Hulluna hortensioihin!

Hortensiat ovat ensimmäinen kiihkeä puutarharakkauteni. Ja vieläkin sama vaikka atsaleat kärkkyvät jo omaa sijaansa. Köynnöshortensioiden määrää en enää edes muista ja sen lisäksi ovat syyshortensiat Grandi Flora, kaksi ikäkaunotarta, jotka ovat todella suuret ja vielä istutimme viime vuonna alapuutarhaan myös uuden Grandin. Lisäksi syyshortensiat mustialan hortensia, kuutamohortensia, Bombshell, Vanille Freise ja kaksi Wim's Rediä, joita emme tokikaan ohita tänäkään vuonna.

Wim'sin ainoa vetovoima ei ole värivaihdos valkoisesta aivan tumman punaiseen, vaan sillä on myös kaunis muoto. Nyt olisi hyvä istutusaika, sillä ei ole kuivaa eikä hellettä. Tosin nämä pensaat tykkäävät melkein kelistä kuin kelistä.

Tässä  Wim's Redin kaunis punainen vuodelta, jota en ollut huomata laittaa muistiin. Tästä muuten löytyy vieläkin tummempi väri, mutta ei ole tarkoitus nyt upota tähän, sillä haluan näyttää tänään kuvatun, kun tähän asti on tultu eli kuvattu tänään.

parin päivän pinkissä värissään.

Tässä Vanille Freise, jonka kanssa alkuun ei oikein pärjätty. Kuva on viime vuodelta, mutta vielä valkoisena kukkiva näyttää vähintään yhtä suloiselta.

Jatkoa on tulossa kun ehtivät kasvit ja me. Ensi viikolla pieni reissu ja sitten kotiin tekemään pintaremonttia ja odottamaan uusia ulko-ovia. Minä aion maalata...

hortensioissa

Leena Lumi

ennen kuin horsma ehtii kukkaan...

ennen kuin horsma ehtii kukkaan
alkaa kesän hiljaisuus: yö huokaa
     jää sitten henkeään pidättäen odottamaan
          että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Pekka Mäkinen

Mitä syötäisiin? Katalonialainen kala-äyriäispata eli zarzuela maistuu...

Tästä annoksesta söimme hyvin kaksi kertaa eli määrä riittää hyvin vaikka kulinaariseen iltaan ystäväpariskunnan kanssa. Lisukkeena oli vain tuore patonki, hyvä valkoviini sekä jäävesi. Tässä ohje herkkujen herkkuun:

2-3 kuhafilettä
1 pss tuoreita simpukoita
3 dl valkoviiniä + 2 dl vettä
1 kalaliemikuutio
1 iso sipuli viipaloituna
3 isoa valkosipulinkynttä
(1 punainen chili hienonnettuna)*)
1 dl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
3 rkl silputtua persiljaa
1/2 sitruunan mehu
50 g kuorittuja manteleita jauhettuna
12 raakaa jättikatkarapua
sahramia maun mukaan
suolaa, mustapippuria

Poista kuhafileistä ruodot. Mausta kevyesti suolalla ja anna maustua huoneenlämmössä. Kuumenna viini ja kalaliemi kattilassa. Pese simpukat ja lisää ne kalaliemeen. Peitä kattila kannella ja keitä pari minuuttia välillä kattilaa ravistellen. Ota simpukat liemestä, säästä keitinliemi.

Kuumenna oliiviöljy laakeassa paistokasarissa. Lisää sipuli ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit (ja chili), lisää tomaattimurska, persiljasilppu, sitruunamehu ja simpukoiden keitinliemi. Keitä kokoon parikymmentä minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja sahramilla.

Lisää paloitellut kalat ja jättikatkaravut. Anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia. Lisää simpukat ja kuumenna. Silppua ruoan päälle lehtipersiljaa. Tarjoa zarzuela hyvän leivän kanssa.

*) Chili jää meillä tästä upeasta ruoasta pois, koska...: Pilkoin chiliä, kosketin ajatuksissa huuliani ja sitten alkoi mieletön kirvely ja huuleni turposivat ihan ilman botoxia törölleen. Olin kuin Angelina Jolie jostain kohtaa, R. kehtasi nauraa samalla kun siveli kipeään kohtaan maitoa, joka on kuulemma just oikea apu jos näin käy. Onneksi kipu lakkasi ja saimme keskittyä romanttiseen herkutteluumme. (Onneksi ei käynyt kuin eräälle tutulleni, jonka chiliateria vei vuorokaudeksi sairaalaan, sillä häneltä paloi...)

Paljastan nyt vielä, että Annan kuvassa tämä ruoka tarjoiltiin niin upeasta kulhosta, että nyt meidän astiasto meni uusiksi. Miksi kaikki astiani ovat moderneja, vaikka olen sielultani country&cosy...Uuden astiastomme ensimmäinen lautanen on kuvassa. Mutta se kulho siinä kuvassa...ah!

Jos olet eläinsuojelija, ostat simpukat kaupan pakastekaapista. Eettisenä herkkusuuna, valitsen mieluummin nopeasti ja tuskattomasti kaasutetut simpukat ja ravut, en kuumaan veteen eläviltä heitetyt, sillä tuskallinen kuolema on yllättävän pitkä. Ei haittaa maussa, Kukaan ei ole erottanut!

Tämä on niin herkullista, että....en sanotuksi saa.

Guten Appetit♥

Leena Lumi

Ruokareseptit Leena Lumissa

Runotaloa, leijumista, seikkailua vai ....

 Olen jo pitkän rupeaman saanut julkaista RunoTalon kuvia, kortteja, runoja, polkuja...Sari Lehtimäki hyppäsi pois oravanpyörästä ja toteutti unelmansa. Talo metsässä ja sinne tulevat ihmiset, joilla on melkein happi loppu. Heidän pitää saada nyt vain olla, joko kulkea muiden mukana tai kömpiä hiljaiseen huoneeseen kuuntelemaan vihdoinkin itseään. Seuratessani Sarin kortteja, olen lukenut vahvojakin elämän ohjeita. Paussin jälkeen useimmista tulee kuitenkin jälleen yhteiskunnan rattaita, niitä, jotka eivät ikinä lopeta alituista tekemistä, että itsesi unhoittaisit. Meistä monet on kasvatettu olemaan napakoita, parhaita, ei mitään laiskottelijoita. Istuin eilen jo suljetun koneeni ääressä miettien olenko vielä seikkailija, nousenko uuteen junaan vai peräti purkkariin! Vai kadotinko itseni kahden vaikean sairauden syövereihin. Kuulin kilahduksen. Näin tekstin: Leiju vapauteen - juuri nyt? Nytkö?

Leena Lumi

Ystävämme varikset!

Muumimaailmaan vihdoinkin!

Kauniina hellepäivänä Casper sai muumimammalta ikimuistoisen halauksen. Mörkö kiinnosti niin, että siellä oltiin kahdesti. Vilijonkalla sai tiskata, koska Vilijonkka pitää siisteydestä Casper oli mahtava. Sanoi Aliisalle (noidan tytär) että mörkö tulee ja syö sinut. Aliisa vastasi: Kiitos kun kerroit etukäteen. Naantalin muumilaaksoon nyt käy meno, sillä ovathan muumit olleet omankin lapsuutemme merkkihenkilöitä! Muumimamman halit!

 Kiitos Tove Janssonille ja Tuulikki Pietilälle <3