Kirsti Kuronen: Väärää verta

Syöpä ei ole saanut nimeään vahingossa. Se on Cancer eli rapu. Nimensä mukaisesti ilkeä ja salakavala vastustaja. Se voi kohdata sinua, minua, lastasi, äitiäsi, ketä vaan. Mitä pidempään elämme, sen varmimmin se meidät tavoittaa. Mutta se ottaa kiinni myös nuoria, kauniita ja rohkeita. Länsimaissa se ottaa kiinni joka kolmannen ihmisen. Ranskassa pelkästään rintasyöpään kuolee potilas per tunti. Blogini luetuin kirja viideltä vuodelta on David Khayatin Syötkö Riskiruokaa? - Syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista, josta on ollut kiinnostunut jo 9 040 lukijaa! Syöpä tuntuu koskettavan meitä kaikkia. Minäkin olen sen kokenut ja olin vain kolmenkymmenen. Se on koskettanut myös äitiäni ja monen montaa ystävääni. Siltä ei ole välttynyt myöskään kirjailija Kirsti Kuronen, joka sai keväällä 2008 tietää sairastavansa myeloomaa, pahanlaatuista verisyöpää, josta tuli hänelle pysyvä kumppani. Siinä heikompi olisi jo heittänyt pyyhkeen kehään. Kirsti ei. Viime vuonna tarjoilin teille Kurosen kirjan Ammeiden aika. Hyvin koskettava kirja täynnä lunta, lumen hellyyttä, voimaa. Myös sairautta ja ammekylpyjä. Symboliikkaa, jolla selvitä. Nyt edessäni on Kirsti Kurosen runoteos Väärää verta (Myllylahti 2014), jossa Kirsti kertoo tunnoistaan diagnoosin jälkeen, kantasoluhoidoista, sairaspäivien vuoristoradoista, joissa tunteet ailahtelevat laidasta laitaan, mutta hetkeksikään ei oikeasti luovuteta.

Verikoe. Keuhkokuva.
Sydänfilmi. Munuaisultra.
Anemia. Rautaa ja pussiverta.
Paleltaa.

                         Akuutti munuaistulehdus?

Itkua. Tiputusta. Virtsankeruu.
Iltalämpö. Alapaine 120.
Aorttaläpässä vuoto.
Huoneessa nuutumus.
Nesteenpoistoa.

                     Autoimmuunitauti?

Munuaisbiopsia.
Viidenpäivän dialyysi.

Luuydinnäyte.

                     Ja tulos:

Verisyöpä, käypä.

Veri elämää pitää
ylhäällä omenapuun
oksan haarassa
istumassa iikkana,
tyllerönä haava sormessa.

Syksyn väreissä
värjää maan
povessa majailevan
suonen, kasvattaa
väärän verson.

(hän joka ei usko on insinööri)

Myelooma, omani.

My oma.
Ikioma.

Kirsti Kuronen, s. 1966, on lempääläinen kirjailija. Väärää verta on hänen toinen runokokoelmansa. Lisäksi hän on kirjoittanut 13 lasten- ja nuortenkirjaa ja yhden romaanin aikuisille. Hän sai Topeliuspalkinnon vuonna 2011 nuortenromaanistaan Pirueettiystävyys.

Jos en näe
millainen olet aikuisena

Jos kuolen
en tiedä mitä opiskelet
miten tanssit
syötkö hedelmiä

Jos kuolen
en tiedä löydätkö kumppanin
tuleeko sinusta isä
leikitkö legoilla taas

Jos kuolen
en tiedä nauratko usein
mitä lauluja laulat
hiihdätkö saareen ja takaisin

Jos kuolen
en tiedä luetko runoja
minne matkustat
silitätkö

oletko yhtä hurmaava kuin tänään?

Jos kuolen
en koskaan

                     saa tietää

Väärää verta -teoksesta saamaansa tekijänpalkkiot kirjailija lahjoittaa Suomen Syöpäyhdistyksen toimintaan, joten nyt jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa: Tehdään Kirstin kirjasta oma kampanjamme, jolla tuemme jokaisen syöpään sairastuneen elämää. Ostetaan kirja itselle omaksi, ystävälle, sairastuneen omaiselle, sairastuneelle. Hyvä kumppani, sillä näissä runoissa sairauden rinnalla kulkee koko ajan pärjääminen. 

Lähetän myös toivomuksen, että syöpäsairaita varten koulutettaisiin vain tähän työhön sopivia henkilöitä. Eräs jonka tunnen, on nyt saattohoidossa. Viikko sitten hän pyysi hoitajaa rasvaamaan jalkansa, mutta hänelle tiuskaistiin, että 'sen verran voit kyllä taipua itsekin'. No, hän ei voi. Jalat jäivät rasvaamatta. Ystäväni joka menehtyi syöpään, pyysi,että hänelle ei tuotaisi lihaa, sillä hän on kasvissyöjä ja lisäksi hän pyysi auttamaan ylleen oman yöasunsa. Hän sai sitten loppuun asti kuulla olevansa 'madame, madame, joka täällä vaatii...' Kaikki, jotka lähtevät hoitoalalle, eivät siihen sovi ja tälle emme ehkä koskaan voi mitään, mutta annetaan hyvänen aika kunnioittava ja kaunis käytös edes heille, joille ei enää ole huomista.

Kotiinlähtöpäivä

murenen
jos tulee este

jos veriarvot huonot
jos kuume nousee
jos ripuli
jos

lamaannun
pelkästä odotuksesta
luen lääkärin silmät
                    väärin
onneksi onneksi onneksi 
                    pääsen kotiin

noutakaa kurpitsavaunulla
järjestäkää tanssiaiset
soittakaa fanfaari

olkaa kuin ennen
tehkää makaroonilaatikko

ja nukkumakolo
                   isoäidinneliöistä
                   kanelin tuoksusta
                   Catharina G:n runoista

mustista silmänalusista
seinien valoista ja varjoista
eteisen räsymaton raidoista
pyykkikoneen junkutuksesta
ikkunalasiin kopsuvista kärpäsistä
neljästäkymmenestäkolmesta valokuvakansiosta
                                           ja takkatulen loimosta


*****

M:lle♥

*****

Runokirjat Leena Lumissa