Oletko
nähnyt vaaleanpunaisen, valtaisan kukkapilven, joka saa katseen pysähtymään
ihmetyksestä? Herkän rusokirsikan uhkeaa kukintaa katsellessa toivoisi asuvansa
Japanissa, jossa kirsikan kukinnan aikaan juhlitaan hanamia. Hanami tarkoittaa
vapaasti käännettynä kukkien katselemista. Vaikka japanilaiset kirsikat eivät
menesty meillä tai eivät ainakaan yllä täällä samanlaiseen loistoon kuin
lauhkeammilla kasvuseuduilla, löytyy kukkivien puiden valikoimasta monta
sellaista puu- tai pensaslajia ja –lajiketta, jotka ansaitsevat yhtä suurta
arvostusta.
Johanna Vireahon
tekstittämä ja Sari Tammikarin valokuvin elävöitetty Onnellisen puutarhurin vuosi
(WSOY 2013) kuljettaa lukijaa varhaiskeväästä talveen puutarhan innoittamana.
Nyt kun kevätahava on kauniiden, ainakin ensivuosinaan arkojen havujen uhkana,
tarjoaa Onnellisen puutarhurin vuosi heti alkuun varjostusohjeet. Itse käytän
lisäksi monien kartiovalkokuusteni kevätherätykseen myös kastelua
huoneenlämpöisellä vedellä roudan sulattamiseksi, että juuret pääsevät imemään
kosteutta maasta. Huhtikuu tuo myös
omenapuiden ja ehkä eräiden pensaidenkin leikkuut ja tästä on kirjassa
runsaasti ohjetta ja myös leikkauskalenteri, jossa on mainittu kukin kasvi,
tämän leikkausajankohta sekä ’erityistä’.
Minulta on usein kysytty kärhöjen leikkuusta, jossa olen ihan noviisi ja
sellaisena pysynkin, sillä olen nyt päättänyt tyytyä vain alppikärhöihin, mutta
niitä on sitten sitäkin enemmän. Alppikärhöjä ei alasleikata! Muiden kärhöjen
kanssa on ihan toisin ja ohjeet löytyvät kirjasta. Niin väärin, että lumikärhö
ei menestynyt minulla… Monilla pöydillä ja ikkunalaudoilla, joillain
onnellisilla talvipuutarhassa, on jo menossa kovat idätystouhut. Siitä kertoo
pikkutarkasti luku Kasvata taimia, jossa on mukana myös kylvökalenteri. Käymme
taimistolla, perustamme yrttimaan ja opimme kasvien kasvikumppanit. Kaikki
kasvit eivät ole kavereita keskenään ja esimerkiksi punajuuri ei pidä
pinaatista eikä purjosta, kun taas viihtyy pensaspavun, sipulien ja vaikka
palsternakan kumppanina. Yrttitarha-luvussa on mukava aukeama Kotikokin
yrttiystävät, jossa luetellaan yrtit basilikasta timjamiin ja niiden kasvatus
sekä käyttö.
Alun
sitaatti Japanin kukkivista puista saa meidät suunnittelemaan omia
suosikkipuitamme, jotka kukkivat varhain keväällä tai kevätkesällä. Kukkapuita
ovat mm. rusokirsikka, ruusuorapihlaja, balkaninhevoskastanja, sirotuomipihlaja
ja myös monet luonnonpuumme, kuten pihlajat, tuomet ja lehmukset.
Pilvikirsikkaa suositellaan kirjassa pienen pihan lumivalkoiseksi puuksi, mutta
tässä kohtaa muistan aina, että juuri näin minulle sanottiin taimitarhalla ja
nyt meillä on neljä pilvikirsikkaa, jotka ovat huumaavia kaunottaria niin
keväällä kuin syksyllä, mutta kaikkea muuta kuin hillittykasvuisia. Onneksi on
iso puutarha…
Luvussa
Alppiruusulumoa tunsin outoa kaihoa, sillä tätä kasvia minulla ei ole. Oranssin atsalen 'Mandarin Light' kuvaa katsoessani löysin kuitenkin ääntä nopeammin paikan tälle
kaunottarelle, täydellisen puolivarjon ja happamen maan eli aivan eri suunnasta
kuin on lehtomme.
Pionien ja
ruusujen ystäviä hemmotellaan ja ruusuissa muistetaan myös löytöruusumme, jotka
usein nimetään löytäjänsä ja sen paikaan mukaan, mistä löytö on tehty.
Löytöruusujen kiehtovuutta lisää usein, että niiden mukana kulkee tarinoita ja
usein niitä ei saa kuin kädestä käteen tarjottuna, kuten minä sain
ristinummiruusuni puutarhaani kuvaamassa olleelta Arto Rantaselta.
Löytöruusuissa on sitä jotakin…ja meillä ristinummiruusu on saanut perheeltä
nimen villiruusu.
Hurmaavissa
hortensioissa kohtaamme niin monien ihailemat heinäkuulta myöhäiseen syksyyn
kukkivat hortensiat. Kuutamohortensia Hydrangea paniculata ’Praecox’ aloittaa
jo heinäkuulla samoin kuun lopulla mustilanhortensia Hydrangea paniculata
’Mustila’. Nämä kaksi hortensiaa ovat helpoimmat, sillä ne tyytyvät varsin
vähään ja leikkuunkin suhteen ollaan melkein nollalinjalla, sillä
kuutamohortensiaa ei leikata ollenkaan ja mustilanhortensiastakin poistetaan
ainoastaan edellisvuoden kukkajäänteet keväällä. Sen sijaan syyskesän iltojemme
valo, syyshortensia, Hydrangea paniculata ’Grandiflora’ leikataan
säännöllisesti ja kirjan mukaan keväällä. Minä ja monet muut tällä Keski-Suomen
saarella tosin leikkaamme lokakuulla. Ennen en niin tehnyt ja niinpä suurinsyyshortensia mitä olen ikinä nähnyt jäi kantamaan talven lumikuormaa ja
lopulta halkesi. Sahasimme pensaan tapiksi suuresti surren, mutta ihme tapahtui
ja nyt se on entistä ehompi. Syyshortensiassa on useimpia lajikkeita ja nyt
trendikkäin taitaa olla ’Limelight’, joka puhkeaa kukkaan limen sävyissä.
Sisustuskirjoistahan tiedämme, että syyshortensia on sisustuksellisin kukka
ikinä.
Onnellisen
puutarhurin vuosi on runsastakin runsaampi ja erittäin yksityiskohtainen. Kaikki käydään läpi kuin kädestä pitäen, joten
tämä kirja sopii myös aloittelevalle puutarhurille. Asemointi on
lukijaystävällinen: kuvat, teksti ja tietoiskut ovat tietokirjamaisesti
oikeilla kohdillaan toisiaan tukien. Toin esiin vain murto-osan tarjonnasta,
sillä kirjassa on puutarha kaikellaan.
Innokkaimmille hortonomeille iloa antaa luku
Kerää talteen siemenet ja sipulikukkia istutetaan, tauteja ja tuholaisia
torjutaan sekä iloitaan myös puutarhan talvesta. Minulle, vuosikymmeniä isoa
puutarhaa pitäneelle, tämä kirja toimi lähinnä muistivinkkinä, sillä olin
unohtanut kalkitukset! Toisaalta nyt innostuin oranssista alppiruususta, joten puutarhaelämän rajana on todellakin äärettömyys, sillä ei kevättä ilman uutta kasvivillitystä. En ole kasvimaaihminen, mutta sen sijaan
harrastan hedelmäpuita ja marjapensaita ja siinä suhteessa tuli vähän uuttakin,
sillä nyt tiedän, miten saisin aikaan rungollisen viinimarjapensaan, jos sen
haluaisin. Tarjoan vinkkiä äidilleni, sillä hän huumaantuu aina kaikista
runkosyreeneistä ja muista ihmeistä, joita hänellä kiitettävästi onkin. Tässä monipuolinen puutarhakirja sekä
aloittelijalle että kokeneelle konkarille, kasvimaata harrastavalle tai
villikukkaniitystä innostuneelle. Jokaiselle löytyy jotakin ja alun
asiahakemistosta löytyy helposti juuri itseä kiinnostava puutarha-aihe.
*****