torstai 17. marraskuuta 2016
Kolme asiaa -puutarhahaaste
Vastaan Ullan puutarhahaasteeseen Kolme asiaa...Kiitos Ulla! Kuten tiedättekin kesäni oli välisarjan kesä, joten puutarha sai olla pari kuukautta omillaan, kunnes syyskuussa jo vähän pääsin tekemään ja silloin päätin, että sittenkin istutan niitä sipulikukkia. Tuo päätös oli rooli, jossa naisella oli tulevaisuus...Olen ottanut valtutuuksia vastata nyt sen mukaan, miltä tuntuu eli löysin enemmän kuin kolme ilahdusta, joten:
Kolme + kaksi asiaa, jotka ilahduttivat minua kesässäni:
Jaksan joka vuosi ilahtua scillloista yhtä lapsekkaan onnellisena. Ne olivat vain lisääntyneet siinä missä moni muu oli kärsinyt tämän vuoden tammikuun pakkasviikoista.
Japanilaiseen rinteeseemme oli ilmestynyt valkoista scillaa, vaikka sinne on istutettu vain sinistä. Vaikka minkä väristä, mutta ei valkoista on istutettu muualle, mutta tämä lienee albino, vaan niitä oli aika paljon...onneksi.
Moskovan kaunotar, puolivarjosta muutama vuosi sitten aurinkorinteeseen siirretty, antoi vihdoinkin parastaan: Olen niin onnellinen!!! Hän on antanut anteeksi. Tämä daami tietää, minne hän kuuluu: Primadonnan paikalle, kaikkien nähtäväksi ja ihailtavaksi!
Helmiorapihlaja kaunehin on...Joka ilta kesäkuun alusta kävin tutkailemassahelmiorapihlajiani. Olin varma, että tammikuu vei kukinnan, mutta mitä vielä: Ne vain myöhästyivät, nämä ihanat vaaleanpunaiset somattaret!
Akileijat yllättävät minut aina vain! Yli kolmekymmentä vuotta tätä puutarhaa ja monet värit on koettu, mutta kuin toivonkukkana tämä erityinen puski ikivanhan kukkapenkin iiristen rakosista kohti elämää: Olen niin vaikuttunut ja onnellinen♥
Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä, liittyvät kaikki tammikuuhun, jolloin meillä oli kolme viikkoa -30 astetta ja ilman lunta. Lumettomuus oli asiassa pahinta, sillä monet kasvit (ja eläimet) kestävät kovin kylmääkin, mutta pitää saada lumen suoja. Ja vielä se lisäasia eli syksyt ovat alkaneet olla todella kuivia: Jouduimme kastelemaan syyskuulta alkanen nuoria lehtikuusia, hemlokkia, rautatieomenapuuta, nuorta luumupuuta ja montaa, montaa muuta.
Tammikuu vei sekä särkyneet sydämet että syysleimut.
Tammikuu tuhosi suhteeni revontuliatsaleaan Mandarin Lights eli vaihdoin atsaleasuosikkiani. Atsaleamenetykset kirpaisivat erityisen paljon, sillä olen oikein päättänyt saada puutarhaamme matalan pensaan kukkivaa vyöhykettä ja valintani on atsalea.
Tulppaanit olivat myös pettymys eli tämä kerrottu, ihana oranssi kukki vain muutamin kukin enää...Tuttu puutarhuri samalta saarelta oli menettänyt kaikki leimukukat ja samoin tulppaanit. Hänen mielestään nämä koreammat tulppaanit pitää alkaa ottaa leikkokukkina eli ne kukkivat upeasti vain yhden kevätkesän.
Kolme + pari asiaa, jotka sain aikaiseksi, vaikka kolme kuukautta menikin toipuessa leikkauksesta, olivat
projekti 'muuta nurmikot kukkaniityiksi' eteni vauhdilla. Lemmikit antoivat parastaan ympäri puutarhan, mutta ne ovat näyttävimmät tässä etupihan suuressa ryhmässä mongolianvaahterametsikössä.
Luna esittelee: Nurmikosta kukkaniityksi
Sain atsaleakohtauksen! Raivasin yhden ikivanhan kukkapenkin päädyn Ruususen unelle, joka kukkii siten suuriruhtinatar Olgan haudan yläpuolella. Ostin lisää suosikkiatsaleaani, jonka
nimi on Northern Hi-Lights. Sen kukat tuoksuvat jumalaisesti ja siinä on mahtava ruskaväri!Sitten menin noutamaan sitä vähän lisää ja kun sitä ei ollut ostin tilalle jonkun muun valkoisen ja sen nimi on puistoatsalea Illusia. Ainakin pehko on komea ja ensi kevät sitten näyttää, miten hän onnistuu minua viehättämään.
Lyhtykoisoja istutin lisää, sillä ainakaan meillä ne eivät mitenkään hurjasti leviä.
Lisäksi halusin istuttaa kevääksi jotain odotettavaa, joten maahan meni punavalkoisia tulppaaneita ja ziljoona scillaa lisää. Istutimme myös rautatieomenapuun, sain korvattua leimut ja särkyneet sydämet eli puutarhassa kaikki nyt mallillaan!
Kolme +1 asiaa puutarhassa, jotka saavat minut rentoutumaan
sade, haapojen havina, linnunlaulu, kevätpuromme solina
Tämän haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa♥
Nyt kaupoille, sillä huomenna saamme vieraan viikonlopun yli. Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille kaikille tasapuolisesti♥
puutarhaterveisin
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
Fragile
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin kaunis postaus!
VastaaPoistaIhmeesti puutarha viettelee...kutsuu mukaan vaikka elämä koettelee, vie voimia, rassaa! Mutta puutarha kutsuu, ihanuuskukkijat yllättävät, vaikka talvi yrittää ottaa aarteita mukaansa, ei kaikkia kuitenkaan. Vahinkoa tuli viime talvena meille kaikille jonkin verran, toisille enemmän, jotain löytyi taimistolta tilalle ja odotukset ovat korkealla, kuinka nämä uudet tulokkaat yllättävät, kauniisti, uskon.
Upeat atsaleat, upeat lemmikit, upeat...kaikki! Odottelen myös 'Moskovan kaunottaren' (uusi tulokas puutarhassani) kasvua ja kukintaa, haaveilen vaaleanpunaisista lemmikeistä! Kukkaniittysi on kaunis!
Saila, kiitos♥
PoistaPuutarha on suorastaan lääkettä, mutta kun en voinut edes kuoppaa uudelle kasville istuttaa. Otin kaiken syksyllä takaisin ja onhan R. mahtava puutarhamiesKIN. Monille tuli, joten vertaiskärsimys auttoi. Naapuriltani meni paljon upeammat leimukukat mitä minulla oli.
Kevään toivo noissa elää! Moskovan kaunotar on Isabella Holgerin kanssa ihan suosikkini, mutta moskovatar taitaa viedä voiton. Minulla kasvaa sekä valkoista (albino) että vaaleanpunaista lemmikkiä joka vuosi vähän siellä sun täällä. Vaaleanpunaista scillaakin olen istuttanut, mutta en tuohon rinteeseen, jossa noita valkoisia nyt on. Kiitos!
Ihania kuvia Leena! Nuo pienet siniset, scillat ja lemmikit ovat ❤︎ Upea, upea Moskovan kaunotar! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaRiitta, kiitos<3 Pienet siniset ovat niin kauniita! Moskovan kaunotar vie monia, sillä sen kukat ovat kuin helmiä...
PoistaKiitos samoin sinulle♥
Tulin justiinsa avainten etsintä-kävelyltä. Satoi niin, että kastuin alinta kerrosta myöten. Loskaa ja mustaa. Ja avaimet pysyi kateissa. Sellaisen päälle kuppi kahvia peiton alla Leenan kukkia katsellen oli ihan MUST.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, onko se joku uusi villitys, kuten Pokemon on tms. Mikä se yksi olikaan...geokätköt! Puuterilumi on nyt märkääkin märempää, nyyyh.
PoistaMikä lie minut eilen kaatoi, varmaan edellisvuorkauden yölukeminen, mutta eilen nukahdin torkkupeiton alle iltapäivällä ja heräsin vasta teelle. Ei ihan minua...
Eikö olekin kiva katselle, mitä taas sitten joskus meillä kaikilla on<3
Kiitos Leena, kun teit. Minäkin olisin halunnut kevään mukaan, mutta kiinni olleessa asemassa ei ollut kevään kuvia. Jouduin tyytymään muuhun. Pidän keväästä valtavasti.
VastaaPoistaUlla, tämä oli ilo ja kevennys<3 Minä elin tänä vuonna kivan kevään ja vahvan syksyn, suvi oli mitä oli. Minä pidän myös kevään yllätyksistä eli mitä puutarha taas tarjoakaan.
PoistaOnpas kiva postaus. Tämä on kiva haaste, minäkin vastailin tähän jokin aika sitten. Kiva tehdä jonkinlainen tilinpäätös menneestä kesästä. Niin kauniita kukkakuvia! Kukkaniitty on niin kaunis. Toivon, että puutarhasi toimi terapiana sairautesi aikana.
VastaaPoistaAnneli, kiitos! Tulen lukemaan vielä tänään.Vuodenaikainventaariot ovat hauskoja, enimmäkseen hauskoja. Kiitos! Scillat kuvasin tänä keväänä vielä kun pääsin maahan makuulle kuvaamaan: Nyt se sujuisi taas.Tunsin vähän surua siitä, että puutarhani oli heitteillä, sillä R:llä oli täysi työ hoitamisessani leikkauksen jälkeiset viikot. Mutta: Puutarha herätti minut sitten taas uuteen eloon eli toimintaan! Puutarhailu on ihanan terapeuttista ja se karkottaa mustat varjot<3
PoistaSinun ihana puutarhasi:)
VastaaPoistaJael, kiitos♥ Puutarhamme syksyä et ole vielä kokenut...
PoistaAina vain niin kaunis puutarha. <3 Ja nuo skillat..! Meidän lähellä sijaitsee eräs vanha kartano, jonka mäkeen tulee aina kesäisin valtoimeen skilloja. Tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat tuolla ilolla, jonka ne tuovat. :) -Taru
VastaaPoistaTaru, kiitos<3 Ne ovat kiitollisia ja vain lisääntyvät viis siitä, millainen on talvi ollut. Toivon, että meidän koko tontti on yhtenä vuonna kuin tuo kertomasi kartanon mäki:) Niihin ei voi pettyä, koska ne muistavat aina saapua kevään myötä<3
PoistaGöteborgissa melkein aina lumetonta pakkasta... seisovaa vettä/jäätä ei saa olla.
VastaaPoistaHannele, tiedän. Meillä 30 vuoden aikana vain kaksi kertaa kova pakkaskausi ilman lunta: Vuonna 1987 ja tänä vuonna, molemmat tammikuussa.
Poistameillä kait 25 vuoden aikaan kaksi lumista talvea. Joskus on ollut meri jäässä ja päästy luistelemaan!
VastaaPoistaHannele, ihan tosi...No, olen kuullut ja kirjoistakin lukenut paljon merenrantakaupunkinne lumettomudesta. Sehän on kivaa!
PoistaVoi hyvä tavaton, mikä puutarhapostaus, Leena! Niittykuvat ovat mannaa syyssielulle ja tuo Ruususen uni, en ole ikinä törmännyt tuohon atsalealajikkeeseen. Aivan valtavan kaunis, kuten kaikki muukin tässä nähty...
VastaaPoistaKylläpä taas virkistyin kun käväisin blogissasi. Kiitos, ihana Leena. Hyvää sunnuntai-iltaa sinne kukkaissaareen! <3
Kaisa Reetta, kiitos! Niittu on vaikein kuvattava: Näyttää kuvissa helposti sekasotkulta, mutta huomasin, että koiruus hieman kokoaa sitä:) No, taisin ottaa sen atsalean nimen takia, mutta se on kyllä siinä vanhan kukkapenkin päässä kaunis. Ja osin vanhimman omenapuun varjossa, suojassa.
PoistaKukista virkistyy ja siksi puutarhailu onkin niin tärkeää. Pitää muistaa se myös kirjojen meressä...Kiitos samoin sinulle!<3