sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Eero Ojanen&Daga Ulv: Suomen myyttiset linnut

Linnut. Linnut ovat aina vaikuttaneet ihmisiin. Niiden lennosta on luettu sateet, myrskyt ja sodat. Ne ovat ennustaneet rakkautta ja sen tuhoa. Ne ovat innoittaneet taiteilijoita ja säveltäjiä. Kansallissäveltäjällemme Sibeliukselle ne olivat kaikki kaikessa. Ensimmäinen  ’oikea kirja’, jonka muistan itse lukeneeni on Anni Swanin Iris rukka, jonka kannessa Iris hyvästelee syysmuutolle lähtevät kurjet. Siitä päivästä kun näin kirjan kannen, ei ole syksyä etteikö minunkin pidä saada hyvästellä kurjet. Haukka on eräs Hellaakosken vahva runo, mutta haukat ovat muutakin ja se jokin niissä kiehtoo ainakin minua. Haukka saapui kerran yläterassimme kaiteelle ja siinä me katselimme toisiamme liikahtamatta silmiin minuutteja: Aikamatkusta yli vuosituhanten. Kotka on vallan ja voiman symboli: Kokko oli tulen lintu ja itsessäänkin jo tulinen. Lintujen kevätmuutosta seurataan kesän saapumista Suomeen ’västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.’  Mustarastaan huilu on soittanut monet suviyön rakastavaiset tunnelmiin ja lokki edustaa minulla aina sitä, mistä olen lähtöisin, rannikkoa, merta, vapautta.  Lokin lento on vapauden kaari. Töyhtötiainen taas tuo  mieleeni...

Filosofi, kolumnisti ja kirjailija Eero Ojasen ja kuvittaja Daga Ulvin yhteistyö on synnyttänyt upean kirjan Suomen myyttiset linnut (Minerva 2015),  jonka kohderyhmäksi sovimme me kaikki. Kirja ei pyri olemaan lintutieteellinen teos, vaan se on osa Suomen kansantarustoa ja mytologiaa linnuista kautta aikain. Kirja on niin kiehtova, että luin sen yhtenä iltana Lumimiehelle ääneen ja jokaisen upean kuvan kohdalla piti pysähtyä ihmettelemään ja ihailemaan Ulvin käden jälkeä. Koko sivun lintukuvat ovat kuin maalauksia ja tekstisivujen pikkukuvat elävöittävät lukuelämystä niin että perheen pienimmätkin jaksavat seurata mukana yhteisessä ääneenlukuhetkessä.


Kansantarun mukaan maailma syntyi vesilinnun munasta, mutta vaikka tarinaan liittyvät Väinämöisen kyyneleetkin, tätä syntyteoriaa kerrotaan muuallakin maailmassa monien kansojen keskuudessa. Suomensukuisia kansoja on kuitenkin sanottu vesilinnun kansaksi, mikä kertoo vesilintujen merkityksestä meille.

Aikojen alussa sotka lenteli yksinään tyhjän, aavan alkumeren päällä ja ihmetteli ikävissään, mihin se pääsisi pesää rakentamaan. Silloin veden emonen nosti polveaan  merestä, sotka luuli sitä mättääksi ja laski siihen munansa. Siinä emosen polvella sotka hautoi muniaan, mutta sitten veden emonen joutuikin jostain syystä liikauttamaan polveaan, munat vierivät veteen, yksi niistä meni rikki, ja tästä rikkoutuneesta munasta muodostui maailma.


Kurki on kuikan ja joutsenen ohella varmaan yksi mytologioita johtavista linnuista, sillä miten voitaisiinkaan ohittaa miljoonia vuosia vanha laji, johon littyy tarina toisensa jälkeen. Minuun kurki siis tuli tyttökirjasta Iris rukka, mutta luettuani Richard Powersin Muistin kaiku, olin mennyttä naista. Nyt ei enää riitä hyvästellä kurjet, vaan on lähdettävä pois täältä saarelta sinne, missä on peltoja, on saatava nähdä kurjet lepäämässä matkalla etelään syksy syksyn jälkeen. Suomen myyttiset linnut kertoo, että kurjen tehtävänä oli kannatella koko taivasta – eli taivaankantta – päänsä päällä. Kansalle kurki toi monenlaista sanontaa ja ennettä: puhuttiin kurkihirrestä, joka onkin talon tärkein yksittäinen osa, kurki oli myös lintujen kuningas, käärmeiden tuho ja kevään airut,  jonka saapumista seurattiin tarkoin. Suomalaisessa kansantarustossa kurkeen liittyi taas kerran Väinämöinen ja Sammon ryöstö.

Sanonta ’pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä’ saa selityksensä kirjassa. Kuka olisikaan uskonut, mihin se littyy!


Joutsen, pyhä lintu, Sibeliuksen lintu, vainajien sielujen kuljettaja, Jumalan lintu, suuri lintu kahden maailman rajalla. Lintu joka kuljettaa viestejä vainajien maailman ja tämänpuoleisen välillä. Lintu, josta on löytynyt muinaisia kalliopiirroksia Karjalassa, jossa joutsenen uskottiin olevan ihmisen sukulainen.

Kalevalassa Louhi, Tuonelan emäntä, käskee Lemminkäistä tappamaan joutsenen. Muuten Lemminkäinen ei saisi hänen tytärtään, jota tämä tavoitteli. Lemminkäinen tekee työtä käskettyä, menee joelle ja ampuu joutsenen. Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Joutsen oli pyhä lintu, siihen ei saanut kajota. Lemminkäinen kokee pian itse saman kohtalon, kun häntä väijynyt vihamies surmaa hänet nuolellaan ja urho suistuu itse saman tien virtaan, josta hän joutsenen ampui.


Eero Ojasen ja Daga Ulvin teos Suomen myyttiset linnut jakaantuu kahdeksaan osaan: Kaiken alku ja loppu, Kahden maailman rajalla, pyhiä olentoja, Noitien ja paholaisen apureita, Onnen ja epäonnen lintuja, Levottomia sieluja, Ikäviä vieraita ja Pelottavia ennustajia. Kirja on niin kiinnostava, että tämän äärellä näen viihtyvän joulun aikaan vilkkaimmankin lapsen vanhempineen, sillä kuviin ja tarinoihin on kudottu mukaan riittävästi tummaa ja jännittävää: Siis ehdoton joulukirjasuosikkini! Kuten huomaatte, en malttaisi lopettaa, sillä kiinnostavat pöllöt ja haukat vielä puuttuvat, ja suloinen, myyttinen kuukkelikin, veikeä västäräkki ja kiehtova korppi sekä kuikka, joka vei minua jo Mauri Leivon kirjassa Kuikka alkulintu. Kuka saa sanoa viimeisen sanan? Olkoon se nyt kaunein Suomen myyttisistä linnuista, lintu, josta Saima Harmaja kirjoitti koskettavan runonsa Nurmilintu:


Nyt, sateen jälkeen, etkö muistaa vois,
vain etten tahdo toista laulupuuta,
en koko maailmasta pesää muuta.
Pois nurmilintuasi ethän häädä?
Suo mulle sija! Suo mun syliis jäädä!
Suo minun lentää kotiin ainoaan.
Ei ole suloisempaa päällä maan.

Nurmilintu oli Tuonelan lintu, siis sielulintu, joka tuli noutamaan toiselle puolelle.

*****

Tästä on lisäkseni kirjoittanut ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä

30 kommenttia:

  1. Tämä kirja houkuttelee. Etenkin, kun juuri katselin Attenboroughin kertomusta, miten mm. pääskysten kuviteltiin talvehtivan lampien pohjalietteessä. Ihmisillä on aina ollut voimakas tarve keksiä selityksiä asioille, joita eivät tunne tai ymmärrä. Sitä paitsi tuon Myyttiset linnut -kirjan kuvitus on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between,suosittelen. Pääskysistä tässä on aivan erityine juttu, positiivinen. Onnea tuova. Tiedän sen, mutta eikö pieni heikotus tee mieli kuunnnella, mitä ei ymmärrä, ellei se satuta ketään - etenkään eläimiä. Meillä on lankomiehen kuva pääskyemosta ruokkimassa poikasiaan suurennettuna seinällä: Voin uskoa pääskysistä apljon, mit ei vielä tiedetä ja kurjista kanssa ja kuikista ja...;) Kirjan kuvitus on taidekirjan tasoa, eli tämä kuuluu mun ehdottomiin joululahjasuosituksiini. Kiva, että jaamme saman tunteen kuvista, joista tässä on vain muro-osa. Olen kallelani kuvataiteisin, joten pakko hankkia kirja itsellekin, sillä tämä kappale on mukana arvonnassa....;)

      Poista
    2. Suomesta löytyy vastaava hauska uskomus linnuista nimittäin uskottiin että muuttolinnut kulkivat matkallaan lintukotoon linnunrataa myöten. Lintukoto taas oli matala paikka maan ääressä jossa asuivat vaaksanmittaiset ihmiset.

      Poista
    3. Dan, tuohan on kaunista! Mitä me tiedämme toiseudesta. Kuulin kerran autoa ajaessa jonkun tutkijan kertovan, että oli aika, jolloin ihmiset elivät neljän tunnin periodeissa: Se kiehtoo väkisinkin, sillä omat jyrkät energiapiikkini ajoittuivat juuri tuon muianiskansa energioihin ja toisaalta mieluusti nukkuisin saman kuin hekin;) Nyt saat minut tilaamaan Eero Ojansen kirjan Suuri suomalainen kummitskirja - Kotimaiset kauhitarinat kautta aikojen. Siinä on niin upea kansikin!

      Istuimme joskus lapsina pimeässä ruumiskappelin rappusilla ja vakuutin nuoremmille, että jos ovat ihan hiljaa, niin ruumiit nousevat haudoista yös levottomina vaeltamaan...Porukassa oli aina joku, joka ei kestänyt...;)

      Poista
  2. Huikean hienoja kuvia. Olen lintutarkkailija ja Turun saaristossa siihen on hyvät edellytykset, sillä siellä on tosi paljon lintuja Merikotkasta alkaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on huikea. Minä myös. Kolme kiikaria vain ja pari lintukirjaa koko ajan niiden vieressä. Turun saaristoon olemme vasta ssaapuamssa, vaikka Turku onkin syntymäkaupunkini, mutta etenkin Luvialla, länsirannikolla kiinnostuin monista lajeista ja sitten se kaikki vaihtui tänne ison järven saarielämään, mutta onneksi, onneksi lokit jäivät ja monta muuta uutta tuli tilalle. Sain langoltani, joka on luontokuvaaja, ison kuvan merikotkasta, hänen tietysti itse kuvaaman. Seinillä vasta urpiaiset, lokinpoikanen ja pääskyset...Varmaan tapaamme Turussa vuonna x!

      Poista
    2. Viikonlopun autoreissulla näimme valtavasti joutsenia, jotka ovat lähdössä lämpimään :)

      Poista
    3. Mai, kun mataksimme laivalla Saksaan, jonkin matkaa joutsenet matkasivat yhtä matkaa, sitten ne menivät ohi eli hurja vauhti. Minun tuli sääli, sillä missä niiden lepopaikka seuraava ja sitten ne tuulivoimaloiden siivet...

      Osa jättää tosi myöhään. Meillä on seinällä valokuva joutsenesta, joka oli jäätymässä kiinni ja sitten pelastuslaitos ajoi sen lentoon. Lankoni oli kuvaamassa ja kuva on tosi hieno. Sen nimi voisi olla vaikka Pelastuminen.

      Poista
    4. Kiitos leena kirjasta, ihana kirja, huikeat kuvat ja tarinat.

      Poista
    5. Mai, ole hyvä<3 Samaa mieltä!

      Poista
  3. Vaikuttaa aivan ihanalta kirjalta, Leena. Kiitos kun esittelit sen täällä. Tämä tulee iselleni joululahjaksi.

    VastaaPoista
  4. Upea kirja ja niin postauksesikin. Tämän haluaisin omakseni...♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä on. Tulee aivan huikea olo kuvista ja teksteistä ja täältä löytyy sitten keltasirkutkin. Niin minäkin...♥ Kirja on nyt arvonnassani...

      Poista
  5. Nyt osallistun kiireen vilkkaa arvontaan. Eikö vain ole minunkin kirjani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, vielä hyvin ehtii. Tottakai sinun kirjasi!

      Poista
  6. Mä olen ihanstunut jo nyt! Tämä pitää lukea. Mä rrrakastan mytologioita ja kaikkia vanhoja tarinoita ja uskomuksia. Ja tietty lintuja!

    En muista olenko aiemmin huomannut tai sanonut, mutta sun profiilikuvassa (vai mikä tuon sivukuvan nimi nyt onkaan) sulla on ihanan mekkosi hulmuavassa huivissa, viilettävässä viitassa tähtiä. Tähtiviitta! Pukee sua täydellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sama täällä!

      Sinä olet ensimmäinen, joka ne tähdet sanoo nähneensä<3 Tuossapa yksi syy, miksi kuva ei ihan helposti vaihdu;) Se oli sattumaa, että just noin näkyvät. Tähtiviittaa kauniimpaa ei voi olla: Kiitos♥

      Poista
  7. Kaunis teos!
    Joutsenissa on jotakin hienoa. Liikutun, kun näen niiden laskeutuvan ja lipuvan pariskuntana pitkin veden pintaa.
    Meidän lähellä Kymijokeen laskevassa purossa on vuosi vuodelta sama joutsenpari. Uskon ainakin, että se on sama. Miten ihmeessä ne osaavat matkustaa ilmojen halki ja palata samaan paikkaan?
    Lapsuudenkotini räystään alla oli pitkä rivi haarapääskyn pesiä. Miten nekin aina osasivat tulla kevään tullen? Oli ihana katsella niiden taidokkaita liitoja pihassa maaten.
    Ja syksyiset parvilintujen lähdöt, valtavat kokoontumiset ja ryhmittymiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, erittäin.

      Meille tuli rannikolla mökin rantaan joka kevät 31 joutsenta. Yksi oli aina vähän muista erillään. Leski.

      Eivätkö joutsenet ole ikuisesti yhdessä eivätkä ota uutta puolisoa toisen kuoltua. Sitähän tarkoitetaan joutsensuhteilla, pareja, jotka pysyvät yhdessä. Niillä on joku vaisto. Sitä sopii silti ihmetellä, miten nen löytävät lepopaikkansa ennen väsymistä vaikka ison meren yllä.

      Niin meilläkin. Pääskyset räystään alla tiesivät vaurautta ja onnea, kuten sovinnollisuutta. Kirjassa pääskystä verrataan joutseneen suhteessa ihmiseen eli pyhä lintu.

      Poista
  8. Voi, tämä on ihana, kiitos kauniista esittelystäsi, Leena! <3 kirja vaikuttaa niin uskomattoman upealta, että minun on pakko hankkia tämä itselleni, vaikka joululahjaksi, sillä mytologiat kiinnostavat minua kovasti...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, no tämä on ihan must. Ole hyvä <3 Jos minun pitäisi/saisin valita vuoden kolme kauneinta kirjaa, tämä olisi niistä yksi. Samoin täällä yksi, jota mytologiat innostavat.

      <3

      Poista
    2. Nyt vähän harmittaa, etten huomioinut tätä ajoissa...

      Linnuissa on jotakin maagista, taivaan ja maan välistä, tuntuu kuin ne olisivat yhdyslinkkejä tämän ja jonkin toisenlaisen maailman välillä...

      Poista
    3. Eihän vielä ole myöhäistä: Tein tämän illassa ja sitä ennen luin Lumimiehelle äääneen;)

      Siitä kirjassa puhutaan paljon...Tästä tulee ihan mun yksi tärkeimmistä joulukirjavinkeistä.

      Poista
  9. Tämä olisi niin sopiva kirja mun lintumiehille ja niiden kavereille. Tuo kansikuva on kaunis, eikä ihme, että se on sinun arvonnassasi mukana =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, niin minullekin eli pakko hankkia omaksi! Arvonanssa meni heti, eikä ihme.

      Poista
  10. Eräässä vanhassa lasten tuutu laulussa lauletaan "....nuku nuku nurmi lintu, väsy väsy västäräkki...", liekö siis nurmilintu västäräkin toisinto jota tuutulaulussa maanitellan jotta tuo pysyisi untenmailla eikä veisi lasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dan, näin lauletaan ja nyt tulee kaikkien aikojen heikoin vastaus, sillä kirja meni arvonnassa, eikä minulla ole vielä omaa kappaletta. En kyllä muista tuosta sellaista vaaraa, vaan enemmänkin jotain romanttista, mutta voin kyllä olla väärässäkin. Pidin niin tuosta Nurmilintutarinasta, ei, ei siinä ollut mitään pahaa.

      Hieno kirja, kaikellaan!

      Poista
  11. Kuvitus on upea! Kirjan kuvituksista on tulossa näyttely ensi keväänä - ja kuvituksista on nyt jo saatavilla postikortteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, taidetta! Ihan tosi...Olen korttifriikki, mutta nyt on tietysti katseltu aika tiukkaan joulukortteja. Aion ostaa, kun näen. Erilaisia kortteja monen tilaanteeseen ja meidän koko perhe aina äitiäni myöten olemme kiinnotuneita linnuista. Kiitos tiedosta <3

      Poista