tiistai 25. maaliskuuta 2014

Luetuimmat lastenkirjamme eli vastaan lastenkirjaviikon haasteeseen

Vastaan Bleuen lastenkirjahaasteeseen sukeltamalla kuopuksemme & meidän yhteisiin lukumuistoihimme. Ihan helppoa ei ole ollut, sillä ensin tuli Tove Jansson -haaste ja huomasin, että kaikki Janssonin kirjat ovat hukassa. Hätäpäissäni kävin ostamassa Kuka lohduttaisi Nyytiä? ja kun sen olin tehnyt, löysin talosta samaa kirjaa kaksi kappaletta, joten taatusti tuli vastattua yhdellä meille tärkeällä kirjalla Opuscolon haasteeseen. Kun nyt aloin etsiä Merin rakkaimpia lastenkirjoja kävi ilmi jotain outoa, mutta kerrotaanpa järjestyksessä...

Kuultuani odottavani iltatähteämme, ryntäsin ostamaan heti Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun ja luin siitä lapselle loruja jo odotusaikana. Ostin myös Robert Louis Stevensonin Lapsen runotarhan ja luin sitäkin. Kaikkea tätä ääneen ennen kuin lapsi oli syntynyt ja sen jälkeen monin verroin lisää. Ensimmäiset kirjat olivat joitain ihania katselu/maistelukirjoja, mutta niitäkään en tähän nyt löytänyt. Sitten on täytynyt olla jotain kuvakirjoja, joita on saatettu antaa vaikka ystävien lapsille. Vaan löysinpä talosta pienen, kauniin laatikon, jossa mm. Hipsuvarvas kaksoisnide-sarja (WSOY 1984), jossa lukee Hipsuvarvas ja nököhammas, Kuvitettu tarina kahdesta pikku hiirestä. Suomen lapsille kertonut Helmi Krohn. Kirja sisältää pienestä koostaan huolimatta tarinat Hipsuvarvas autiolla saarella, Huppuhännän seikkailut, Hipsuvarvas ja Nököhammas, Pupujussi Gulliver, Untuvakerä ja Karvakuono ja Luppakorva.  Mukana on lisäksi teksti: Nämä Hipsuvarvas -kirjat ovat ilmestyneet ensimmäisen kerran 1942 ja niitä on painettu yhteensä yli 500 000 kappaletta. Siis tämä pieni kirjanen löytyi laatikosta, jossa oli myös ihana, posliininen teekalusto, joka ostettiin Zürichistä samana päivänä kuin Meri oppi samaisen kaupungin keväisillä kaduilla kävelemään.
Sitten alkoivat mielettömän ihanat lukuvuodet, jolloin yksikään ilta ei päättynyt ilman useampaa ääneen luettua tarinaa. Lukuvuosien suosikkeja olivat mm. Lucy Kincaidin Saarnimajan tarinoita, jossa Eric Kincaidin upea kuvitus, Hanhiemon satuaarre sekä kaikkien aikojen suosikki näinä vuosina eli Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee (The Wind in the Willows), jonka hankimme sitten myös VHS-elokuvana. Se olikin noiden vuosien katsotuin filmi Peukaloisten retkien ohella, joka perustuu Selma Lagerlöfin kirjaan Peukaloisen retket villihanhien seurassa. Myös kaikki Kristiina Louhen Aino-sarjan kirjat luettiin ja ovat tallessa.
Merin ollessa melkein kolmen, ostimme hänelle Astrid Lindgrenin Satuja. Ehkä luimme näitä satuja jo silloin, hyvin luultavasti, mutta ehdottoman valikoivasti, sillä kirjassa oli ensimmäinen ja toinen luku kirjasta Veljeni, Leijonamieli. Sitä satua onnistuin panttaamaan vuoden tai kaksi, en enää muista, mutta kun sen aika koitti ja se oli luettu ja keskusteltu, Merin kirjastoon tulikin jo:
Tästä kirjasta kuin alkoi kirjallinen 'vapaus'. Meri on nauranut jälkeenpäin, että hän sai kuulla tämän kirjan myöhemmin kuin kukaan hänen ystävistään...no, onko tuo nyt sitten niin paha...;) Koska olemme nyt Lindgrenissä, niin saman tien voimme ottaa esille kovimman iltalukuhittimme kautta vuosien ja se on ollut
tietysti Eemelin kootut metkut. Tätä kirjaa on luettu niin monta tarinaa illassa kuin on ikinä voitu ja koko perhe on aina nauranut uudestaan ja uudestaan ihan hulluna samoja hullutuksia. Tähän liittyen tietysti hankittiin myös
Vaahteramäen Eemeli ja pikku Iida. Näitä kirjoja luin ääneen niilläkin viikoilla, kun R. oli työmatkoilla ja olin itse flunssan takia menettänyt ääneni. Jotain troppia vaan ja niin minä lukea pihisin näitä tarinoita likalle aina uudestaan ja uudestaan. Tähän kohtaan haluan nyt mainita, että Merin kummitädiltä, joka on kolmen lapsen äiti ja opettaja, saimme hyvän neuvon lukea lapselle senkin jälkeen, kun Meri on oppinut lukemaan. Luimme tyttärellemme ääneen ainakin ala-asteen ensimmäiset vuodet ja perheen yhteiset lukuhetket ovat niitä pitkospuita, joita pitkin on voinut suunnistaa kohti uusia haasteita.
Lukemistoomme kuului myös Sven Norqvist Viiru ja Pesonen -kirjoineen. Näihin ei vain jotenkin ikinä kyllästy. Myös Mauri Kunnaksen Suomalainen tonttukirja sekä Joulupukki löytyvät lukumuistoistamme ja kirjat ovat nytkin tässä edessäni. Tonttukirjan tarina saunatonttu Nippe Nokinokasta vaikutti jopa saunaremonttiimme, sillä koska täysremontti selvästi karkottaisi Nipen, päätimme hankkia kiukaaksi Ratian Saunatontun! Ja meidän välikatolla asuu Välikaton Feetu.
Jos Meriltä nyt kysyttäisiin vaikuttavimpia lapsuuden kirjailijoita, hän varmaankin mainitsisi Astrid Lindgrenin, mutta ei unohtaisi mainita H.C.Andersenia. Siinä missä nyt ei löydy jemma nimisestä paikasta Kaislikossa suhisee, ei löydy myöskään Andersenin kirjoja, ja taas kaikki ne muumikirjat, joita etsin kuukausi sitten talon nurinkääntäen ovat löytynyt eli tämä on ollut kuin magiaa. Onkohan Mörkö ollut asialla vai uunin takana asuva Sukulainen...Well...Odensessa on yövytty tyttären kanssa ja muisteltu Andersenia.
Kuriositeettina on kiva mainita, että meidän koiramaiseen perheeseemme on mahtunut yksi kissakirja: Marja-Leena Mikkolan hurmaava Malinka kuuntytär, jonka lumoavan kuvituksen on tehnyt Matti Kota.
Esko-Pekka Tiitisen Villi tie sekä samojen tekijöiden Onnen omat tuovat mieleeni jo hetkiä, jolloin yhteiset lukuhetket alkoivat harventua. Muumikirjat toki oli luettu kaikki jo tätä ennen ja monia satukokoelmia, mutta tytärtä ei koskaan ollut kiinnostanut
Beatrix Potter ja Petteri Kaniinin satumaailma, joka kirja sitten jäikin minulle ikiomaksi. Meri alkoi lukea Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin Bert -kirjoja ja oli hauska kuunnella, miten ne saivat pohdiskelevan tyttäremme nauramaan ääneen. Jokaista uutta Bertiä odotettiin kuin kuuta taivaalle. Ja nyt ne ovat kiertäneet lainassa myös ystäväni tyttärellä sekä pojalla ja kovasti on pidetty. Montgomeryn tyttökirjat eivät olleet Merin juttu, vaan hän luki niiden sijasta fantasiaa.
Jotenkin tuntuu siltä, että UllaMari Kellomäen Katoamisleikki ja Roald Dahlin Matilda olivat niitä kirjoja, jotka olivat jo tyttären omia kirjapolkuja. Tiedän jokaisesta kirjasta, milloin Meri on kirjan saanut, sillä kirjat on signeerattu ja niissä on nimen ja päivämäärän lisäksi vielä joku viite ko. päivään, joka ei aina ollut joulu tai syntymäpäivä. Jossain on ihania kuvia lukevasta tyttärestä, mutta ei nyt tullut kyllä mieleeni lähteä niitä etsimään kymmenistä albumeista...Ja sitten tulikin jo nuorisokirjallisuuden aika ja tytär vaikuttui Hannele Huovin kirjasta Lasiaurinko, josta kirjoitti upean esseen. Äiti vaikuttui sekä Huovin kirjasta että tyttären esseestä niin, että saattoi lähettää esseen kirjailijalle...

lastenkirjamuistoin
Leena Lumi

40 kommenttia:

  1. Ihania lukumuistoja ja monta tuttua kirjaa! Viiru ja Pesonen -kirjat ovat aivan mahtavia, ne ovat jo klassikoita.

    Meilläkin luetaan lapsille ääneen vielä senkin jälkeen kun ovat kaikki oppineet lukemaan (nyt osaa vasta esikoinen, mutta hänkään ei lue vielä kovin pitkiä kirjoja itse), ovat ne vaan niin ihania hetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos. Olen pitänyt myös kummipoikamme kiinni Viirussa ja Pesosessa. Hän pääsi myös ensimmäisen kerran oikeaan teatteriin kanssamme ja esitys oli Viiru ja Pesonen, mutta tarkempaa nimeä en nyt muista, vaikka siitä on vain joitakin vuosia...ehkä Viiru karkuteillä tms.

      Yhdessä ääneen lukeminen jättää kaunista muistijälkeä perheen yhteisistä hetkistä. Nyt minä sitten luen täällä välillä R:lle ääneet tai kerron jonkun kirjan tarinan kokonaan kuten tein Lumilapsen kohdalla. Sitä mukaa kuin etenin kerroin. Toisaalta R. innostuu jo noin joka toisesta kirjasta jonka luen. Mm. Siri Hustvedt ja Paul Auster lukevat toisilleen eli voidaanhan mekin jatkaa ääneenlukutraditiota vielä lasten lähdettyä kotipesästä.

      Poista
  2. Monia meidänkin lemppareita oli tällä listalla. Minä olen ostanut kaikki Ainot, Lindgrenit ja Mauri Kunnakset. On luettu ja nykyään kuunneltu äänikirjoja pitkät automatkat. Viime kesän hitiksi muodostui Sysimetsä, sitä ennen pitkään suosikkina pysyi Hucleberry Finnin seikkailut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, nämä ovat varmaan lastenkirjallisuuden kantasuosikkeja. Se tuli tätä tedhessä mieleeni, että esikoiselle, kuopusta 10 vuota vanhemmalle pojalle, luettiin aikanaan myös kaikki Eemeli -kirjat ja hän vastasikin aina puhelimeen: Eemeli Vaahteramäki. J. oli aivan vaalea ja hiukan Eemelin näköinen pienenä. J:lle luettiin myös Jason kirjoja, jotka oli kirjoittanut Camilla M.....jotain;)

      Poista
  3. Mukavia muistoja! :)

    Tähän haasteeseen ajattelin minäkin vastata, jos aikaa riittää... Kirjamuistoita ei totisesti ole pulaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, eikö vain: Näitä kaipaan;)

      Odotan innolla, mitä kirjoja tuot esiin.

      Poista
  4. Ihana postaus! Lindgren on ehdottomasti oma suursuosikkini kaikista maailman lastenkirjailijoista ja kunhan huomenna pääsen tämän lastenkirjaviikko-haasteen makuun, aion tietenkin aloittaa Lindgrenillä. :) Satuja on minullekin rakas kokoelma, se näyttää jotenkin niin upeasti Lindgrenin hienouden: ensin hauskoja ja herttaisia satuja, sitten traagisuutta, köyhyyttä ja koskettavuutta. Ja hauskanakin Lindgren ymmärtää paljon niitä, joilla ei ole kaikkea tai jotka ovat yksin. Mikä viisaus siinä naisessa eli!

    Dahlin Matilda on ihan mahtava! Ja peribrittiläinen Kaislikossa suhisee yksi oma ikisuosikkini. Ainoja meillä on luettu sattuneista syistä. ;) Ja paljon, paljon kaikkea. Voi että, Lindgren-postauksen jälkeen pitää tarttua tähän oman perheen kesken luetuimpiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Usko tai älä, tähän meni eilen monta tuntia: Kirjojen esiin kaivaminen, kuvaaminen, järjestys, etsiä eräiden kansia, kun ei enää jaksanut kuvata etc. Mutta kivaa tämä oli. Nyt alankin korjata lastenkirjakasoja laatikkoon,joka menee alakerran varaston hyllylle, kun tähän kirjastoon ei mahdu ja by the way: meillä on kirjahylly jo eteisessäkin, mutta siinä ovat mahdollisiin arvontoihin menevät kirjat.

      Tämä on sinulle varmaan helppoa, kun elätte nyt tätä vaihetta, etkä putoa sellaiseen nostalgiaan kuin minä koska saat vielä elää tätä. No, se Lindgrenin yksi kohtalokas on juuri Soittaako lehmus, laulaako satakieli, jossa orpotyttö laitetaan vanhustentaloon. Malin kuitenkin kuolee ja hänestä tulee sitten soiva lehmus, laulava satakieli...Lindgren on aivan ylittämätön, kaikki tunneskaalat hallitseva kirjailija.

      Minäkin pidin eniten Kaislikossa suhisee kirjasta. Sitä täällä nyt etsiskelen...Matildan Meri luki jo itse ja minä olen sitä vain vilkuillut, mutta taidanpa lukea. Katomisleikin luin ja vaikutuin. Siis teet erikseen Lindgren postauksen...Pysyn linjoilla.

      Poista
  5. Ihania kirjoja olet kätköistäsi esiin ottanut!
    Lapsille ääneen lukemisesta on jäänyt monta ihanaa muistoa. Ehkä eniten sydäntä lämmittävät ajatukset niistä hetkistä, kun lapsi painautui kainaloon hiljaa kuuntelemaan ja nukahtikin siihen. On tosiaan hyvä muistaa, että lapselle voi lukea ääneen, vaikka hän itse jo osaisikin lukea. Alkuun lukeminen voi olla lapselle hidasta ja työlästäkin, joten on hyvä, että kaikkea ei tarvitse lukea itse. Ja lukeminen on hyvä syy olla lähellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos,

      Ääneen lukeminen yhdessä on minusta nykyajan versio takkatulen ääressä kerrotuille tarinoille. Ikinä ei kaduta tunnit, jotka on yhdessä vietetty lukien!

      Lukeminen on hyvä syy olla lähellä vauvasta vaariin;) Hyvin oivalsit;)

      Poista
  6. Hienoja muistoja. Jo nimi Hipsuvarvas ja Nököhammas on hyvin rimmaava ja positiivisuutta ylläpitävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos. Juu, ihanat nimet, söpöt hiiret. Hiirulaiset ovat jotenkin positiivisuutta ylläpitäviä;)

      Poista
  7. Hei Leena, näyttääpä siltä että minun ei tarvitsekaan tehdä postausta lasteni lapsuuden kirjoista. Meillä oli lähes samat suosikit luin teillä. Astrid Lindgenin kaikki sadut ja kirjat luettiin kymmeniä kertoja. Matilda ja Ainot oli must ja nuoremmille ehti Viiru ja Pesonen. Upeita kirjoja, joita aikuinenkin luki tositosi mieluusti.
    Ja Hipsuvarvas ja nököhammas. Se oli pienikirja, josta aioin tehdä Omat lapsuuden kirjani (1050-luku) -postauksen, mutta kerroinkin kirjasta nimeltä Kissa joka luuli olevansa hiiri. Muistatko nuorempana vielä sellaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inna, ihan tosi;) Ehkä olemme samaa hyvää viinivuosikertaa....

      Minä en muista Kissa joka luuli olevansa hiiri. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja ensimmäinen kirja, jonka muistan oli tädin ostama aapinen. Aapinen, jota ilman olin oppinut lukemaan, sillä rakastin katsleea Rintintiniä ja kukaan ei ehtinyt lukea minulle tekstejä, samoin oli lasita Aku Ankan, eli minun oli sitten vain itse opittava. En ikinä moiti sarjakuvia, sillä niistä opin lukemaan ja silti olen lukenut suurimman osan ikääni muuta kuin sarjakjuviia. Muistan todellakin vasta Iiris rukan ja sen jälkeen äiti osti minulle kaikki Annat ja Runotytöt, mutta minulle tuli aina Aku Ankka ja ystävälleni Nakke Nakuttaja. Hän, nykyään opettaja, oppi lukemaan Nakke Nakuttajan avulla.

      Muistan hämärästi, että minulle olisi luettu satuja, mutta miksen muista mitä kirjoja ja kenen satuja ne olivat...

      Tämähän oli jännä kokemus! Pottereihin innostuin kuin vahingossa tyttäreni mukana ja nyt harrastan niitä kummipojan, 9 vee, kanssa, niin kirjoina kuin leffoina.

      Poista
    2. Virlä Leena, käypä vilkaisemasta blogistani 24.3. postausta kissakirjasta. Ehkäpä kansikuva nostattaasinussakin muistoja. Luitko muuten koskaan Tuhannen ja yhden yön satuja. Itse luin ne juuri ennen Anna-kirjoja. Oli jotain sukulaisten vanhoja painoksia ja vanhoja käännöksiä. Mutta tykkäsin tosi paljon - satuja jotka oli ikäänkuin aikuistekstiä. Aurinkoista keskiviikkopäivää!

      Poista
    3. Inna, kiitos vinkistä! En olisi ihan varma sillä olen aina ollut koira ja heppatyttö;) En muista lukeneeni, mutta muisti alkaa hapertua liian lukemisen seurauksena. Luin ehkä silloin Setä Tuomon tupaa, joka järkytti ja tietty Viisikot tulivat ennen Anna-kirjoja. Ai niin, ja luin Topeliuksen Välskärin kertomukset ennen tyttökirjoja: Ihmettelen vieläkin, miksi siitä niistä ei kukaan puhu mitään, sillä Välskärin kertomukset oli tosi jännittävä.

      Kiitos samoin sinulle jo rauhallista torstai-iltaa. Anteeksi, että vastaus viipyi: On ollut vaan paljon kaikkea ja silloin voi käydä näin.

      Poista
  8. MOI,
    TUO HIPSUVARAS KIRJA ON VARMAAN AIVAN IHANA. RAKASTAN HIIRIÄ!!! OLEN LAPSENMIELINEN JA RAKASTAN MUUTENKIN LASTENKIRJOJA JA NIIDEN KUVITUKSIA. ENITEN LÄHELLÄ SYDÄNTÄ OVAT ELÄNINAIHEISET KIRJAT. NYKYAIKAISESTA KUVITUKSETA EN PIDÄ, ELÄINTEN PITÄÄ OLLA OIKEAN NÄKÖISIÄ EI MITÄÄN "NS. KARRIKOITUJA" HAHMOJA.
    MUKAVAA ILLAN JATKOA!!
    LÄMPÖISIN TERVEISIN
    PikkuMyy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pikku Myy,

      se on niin ihana, etten sanotuksi saa. Tuli heti mieleen se P:n ihana kuvasarja hiirulaisista. joka on nyt palkissa, mutta vähän alempana, sillä teen tilaa keväälle, vaikka olenkin lunta.

      Minäkin pidän vanhanaikaisista kuvituksista ja eläinaiheista. Vuoden 2013 paras lastenkirja Leena Lumissa olisi ihan sun juttu eli tämä Pikkupöllö

      http://leenalumi.blogspot.fi/2013/08/nora-surojegin-pirkko-liisa-surojegin.html

      Löydät sen myös palkista alaspäin rollaamalla;)

      Kiitos samoin sinne!

      Hämäränhyssyterkuin

      Mymmeli

      Poista
  9. Miten ihana yhteinen kirjapolkunne ja muistelo! Jännä miten tietyt kirjat ovat kyllä klassikoita, noissakin mainitsemissasi, upeita ja laadukkaita. Ja kylläpä lastenkirjalla on vaikutusvaltaa- saunanremontista lähtien :D! Mahtava tarina sekin! Kiitos tästä postauksesta <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiitos. Tuntuu, että jotkut kirjat ovat klassikoita, ajattomia, sellaisia, joista pitävät lapset vuosikymmenestä toiseen. Juu, se se Heti valmis -Saunatonttu oli must, sillä ilman Nippeä ei saunassa ole kodikasta.

      Ole hyvä ja kiitos sinulle ♥

      Poista
  10. Ihania kirjoja;osa noista tuttuja lapsuudestakin:)

    VastaaPoista
  11. Onpas Leena paljon tuttuja kirjoja! Samoja löytyy meidän lastenkirjahyllyistä.

    Viiru ja Pesonen -kirjat ovat sellaisia, joita yritän aina ottaa esiin jo valmiiksi, kun saan vieraaksi lapsenlapsia, koska nautin niistä itse niin paljon. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, näitä sälytetään nyt kuin pyhää, sillä osa on vieläkin hukan tiellä. Mehän toimimme tyttäremme varastona, kunnes hänelle sitten tullee aikanaan tarpeeksi tilaa. Tein tänään järjestelmän, jolla ne eivät enää katoa. Katsos eivät mahdu meidän kirjastoomme, eivät eteisen kirjahyllyyn eivätkä olkkarin 'antiikkikirjojen' hyllyyn....R. ihmettelee, miksei meillä ole vessoissa kirjahyllyjä...

      Itse asiassa minä jätin Viiru ja Pesonen kirjat yläkerran kirjastoon Strada -apuhyllykölle, jonka vieressä vuode lukuvaloineen: Kummipoika nukkuu siinä kun hän on meillä ja muutkin kuin Potteirt kelpaavat ennen unta.

      Poista
  12. Oikea Aarre-postaus kerrassaan!
    Tuo Teeastiasto on hurmaavan kaunis! Kullattuine reunoineen ja yksityiskohtaisine maalauksineen ne ovat taidonnäyttö joltain posliinitaiteilijalta! Suloinen muisto kävelemään oppimisesta ulkomailla!
    Ja nuo kirjat: Hipsuvarvas, Matilda ja Viiru ja Pesonen ovat suosikkejani!
    Kiitos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, kiitos♥

      Se o, se on. Minä vähän sekosin siellä Zürichin vanhassa kaupungissa,kun löysin sen liikkeen, jossa oli tällaista kaikkea kaunista pientä. Juu, oppi just niiden tuntien aikana, kun kävimme nämä ostamassa, siis ennen tai jälkeen, se oli ennen. Nyt muistan sen kuin eilisen ja sitten tuli vastaan orvokkien myyjä ja oli tammikuu....

      Ne ovat ihania!

      Ole hyvä♥

      Poista
    2. Tuo sekoaminen ♥ on niiiin tuttu tunne Miniatyri -kaupoissa!
      Yksi humahdus vain: kaikki järkevyys ja erityisesti se mitä minun oli tarkoitus ostaa unohtuu, olen kuin karkkikaupassa silmäni löytävät ihanuuksia toisen perään:tuo tuo ja tämä..! Aikuinen nainenko? heh... ;)

      Poista
    3. Kikka, se on! Kaikki näyttää niin suloiselta ja houkuttavalta. Siinä herää lapsi aikuisessa kun näkee niitä upeita posliiniastiastoja ja huonekaluja, joissa jokainen yksityiskohta on täydellinen.

      Voidaanhan me olla ikuisia lapsia: Paras ystäväni liimaantuu kaupassa irtokarkkien eteen ja ei voi olla siitä lähtemättä ilman pussillista suosikkejaan;)

      Poista
  13. Ihana postaus jälleen kerran, ja sukellus lempeisiin muistoihin, kiitos!

    Muistaako kukaan Hanhiemon lipasta ja Heikin salaisuudet-kirjaa.

    Oletko katsonut Beatrix Potter-elokuvan, jossa pääosaa eli Beatrixia näyttelee Renee Zellweger?

    Kuvasi ovat loistavat ja ajatuksella otettu! Kiva, kun pääsiäinenkin näkyy jo niissä, mistä tuleekin mieleeni kaivaa koristeet esiin. Paastonajan tiistai näkyi täällä 5:2-dieetin mukaisessa kevytpäivässä.

    Onnellista kevättä!

    Sanna-Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna-Maria, ole hyvä ja kiitos.

      Tuo Hanhiemon satuaarre, eikö se ole sama kuin Hanhiemon lipas? Ostin sen Merille just sen takia, että siinä oli mielestäni kaikki samat kuin oli aikanaan itselläni Hanhiemon lippaassa. Heikin salaisuudet on minulle tuntematon...

      Oijoi, olisinpa nähnyt sen! Mutta katsoin kaikki Petteri Kaniinit;) Se alkoi niin, että Beatrixia näyttelevä nainen kirjoitti tarinaa/kirjettä työpöytänsä ääressä ja siinä oli pupu pöydällä. Sitten nainen lähti postittamaan kirjettä ja kun hän pudotti kirjeen laatikkoon, tarina alkoi.

      Nuo suklaamunat, jotka näyttävät ihan pikkulinnun munilta on hankittava nyt, sillä pari viikkoa ennen pääsiäistä niitä ei saa mistään, ei mistään. Nyt kun ostin, niitä ei löytynyt Leafin pusseissa kuten ennen, vaan olivat irtokarkeissa, eikä Leafin nimeä näkynyt missään, mutta kyllä ne maistuivat ihan samoilta eli liian hyvää suklaata sisällä. Tuo ruttunen pupu oli Merin ensimmäinen pehmolelu ja nukkui alusta asti hänen sängyssään unikaverina. Kiitos.

      Hyvä sinä ja 5:2. Olen ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt kunnolla keskittyä syömisen tarkkailuun, mutta huhtkuun ekana lisään itseeni ruokavahdin: 10 kiometriä liikuntaa ei riitä mihinkään. Ja vaikka silloin on aprillipäivä, tämä juttu ei nyt ole aprillipila;) No, tänään meillä on brussnina munakas ja illalla tomaatti-mozzarellasalaattia eli ei niin paha.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Paljon löysit tanskalaista, brittiläistä, ruotsalaista ja Tove Jansson joka viettää 100-vuotis päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, huomasin itsekin, mutta kun ne vaan ovat niin hyviä ja lapset niistä pitävät. Ja myös monet aikuiset.

      Poista
    2. Meidänkin lapset lukivat Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin Bert-kirjat ja ne filmit vielä katottiin ja naurettiin!

      Poista
    3. Minäkin luin ne;) Mikä harmi, että me ei hoksattu, että ne on filmatisoitu...Meillä on niistä jokaikinen kirja.

      Poista
  15. Helmiä kaikki!

    Lindgren ja Dahl ovat omat suosikkini, joskin viimeiseen olen tutustunut vasta vanhempana. Muisteloihin palaan loppuviikolla. Katsotaan nyt, mikä järjestys postauksissa tulee olemaan.

    Näitä on kyllä aivan ihastuttava lukea! Ja Eemeli - olen nauranut niin monet naurut tuota kirjaa ääneen lukiessani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiitos.

      Lindgren on ehdoton ykkönen. Matilda oli jo lähtöä omille kirjapoluille, sillä signeerauksesta näen, että Meri on saanut kirjan maaliskuussa ollessaan 11 vee 'keväisen, lumipyryisenä päivänä upeasti sujuneen enkun kokeen jälkeen.'

      Minä en ikinä kyllästy nauramaan Eemeliä. Etenkin kun R. lukee äänen sitä kun Eemelin isä saa sen lumipallon suuhunsa ja...me kieriteltiin jostain syystä Merin kanssa lattialla ja oltiin tikahtua nauruun.

      Kiinnostavaa nähdä, mitkä lastenkirjat sinä tuot esille!

      Poista
  16. Pakko saada noita suklaamunia...hyvä tietää, että ovatkin irtokarkeissa. Ovat niin kauniitakin. Mutta mites siinä käy, jos ostan niitä jo nyt. Eivät taatusti säily pääsiäiseen.

    Terveellisiltä nuo teidät ruoat vaikuttavat. Mun on vähän pakko pitää 5:2.sta yllä, kun en pääse juurikaan liikkumaan tällä hetkellä. Ainoa dieetti muuten, mitä minä jaksan noudattaa pidempään. Kivan kevynen on olo aina ns. paastopäivän jälkeen, ja aina seuraavana päivänähän saa taas syödä normaalisti.

    Tuota Beatrix Potter-taiteilijaelämää-elokuvaa on ainakin saanut DVD:nä.

    Juu, saattaa olla sama se Hanhiemon lipas ja Hanhiemon satuaarre.

    Kiitos aina niin iiihanista vinkeistä, koski se sitten tulppaaneja, kalaruokia, suklaamunia tai kirjoja!

    Sanna-Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna-Maria, pidä varasi, että saat. Eräs rouva haki niitä jo pari viikkoa sitten koirien ja kissojen kanssa ja taisi ajaa pitkällekin ennen kuin löytyi kauppa, missä niitä oli. En silloin osannut neuvoa Prisman irtokarkkeihin, koska itsekin vasta viime viikolla tajusin etsiä niitä sieltä. Meillä ne ovat jo loppu;) Katos yöllä kun lukee, niin mieleen tulee heti, mitä siinä mariskoolissa onkaan....

      Myönän, että perustaltaan syömme tervellisesti eli kalaa on kaksi kertaa viikossa ja sitten sitä maailman terveellisintä salaattia kaksi kertaa viikossa. Kiitos sen minun hyvä kolestroli on nyt huipussaan. Illan lopetan aina kun talossa ei ole jäätelöä tai pääsiäismunia, nyt ei ole, eikä tule, kahteen hapankorppuun normaalirsavaisella juustolla, jossa nyt vielä uutta, kotimaista kurkkua päällä. Mutta meillä ei nipoteta eli viikonloppuna on homejuustoja ja rypäleitä kera viinin ja elokuvan. Pitää muistaa myös nauttia.

      Minäkin uskon, että tuo 5:2 on monelle helpottava ratkaisu ja sitä voi pitää myös elämäntapana, jolloin se ei ole dieetti, joka sitten joskus loppuu.

      Aina sanon, että mitään dieettejä ei minulle, mutta koska 10 kilometriä liikuntaa päivässä ei mahduta minua suvimekkoihini, kohta alkaa yksi tiukennus eli jätän kaikki sokerit pois kolmeksi kuukaudeksi. Olen tehnyt sen kerran ennen ja se vasta näkyi ja nopeasti.

      Onko sen nimi just noin? Sitähän voisi yrittää tilata CDON-COMilta.

      Se on sama. Siinä on kaikki samat kuvat ja sadut eli nimi on vain muutettu tähän uudempaan painolkseen.

      Ole hyvä vain ja kiitos sinulle ♥

      Poista
  17. Ihanaa :) Niin paljon hyviä lastenklassikoita täällä, ja kirjoitit hyvin samaan tapaan kuin itse niistä ajattelen. rakastan yli kaiken iltoja jolloin saamme aloittaa sadut ja tarinat, ja tätä aikaa, kun niitä saan lukea. Mainitsemistasi ainoastaan Matilda on minulle vieras, vaikka sellainen klassikko, jonka olen jo pitkään halunnut. Kunhan se jossain kävelee vastaan… Ei olihan tuolla sitten myös Malinkaa ja Villiä tietä josta en ole kuullut ja muitakin (kivaa, pääsen tutustumaan uusiin ihanuuksiin). Mutta Astrid Lindgrenin Satuja, Eemeli ovat ikisuosikkejani, Viiru ja Pesonen, ja samoin kuin sinä minäkin panttaan Veljeni Leijonamieltä, tuskin pystyn sitä itse lukemaankaan, vaan annan miehen lukea sen. Kaunis mutta pakahduttavan surullinen, vaikka on siinä varmasti lohtuakin, vaikka se ei nyt ole mielessä.

    En ole koskaan nähnyt Kaislikossa suhisee -leffaa, voi mikä vaje. Se on varmaan hulvaton.

    Minulle mukaan listaan pääsee myös ainakin Ronja Ryövärintytär, Kolme iloista rosvoa, Lea Pennasen Me Leijonat, lapsemme rakastavat Wilson Kirwan Amani-aasi-eläinsatuja, kuopus kaikkia eläinkirjoja, myös tietokirjoja. Oletko lukenut virolaisen Aino Pervikin Konkkamuoria? Myös aivan loistava.

    Valoisaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivi, nauti niin kauan kuin voit! Nyt me luemme mieheni kanssa toisillemme aikuisten kirjoja;) Matilda tulee vasta jonkin verran sen jälkeen kun on luettu Leijonmieli eli teillä ei ehkä vielä ajankohtaista. Meilläkin niin, että minä se herkkis, joka aloin aina kyynelehtiä kun luin Velejni Leijonamieltä, mutta mies oli aika usein työmatkalla, joten....Yritij olla itkemättä, ettei tytär järkyty, mutta nyt hän nauraa, että huomasi sen olevan minulle the iso juttu.

      Meilläkin se on VHS:nä eli emme voi enää katsoa, mutta poiskaan emme pysty heittämään. Tyttären avokki on multimediainsinsinööri ja lasken sen päälle, että sen voi jotenkin siirtää digille..;)

      Kolme iloista rosvoa oli omaa lapsuuttani, kuten myös Katto Kassinen yms. Ronja Ryövärintytär on luettu meillä myös. Nuo muut ovat ihan ennen kuulemattomia joten kiitos vinkeistä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista