tiistai 29. marraskuuta 2016

Kim van Alkemade: Lapsi nro 8


Mildred Solomon värisi innosta. Se olisi hänen kokeensa: röntgensäteillä tehty nielurisojen poisto. Röngensädehoitojen jakson jälkeen, jossa testattaisiin eripituisia sätelyaikoja, tulokset voitaisiin vahvistaa kirurgisella leikkauksella. Hän tarvitsi tutkimusmateriaalikseen lukuisia kohteita. Hän mietti mielessään. Kahdeksan orpoa pitäisi riittää.

Kim van Alkemaden esikoisromaani Lapsi nro 8 (Orphan nro 8, HarperCollinsNordic 2016, suomennos Päivi Paju) on omistettu 'Isoisäni Victor Bergerin, "orpokodin ikireippaan pojan", muistolle' eli tarina kaikessa uskomattomuudessaan on tosipohjainen mustavalkoisia valokuvia myöten. Voisi sanoa, että kaikki sai alkunsa orvon juutalaistytön uskomattomasti liekehtivistä punaisista hiuksista, tarinasta, jota Fanniella oli tapana kertoa Kimin ollessa lapsi. Hiuksista, joita Kimin isoisoäiti Fannie Berger ei pystynyt leikkaamaan, vaikka orpokodin säännöt sitä edellyttivät. Fannie sai tahtonsa läpi, sillä kun hänet oli pestattu Juutalaiseen orpokotiin 1918 ja hän oli vienyt sinne mukanaan oman poikansa, hänestä tuli käytännössä korvaamaton. Kim puolestaan alkoi lukea Center for Jewish Historysta lapsista, joille oli annettu sädehoitoa Hebrew Infant Asylum -orpokodissa New Yorkissa. Hän pääsee sädehoitoa antaneen lääkärin jäljille ja siitä syntyi tämä huikea esikoisromaani.

Lapsi nro 8 on erinomainen kuvaus ihmisen sokaisevasta kunnianhimosta, jonka nimissä hän on altis käyttämään kyseenalaisia keinoja, vain saadakseen nimensä tieteen historiaan. Kirjassa kunianhimon sokeuttama on Mildred Solomon, nainen, joka oikeuttaa kokeensa sillä, miten vaikea naistutkijan on edetä urallaan miehisessä lääkäri- ja tutkimusmaailmassa. Mildredin hahmo on erittäin uskottava ihan loppuun asti. Hän uskoo asiansa oikeutukseen vielä kuollessaankin. Päähuomiomme saa lapsi nro 8, joka saapuu newyorkilaiseen orpokotiin perhetragedian jälkeen 1919. Hänen nimensä on Rachel Rabinowitz, mutta tohtori Solomonille hän on ikuisesti lapsi nro 8. Saamme seurata Rachelin selviytymistä orpokodista, sitä miten hänestä tulee juuri lapsi nro 8, miten hän menettää hiuksensa diagnoosina alopecia, miten tapaa veljensä ja....paljon myöhemmin erään kirjaston lukusalissa tajuaa:

Koska Moderni onkologia oli sidottu hiljattain, sen sivut avautuivat jähmeästi. Minun täytyi seistä ja laskea painoni käsivarsieni varaan, jotta sain pidettyä sivut auki. Vilkuilin arikkelia, kunnes katseeni pysähtyi erääseen lauseeseen. Naisilla, jotka altistuivat lapsina liialliselle säteilylle, pahanlaatuisen syövän luvut ovat selvästi korkeammat, ja kasvaimet huomataan näillä naisilla, kun he lähestyvät neljääkymmentä ikävuotta.

Rachelin tarina on naisen selviytymistarina paitsi perheen menetyksen ja orpokodin maailmassa, myös osoitus uskalluksen merkityksestä niin uralla kuin henkilökohtaisessa elämässä. Rachelista tulee sairaanhoitaja, mitä pidettiin erittäin hyväksyttynä, mutta hän joutuu salaamaan rakkautensa, sillä homoseksuaalisuus oli vielä rikos. Tarina kantaa myös vanhan mantereen juutalaisuuteen ja tietysti Krakovaan! Rachelin kaipuu tietää juurensa on sammumaton. Yhtä sammumaton kuin on hänen kaunansa tohtori Solomonia kohtaan...

Kukaan muu, joka olisi katsonut vuoteessa makaavaa haurasta olentoa, ei olisi nähnyt häntä sellaisena kuin hän oli: jääräpäisenä, itsekkäänä, julmana. Kokoon käpertyneenä hän vei niin kovin pienen osan patjasta. Paljonko kello mahtoi olla? Ranteessani olevan kellon taulu näytti epäselvältä. En ollut tajunnut, kuinka väsynyt olin. Tunsin kaatuvani kyljelleni. Olkapääni kosketti patjaa, sitten pääni. Vedin polveni ylös ja työnsin Mildred Solomonia sivuun saadakseni tilaa jaloilleni. Taitoin kädet pääni alle ja nukahdin hänen jalkopäähänsä.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Ulla ja Kirja vieköön!

18 kommenttia:

  1. Tämä kirja kiinnostaa. Koskettava tarina. Tämän luen joulun jälkeen. Nyt luen Finlandia-ehdokkaina olleita kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tämä on! Annan joululahjkasi lääkäriystävälleni ja ostan sitten itselle oman kappaleen joulun jälkeen.

      Poista
  2. Tämä oli hyvä ja järkyttävä kirja. Erityisesti minulle jäivät mieleen ne lapsipoloiset, joille tohtori Hess teki keripukkikokeita. He olivat aivan kuolemankielissä! Eiväthän nämä tri Solomonin röntgenkokeet sen leppoisampia olleet - koko elämän vaikutuksineen. Hyvä esikoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, täysin samaa mieltä. Sehän oli tavallaan lyhyellä aikavälillä järkyttävintä eli ne kauheat haavat ja...Pitkällä tulivat sitten näkyviin, mitä Rachelille seurasi säteilystä.

      Olen tänä vuonna lukenut nopeasti sanottuna kaksi tosivahvaa esikoista ja tämä on niistä toinen.

      Poista
  3. Sinä sen tiedät olisiko tämä minulle? :) Olen katsellut kirjaa vähän sillä silmällä...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, minä olen tunturipöllö ellei tämä ole sinun kirjasi:) Hopi, hopi!

      <3

      Poista
  4. Huh... Pitääpä laittaa lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, kyllä nyt tuntuu tyjältä, kun tämä ei odota yöpöydällä:) Vaikka aihe on järkyttävä, siinä ei vellota eli tässä on myös muuta kiinnostavaa, mukaansa tempaavaa.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen kirja,laitan muistiin.Piti vähän googlata ja selvisi että Mildren Solomonin hahmo on keksitty ,mutta on olemassa myös oikea tämän päivän Mildred Solomon,joka on maailmankuulu bioetiikan asiantuntija,joten olikohan kirjailija tarkoituksella valinnut tuon nimen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ehdottomasti. Mildred Solomon on täysin keksitty hahmo. Kirjassa tämän keksityn hahmon kollega on tohtori Hess (ne hirveät keripukkikokeet), jolla oli todellinen esikuva eli tohtori Alfred Fabian Hess, joka toimi läkärinä Hebrew Infant Asylum -orpokodissa aikana johon romaanin tarina sijoittuu. Ja romaanissa Rachel mm. lukee pitkän katkelman lääketieteellistä julkaisua, joka on tämän oikean Hessin tekstiä. Tohtori Hessiä avusti usein neiti Mildred Fish.

      Erikoinen nyanssi on, että Hessillä oli takanaan rahaa, johon paljolti perustui mm. orpokodin menestys ja sen ulospäin antama julkisuuskuva. Hessin aviopuoliso oli Titanicin haverissa hukkuneiden Isidor ja Ida Straussin tytär!

      <3

      Poista
  6. Tätä olen lueskellut eri blogeista ja luen ihan varmasti joku päivä ;)
    Karmiva tunne koko kirjasta!
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on niin sinun kirjasi<3 Itse asiassa ei niin paha, sillä kirjoittajan ote on lopulta vahva ja postiivinen.

      Poista
  7. Ehkä hieman nolostellen täytyy ns. nyörtyä. :) Nimittäin kavahdin hieman kustantajaa: maailmalla maineikas Harper Collinshan on Suomessa profiloitunut vahvasti viihdekustantajaksi, minkä vuoksi en ole edes katsonut heidän kirjojan... Tämä on siis ihan oma häpeäni ja muistuttaa siitä, että pitäisi osata olla avoimin mielin etenkin silloin kun kyse on kirjallisuudesta. Nimittäin tämä Lapsi nro 8 vaikuttaa monipuoliselta ja hyvältä lukuromaanilta. Hieno, että bloggasit tästä ja vinkkasit muutenkin. (Ja ehkä menen nyt Suomen Harper Collinsin sivuille katsomaan, mitä kaikkea siellä on. ;))

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ymmrrän, sillä olin pyörtyä kun katselin valikoimaa:) Mutta olen nyt löytänyt heiltä jo hyvän dekkarin ja sitten tämän, joka on ihan helmi! Sieltä joukosta voi löytä kiinnostavaa, kun vain jaksaa kollata niiden muiden ohi:) No, R. totesi, kun tätä luin, että eipä hän muista, milloin olisi nähnyt minut ILTAPÄIVÄSTÄ huovan alla lukemasta. Luin niin himokkaasti, että kirja kuin olisi voinut vieläkin jatkua, sillä matskua kyllä olisi riittänyt. Ota nyt tämä ainakin, sillä olen satavarma, että pidät tästä!

      ♥♥♥

      Poista
  8. Karmaisevaa, mutta kyllä tämä pitää lukea.

    VastaaPoista