maanantai 28. maaliskuuta 2016

Maria Salonen: Axel Munthen jäljillä


Vanha nainen istuu valkoisen huvilan varjossa Caprilla. Hän on nukahtanut lempeään varjoon. Ison koiran pää lepää hänen jalkaterällään kuin rakkaus. Naisen pää on nyökähtänyt hieman eteenpäin. Sypressin varjo liikkuu auringon mukana, hipaisee leikkausarpea naisen vasemmassa käsivarressa, koskettaa maahan pudonnutta kirjaa, katoaa...Axel Munthen Huvila meren rannalla.

Tietokirjailija Maria Salosen teosta Axel Munthen jäljillä (Avain 2016) ei olisi ilman erikoista, vuonna 1857 Vimmerbyn kylässä Ruotsissa syntynyttä kirjailijaa ja lääkäriä, seikkailijaa ja sydänten ryöstäjää, hyväntekijää ja eläinten oikeuksien puolustajaa, Axel Munthea. Maria Salonen on kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen kirjan Munthesta, jonka teos  Huvila meren rannalla tavoittaa aina uusia ja uusia sukupolvia ja saa ihmiset matkustamaan Caprille. Minulle Huvila meren rannalla on talismaani. Se on on ollut mukanani isoissa leikkauksissa. Kerran heräsin nukutuksesta hitaasti vasta omassa sairaalahuoneessani ja löysin professorini lukemasta yöpöydälläni ollutta Munthen kirjaa...Axelissa oli mystiikkaa ja magiaa siinä missä lukeneisuutta ja yläluokkaisuuttakin. Hän oli aikaansa edellä oleva, rajat ylittävä  persoona, josta Maria Salonen nyt kirjassaan kertoo vähän uudesta näkökulmasta ja tuoden esiin myös Munthen lapset, etenkin pojan Malcomin ja pojanpojan Adamin. Kirja liikkuu Axelin vaikutuspiirissä, mutta tietokirjailija tuo uutta näkökulmaa valottaen kuuluisan miehen perhettä sekä etenkin hänen lukuisia asuntojaan ja vaikutustaan niin Ruotsissa, Englannissa kuin Caprin saarella. Saamme lukea jännittäviä yksityiskohtia Caprin San Michelestä, Hildasholmin huvilasta Ruotsissa sekä Southside Housesta Lontoossa sekä vielä Hellen’s Manorista Herefodshiressä. Kirja on täynnä mustavalkoisia kuvia, joissa mennyt maailma väistämättä viettelee mukaansa.


Kuva Hildasholmista, jossa juuri menossa teetarjoilu. Ikkunalaudalla Axelin panamahattu.

Ensin Maria Salonen tutustui Axelin kirjaan Huvila meren rannalla. Sitten paljon myöhemmin hän kohtasi Southside Housessa Axelin pojan Malcolmin, joka esitteli taloa ja kertoi huimaavan jännittäviä yksityiskohtia talon historiasta, siellä vierailleista kuninkaallisista, erään mestatun kuningattaren helminauhasta ja tietysti myös isästään Axelista. Viime mainitusta hänen tietonsa saattoivat olla hatarat ja värittyneetkin, sillä poikien Malcomin ja Peterin vahva äiti Hilda Pennington-Mellor-Munthe piti lapsensa tiukasti omassa vaikutuspiirissään eikä ehkä niinkään pieteetillä kertonutAxelista pojilleen.  Pariskuntahan eli lopulta erossa, mutta ei eronnut oikeasti koskaan. Riitaa monista kiinteistöistä oli ja Hildan uskonnollisuus törmäsi Axelin humanistis-boheemiin elämäntapaan, johon kuuluivat niin Euroopan ylhäiset kuin kurjimmat ja köyhimmät eläimistä puhumattakaan.


Malcolmin kaunis kirjoituspöytä Southside Housen työhuoneessa. Kuva Hildasta ja Axelin käsikirjoitus romaaniin Huvila meren rannalla.

Malcolm oli loistava kertoja ja tunnelmien luoja, hän oli perinyt isänsä herkkyyden ja mystiikan tajun sekä kauniin baritonin. Sodan kokemukset kuitenkin haurastuttivat häntä kääntymään pois nykyhetkestä ja elämään menneessä. Malcolmissa oli paljon samaa kuin isässäään, joka oli heikompien puolesta vahvempia vastaan. Axel ei veloittanut köyhää väkeä lääkäripalveluksistaan ja hän teki eläinten puolesta enemmän kuin olen lukenut kenenkään muun tehneen ja se ei ollut vain yhden Barbarossa-vuoren osto Caprilta, jotta linnustajat eivät sinne saisi laitettua verkkojaan, vaan hän auttoi aaseja, teuraseläimiä, koiria...Kukapa olisi uskonut , että vielä vuonna 2016 Italiassa pyydetään laululintuja iljettävillä ansoilla ruokapöytien herkuiksi, kuten uutisoitiin muutama viikko sitten...


Axelin ja Hildan poikien elämä äidin huomassa oli hyvin Hildan ohjelmoimaa ja sisälsi Leksadenin kylässä asumisen aikoihin paljon teatteriesityksiä ja näytöksiä mm. marionettinukeilla, joita Munthe-veljekset valmistivat parisensataa 1920 –luvulla. Näihin päiviin Malcolm mieluusti ajatuksissaan palasi.

Kirjailija Axel Munthen elinvoima oli aivan uskomaton, kun otti huomioon hänen tuberkuloosinsa, masennuskautensa  sekä näkönsä heikentymisen, joka myöhemmin johti täydelliseen sokeutumiseen. Hilda myös esti usein isän ja poikien tapaamiset, joten Axelin melankolisiin kausiin löytyi ihan todellisia syitäkin, joista hän onneksi usein pääsi ylitse kiitos musiikin. Sen sijaan on täysin magiaa, miten hän selvisi  mitä uskomattomimmista seikkailuista lumivyöryissä, kolerakortteleissa, taisteluista linnustajia vastaan sekä Mussolinin vastustamisesta.

Napakymppiin osuu Maria Salonen kertoessaan, että haluaa antaa kirjallaan tietoa taitavan lääkäri-kirjailijan elämästä ja muistuttaa tämän hienosta kertojanlaadusta sekä pyyteettömästä työstä eläinten ja ihmisten auttamiseksi sekä tietenkin kertoa monista, monista Axelin huimista kokemuksista:

Sanonta, että on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija pitää suurin kirjaimin paikkansa hänen kohdallaan.

Kaiken lisäksi Munthe liikkui seurapiireissä kuin kotonaan ja oli hyvin vapaamielinen seksuaalikysymyksisssä, joten lokakuussa 1897 hän kutsui huvilalleen vieraiksi Oscar Wilden ja tämän ystävän lordi Alfred Douglasin. Kuningatar Victoria  puolestaan oli Axelin lähin ystävä ja tästä suhteesta kuten Axelin elämän muista yksityiskohdista löytyy laajasti tietoa Bengt Jangfeldtin huikeassta teoksesta Axel Munthe – tie Caprin huvillalle. Maria Salosen teos painottuu enemmän Axelin ympäristöön sekä etenkin hänen poikaansa Malcomiin. Tavallaan kuin siihen säteilyyn, joka Axelista levisi hänen eläessään ja joka vain kuin kasvoi hänen kuollessaan Tukholman kuninkaanlinnassa 92 vuoden korkeassa iässä 1949.

Maria Salosen Axel Munthen jäljillä on täydellinen opas hänelle, joka haluaa lähteä Axel Munthen poluille, sillä kirja sisältää hänen monien asuntojensa aukioloajat sekä yhteystiedot! Rakennuksista on kirjassa myös runsaasti kuvia, joten voi valita mikä eniten kiinnostaa tai tutustua niihin kaikkiin. Teos palvelee myös noviisia Munthe –lukijaa, sillä tämän voi lukea avaimena Muntheen ja lähteä vasta sitten lukemaan Munthen omaa teosta sekä runsaampaa Jangfeldtin Munthe-elämäkertaa.


Hellens Manorin itäinen terassi aamunkoitteessa. Tuolla sitä voisi tavoittaa Axelin hengen tai sitten Caprilla tai...

Tietokirjailijatkaan eivät täysin välty mystiikalta ja hyvä vain, sillä muuten olisi tylsää eli tietoa pitää jakaa kiinnostavasti. Kun Malcomin poika Adam kertoo Saloselle Malcomin kuoltua perheestään, tapahtuu:


Keskustelun aikana minut yhtäkkiä valtaa kummallinen tunne, kuin Adam Munthe –nimisen, edessämme istuvan tumman miehen sisällä olisi kaksi muuta Munthea, Axel ja Malcolm. He ovat aivan toistensa näköisiä...Tuntemus korostuu, kun Adam (Malcolm?Axel?) kesken lauseen huomaa ikkunan edessä kattotasenteella juoksevan oravan ja sanoo sille jotain. Orava kiirehtii kuitenkin eteenpäin ruusunmarja käpälissään. Muistan Axel Munthen eläintarinat...ja Malcolm Munthen kesyn pöllön Romolon...

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kaisa Reetta

*****

28 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirja! Pitääpä etsiä kirja käsiin.
    Munthen huvilasta Caprilla tulee niin muistoja mieleen! En ollut silloin edes niin kiinnostunut puutarhoista, mutta tuo kyllä kiinnosti. Muutenkin Sorrento ja Amalfin rannikko lumosivat, ovat mielestäni kauneinta Italiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, tämä on!

      Minä en ole sinne vielä ehtinyt, kun aina on ollut jotain muuta kiinnostavaa matkalla sinne päin. Uskon sen!

      Poista
  2. Kiehtova kirjoitus!
    Muistan lukeneeni joskus Axel Munten- tie Caprin huvilalle. Tekijää en muista, mutta kirjoitit vuosia sitten tästä ao. kirjasta.
    Axel Munthe selvästikin koskettaa sinua, kun luet toistamiseen hänen tarinaansa:)
    Nyt olisikin sopiva aika hakea kirjastosta Munthen teos :Huvila meren rannalla.
    Mukavaa toista pääsiäispäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos!

      Se on se Begnt Jangfeldtin kirja, jonka minä määräsin thkattavaksi kanssani. Sinä pidit siitä tosi paljon.

      Voin lukea hänestä vaikka mitä. Suuri eläinsuojelija, kirjailija, ja eli kiinnostavan elämän. Ja tässä ihan eri näkökulma kuin Jangfeldtin kirjassa.

      Nyt olisi juuri oikea aikan Munthen omalle kirjalle, olet oikeassa.

      Kiitos samoin! Nyt meni pilveen, mutta on ollut aivan mahtavaa.

      Poista
  3. Tätä lukiessa tuli mieleen, että pitäisi lukea Huvila meren rannalla. Se on ollut lukulistallani kauan. En ymmärrä, miksen ole lukenut.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, suosittelen! Minun ehkä pitäisi lukea se taas uudestaan...Se on kuin seikkailukertomus, paljon mennyttä maailmaa ja Italiaa.

      <3

      Poista
  4. Miten sattuikin, että tässä iltapäivällä putkahti mieleen Huvila meren rannalla ja nyt sitten kerrot Axel Munthesta. Jessus sentään, olen vuosikymmeniä sitten käynyt huvilalla ja kiipesin muutaman askeleenkin kivirappusia, joita kirjan Maria porta lettere kiipesi harva se päivä postia ylös tuomaan. Capri sinänsä ei jäänyt minään pakko-päästä-uudestaan-saarena mieleen, mutta huvila jäi. Huomenna kirjastoon etsimään Bengt Jangfeldtiä ja tätä viimeisintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kika L., telepatiaa! Olisikan niitä rappuja ollut 777!

      Onhan siellä aika huikeat maisemat kuvien perusteella.

      Edässäsi on upeita lukuelämyksiä!

      Poista
  5. Tarkoititko siis tätä kirjaa, kun kommentoit minulle tuossa italialaisten lintumetsästysjutussa että on tulossa uusi kirja? Ymmärsin nimittäin kommentistasi, että Jangfeldtiltä olisi tulossa jotain uutta, mutta taisi olla väärinkäsitys?

    Onko Munthen pojan nimi Malcom, ei Malcolm?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä kirja oli siis se tulossa oleva, mutta just noista lintujen pyyydystämisistä on enemmän Munthen omassa kuuluisassa teoksessa sekä Jangfeldtin elämkerrassa Munthesta. Ja sitten myös muutaman viikon takaisessa Hesarissa, jossa oli muitakin linnuilla herkuttelvia maita, mutta ei 'meidän' Itävaltaamme...Malta ja Italia pahimmat, sitten oli Ranska ja monta, monta muuta...Ei tietääkseni häneltä ole uutta tulossa, vaan uutta/lisää Munthesta.

      Kiitos korjauksesta: Malcolm!

      Poista
  6. Järkyttävää - en ole lukenut "huvilaa meren rannalla". Se asia täytyy nyt korjata. Kirjoitit mielenkiintoisesti hänen elämänkerrastaan. Mies, joka on ollut aikaansa edellä monessa mielessä. Saatan sitten tarttua elämänkertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, sinä ehdit vielä:) Hän oli hyvin erikoinen persoona ja minusta enimmäkseen hyvällä tavalla. Suosittelen! Lue kaikki kolme. Muntehn oma kirja, tämä Marian kirja ja sitten iso elämäkerta eli Jangfeldtin teos.

      Poista
  7. Leena, tämä tulee minulle ensi viikolla, ihanana luku-yllätyksenä... Palajan postaukseesi myöhemmin.

    Nyt toivottelen sinulle vain leppoisaa paluuta pääsiäisen jälkeiseen arkeen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiva!

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  8. Aivan ihana kirja! Tämä minun on pakko saada käsiini, sillä Huvila meren rannalla on upea, taianomainen klassikko, jonka juuri nyt haluaisin lukea uudestaan. Mutta niin haluan kyllä lukea myös tämän kirjan, ahmin jo silmilläni noita mustavalkoisia kuvia, mutta aion kyllä ahmia koko kirjankin. Kiitos Leen esittelystä. Nyt on matkakuume taattu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, tämä on! Minäkin haluaisin lukea sen taas ja taas ja vielä kerran...

      Ole hyvä<3 No, sitähän R. sanoi, että 'eikös käydä tuolla Caprilla...' Katsotaan...:)

      Poista
  9. Elämänkerrat ovat aina mielenkiintoisia, sillä ihmisen elämä on aina ainutlaatuinen matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, samaa mieltä. Munthen matka oli miusta erityisen kiinnostava.

      Poista
  10. Talismaani kuulostaa oikealta sanalta, kun puhutaan Axel Munthen kirjasta Huvila meren rannalla. Siitä asti, kun luin kirjan jo vuosia sitten, olen pitänyt sitä yhtenä vaikuttavimmista teoksista. Ja siitä lähtien olen unelmoinut jonain päivänä pääseväni itse kipuamaan Munthen huvilalle...

    Tämä kirja on pakko saada, vaikka sitten kirjastosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, siinä on sitä jotakin. Kun kiipeät niitä rappusia, minä olen se leveälierisessä aurinkohatussa oleva nainen joka huilaa rapulla 349:)

      Suosittelen<3

      Poista
    2. Tänään aloitettu. Kyllä vain Axel Munthessa on jotakin, ehkä joudun palaamaan Huvilaan meren rannalle toistamiseen tämän kirjan jälkeen...

      Poista
    3. Hienoa! Minulla on sama juttu eli olisi aika lukea Munthen oma kirja uudelleen. Jangfeldtin kirja tuhkataan kanssani!Siinä on niin paljon sellaista Munthesta, jota minä erityisen tärkeänä elämässä.

      Poista
  11. Tämä on löydettävä ja otettava mökille lukemiseksi. Huvila merenrannalla -nuo kirjoittamasi lauseet saavat mielen vaeltamaan.
    Kiitos Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, hyvä valinta. Niin...Munthe on vienyt minua jo vuosia...

      Ole hyvä<3

      Poista
  12. Niin mielenkiintoiselta kuulostava kirja.En ole ollut Caprilla,mutta äitini rakasti Capria ,ja minulla on täällä seinällä taulu,joka siellä maalattu äidistä ja siskosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on! Oi, miten ihanaa: Ota taulusta minulle valokuva, kun joudat.

      <3

      Poista
  13. Oi, tämä kirja oli hieno johdanto Huvilaan meren rannalla (jota en ole lukenut, mutta pian tuokin asia korjaantuu).

    Kirjoitat tästä lumoavasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, nimenomaan ja juuri sitä!

      Kiitos!<3

      Poista