sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Ruth Druart: Viimeinen yö Pariisissa


Kirja täynnä rakkautta ja tuskaa, kaipausta ja yhtä suruista suurinta, lapsen menetystä erikoisissa olosuhteissa, oli minulle kuin junan huuto yössä, kun rakkaus on kuollut. Kaikki oli kuitenkin täynnä rakkautta, jopa vihan- ja kostontunteet, ne ammensivat rakkaudesta. Elämme kahta aikakautta, toista Ranskassa 1944 ja toista Yhdysvalloissa, Santa Cruzissa 1953. Kaiken nimittäjä on lapsi nimeltään Samuel. Se mitä tapahtui kun natsit miehittivät Ranskan koskettaa juutalaista pariskuntaa, joilla on vauva nimeltään Samuel...Koko tarinan nimittäjäksi tulee rakkaus lapseen. Tämän menetykseen, ja erityiseen tapahtumaan kun Pariisista lähti juna päämääränään Auschwitz. Raiteissa on jotain pielessä ja niitä korjaamaan määrätään pariisilainen ratatyöntekijä Jean-Luc, joka ei voi aavistaa, miten siinä hetkessä kaikki muuttuu toiseksi. 

Ruth Druartin teos Viimeinen yö Pariisissa (While Paris Slept, Sitruuna Kustannus 2021, suomennos Elina Salonen) kertoo suurella tunteella, mutta vailla siirappihuntua pyyteettömästä rakkaudesta, sillä lähdössä olleeseen junaan joutunut nuori nainen Sarah ojentaa kalleimman, mitä hänellä on Jean-Lucille. Hetki on lyhyt, sillä jos aseita ja pamppuja kantavat natsit olisivat huomanneet teon, he olisivat kuolleet. Teko on vaistonomainen: Luottaa ja pelastaa. He eivät tunne toisiaan. Nainen vain pyytää: "Olkaa kiltti ja..."

Tästä alkaa Jean-Lucin ja hänen vaimonsa Charlotten vaarallinen matka kohti etelää läpi miehitetyn Ranskan. Heidän tarkoituksensa on päästä keinolla millä hyvänsä Yhdysvaltoihin. He kulkevat öisin maksetun oppaan kanssa, he ylittävät  kaikki vastukset nälästä loukkaantumisiin ja liian vähiin uniin. Pelko on pahin, Se jäytää lyhyitä hyviäkin hetkiä ja vie halun jatkaa. Lopulta kuitenkin Santa-Cruz. Jean-Lucin unelma Yhdysvalloista on toteutunut ja täällä he ovat turvassa. He aikovat sulautua nopeasti, puhuvat vain englantia ja Samuelista tulee Sam. He ovat onnellinen perhe ja aurinko paistaa kaiken aikaa..., mutta ei aurinkoa ilman varjoa. Heinäkuussa 1953 varjo peittää auringon...

Huomaa, että kirjailija Ruth Druart on opiskellut psykologiaa, sillä niin uskottavasti hän kuvaa henkilöhahmojensa tunteita. Niiden synkkiä alhoja aina pohjaimuun asti, kunnes tulee uusi aalto ja antaa toivoa. Viimeinen yö Pariisissa vei tunteella. Takana kuitenkin ajatus, että tätä on tapahtunut. Tämä on tapahtunut monille, mutta tämä on Ruth Druartin tarina ja luin velloen samoissa menetysten ja toivon tunteissa. Ei ole ihme, että kirja liittyy Pariisiin, sillä Druart on työskennellyt Pariisin kansainvälisissä kouluissa. Hän on keskittynyt kolmannen kulttuurin lapsiin ja tämä teema on kirjassa vahvasti esillä Samin kautta. Myös Sam on yksi kirjan kertojista.

Cher Sam
rakastamme sinua - nous t'aimons
ole hyvä - s'il te plait
anna - donnes
meille - nous
mahdollisuus - une chance

4 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa upottavalta lukuromaanilta :) Aihe on kyllä rankka, mutta voisin jossain vaiheessa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, se sana tuli minullekin mieleen. Lukuromaani on jotain positiivista, johon vajota. Ei niin rankka kuin voisi luulla.

      ♥♥

      Poista
  2. Taas tosi kiinnostava kirja, ja aihekin Leena❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on ja valitsin ihan intuitiolla. Sama kustantaja kuin Punaisen taivaan alla! Kiitos♥

      ♥♥

      Poista