Tietokirjat vievät -haaste

Mustikkakummun Anna haastoi minut tietokirjahaasteeseen, jonka sääntöjä en oikein voi täyttää, sillä minulla ei ole tietokirjoja luettuna niin, etten olisi tuonut niitä blogiini, paitsi kaikki 11 kappaletta Carl Grimbergin Kansojen historia -teosta. Nyt niitä jotkut kantavat jo pois, mutta minäpä en. Varmaan olen jotain tietoa lukenut niin, että en ole muistanut tuoda blogiini, varma se on, mutta en muista mitä. Nytkin on menossa tietokirja, joka ei kyllä unohdu. Olen innostunut lukemaan tietoa, etenkin historiaa, elämäkertoja ja kaikkea kuvataiteesta. Haasteen on kehittänyt Klassikkojen lumoissa/Lukumato Tämä haaste on tullut Annalle Suketukselta ja tarkat säännöt menevät näin:

- Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
- Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
- Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
- Aikaisempi kirjoitukseni tietokirjoista  (Klassikkojen lumoissa/Lukumato) Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
- Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Valitsen näin:

Edith. Runoilijan elämä ja myytti on minulle kattavin ja ravistavin elämäkerta ihailemastani runoilijasta. Agneta Rahikainen ei niinkään yllätä kirjallisella tyylillään kuin sillä, miten paljon hän tietää ja miten hän uskaltaa kirjoittaa vailla tutkijan etäännyttävää viileyttä. Kirja on kuin Edith, kuumaa laavaa.

Juutalainen kulttuurin kirjoittajat, Tapani Harviainen ja Karl-Johan Illman, ovat maamme parhaita aiheittensa tuntijoita, kirjoittajina on myös kansainvälisiä asiantuntijoita.

Kirja kertoo juutalaisten historiasta, uskonnosta, kielistä, juutalaisesta peritneestä, mystiikasta...Mukana ovat myös juutalaiset ja tiede, juutalainen huumori, juutalainennainen, teatteri ja muut taiteet sekä kirjallisuus.

Eurooppalainen on Saksan edesmenneen kirjallisuuspaavin, arovstetun kriitikon omaelämäkerta, jota nimitän myös kirjastoni timantiksi. Puolassa syntynyt Marccel kävi koulunsa Berliinissä, mutta karkotettiin Varsovan gettoon. Ukomaton selviytymistarina, mutta ei vain sitä, vaan vahvin esimerkki rakkaudesta kirjallisuuten, jonka olen ikinä lukenut, sillä hän piti aina Saksan kirjallisuutta kotimaanaan. Teos tarjoaa tapaamisia Bertol Brechtistä Thomas Manniin. 

"Olen puoliksi puolalainen, puoliksi saksalainen ja kokonaan juutalainen", vastasi Marcel Reich-Ranicki Günter Grassin tiedusteluun 1950-luvulla.

Camille Claudel. Kuvanveistäjän elämä kertoo kuuluisan Rodinin oppilaasta ja rakastajattaresta Camille Claudelista. Kirja on vahva kuvaus siitä, miten naisen lahjakkuus koettiin uhaksi ja etenkin silloin, jos hän halusi pois miehen varjosta haluten totoeuttaa itseään vapaana taiteilijana ja ihmisenä. Se ei ollut mahdollista edes 1900-luvun alun Pariisissa...

Elämänvirrassa. Alvar ja Ragni Cawén on Riitta Konttisen upea kaksoiselämäkerta kiinnostavasta suomalaisesta taiteilijaparista, ja heidän yrityksestään antaa molemmille mahdollisuus toteuttaa omaa taiteilijapolkuaan. Kirjassa ollaan nin Pariisin elämänvirrassa, jossa ihan uskomattomia tapahtumia kuin myös avioliiton ja ystäväpiirin virrassa, jossa ei aina yhteentörmäyksiltä voitu välttyä. 

Tietonettisivuilla vierailen aina lukemani tietokirjan innoittamana. Muutoin kollaan netissä vain taidetta.

Haastan edelleen:

Omppu Martinin
Kaisa Reetan
Mai Laakson
Jonnan
Kaisa V:n

Voitte kirjaimellisesti noudattaa haasteen alkuperäisiä ohjeita tai soveltaa: Pääasia, että tieto pääsee esille.

tietoterveisin
Leena Lumi

Shawna Coronado: Viherseinät. Uutta ilmettä puutarhaan

Aloittaessani lukea Viherseinät kirjaa olin hyvin innoissani, sillä sattumalta näin televisiosta yhtenä iltana lyhyen pätkän toimistojen viherseinistä pääakaupungissamme. Olin aivan myyty. Ne olivat sisätilaan tehtyjä, mutta niiden terveys- ja viihtyvyysvaikutukset olivat huomattavat. Olen myös Euroopassa törmännyt ulkoviherseiniin monissa pikkukaupungeissa ja vähän isommissakin ja ne tekevät vaikutuksen, vaikka ei niiden hyödyistä edes tietäisi. Koska olen itse nyt niin puutarhan viemä, nautin paljon myös kirjan tekijän ytimekkäästä selostuksesta Miksi hoidan puutarhaa? Shawna Coronado jätti työnsä ryhtyäkseen maisemasuunnittelijaksi. Kirjassa hän kertoo puutarhailun autuudesta tavalla, jonka varmasti voimme kaikki jakaa: Pitkä, fyysisesti raskas päivä, paikat illalla kipeinä, uni maittaa, mutta mieli on hyvä, sillä näkee kättensä jäljet ja tuntee kuitenkin olevansa elämänsä kunnossa, kiitos puutarhan!

Shawna Coronadon Viherseinät. Uutta ilmettä puutarhaan (Grow a living Wall, Minerva 2016, suomennos Kirsi Tuominen ja Teemu-Pekka Tuominen) esittelee meille parisenkymmentä aivan erilaista ulkotiloihin tehtyä viherseinää. Viherseinillä on monia hyötynäkökohtia, mutta ehkä ensimmäinen on se, miten paljon pystykasvatus säästää tilaa: Normaalisti yli kolmekymmentä kasvia vaatisi maassa useita neliömetrejä, mutta seinäkasvatus vie vain neliömetrin samalla määrällä kasveja. Kaikkialla viherseinät puhdistavat ilmaa ja niillä on terapeuttinen vaikutus, mutta tarkastelemme nyt lähinnä oman kodin mahdollista viherseinää.

Tässä varjon koristellinen viherseinä, johon Shawna sai idean Irlannista. Vaihtoehtoja riittää, sillä maailmassa sammmaleen sukuun kuuluu yli 12 000 lajia. Pitää vain valita sammallaji, jota haluaa käyttää ja siihen sopiva kehys.

Viherseinän etuja ovat, että ei tarvitse kitkeä rikkaruohoja. Useimpiin on asennettu automaattinen kastelujärjestelmä, joten kastelun tarve vähenee. Myöskään puutarhan tuholaiset eivät pääse viherseinän kasveihin käsiksi, kun taas sen sijaan ne ovat pölyttäjille loistava keidas. Viherseinissä voi kasvattaa melkein mitä vain yrteistä vihanneksiin. Viherseinät vaimentavat melua, edistävät terveyttä ja tuovat luonnon kaupunkiin. Myös kasvukausi pidentyy ja viherseinän avulla säästyy energiaa, sillä se pienentää talon energiakulutusta. Viherseinä tarjoaa puutarhailumahdollisuuden hänelle, jolla ei ole riittävästi tai ollenkaan viljelytilaa. Viherseinät ovat myös osa kierrätystä, sillä niitä voidaan rakentaa monenlaisesta ylijäämätavarasta, kuten vaikkapa vanhasta kirjahyllystä:

Tähän aidan kirjahyllyseinään tarvitaan vanha kirjahylly, ylimääräsitä puuta tai lautaa, käsisaha, mittanauha, vesivaaka, pora ja poranterä, seinään sopivia ruuveja, maalia tai petsiä, pieniä, kirjahyllyyn sopivia istutusruukkuja, multaa, luonnonmukaista lannoitetta, taimia.Hyllyssä kasvaa erilaisia begonioita, punajuurikasta ja koristebataattia. Puolivarjossa tähän käyvät myös basilika, lehtikaali, lehtisalaatti, leijonankita, lobelia, mangoldi, oregano, pensaskrassi, pinaatti, uudenguineanliisa, väriminttu ja värinokkonen.

Viherseinät muodostavat lämpimiä alueita, joissa voivat viihtyä nekin kasvit, jotka eivät maassa viihtyisi. Meillä se taitaisi olla laventeli, joka on talvehtinut onnistneesti vain kerran.

Kirjan parhautta ovat tarkat seinien teko-ohjeet, joissa myös kerrotaan, mitä niissä olisi paras kasvattaa. Myös estetiikka otetaan huomioon.

Kuvassa kahdesta kuormalavasta rakennettu varjon lavaviherseinä, jossa istutustaskut täytetään mullalla ja kasvit istutetaan melko tiheään, jotta lavat täyttyvät nopeasti. Tästä alaspäin on tavallinen kasvimaa, jolle värikäs lavaseinä antaa varjoisalla pihalla upeaa kontrastia.

Viherseinän äärelle, parempaan mikroilmastoon, voi rakentaa viihtyisän oleskelupaikan lisäämällä kukkaruukkuja ja pöytäryhmän, jossa voi levähtää melkein vuodenajasta riippumatta kasvien vaimentaessa ympäristön melua.

Muita viherseiniä ovat mm. kaktusseinä, parvekkeen vihannesseinä, saniaisseinä, pölyttäjäystävällinen vesiviljelyseinä, eristävä viherseinä, kulinaristin viherseinä, aromaterapiaseinä, penninvenytysseinä, kotikonttorin älyseinä etc.

Viettelevä viherseinä koostuu houkuttavan tuoksuisista yrteistä ja vihanneksista. Tämä liittyy eroottiseen viritykseen! Tiedetäänhän joidenkin yrttien ja vihannesten lisäävän sekusuaalista halukkuutta. Tähän liittyvät kasvien tuoksut, värit ja niiden sisältämät ravintoaineet kuten vaikka beetakaroteeni, kalsium, koliini, rauta, niasiini, E-vitamiini ja sinkki.

Kirjan yksi kauneimmista seinistä on mehikasviseinä. Väreissä on varaa ja kastelua ei tarvita paljon. Kuvan seinässä mm. rahapuu, mehipuu, oranssihelopäivikki, sinivillakko, helmipaksuvarsi sekä maksaruoho.

Viherseinät tarjoaa nyt todellakin jotain uutta tavalla, johon jokainen voi yltää ja pystyy. Hyötyä, iloa, kauneutta, voiko enempää pyytää!

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

Sinihimmeä ilta, meren häipyvä...

Sinihimmeä ilta,
meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!

Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden -?

- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)

Barack Obama sanoi...ja kiihkeän viikon loppua!

Tuskin koskaan tuon blogissani esiin politiikkaa, vain mielipiteitä kirjoista, mikä on pääasia ja sitten olen tietysti kiihkästi eläinsuojelun puolesta ja rasismia vastaan. Minulla on kyllä kovia kiinnostuksen kohteita kuten Kolmas valtakunta, Romanovit ja Yhdysvaltain politiikka. Tuo viimeinen voi kuulostaa oudolta, mutta ehkä se alkoi jollain tavalla John F. Kennedystä. Siitä alkaen USAn presidentit ovat kiinnostaneet kovasti. Kun Barack Obama valittiin ensimmäiselle ja toiselle kaudelleen, olin riemuissani kuin jostain uudesta, paremmasta alusta. Toin blogiini myös Christoph von Marschalin kirjan Michelle Obama

Aloitin: I had a dream...and it came true!

Suuri rakkauteni on kuitenkin Eurooppa ja siksi kultaisten vuosiemme suunnitelma onkin 'vain' Eurooppa. Missä on sellaista kulttuuria ja niin vanhoja rakennuksia, että Italiassa osan vuotta asuvan ystävämme tytär on käynyt taidekoulua rakennuksessa, jonka ikä on lähemmäs 2000 vuotta! Alpit, vanhat rakennukset, alppijärvet, aamiainen Bad-Kissingenissä ja illallinen Salzburgissa, vaihtuvat kielet ja kulttuurit, elämystä koko rakas Eurooppa. Barack Obama tavoitti sen kaiken tässä:

"Yli 500 miljoonaa ihmistä ja ainakin 24 kieltä; Eurooppa on yksi nykyajan suurimmista poliittisista saavutuksista."

Kiihkeä viikko laskeutuu kohti loppuaan. Nukahdan ja herään lintujen lauluun. Silmut puhkeavat, sydän hakkaa uutta rytmiä, mutta poissa on laulaja Riki Sorsa, hän joka lauloi mm. Joki, Haaveissa vainko oot mun ja Muuttohaukka:

"Tuuli koivuissa soi
Ja mennessään vie sen minkä toi
Käy tunturilla koillinen
Siellä on tuulen suu

Jo matkaan muuttohaukka käy"

Love
Leena Lumi

Fragile

lintukuva Pekka Mäkinen

Suomen Tahitin ilot ja kirot!

Pakko myöntää, että puutarha vie nyt kirjoja lujemmin. Päivät ovat kuin silmänräpäys vain ja siinä tulee helposti puutarhavauhtisokeutta, jossa ei näe kaikkea. Eilen oli varsin fyysinen päivä ja illasta sitten kävelin ja katselin aikaansaannoksiani. Naapurini liittyi seuraan ja kysyi: "Leena, missä sinun narsissisi ovat?" Sillä salaman hetkellä tajusin, että tammikuun kolme lumetonta viikkoa -30 asteen pakkasessa olivat vieneet satoja narsisseja, uskomattomat särkyneet sydämet sekä 30 vuoden aikana istutetut muscarit. Eipä mitä, sama oli tapahtunut naapurillani eli vertaiskärsimystä.

Alvar Aalto vietti kesänsä tällä saarella huvilallaan ja hän kutsui tätä Suomen Tahitiksi. Sitä tämä onkin, sillä missään en ole kokenut yhtä kuumia kesiä, mutta en myöskään yhtä kovia talvia. Ensimmäinen kolme viikkoa -30 astetta oli tammikuussa 1987 ja toinen tänä vuonna. Tuosta alaspäin mikä vain on mahdollista, mutta siinä on ollut kivaa se, että on ollut runsaasti lunta. Siksi me tänne jäimmekin: Kunnon talvien takia, mutta liika on liikaa, pakkasessa.

Joku outo valtasi minut eilen ja sydämeni jätti lyöntejä väliin eli kai koin syvää turhautumista. Katsoin sitten illalla vielä televisiosta yhtä rankkaaa dokumenttia ja asiat saivat oikeat mittasuhteet. Kukkiahan voi istuttaa aina uusia ja toisaalta, jos ei puutarha opeta nöyryyttä ja valmiutta odottamattomaan, niin mikä sitten.

Aamulla Robertsin suklaakahvin jälkeen näin taas auringon ja soitin heti luottopuutarhurilleni Viherlandiaan. Siellä oli kukkivaa särkynyttä sydäntä 'Alba'

ja ne ovat jo maassa. Lisäksi päätin lisätä valkoista, hurmaavasti tuoksuvaa revontuliatsaleaa

Northern Hi-Lights. Viime ja edellisvuonna istuttamani avaavat nuppunsa ihan hetkellä millä hyvänsä, että pääsen jatkamaan juttua Toukokuun kukkia

Revontuliatsalea Mandarin Lights on vielä niin tiukalla nupulla, että en uskalla hänestä sanoa vielä mitään. Atsaleat ovat nyt vieneet sydämeni ja pidän niissä kaikesta. Haluan lisätä kerroksellisuutta puutarhaamme ja nämä kaunottaret ovat siihen mitä sopivimmat.

Mitä menetyksistä kun uudet puutarhapäivät odottavat!

terveisin Leena Lumin puutarhasta

Toukokuun kukkia

Toukokuun riemastuttavassa vauhdissa kävin äsken nappaamassa muutaman kuvan. Scilloja on nyt ziljoona, mutta niin lujaa olin mennyt, että jotain oli jäänyt huomaamatta...

Valkoista scillaa japanilaisessa rinteessä ja tällaista en ole ikipäivinä ostanut. Monenlaista on kokeiltu vaaleanpunaistakin scillaa, mutta tämä on sitten albino tai muu kiva yllätys.

Tässä on jotain koskettavaa...

Huhtikuun kukissa oli viime vuoden onnenpensas kuin odotuksena, mutta nyt ne kukkivat. Onnenpensaita on lisätty, joten tätä ihanuutta on jatkossa runsaammin. Mikä matka piti kulkea, että meistä tuli kaverit!

Esikot suorastaan kilpailevat scillojen kanssa lukumäärässä. Pidän keväällä sinisen ja keltaisen liitosta ja...

vaahteroiden kultaisista kukista!

Nyt on luvattu hallaa, mutta on vasta 11.5., joten tänne tullenee lisää toukokuun kukkijoita. Nostin pelakuuruukut yöksi sisälle.

terveisin Leena Lumin puutarhasta

Suomen Tahitin ilot ja kirot -jutussa kerron talven menetykset ja tämä toukokuun kukkasarja jatkuu...

Nyt toukokuun 21. pnä kukkii luumupuu. Meillä on luumupuita kaksi. Tämä myöhäinen siniluumu sekä varhaisempi Kuntalan punaluumu, 'Prunus domestica'.

Lemmikit ovat sydämenvaltaajia ja

jälleen kerran ne viehättävästi somistavat etupihaamme tylsän nurmikon sijasta.

Nyt toukokuun 23. päivänä alkoivat aueta myös kärhöt

Alppikärhö on kiitollinen kukkija ja on yllättänyt alkamalla levitä paikkoihin, joihin sitä ei ole istuetettu. Ei yhtään haittaa, sillä kärhöt vain lisäävät villin pihan tunnelmaa ja tuovat salaperäisyyttä ja viidakkomaista eksotiikkaa.

Yllätyksellisyyttä!

Omenapuun kukat ovat vielä värisyttävän herkässä nuppuvaiheessaan, mutta tulevasta viikosta on luvattu lämmintä, joten...

Joten tänään 24.5. tässä melkein jo auki ja

tässä yksi jo antaa kaikkensa, kun muut vielä kainostelevat sulosiessa nuppuisuudessaan.

Oi ihana toukokuu!

31.5.2016 Moskovan kaunotar

Oi kiitos ihana toukokuu♥

Helena Lylyharju&Kari Martiala: Parasta kalasta. Klassikkoruokia Suomesta

Länsirannikolta kotoisin olevana en tiedä mitään yhtä hyvää kuin kala. Lapsuus- ja nuoruusmuistotkin liittyvät kalaan. Säkylän Pyhäjärven muikut suoraan savustuspöntöstä nautittuina, Luvialla sitten isän kanssa noutamassa kauppaan kalaa Laitakarista. Troolipaatit saapuivat ja kalastajat nostivat laatikottain silakoita laiturille. Sitten näin kalan, jota en ollut ennen nähnyt: kampelan! Meni monta vuotta noista päivistä kunnes söin Marstrandin saarella halstrattua kampelaa ja tilasin toisen! Ennen Marstrandia opin edesmenneen anopin keittiössä valmistamaan silakkamarinadeja, syömään graavia merisiikaa ja -lohta sekä oikein odottamaan madesoppakautta. Satakunnassa sanottiin, että likka ei pääse avioon ellei osaa valmistaa sadalla sortilla silakkaa. Voisin syödä kalaa aina ja meillä joulupöytäkin on enemmän kala- ja mätipöytä kuin mitään muuta. Kala on parasta!

Helena Lylyharjun&Kari Martialan uusin ruokakirja Parasta kalasta. Klassikkoruokia Suomesta (Karisto 2016) vie meidät makumatkalle kautta Suomen nauttimaan eri alueiden kalaherkuista. Kirjan kuvat ovat ruokatoimittaja, valokuvaaja Kari Martialan ja reseptit keittiömestari Helena Lylyharjun. Piirroskuvat ovat Heidi Martialan. Kirja on kauniskantinen, kivan kokoinen käsitellä ja kuvat Karilla vain paranevat. Helena on helposti ymmärrettävä, joten ohjeissa ei ole mitään estettä jokaisen niitä yrittää. Nyt ollaan siis klassikoiden äärellä Etelä-Suomen apajilta Itämeren antimiin. Pohjoisen jalokalat ja Järvi-Suomen klassikkoreseptit tarjotaan siinä missä Länsirannikon herkutkin. Saamme nauttia yli kuudestakymmenestä kalaherkusta. Kirjan lopussa Helena vielä kertoo, mitkä reseptit sopivat eri tilaisuuksiin. Mukana on siis kaikkea suurista pidoista helppoon arkiruokaan ja kiva kun joulukin on mukana.

Lohi-kappelileipä edustaa kirjan pikaruokapuolta, kun taas

kuha Walevska klassikoiden klassikkoa, jota Helena suosittelee pitoihin. Molemmat ovat kalamatkan Etelä-Suomen apajilta kuten mm. jokirapusuupalat, boullabaisse kotimaisesta kalasta, kermassa haudutettu kuha ja vaikka paahdettu kuha&tattiperunapaistoskin. Samalta seudulta valmistamme helppoa arkiruokaa eli graavilohivuokaa:

4 annosta

500 g graavilohta
250 g kypsiä perunoita
250 g erilaisia kypsiä tai pakastettuja kasviksia
 1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
0,5 dl hienonnettua tilliä

Voitele uunivuoka ruokaöljyllä.
Sulata kasvikset, jos ne ovat jäässä.
Viipaloi perunat ja kasvikset uunivuokaan ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
Levitä graavilohiviipaleet perunoiden ja kasvisten päälle ja ripottele hienonnettu tilli lohen päälle.
Peitä foliolla ja kypsennä 170-asteisessa uunissa puoli tuntia.

Graavilohivuoka on helppo ja nopea ruoka ja oivallinen myös säästäväiselle ruoantekijälle.
Jos vuoan peittää leivinpaperi- tai kokkausarkilla, sen peseminen helpottuu.

Haukiburger&puikulalohkot näyttää ihan herkulliselta sekä terveelliseltä pikaruoalta. Nyt olemme siis pohjoisessa, jossa nautimme lohikeittoa, loimulohta, paahdettua Inarinjärven siikaa ja kampasimpukoita, paistettua taimenta&rapurisottoa ja vaikka voissa paistettua rautua&muhennettua selleriä ja rapukastiketta. Rautu eli nieriä on tosi hyvä kala ja olen kuullut, että sitä tarjotaan hienoissakin ravintoloissa perunamuussin kera, mutta nyt kokeilemme uutta eli sellerimhennos ja rapukastike nieriän kyytipoikana.

Länsirannikolla kuvaamme suosikkiravintolassani Reposaaren Merimestassa ja eteemme tulee graavilohitartar, joka valmistetaan tietenkin saaristolaisleipiin. Tämä on vähän sama kuin meidän joulupöytämme alkupala

Täällä missä juuri lauantaina söin kalaa monella sortilla nautimme nyt paahdettua siikaa&tyrni-voikastiketta.

4 annosta

800 g suomustettuja siikafileitä
50 g voita
1 tl suolaa

Tyrni-voikastike:

3 dl vispikermaa
6 rkl tyrnimehua
1,5 rkl hunajaa
100 g voita kuutioina
0,5 tl suolaa

Poista siioista ruodot. Tee siian nahkapuolelle ohuita viiltoja.
Laita uunipellille voita ja suolaa. Lado siiat uunipellille nahkapuoli ylöspäin.
Sivele siikojen pintaan voita.
Paahda fileitä uunin grillivastuksen alla noin 5 minuuttia.

Kiehauta kerma kastiketta varten. Lisää tyrnimehu ja hunaja, kiehauta.
Vatkaa joukkoon voikuutiot. mausta suoalla. Älä keitä kastiketta enää voin lisäämisen jälkeen.

Eikä me oltaisi länsirannikolla ellei saataisi myös graavisiikarullia, kylmäsavulohirullia, etikkasilakkarullia, lohipiirakkaa, madekeittoa ja silakkapihvejä&Dijon-kermaa.

Itämeren iloja kun reissaa laivalla suoraan Saksaan, ovat erinomaisen kalaisat noutopöydät laivoilla. Mätiä, sipulia ja smetanaa on ollut aina ja voi siellä saada etikkamuikkujakin, kuorrutettuja ahvenfileitä, mätihyytelöä, paistettua pikkusiikaa tai lohiterriiniä, jota nyt maistelemme:

4 annosta

250 g lohta (voit korvasta lohen jollain muulla kalalla tai osan siitä vaikka katkaravuilla)
30 g kananmunan valkuaista
9 g suolaa
250 g ruokakermaa
Yhden sitruunan raastettu kuori
Ripaus valkopippuria

Laita kuutioitu kala monitoimikoneeseen, hienonna se ja sekoita muut aineet nopeasti joukkoon.
Vuoraa vuoka kelmulla ja laita massa niin, että massan sisälämpötila on 60 astetta.
Voit valmistaa terriinin myös vesihauteessa. Laita 150-asteiseen uuniin vuoka, jossa on vettä ja lohiterriinivuoka siihen.
Kypsennä noin tunnin verran.
Tarkkaile, ettei terriinin pinta paistu liikaa.

Jos haluat tehdä rullia kelmuun, anna massan levätä hetki jääkaapissa.
Voit paistaa massasta myös pannulla kalapihvejä tai -pullia.

Järvi-Suomessa tämä terriini olisikin sitten muikkuterriini, jonka resepti myös on kirjassa. Kuka ikinä käy vaikka Savonlinnan Oopperajuhlilla, suosittelen nauttimaan unohtumattomia Puruveden muikkuja konstailematta ja sormin. Sellaista me pruuukataan tehdä, kun vain Savonlinnassa olemme. Ja voihan sinne lähteä ihan vain mukkujenkin takia ellei ooppera sytytä. Kesä-Savonlinna on osa Suomen suven parhautta, kuten kaikki nämä Helenan ja Karin kalareseptitkin!

*****

Ruokakirjat Leena Lumissa