keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kirsti Kuronen: Väärää verta

Syöpä ei ole saanut nimeään vahingossa. Se on Cancer eli rapu. Nimensä mukaisesti ilkeä ja salakavala vastustaja. Se voi kohdata sinua, minua, lastasi, äitiäsi, ketä vaan. Mitä pidempään elämme, sen varmimmin se meidät tavoittaa. Mutta se ottaa kiinni myös nuoria, kauniita ja rohkeita. Länsimaissa se ottaa kiinni joka kolmannen ihmisen. Ranskassa pelkästään rintasyöpään kuolee potilas per tunti. Blogini luetuin kirja viideltä vuodelta on David Khayatin Syötkö Riskiruokaa? - Syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista, josta on ollut kiinnostunut jo 9 040 lukijaa! Syöpä tuntuu koskettavan meitä kaikkia. Minäkin olen sen kokenut ja olin vain kolmenkymmenen. Se on koskettanut myös äitiäni ja monen montaa ystävääni. Siltä ei ole välttynyt myöskään kirjailija Kirsti Kuronen, joka sai keväällä 2008 tietää sairastavansa myeloomaa, pahanlaatuista verisyöpää, josta tuli hänelle pysyvä kumppani. Siinä heikompi olisi jo heittänyt pyyhkeen kehään. Kirsti ei. Viime vuonna tarjoilin teille Kurosen kirjan Ammeiden aika. Hyvin koskettava kirja täynnä lunta, lumen hellyyttä, voimaa. Myös sairautta ja ammekylpyjä. Symboliikkaa, jolla selvitä. Nyt edessäni on Kirsti Kurosen runoteos Väärää verta (Myllylahti 2014), jossa Kirsti kertoo tunnoistaan diagnoosin jälkeen, kantasoluhoidoista, sairaspäivien vuoristoradoista, joissa tunteet ailahtelevat laidasta laitaan, mutta hetkeksikään ei oikeasti luovuteta.

Verikoe. Keuhkokuva.
Sydänfilmi. Munuaisultra.
Anemia. Rautaa ja pussiverta.
Paleltaa.

                         Akuutti munuaistulehdus?


Itkua. Tiputusta. Virtsankeruu.

Iltalämpö. Alapaine 120.
Aorttaläpässä vuoto.
Huoneessa nuutumus.
Nesteenpoistoa.

                     Autoimmuunitauti?


Munuaisbiopsia.

Viidenpäivän dialyysi.

Luuydinnäyte.


                     Ja tulos:


Verisyöpä, käypä.


Veri elämää pitää

ylhäällä omenapuun
oksan haarassa
istumassa iikkana,
tyllerönä haava sormessa.

Syksyn väreissä

värjää maan
povessa majailevan
suonen, kasvattaa
väärän verson.

(hän joka ei usko on insinööri)


Myelooma, omani.


My oma.

Ikioma.

Kirsti Kuronen, s. 1966, on lempääläinen kirjailija. Väärää verta on hänen toinen runokokoelmansa. Lisäksi hän on kirjoittanut 13 lasten- ja nuortenkirjaa ja yhden romaanin aikuisille. Hän sai Topeliuspalkinnon vuonna 2011 nuortenromaanistaan Pirueettiystävyys.

Jos en näe
millainen olet aikuisena

Jos kuolen

en tiedä mitä opiskelet
miten tanssit
syötkö hedelmiä

Jos kuolen

en tiedä löydätkö kumppanin
tuleeko sinusta isä
leikitkö legoilla taas

Jos kuolen

en tiedä nauratko usein
mitä lauluja laulat
hiihdätkö saareen ja takaisin

Jos kuolen

en tiedä luetko runoja
minne matkustat
silitätkö

oletko yhtä hurmaava kuin tänään?


Jos kuolen

en koskaan

                     saa tietää


Väärää verta -teoksesta saamaansa tekijänpalkkiot kirjailija lahjoittaa Suomen Syöpäyhdistyksen toimintaan, joten nyt jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa: Tehdään Kirstin kirjasta oma kampanjamme, jolla tuemme jokaisen syöpään sairastuneen elämää. Ostetaan kirja itselle omaksi, ystävälle, sairastuneen omaiselle, sairastuneelle. Hyvä kumppani, sillä näissä runoissa sairauden rinnalla kulkee koko ajan pärjääminen. 

Lähetän myös toivomuksen, että syöpäsairaita varten koulutettaisiin vain tähän työhön sopivia henkilöitä. Eräs jonka tunnen, on nyt saattohoidossa. Viikko sitten hän pyysi hoitajaa rasvaamaan jalkansa, mutta hänelle tiuskaistiin, että 'sen verran voit kyllä taipua itsekin'. No, hän ei voi. Jalat jäivät rasvaamatta. Ystäväni joka menehtyi syöpään, pyysi,että hänelle ei tuotaisi lihaa, sillä hän on kasvissyöjä ja lisäksi hän pyysi auttamaan ylleen oman yöasunsa. Hän sai sitten loppuun asti kuulla olevansa 'madame, madame, joka täällä vaatii...' Kaikki, jotka lähtevät hoitoalalle, eivät siihen sovi ja tälle emme ehkä koskaan voi mitään, mutta annetaan hyvänen aika kunnioittava ja kaunis käytös edes heille, joille ei enää ole huomista.

Kotiinlähtöpäivä

murenen

jos tulee este

jos veriarvot huonot

jos kuume nousee
jos ripuli
jos

lamaannun

pelkästä odotuksesta
luen lääkärin silmät
                    väärin
onneksi onneksi onneksi 
                    pääsen kotiin

noutakaa kurpitsavaunulla

järjestäkää tanssiaiset
soittakaa fanfaari

olkaa kuin ennen

tehkää makaroonilaatikko

ja nukkumakolo

                   isoäidinneliöistä
                   kanelin tuoksusta
                   Catharina G:n runoista

mustista silmänalusista

seinien valoista ja varjoista
eteisen räsymaton raidoista
pyykkikoneen junkutuksesta
ikkunalasiin kopsuvista kärpäsistä
neljästäkymmenestäkolmesta valokuvakansiosta
                                           ja takkatulen loimosta


*****

M:lle♥

*****

Runokirjat Leena Lumissa

16 kommenttia:

  1. Moi.
    Olipa Sinulla ajoitus tälle kirjalle. Kävin tänään Marjaa katsomassa ja ensimmäistä kertaa tuntui, että on kyse päivistä....Lisäverta, ravintoliuosta, katetri, kupupumppu...Ihan kuin jostain kauhu ohjelmasta - mutta siinä makasi rakas ystäväni, voimattomana, hieman sekaisin kipupumpun lääkkeestä. Elämä ei ole reilu, ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan.
    Kannatan kirjan ostoa, koska rahat menevät TODELLA tärkeään kohteeseen.
    Lämpöisin terveisin
    Surumielinen PikkuMyy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Myy, tämä on omistettu nyt juuri...M:lle. Suutele häntä puolestani!

      Poista
  2. Koskettavia ja rohkeita runoja. Miten sairaus tulee arkeen, on koko ajan läsnä ja vaatii. Täytyypä tutustua näihin runoihin.

    Ja oikein pisti vihaksi, kun luin esimerkkejäsi saattohoidosta. On aivan kamala vääryys, jos kuolevia ihmisiä kohdellaan noin rumasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, ja tässä vain murto-osa, kuten aina. Sain Kirstiltä vapaat kädet, mutta miten valita...

      No, tässä oli vain murot-osa. Jutussa Ja me kaikki oltiin Vihervaaran Annoja, kerron K:sta, jonka löysin vuosikymmenien jälkeen. Häne piti lähteä jäjrjettömissä tuskissa vain koska joa viimeisenä vuorokautena mrofiinia säännösteltiin VÄÄRIN. Suomessa ihminen on riipuvainen siitä, missä asuu, millainen on käytäntö, siellä missä asuu. Kanattaa tehdä hoitotahto, tässä omani http://leenalumi.blogspot.fi/2009/08/hoitotahtoni-my-last-will.html

      Hän, jota kohdeltiin rumasti oli rakas, raks ystäväni, Rilken runojen suomentaja, rakas Eve.

      Miksi vaikenisiin? Siilä ei tule muutosta.

      Nyt juuri, kun luet tätä, M. Kärsii. Hänellä on ehkä viikko aikaa...

      Poista
  3. Tälläinen teos voi olla se kaivattu vertaistuki.
    Tässä voisi ehkä kertoa, että parastaikaa kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen saattohoitolain saamiseksi Suomeen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/754
    "Tarvitsemme lainsäädännön, joka takaa kaikille kuolemaa lähestyville ihmisille hyvän oirehoidon, tarvittavan tuen sekä mahdollisuuden rauhalliseen ja kärsimyksettömään kuolemaan. Tämän toteutuminen edellyttää myös saattohoitoon osallistuvan ammattihenkilöstön koulutuksen tehostamista."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, tämä on tärkeä kirja.

      Minä lulen sen allekirjoittaneeni, mutta tarkistan kohta, Olen esnimmäinen eutanasia barrikadeilla. Täss hoitotahtoni http://leenalumi.blogspot.fi/2009/08/hoitotahtoni-my-last-will.html

      Kiitos vinkistä! Tämä on yhtä tärkeää kuin on...teidät kyllä mikä....foxes.

      Poista
  4. Huh, tärkeän kuuloinen runoteos. Tänään, kun tulin töistä kotiin, näin kuinka yksi naapurini oli juoksemassa itkien rappusia ylös ja hänen miehensä kiirehti vauva sylissä perässä ja hoki, että tilataan taksi, tilataan taksi, älä hätäile, älä hätäile. Myöhemmin törmäsin mieheen ja lapseen käytävällä, kun vein roskia, ja kysyin, onko kaikki hyvin. Mies sanoi, että hänen tyttöystävänsä serkku on kuolemassa parin tunnin sisään. Kyseessä on nuori nainen, joka sairastui leukemiaan vasta pari kuukautta sitten. Jälkeen häneltä jää pieni poika. Kyllä kirahti tippa silmään. Pitää huomenna käydä suruvalittelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaria, tämä osui niin kohdlleen, sillä haluaan Suomeen eutansian, mutta haluan myös samalla tukea niitä, jotka ovat nyt sairastuneet syöpään: Se ei aina ole kuolemaksi.

      Suomi on syvältä koska eräs ystäväni kuoli täällä hirveissä tuskissa, vaikka morfiini on olemassa ja eräs tuttu kuolee just nyt tuskissa...Ei kannata jäädä tänne, jos voi sairastuu syöpään.

      Me saurasimme vuosia kotikatumme valon, sulosien nuoren pojan taistelua leukemiaa vastaan...Silloin kasvoin siihen, mistä nyt taistelen. Lähde mukaan!

      Poista
  5. Vaikuttavaa ja koskettavaa. Ja runona kaunista.

    Kyllä ihmisiä pitää kunnioittaa. Olet oikeassa, oikeanlaisia hoitajia tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tämä on Kirstiä, kiitos psta.

      Nimenomaan! Olen pöyristynyt, miten vähän annetaan sairaalle arvoa. M:llä on ehkä enää viikko aikaa ja sekin ympäristössä, jossa...

      Poista
  6. Kiitos Leena! Hienoa, että nostit tämän kirjan esiin kampanjakehoituksin. Sinulla on niin paljon lukijoita, että toivon ja uskon tällä olevan vaikutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ole hyvä. Niin ja sen lisäksi tämä asia koskettaa meistä yhä useampia.

      Poista
  7. Voimia kaikille syöpään sairastuneille, kontrolliaikaa viettäville ja sairastuneiden läheisille.
    Kivuton siirtyminen rajan toiselle puolelle pitäis olla jokaisen ihmisen perusoikeus. Saattohoitoa pitää saada asuinpaikkaan katsomatta.
    Nimiämpajon saattohoitolain puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tätä toivotamme.

      Kivuton siirtyminen rajan toiselle puolelle tuntuu olevan vahvasti sidoksissa siihen, missä asuu.

      Juuri niin: Jokainen mukaan.

      Poista