Ilman nostalgian heärättämä vävyäni en olisi ikinä löytänyt Marcus Pfisterin Sateenkaarikalaa (Der Regenbogenfisch, suomennos Maisa Tonteri, 1992, Lasten Keskus). Hän alkoi kysellä minulta, olenko kuullut Sateenkaarikalasta? Monista kaloista kylläkin, mutta tästä en. Niinpä lähdin etsintään ja löysin sen! Haluan kertoa teillekin tämän hohtavasuomuisen tarinan valtameren kauneimmasta kalasta.Kauneus on joskus kirous, joten turhamaisuutensa takia kaunein oli yksinäisin. Hän ei halunnut jakaa mitään omastaan muille.
Kaikki muut kalat olisivat kyllä leikkineet sen kanssa, mutta Sateenkaarikala ui aina ohi hopeisia suomujaan välkytellen.
Pieni sininen kala lähti seuraamaan sitä. "Sateenkaarikala, odota minua! Anna minulle yksi säihkysumuistasi. Ne ovat niin kauniita ja sinulla on niitä niin paljon!" Onpa siinäkin ajatus?" huudahti Sateenkaarikala. "Tiehesi siitä!"
Sateenkaarikala oli nyt maailman yksinäisin kala. Mitä iloa on hienoista hopeasuomuista ellei niitä kukaan ihaile! Yllättäen Sateenkaarikala kohtasi luolassaan lymyävän Oktopuksen.
"Kuulehan, mitä ehdotan: lahjoita jokaiselle kalalle yksi säihkysuomuistasi. Sitten et ehkä ole Valtameren kaunein kala, mutta pystyt olemaan taas iloinen."
"Sateenkaarikala, älä viitsi olla vihainen. Anna minulle ihan pieni säihkysuomu."
Sateenkaarikala päätti antaa aivan pienen säihkysuomun.
Sateenkaarikala irrotti pienimmän säihkysuomunsa ja ojensi sen pikkukalalle.
"Paljon kiitoksia!" kurlutti pieni sininen kala innoissaan. "Oletpa sinä kiltti, Sateenkaarikala!"
Sateenkaarikalalla oli outo olo...kauan se seurasi pientä sinistä kalaa vesien halki...
Tämän kirjan opetus on tärkeä ja kaunis. Anna lapsen löytää se. Elämän iloksi ja onneksi!
Tarinan loppu on hurmaava, joten lukekaa kaikki tämä. Ei ole ikärajoja suuntaan eikä toiseen. Tässä on ikiviisaus! Ja miten ihanat kuvat ♥♥
*****
Kirja on saanut myös paljon kiistanalaista kritiikkiä: miksi sateenkaarikalan piti luopua ainutlaatuisuudestaan tullakseen hyväksytyksi?
VastaaPoistaAllu, voisi melkein sanoa, että tasapäistämistä. Tässä lienee kuitenkin kirja lapsille opetukseksi, antamisesta, ei ottamisesta. Sehän on aina ollut jalo ajatus, vaan ei niin totta arjessamme. En ollut kuullutkaan tästä ennen kuin Sami kysyi, saisinko tämän kirjan hankituksi. Tämä ei pienentänyt Casperin isää, joten tuskin ja toivon ettei Casperiakaan. Miksi pienentää itseään, jos on lahjoja ja kykyä. Ja hyvästään voi jakaa, jos haluaa. Tämähän on ikuisuusaihe.
Poista