ja kyllä maistui jo suvelta.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Kiitoksia kivasta elokuvavinkistä, täytyypä mennä katsomaan, Pariisi herättää ihania muistoja. Sopiikin hyvin nyt kun en ollut vuosikausiin käynyt elokuvissa, mutta kävin juuri katsomassa puutarha-aiheisen Eedenistä pohjoiseen, kerroin siitä blogissani (http://www.parastapuutarhasta.blogspot.fi/2014/03/pieni-suuri-elokuva-puutarhoja.html), suosittelen sitäkin!
    Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että tämä minitalvi itse asiassa laittoi jotenkin järjestykseen minun seonnutta kelloani. Olin niin odottanut lumen tuloa ja nautin täysillä lumisista maisemista sen hetken mitä tuota kesti. Nyt saakin kevät jo tulla, kun talvi on käynyt.
    Hyvää elokuvaviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerttuli, no vielä en voi tietää, onko se kiva, mutta ole hyvä. Lankean usein brittileffoihin, enkä nyt mitään isoja pettymyksiä muista.

      Kiitos vinkistä. Käyn lukemassa kun kotiudumme kauppareissulta.

      Talvi ei oikeastaan meillä käynyt kuin pari lumista päivää ja monta kylmää yötä, jolloin putarhan arimmat kassvit olisivat kaivanneet lumen suojaa. Tämä en ensimmäinen lumeton talvi meillä 28 vuoteen täällä Keski-Suomen saarella.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  15. Niin, me vietimme 30-vuotis hääpäivää majakassa pienellä saarella, Jonne ei myrskyllä pääse, todella erilainen kokemus. Auringon laskukin majakasta katsellen mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, ihanan merellistä ja uniikkia!

      R. kosi aikanaan alpeilla, joten siellä me sitten ensi vuonna;) Alpit ja meri, meri ja alpit, onko mitään yhtä innoittavaa.

      Poista
  16. Ihana postaus, teki murhemielisille hyvää, kiitos!
    Venäjä ahdistuksesta huolimatta, uskotaan kaikkeen hyvään ja ihaniin puutarhajuttuihin!

    Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, kiitos. Toivon niin.

      Ehkä nyt on just oikea aika keskittyä puutarhaunelmiin, käydä leffassa, nauttia hyvästä ruoasta, viedä ajatuksia pois päivän politiikasta.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  17. Onnenpensas! Ihana...voi kun se kasvaisi täällä pohjoisessakin. Toisi iloa ja onnea elämään kun katselisi noin kaunista pihalla - olisi tarpeeseenkin juuri nyt! Joku onneton melankolian aallokko iskenyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, se on ihana, mutta ei minulla ole tätä isoa, jota en onnistunut saamaan kauppaputarhaltani, vaan kolme pienempää. Sitä isoa saa ehkä tilaamalla...Mekin ollaan täällä vyöhykettä IV, mutta koska asume Päijänteen ympäröimällä saarella, todellinen vyöhykkeemme on III.

      Sama täällä! Syytän kaikesta tätä kuin ylipitkää huhtikuuta ja maailman politiikkaa eli Ukrainan kysymystä. Ala hemmottelemaan itseäsi, niin minäkin teen.

      Ja: LÖYSIN NE IHANAT PIKKUASTIAT. NE ON KUVATTU SINUA VARTEN ELI LIITIN NE MUKAAN ENSI VIIKON LASTENKIRJAHAASTEESEEN: PYSY LINJOILLA.

      Poista
    2. OOoohh..jään kuulolle: kiitos Leena ♥

      Poista
    3. OK, jätin sinulle tästä viestin blogiisi viime viikolla;) Kadonneet tavarat ja kirjat ovat alkaneet löytyä.

      Ole hyvä ♥

      Poista