keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Haaste: Unpopular Bookish Opinions


Omppu haastoi minut kertomaan mistä ja kenestä en kirjallisuudessa pidä. Kiitos Omppu♥ Tämä on minulle kirjallista masokismia, sillä mieluummin vaikenen kuin kerron julkisesti, että en pidä jostain kirjailijasta tai kirjasta. Poikkeuksen tekee kerran vuodessa tapahtuvat hirveä pettymys, jos olen odottanut joltain kirjalta todella paljon ja se onkin järkyttävä pettymys. Silloin isken kuin kiinalainen sisilisko ja Jukka Kajavakin voisi olla minusta ylpeä. Inhoan teilaamista ja luenkin vain kirjoja, joista pidän. Jos niissä on jotain, mistä en pidä, kerron sen kyllä, mutta teilata jonkun kova työ, se saa oloni vaikeaksi, joten tässä sitä nyt kiemurrellaan kuin mato koukussa.

Haasteen säännöt ovat nämä:

1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

 1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?

Sanoin jostain kirjasta tänä keväänä Katjalle, että 'miten tällaista edes julkaistaan' ja jätin kirjan kesken, mutta tietenkään en nyt muista, mikä kirja se oli. Ehkä Katja muistaa...Vastaan tässä sitten yleisesti, että en pysty yhtymään hehkutuksiin, jotka koskevat eräitä kotimaisia kirjailijoita, joissa toki minullakin on suosikkini, mutta selvästi kirjablogien valtavirrasta eriävät. Eniten ulkopuolisuuden tunnetta koen Juha Itkosen kohdalla...Ulkomaisista muistan välittömästi niin kehutun Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Ennen hyppään Nevaan kuin luen kyseisen kirjan!

2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä?

En voi sanoa 'kukaan muu ei pidä', sillä en voi tietää toisten ja etenkään lukijoideni kaikkia aatoksia, mutta olen tuntenut ulkopuolisuutta syttyessäni Alan Hollinghurstin kirjasta Vieraan lapsi, niin paljon, että se oli lukuvuoteni 2012 paras kirja. Samaa koin aluksi myös Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät, mutta nyt huomaan monien sille syttyneen. Pidin myös paljon Véronique Ovalden Mitä tiedän Vera Candidasta, mutta harva siitä innostui ainakaan niin, että olisin sen huomannut. Viime ajan 'oma juttuni' taitaa olla Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa, joka oli pakko saada omaksi. Siinä vain oli sitä jotakin...Myös Anne Delbéen Camille Claudel. Kuvanveistäjän elämä ei ole mikään suursuosikki. Minulle Camille -teos on niin tärkeä, että se on asetettu niin, että kun tulen kirjastooni, näen ihan ensimmäiseksi Camillen kasvot:


3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?

Boris Pasternakin Tohtori Živagossa Lara ei saa Juria. Oikeassa elämässä Laran esikuva, Pasternakin rakastajatar Olga Ivinskaja saa Borisinsa ja he saavat tyttären. Olga maksaa onnestaan kuitenkin korkean hinnan, sillä Pasternak kuului Neuvostoliiiton vainottuihin...

Leo Tolstoin Anna Kareninassa Anna päätyy rakastettunsa sijasta liittoon kuoleman kanssa.

Margaret Mitchellin Tuulen viemässä itsepäiset rakastavaiset, Scarlett ja Rhett, menettävät toisensa omalle ylpeydelleen.

Lionel Shriverin Kaksoisvirheessä Willy ja Eric menettävät toisensa keskinäiselle kilpailuvietilleen, joka on heillä rakkauttakin suurempaa.

Colm Tóibínin Brooklynissä Eilis tekee valinnan, josta en pitänyt.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty:

fantasia, kevyen kevyet siirappiset romaanit

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?

Ihan kauheaa kun en ole koskaan voinut pitää Anni Polvan Tiinasta.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et?

Panu Rajala...siis jos hänestä pidetään...

Toni Morrison ja tässä ihmettelen, miksi en vain hänestä syty.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?

Knausgårdin Taisteluni -sarja. Kun ei vedä, niin ei väkisin eikä väsyttämällä.

8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?


Laura Esquivelin Pöytään ja vuoteeseen ei vedä vertoja filmille, joka kuuluu maailman parhaimpiin. Elokuvan nimi on Suklaata iholla (Como agua para chocolate).


Bernhard Schlinkin Lukija syttyy vasta elokuvassa.


Varmaan pommi, sillä olenhan Ian McEwan -fani kovimmasta päästä, mutta Sovitus on kirja, jolle filmatoisointi teki kultaa! Atonement on leffaklassikko, ja takuulla kuuluisa muustakin kuin kirjastorakstelukohtauksestaan, jossa kirjahyllyt ovat roolissaan:) Tässä kirjassa on myös yksi kirjallisuuden suurinhokkini eli pikkuvanha Briony, joka tuhoaa kaiken.


Graham Greenen Jutun loppu (The End of The Affair) voittaa leffana kirjan.

Haastan edelleen:

Katja/Lumiomena

Katri/Pieni kirjasto

Kaisa Reetta T.

Annika/Rakkaudesta kirjoihin

34 kommenttia:

  1. Tämähän on mielenkiintoinen haaste! Koen sympatiaa monessa kohdin: minäkin tunnen ulkopuolisuutta mitä tulee Itkoseen ja Knasu ei ole herättänyt mielenkiintoa missään vaiheessa.
    Mutta että Bulgakov!! Lempikirjani! Ah ja voi! 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, ihan tosi! Minä olen olettanut olevani ainoa, joka ei syty Itkosesta, joten kiva kuulla, että on muitakin. Knasu ei kiinnosta, ei voi mitään.

      Tiedän, tiedän: Olen yrittänyt ja yrittänyt ja minullahan on aika valtava venäläinen kirjasto, mutta Bulgakov ei vain laske. Siitä on saanut kuulla, koska monelle suursuosikki, mutta ennen sinne Nevaan menen kuin po. kirjan luen!

      Poista
  2. Kiitos haasteesta! Vastaan tähän jahka ehdin kunnolla paneutua.

    Delphine de Vigan on ihana! Yötä ei voi vastustaa oli niin huikea ja väkevä, ja pidin kyllä No ja minästäkin. Knausgårdistakin pidän, mutta hän nyt ei todellakaan ole kaikkien kirjailija :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, ole hyvä<3

      Kiva kuulla! Toisaalta onneksi, emme ole toistemme klooneja eli antaa kaikkien kukkien, ei kun siis kirjojen kukk...elää.

      Poista
  3. Minä vaikenen mieluiten kotimaisista kirjailijoista. Kirja on tekijälleen kuin lapsi, sitä on vaikeaa mennä moittimaan.
    Kävin viime syksynä Bulgakovin kotimuseossa (kommuunihan se oli neuvostotyyliin), samassa talossa olevassa kahvilassa ja Patriarkain lähteellä ja puistossa, josta romaani alkaa. Venäläisten elämä 1900-luvulla oli niin hirveää, että se tuottaa helposti Bulgakovin Master and Margarita -tyyppisen kirjan. Suomalainen nimi kertoo, kuka sitä maata hallitsi.
    Vastakohdat venäläisten maassa ovat suunnattomat. Loistava kulttuuri, kodikas Moskovan vanha keskusta (!), hurmaava Pietari ja hirvittävä ankeus, jonka NL jätti jälkeensä. Se on hyvin järkyttävää. Miten heille tulee aina niin hirveät johtajat?
    Täällä Bulgakov-kuvani Flickrissä,
    https://www.flickr.com/photos/amnellanna/albums/72157656964859473

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, niinhän se on, oma lapsi. Kirjailijalle. Mutta jos kotimaisia ei arvosteltaisi ollenkaan, pysähtyisikö kehitys vai riittäisivätkö myymättömyysluvut kertomaan kirjailijalle, että 'kirjoita vetävämmin'.

      Noita Venäjän/Neuvostoliiton johtajia saamme ihmtellä. Olen lukenut vähintäin Pietari Suuresta alkaen jokaisen johtajan elämäkerran ja rankkaa on ollut. Silti jäin Nikolai II:een, vaikka häntä Niklai Veriseksikin nimitettiin Mars-kentän kansanjoukon surmien takia mm. Mutta hänhän ei ensinkään edes halunnut eikä sopinut valtavan maan päämieheksi. Nyt on sellainen ylitsaari Venäjällä, että hyvästi Pietari, hyvästi unelmani lähteä Anna Ahmatovan jalanjäljille ja hyvästi lopullisesti äitini lapsuudenkoti Vlkjärvellä, yvästi unieni Viipuri. Jos kaikki olisi mennyt toisin, olisin nyt viipurilainen. Nyt kun olen kohdannut ystävän, joka on amatiltaan venäjän tulkki ja kääntäjä, minä en lähdekään enää rajan yli. En. Tämä on minun vastalaiseeni tsarien tsaarien teoille ja Krimin valtaukselle.

      Kiitos<3

      Poista
    2. Leena, en tarkoittanut viimeistä tsaaria hirveillä hallitsijoilla. Päinvastoin, hän oli hyvä isä ja aviomies, syvästi uskonnollinen ihminen, joka joutui kouluttamattomana tsaariksi vaarallisena aikana. Tsaarin ja hänen perheensä murha oli suuri rikos, josta venäläiset kantavat kollektiivisesti huonoa omaatuntoa. Viattomien lasten murhaamisesta.

      Putinia ei voi eikä pidä verrata Leniniin ja Staliniin eikä Iivana Julmaan, mielisairaaseen renessanssityranniin. Ei hänellä ole vankileirien saaristoa. Hän on vain kommunismin kasvatti, aivopesty itsekin, kuvittelee, että hänen velvollisuutensa on palauttaa Neuvostoliiton suuruus. Ja Neuvostoliiton "suuruus" perustui jatkuvaan vallankumoukseen ja sortoon, diktatuuri oli heidän oppinsa.
      Mutta ketä on Putinin takana?

      On vaarallista olla liian suuren valtion johtaja.
      Jospa Venäjä tajuaisi, että se voisi olla suurvalta eri tavalla, kulttuuurissa. Britannian tavoin. Siinä olisi hyvä projekti Putinillekin. Koetan olla edelleen optimisti. Toivon parasta ja olen valmistautunut pahimpaan.

      Poista
    3. Kirjallisuuskriitikot, kuten Sinä Leena, arvostelevat kirjoja. Toivon kaikille kriitikoille oikeudenmukaisuutta ja viisautta.

      Poista
    4. Anna, en koe olevani mikään kirjallisuuskriitikko, vaan innostan vain ihmisiä lukemiseen.Sitä toivokaamme! Katso uusin Kodin Kuvalehti, siinä muutama kirjabloggaaja antaa lukuvinkkejä:)

      En voinut niin uskoakaan. Häpeää saa kantaa myös Britannia, että ei antanut perheelle turvapaikkaa, vaikka tsaaritar Alix oli kuningatar Victorian tyttärentytär. Hirveä rikos ja vielä lapsetkin!

      Putin on suri kysymysmerkki. Häntä pidetään arvaaamattomana. Ketä tahansa...

      Venäjä on aina ollut vaikea halllittava. Kunpa vain! Ja kuinka paljon sillä olisikaan sillä saralla annettavaa.

      Sama täällä!<3

      Poista
    5. Mikä hirveä sukutragedia. Tsaari ja Englannin kuningas olivat siskosten lapset, kuin kaksoset, hyvät ystävät loppuun asti, mutta Britannia ei ottanut vastaan tsaariperhettä. Englannissakin oli vallankumouksellisia kommunisteja, ja pelättiin, että vallankumous ja väkivalta leviävät. Siksi uhrattiin tsaari perheineen. Sitten oli vielä Wilhelm-serkku, Saksan keisari, joka oli lapsuudestaan asti vaikea tapaus, kadehti komeita serkkujaan. Mikä suku! Mikä hirveä aikakausi. Nuorena Venäjällä "seikkaillut" köyhä suksimestari ja pelimanni isoisäni sanoi, että bolshevikit pilasivat kaiken. Opin sen jo pikkulapsena. Nyt vasta Suomessakin alkaa paljastua koko totuus kansalle. Hyviä kuvia: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2552270/Royal-Cousins-War-tells-family-rift-saw-George-V-Tsar-Nicholas-against-German-cousin.html

      Poista
    6. Anna, he olivat ja ulkoisesti kuin veljekset, hyvin samannäköiset. Tiedän, poliittiset syyt estivät perheen pelastamisen. No, minä olen lukenut niin monet vankileirien saaristot, Romanvoit ja Stalinin ja sitten vainotut runoilijat. Kiitos, katson kuvat<3

      Poista
    7. PS. Kiitos, myös kiinnostava juttu!<3

      Poista
  4. Itkonen kylmetti minutkin, samoin Taisteluni sarjaa olen lukenut sen ensimmäisen kirjan ja jääköön se myös viimeiseksi. Panu Rajalalta en ole lukenut mitään, mutta ei ole aikomuskaan.
    Tämä oli kyllä haastava haaste ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niin, jotain siinä tyylissä on sellaista. Minä yritin parhaani, mutta kun ei, niin ei. Meikäläisellä on traumaattinen suhde kaikkeen, mitä PR kirjoittaa, mitä hänestä kirjoitetaan ja...

      Samaa mieltä, mutta virkistävän erilainen!

      Poista
  5. Vai et sinä pidä Tiinasta? Moni muukaan ei taida pitää hänestä, mutta minä olen kasvanut yhdessä Tiina-kirjojen kanssa. Joten nyt, kun olen itsekin pohtimassa vastauksia tähän haasteeseen, sain muistini kätköistä kadonneita vastauksia kysymyksiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, no en. Minulle olivat vain Anna ja Emilia. Kiinnostavaa kuulla, mitä muistisi kellareista löytyy.

      Poista
  6. Sinähän pistikin näppiksen sauhuamaan. Kiitos osallistumisesta.

    Muutamia kommentteja:

    Vera Candidan olen lukenut, samoin Yötä ei voi vastustaa. Kumpikin niistä oli positiivinen kokemus, vaikka ei ne mua niin suuriin liekkeihin saanut kun sinut. Itkosta en ole lukenut, joten en osaa sanoa muuta kuin että häpeän, että en ole lukenut Itkosta. Hollinghurstilta mulla on joku kirja, mutta en ole lukenut.

    Mitä tulee Panu Rajalaan, niin hänellä on kyseenalainen kunnia olla se ainoa kirjailija, jota en todellakaan suostu lukemaan ikinä koskaan. Ennemmmin vaikka luen Alastalon salin kolme kertaa putkeen kuin Panu Rajalaa. Tämä asiaintila syntyi, kun luin hänen teostaan Elina Ylivakerista ja koin niin suurta kuvotusta jo alkumetreillä, että melkein piti juosta oksentamaan. Rajalan kirjallisia kykyjä sinänsä en osaa tietenkään arvioida, koska olen lukenut häntä ehkä noin 30 sivua.

    Tiina-kirjat sen sijaan oli mun lapsuuslukemistoa. Samaistuin vahvasti Tiinaan, joka on ns. poikatyttö ja usein mustelmilla, kun ei suostu tyttörooliin.

    Sitä en oikein käsitä, miten et Morrisonista syty. Bulgakovin tavallaan ymmärrän, mutta Morrison, joka on huipuista huipuin, sitä on vaikea käsittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minulla oli eilen just sellainen haasteolo. Kiitos sinulle ja ole hvyä<3

      OK. Tietenkään en voi aina muistaa, kuka mitäkin on tarkallleen lukenut, mutta sillä hetkellä kun olen noita kirjoja tuonut esiin, on tuntunut, että minä yksin vain näitä luen...

      Kuten Maille yllä kerron lyhyesti, minulla on traumaattinen suhde siihen mitä olen häneltä lukenut, sekä yhtä heikosti menee siinä, mitä olen kuullut hänen sanovan ja/tai mitä hänestä kirjoitetaan. Sama teos järkytti minut ikipäiviksi. Kehtasikin, kun toinen ei ole kertomassa omaa kantaansa. Se minkä ympärillä 'kirjailija' siinä pyörii, saattoikin johtua kertojan puuttellisista kyvyistä tyydyttää naista. No, hänellä on vahva kyky kirjoittaa huomattavasti henkilöistä niin, että kertoo itsestään eniten ja lopulta lukija alkaa uskoa, että kirjailija onkin itse merkkihenkilöistä suurin!

      Minä taas olin aina eniten Vihervaaran Anna ja sitten välillä myös Emilia, kesympinä päivinä:)

      Siinäpä se! Kaikkein suurin järkytys Morrison-lukko on itselleni. Sinä nyt oikein käännät veistä haavassa, mutta onneksi tajuat edes Bulgakovin.

      Poista
    2. Minäkään en syty kaikista Morrisoneista, joku kirja oli lähes seesteisen tylsä, mutta nämä loppupään tuotannot ovatkin sitten vieneet lähes tukan päästä...!
      Bulgakov jäi kesken. Pitänee joskus kokeilla uudestaan. Tai sitten ei.

      Poista
    3. Bleue, samaa tylsyyttä minäkin koin. Oih, me ollaan taas samiksia ja muussakin kuin vaatteissa:)

      Poista
  7. Leena, lämmin kiitos haasteesta! <3

    Tämä tuntuu aivan mahdottoman vaikealta, aah, mutta pistän mietinnän käyntiin ja vastailen haasteeseen kesäkuun vaihteen paremmalla puolella. Tietohaastekin täytyy muistaa :)

    Postaauksesi on hieno ja osoitta, kuinka tavattoman paljon sinä olet lukenut!

    Vieraan lapsi oli minustakin hieno kokonaisuus, vaikka muistan turhautuneeni heihin kaikkiin jossakin vaiheessa kirjaa. Olisi ihana saada Hollinghurstia lisää suomeksi. Yksi alkukielinen olisi lukulaitteella (en muista mikä).

    Kiitos. Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ole hyvä<3

      Liippaa vähän mukavuusaluen reunoilta, mutta vaihtelua.

      Olen lukenut valtamerellisen kirjoja:)

      Minä taas haluan lukea sen uudestaan. Kunpa saisimmekin!

      Ole hyvä!<3

      Poista
  8. Kiitos haasteesta. <3 Tämä on tosiaan vaikea haaste, ehkä ennen kaikkea siksi, että en oikein keksi sellaisia kirjoja joista suurin osa pitäisi tai ei pitäisi. Nyt siis mietin sitä, että me kirjabloggajat luemme niin paljon ja olemme ehkä jopa jonkinlaisessa kirjakuplassa (ihanaa kyllä!) ja joskus tuntuu, että joku kirja on tosi suosittu, mutta luulen että ns. suuri yleisö ei kuitenkaan tunne kyseisiä kirjoja. Mutta aion kyllä ottaa haasteen vastaan, ja mikäs hauskempaa kuin haaste jossa on haastetta! <3

    Minäkään en muuten koskaan tykännyt Tiina-kirjoista. Ja pidin suuresti Hollinghurstin Vieraan lapsesta, miten hieno romaani.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ole hyvä<3 Hyvä selitys, mutta siksi tästä pidinkin, että ainakin minä jouduin liikkumaan makvuusalueeni ulkopuolella:) Varmaan tässä muodostuu väistämättä eräänlainen kirjakupla. Minullakin jännityksen jälkeen tarkoitus maistella sinun viimeistä suosistustasi. Kiva kuulla, kiitos<3

      Kivat samisjutut. Löysiköhän ns. suuri yleisö Vieraan lapsen. Himoan takaisin sen tunnelmiin, joten onneksi se löytyy omasta hyllystä.

      <3

      Poista
  9. Mielenkiintoinen haaste Leena.Heti tarkistin siitä mitä olen joskus lukenut;D

    VastaaPoista
  10. Olipa mielenkiintoinen haaste teillä! En miekään ole koskaan pitänyt Tiinasta, vaikka kaikki ne kirjat aiemmin luinkin. Ei voi olla niin kunnollista tyttölasta olemassa! Mietin, että mikä kirja olisi huonompi kuin siitä tehty filmi, mutta en vielä saanut mieleen mikä se voisi minusta olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, niin, Annassa oli niin paljon kaikkea.

      Minä katson aika paljon filmejä, tosin nyt on pino ihan uusia odottamassa, sillä tämä kevät...eli helppo minulle.

      Poista
  11. Tiedänkin, ettet mielelläsi jaa ikäviä kirja-asioita, mutta oli tätä kuitenkin todella mielenkiintoista lukea. Itsekin mieluummin jaan hyviä asioita, mutta toisaalta kirjallisuus on niiiin laaja ala, että sieltä väkisin (kuten musiikissakin) löytyy niitä alueita, joista ei vaan syty.

    Vieraan lapsesta pidin tosi paljon. Kaksoisvirheestä olin samaa mieltä, ikävää, etteivät ylittäneet egojen taistoa. Ja Sovitus, se on elokuvana aivan mahtava ja miten ikävä ihminen onkaan Briony.

    Minäkin jätän ikävät/tylsät/sytyttämättömät kirjat kesken. Miksi lataisin niihin aikaa, jos puoliväliin mennessä mikään ei vedä. Maailma on täynnä upeita kirjailijoita ja kirjoja, joten miksi tyytyisin vähempään kuin avaamaan uuden, kenties sieluani soittavaa teosta.

    Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa ja Anne Delbéen Camille Claudel ovat listallani, mutta minun (hitaammin lukevan) tahtini on niin verkkaista ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, no sittenhän mun pitäisi lukea kirjoja, joista en pidä. Antaa aikaani niille. Tarkkaavainen lukija kyllä löytää mun kerran vuodessa -teilaukseni:) Ja minä haluan syttyä tuleen! Ei mitään laimeaa. Lue muuten se Nora Webster, se ei ole laimeaa, eikä kesyä, vaikka siltä voi ensin tuntuakin.

      Niin minäkin. Se järkäle tulee heti uusitnalukuun, kun saan ylimääräistä aikaa jostain. Taisin vähän painostaa sinua lukemaan Kaksoisvirheen:) Briony on painajainen!

      Niin minäkin ja surutta! Juuri niin eli samaa mieltä.

      Ota rauhassa: Ne saa ainakin kirjastosta vaikka vuoden päästä, tai jouluna tms.

      <3

      Poista
  12. Voi, minä olen aina tykännyt Polvan Tiinasta. Mutta toisaalta, pienenä/nuorena en tykännyt yhtään Tiinan äidistä, kun taas aikuisena ymmärrän hyvin hänen turhautumisensa tyttären jatkuvaan vaatteiden rikkomiseen yms. Isä vain hymähtelee ja jättää kaiken kurinpidon äidille…

    Tiedätkö, siskoni osti tuon Pöytiin ja vuoteisiin viime vuonna, koska hänkin pitää Suklaata iholla -elokuvasta paljon. Mutta samaa sanoi hänkin: elokuva on paljon parempi. En tiedä, lukiko edes kirjaa loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, niin monet tykkäsivät, myös ystäväni Tiina:) Minä jätin Tiinat, joten ei mitään muistikuvaa hänestä.

      Se elokuva on niin hyvä, että kuuluu 4-ever mun TOP10 -leffat listalleni. Kirja on tylsä leffaan verrattuna.

      <3

      Poista
  13. Aivan iha-na haaste, kiitos! <3 Teen tämän pian!

    VastaaPoista