Sinihimmeä ilta,
meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!
Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden -?
- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)
Kaunis♥
VastaaPoistaHannele, minustakin♥
PoistaVoi miten kaunis ♡
VastaaPoistaPirkko, tunnen samoin♥
PoistaNiin ihanat värit, että ihan koskee ja lemppari runoilijani.
VastaaPoistaRiitta, kuvasin vain vasten ilta-aurinkoa, se tuon kullan korosti. Kiitos<3
PoistaNiin minunkin eli Aila 4-ever!<3
Leena, kiitos! Jaat niin paljon kauneutta meidän muidenkin elämäämme.
VastaaPoistaRaili, ole hyvä ja kiitos!<3 Tämä runo on niin kuin Ailan luonnollinen henkäys...tuosta vain syntynyt, ei väkisin tehty.
PoistaLuonto paras taiteilija.
VastaaPoistaHannele, just niin!
PoistaNiin täydellisen osuva runo näihin "sinihimmeisiin iltoihin" ja "elävän kukkivan" toukokuun tunnelmaan!
VastaaPoistaKiitos Leena <3
Rita, niin minustakin!
PoistaOle hyvä ja kiitos<3
Ihana, ihana runo! Siinähän se on sanottuna, toukokuun iltojen ihmeellinen taika. Ihan värisyttää.
VastaaPoista<3
Mustikkakummun Anna, täydellisesti samaa mieltä! Toukukuun illat värisyttävät kevään ja kesän kiihkeällä syleilyllä, jossa kummankin rajat sulautuvat yhdeksi.
Poista<3
Ukrainasta ajankohtainen kirja: Edmund de Waal, Jänis jolla on meripihkanväriset silmät
VastaaPoistaHannele, nimenomaan niin ja seuraavassa Kodin Kuvalehdessä saan sitä mainostaa.
Poistajos äitilläni ei ole tuota lehteä niin löytyy Göteborgin kirjastosta.
VastaaPoistaHannele, kiva juttu!
PoistaIhana runo! Tätä en muista lukeneeni aikaisemmin, joten poimin sen heti runo-tiedostooni. Runot ylipäänsä ovat ihania, mutta runot luonnosta.. niissä vasta onkin sitä jotakin! <3 -Taru
VastaaPoistaTaru, niin minustakin<3 Minullakin on blanco-sivuinen kirja, johon kerään runoja. Luonto ja siinä sitten koko ihmismielen kaari<3
Poista